Penni ajatuksistasi
Tuli tuossa yöllä mietittyä aika paljon kaikennäkösiä asioita kun ei pahemmin unta saanu. Lähinnähän tuo liittyi siihen että kun ihminen tekee päätöksiä joko järjellisin perustein jotka aivot päättää, tai sitten aivan (välistä) käsittämättömiä päätöksiä jotka tulee jostain sydämmestä. Nämä järjelliset päätökset on yleensä pohdittuja ja päädytty siihen että lopputulos jostain päätöksestä on positiivinen tai sillä on ainakin loppupeleissä positiivisiä vaikutuksia, kun taas nämä päättömät päätökset on taas jotain jota on vaikea selittää, mistä ei välttämättä seuraa mitään hyvää missään välissä.... mutta silti se tuntuu niin oikeelta päätökseltä ja hyvin usein juuri näistä vaan seuraa enemmän ongelmia. Itse juttuhan tähän oli kuitenkin se että: Miksei näitä päättömiä päätöksiä tekevää sydäntä saa pois päältä? 
Toinen mitä tuli pohdittua paljon oli se että mitä pitemmälle ja kehittyneemmäksi maailma menee, niin sitä enemmän tuntuu että ihmiset joutuu stressaamaan kaikesta. Aikojen alussa riitti yleensä että sai ruokaa jostain, no sen metsästämiseen meniki yleensä kaikki aika. Nykyään kun suurimmalle osalle ruoka on melko itsestään selvyys, on tullu paljon muuta stressattavaa. Työt vie nykyään vuorokaudesta suurimman osan, opiskelu on ehkä rankempaa, hyvä opiskelupaikkakaan kun ei välttämättä tarkota että on töitä. Raha on tuonu paljon stressiä mihin ehkä työ ja opiskelukin viittaa.
Mutta tästähän lähtikin sitte se itse pohdinta liikkeelle. Eli olis hienoa jos pystyis ite määrittämään kuinka paljon elämässä haluu haastetta ja stressiä milläkin hetkellä. Välistä olis hienoa jos ei tarvisi stressata mistään. Joo...jotkuthan kutsuu tätä lomaksi, mutta kun usein tuo loma vaatii joko rahaa, tai sitte vapaata töistä, jotka ovat varsinki opiskelijalle aikamoista herkkua. Kun taas jos on oikeen tylsää niin voisi elämään tuoda helposti vähän haastetta. Yhtäkkiä tulee postista lappua että laskut män perintään, joku "tuntematon" nainen soittaa että odottaa sulle lasta ja mies odottelee vieressä haulikon kanssa isyystestien tuloksia. Duunista tuli potkut jne...
Itse kun tykkään että välistä elämässä on haasteita, mutta kuitenki sitä tarvii aina välistä sitä lomaa, työelämässä sitä aika usein on se muutama viikko lomaa kesällä ja talvellakin jotain, mutta näin opiskellessa kun nuo lomat tehdään yleensä töitä.
Tuli aika sekavaa tekstiä kun yritti kaiken saada kirjotetuks, mutta oon vähän tyhmä ja näähän oli mun ajatuksia niin ei niistä välttämättä tarvikkaan saada selvää 
EDIT: lisäyksiä
[q]Jocular, 3.4.2006 07:43:
---
Ozie, 3.4.2006 07:24:
Clip
---
Jep jep. Itellä suht saman suuntasia ajatuksia harvase yö. Siihen vielä lisäät mikään ei kiinnosta, millään ei oo välii ja vitut kaikesta -asenteen ni tulee hyvä soppa ja unet o saletti menetetty. Sit aamulla heräät huonosti nukutun yön jälkeen ja ne ajatukset on vieläki siellä. Why? Eiks unen tarkotus ois nollata ja aamulla olla virkeenä?
Oiski sellanen elämä ku siinä yhessä Adam Sandlerin leffassa, missä se tyttö kärsii muistin menetyksestä ja joka päivä herää pää nollattuna. Se ois helppoa.. [size=8]kai[/size]
[/q]
Jotenkin nykyaikana tuntuu tuo hälläväliä-, vitut kaikesta-, jne -asenne yleistyvän kokoaika. Itse kun en pahemmin näihin pahemmin näihin juttuihin oo esim. opiskellessa perehtynyt niin niitä tulee yleensä analysoitua aika mutu-pohjalta. Toisalta voi olla että nuorempana näitä asioita ei myöskään tuu niin paljoa vastaan. Onkohan se vaan tämä nykyinen elämäntapa ja -rytmi, joka tekee ihmisistä tälläsiä. Tästä herää kysmys, että kauanko tän suuntasta kehitystä vielä on ennen ku rupee porukalla napsahtelemaan päässä enemmänki? Kohta kaikki kävelee kadulla valkosissa vaatteissa ja pitää jotain plink plink -ääniä. Nykyään muutenki tää yhteiskunnan suunta näyttää välistä menevän iha sivuraiteille. Tuossa viime viikolla tai jossain välissä kun Demistä (en mä sitä muuten lue!) liikku joku linkki ainakin irc:n puolella, jossa joku 13-vuotias tms. mietti lapsen hankitaa. Sain siinä miettiä ja miettiä, enkä päässy mihinkään lopputulokseen että onko tää taas joku huono läppä vai voiko oikeesti joku 13-vuotiaana miettiä tuommosta. Itse kun olin samaa ikäluokkaa noin 10 vuotta sitten, ei sillon päässä pyöriny mitkään lapset (no okei, en oo kyl tyttökään). Tytötki tais enemmän olla semmonen Hyi!-juttu vielä. Ei sillon itketty 13-vuotiaana et joutuu koko loppu elämän olee sinkku ku ei oo vielä löytäny ketään kivaa poikaa/tyttöä.
