SINKKULUUKKU

Uu mulla lähenis 2-vuotissinkkuilupäivä pian :D

I smell some success :)

[q]siveys, 15.1.2009 19:32:
---

1. Pienoisnovelli Lyylikin viikonlopusta, johon kerätään stereotyyppisiä Lyylikin viikonloppuhappeningejä ja viitataan välillä myös kuluneeseen viikkoon. Nimi voisi olla vaikka "Krapulassa kaipasin sinua" :D

2. "Etsitään lämmintä sunnuntaikotia yhteisön lemmikille" -ilmoitus, jossa nimeltämainitsematon yhteisö haluaisi enemmän omaa aikaa ja etsii Lyylikki-lemmikilleen hyvää päivähoitopaikkaa.

Muita ehdotuksia, jotka olis oikeasti hyviäkin? :)
[/q]

Loistava idea tuo ensimmäinen, "muuten ei oo niin väliks mutta darrassa tekis vähän mieli"

Siriusli, eli hmm... Minen tota toista oikein tajunnu, voi tosin johtua siitä että heräsin just päikkäreiltä ja oon ihan koomassa...

Mun puolesta hyvä deitti-ilmotus saa olla sopivalla tavalla kornikin (kun kaikki kliseet on kuitenkin käytetty jo miljoonaan kertaan)... Niin ja vähän kieli poskessa kanssa Ja ottiatuota hmm... nii joko kerroin että oon koomassa? En välttis kirjota ny hereillä... Todistetusti ihmiset voi unissaa kirjottaa esim meilejä ni miksei klubsuunki.

Nii huumoria ei saa unohtaa, joo :D

Edit:

Noni, ilmeisesti olin hereillä koska en muista erikseeni heränneeni tän viestin skribaamisen jälkeen mutta nyt on jo melkein (mun mittapuulla) täysijärkinen olo... Elikkäns jotain deitti-ilmotuksen tynkää jos lähtisin itse väsäämään niin voisi olla esim:

Hei! Tuntuuko siltä että elämästä puuttuisi jotain? Eipä hätää, nyt on nimittäin tarjolla ratkaisu tuohonkin pulmaan, nimittäin aito ja alkuperäinen WiljamiDzay (tm). WiljamiDzay (tm) on varmasti kotimaista alkuperää oleva jo loppuvuodesta -81 suunniteltu ja kesällä -82 lanseerattu menestystuote joka on valloittanut jo suuren osan Eurooppaakin mullistavilla ominaisuuksillaan. (Lista mullistavista ominaisuuksista tähän, ny ei jaksa keksiä *nauru*). Joten eiköhän olisi aika heittää ikävä arki romukoppaan ja tarttua ihan omaan WiljamiDzay:hyn. (Tarjous voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää.)

edit2:
Lisää juttua tuohon ilmotukseen, esim.
Markkinoilla liikkuu paljon halpoja jäljitelmiä jotka hajoavat ensimmäisellä käyttökerralla. Hyvin hoidettuna WiljamiDzay kestää äidiltä tyttärelle. Muistathan että aidon ja oikean WiljamiDzayn saat vain klubsusta.

Morjes.

[q]Caro², 29.12.2006 12:45:
---
fine, 29.12.2006 12:41:
lähe mun kaa ulos

---

Lähe sie miun kans
[/q]


äläs ny.. olen vielä kaapissa

heh, mä löysin ratkaisun:

TYÖ!

eikä enää vituta..

[q]Zeratul, 24.9.2009 19:16:
Tää rupee kyl jo menee ihan naurettavaks jankkamiseks, mut hei eihän se haittaa, ainaki siveys nauttii ku sinkkiksessä on suhinaa!
[/q]
No mut miks teidän just sillon pitää suhista ku mä oon nettijuttelulrajoituksien alla? :D Noh - rakastan