Muutenkin liittyen tuohon edellisen postaukseni järjelliseen ja järjettömään päätöksen tekoon. Nykyään tuntuu vielä että näillä järjettömillä /päättömillä päätöksillä tuntuu jostain syystä olevan paljon tylymmät seuraukset kun "vanhoina hyvinä aikoina". Elämä on vähän semmosta vuorikiipeilyä ilman turvaköyttä, huono päätös ni tulee pipi kun tippuu. Eikö kaiken maailman mielenterveyspillereiden käyttö ja muutenki mielenterveysongelmat lisääntyy kokoaika. Odotan vaan sitä päivää kun 13-vuotiaana tulee joku pillereidenkäyttöopastussessio pakolliseks
kaikille, jonka jälkeen isketään 10 eri reseptiä kouraan loppuelämäks.
Oon kanssa nähny ton kyseisen leffan. Muistan jo sillon miettineeni just tätä, että oliskohan elämä jotenki helpompaa. Itsehän tuossa tilanteessa ei varmaan hirveesti tarvi stressata mistään kun jokainen päivä alkaa tavallaan alusta ihan yksinkertasista asioista. Mitään virheitä ei voi omaan mieleen kasautua, eikä pahemmin pitempää stressiäkään. Tilanne taas ei muille oo varmaan yhtään helppo kun toisella ei oo edellisestä päivästä mitään käsitystä. Vaatii varmaan kohtuusti huolenpitoa että selviää nykyelämästä kun nykyään kaikki pyrkii hyvin pitkälti pyörimään rahan ympärillä, ja henkilöä joka elää "samaa" päivää uudestaan ja uudestaan voi olla aika vaikea saada tuottamaan. Sitä en leffasta muista että miten se tyttö joutu tohon tilaan ja että mitä "perustaitoja" se osas. Tietenki jos on jossain kaupan kassalla ollu ennen tollasta tapahtumaa niin varmaan pystys myös jatkaa töitä jollain tavalla. Se että joka aamu menis siinä että aamulla rupeis eka pohtimaan että kuka sitä on ja sitte pitäis miettiä että
mitä pitää tehä kun vatsassa kurnii. Sitte kun lähtis ulos niin ei olis mitään hajua siitä että tapana on pistää vaatteita päälle kun liikutaan ihmisten ilmoilla. Tälläsessä tilanteessa vois elämä olla itselle aika mielenkiintosta, koska sillon joka päivä oppis paljon ihmeellisä asioita, kuten mitä vaatteet on. Toisalta nykymaailmassa tämmönen tapaus varmaan pistettäis johonki pehmustettuun koppiin loppu elämäkseen, koska eihän elämästä selviä yksin noin. Ja jos sitte on joku ihminen opettamassa joka aamu mitä vaatteet on niin eiköhän se joudu jossain vaiheessa johonki pehmustettuun koppiin
Aika sekavaa tekstiä kun tekee taas sataa asiaa samaan aikaan, mut ei oo pakko lukea 
EDIT: pari kappaletta lisää
Ja turha ruveta selittämään että "Ootko vähän tyhmä ku et tajuu?!?" kun vastaus on että oon.
Edellisistä tuli mieleen, että ihmisiä voi jakaa kolmeen ryhmään nykyään : Niihin jotka haluaa kehittyä, niihin joille riittää keskinkertainen selviäminen ja niihin joita ei nappaa tehdä mitään.
Ton vikan ryhmän olemassa olo on vähän hassua, koska luulisi että evoluution saatossa ihmisiinkin on iskostunut tekemisen tarve että selviytyisi. Jos makaa vain kotona, eikä jaksa edes käydä sossussa, niin ei kyllä kukaan tule rahaa ruokaan tyrkyttämäänkään.
Mietteitä elämästä
"Jos kuolemme joka tapauksessa, mitä järkeä on elämällä?"
Calvin
Elämä on kaikessa merkittömyydessään järjetöntä. Elämme vain (onnella) n. 74 vuotta, joka on maailmankaikkeuden mittakaavassa täysin mitätön luku ja muutaman sukupolven kuluttua kaikki, jotka tunsivat tai edes tiesivät meidät ovat myös manan majoilla ja olemme vain joku ukko/eukko haalistuneessa valokuvassa unohdetussa valokuva-albumissa. Kaikki mitä teemme tai ostamme on oikeasti turhaa ja illuusiota siitä, että olemme oikeasti jollain tavalla merkityksellisiä henkilöitä. Mitään saavutusta tai maallista omistusta ei voi ottaa mukaan hautaan ja siellä maatessamme olemme pelkkää madonruokaa. Edes haudalla ei meille ole mitään merkitystä ja itselleni ei sinällää ole edes väliä, jos joku vaan dumppaa minut lähimpään roskalaatikkoon. Samalla tavoin sitä kuitenkin maatuu tomuksi vaikka makaisikin pyhällä maalla tai kaatopaikalla. Ei se minua ainakaan koske enää millään lailla.
Me ihmiset pyrimme käsittelemään kaikkea tapahtunutta kuin sitä vastaan pitäisi puolustautua. Laki, järjestys ja uskonto ovat kaikki vain keinoja yrittää suitsia kaaosta, jota myös ympäröiväksi todellisuudeksi kutsutaan. Ajattelemme, että elämme turvassa eikä meillä ole mitään pelättävää. Maailmassa on kuitenkin 6 miljardia ihmistä ja aika moni meistä on kuitenkin jollain tavalla häiriintynyt. C. Mansonit ja T. Bundyt eivät ole yksin tässä maailmassa. Häiriintyneet yksilöt eivät ole ainoa vaara tässä maailmassa vaan onnettomuudet, joista voimme lukea lehdistä, voivat osua myös meidän kohdalle. Muutama vuosi sitten luin lehdestä kuinka 126 ihmistä Länsi-Afrikassa imaistiin kuolemaansa, kun matkustajakoneen virkaa suorittaneen kuljetuskoneen perässä sijaitseva rahtiluukku aukesi kesken lennon. Lähempänä kotia eräs mies ajoi autoaan Porvoo-Helsinki moottoritietä tarkoituksenaan palata kotiin kuoli siihen, kun edellä ajavan kuormurin lavalta karkasi kauhakuormaaja ja seivästi miehen täydessä vauhdissa. Muutama viikko sitten eräs tyttö Glasgow'ssa oli menossa nostamaan rahaa automaatista, mutta jäi auton alle ja kuoli vammoihinsa sairaalassa. Taudeista ja luonnonkatastrofeista ei tarvinne edes mainita.
Koska ei ole muuta todellisuutta kuin tämä, jota koemme, ei saa jäädä murehtimaan tapahtuneita tai kadehtimaan muita tai heidän saavutuksiaan. Elämän ainoa tarkoitus on onnellisuus ja sen tavoittaminen. Ei saa jäädä yhteiskunnan normien puristukseen ja toivoa asioita, jotka on koettu kollektiivisesti sopiviksi. Ei saa kuunnella muita miten pitäisi elää. Koska yksilö on maailmankaikkeuden mittapuulla täysin epäolennainen, tee se olennaiseksi itsellesi. Sinun elämälläsi ei ole kenellekään muulle merkitystä kuin sinulle. Sinun elämä on vitun nättiä, vaikka maailma onkin täysin paska ja menossa suoraan kadotukseen.
Miksi maksaisit ja miksi myisin?
Piste.
Missä v***ssa on duunikaverit??? Miks mä oon yksin töissä??? Ei tajuu*ding**ding**ding*
musta vähä tuntuu
:D
mursu vai norsu, jolla on liian pitkiä karvoja pään päällä.
Ei ole pieniä ajatuksia on vain suuria kuten Klubitus oon pereestä.. SAATANA!!!!!!!!!!!!11111111111111
En oo vieläkään osannu päättää mitä UV:na tekis. Kohta käy taas perinteiseesti eikä saa aikaseks tehä mitään viisasta. Toisaalta vaihtoehtoja löytyis, ne vaan on kaikki täysin tuhoon tuomittuja jo idea-asteella.
Taitaa tulla mahtava avaus uudelle vuodelle. 
avatakko bisse vaiko käydä eka spaddulla ja avata sitten
Menneistä oppii ja tämän hetken ratkaisuista muodostuu tulevaisuus 
ois vähän semmone olo tässä ollu, että saattaisin olla tulossa kipeeks.. Jos näin on minulle poloiselle käyvä, niin toivonpa tässä nyt julkisesti, että se iskisi nyt tai viimeistään heti eikä esim. viikon päästä, kun olisi tarkoitus poistua maasta..
*kiittää ja kumartaa*
majoneesia vai majoneesia.. hmm.. majoneesia 
Eh, alan ehkä nyt oikeesti tajuamaan, et muutto lähestyy vääjäämättä.
[q]mariq, 1.9.2009 13:50:
Ois kova hinku päästä perjantaina Furyihin, mut näyttää pahasti siltä et tulee isot remppatalkoot just tasan siihen kohtaan Isompi porukka tulossa jeesaamaan, joten ei ny oikein vois sanoo et 'keep up the good work, tää typy lähtee ny baanalle!'
Harmittaa et sattukii niin epäsopivasti 
[/q]
Kuka remppaa keskel yötä? :D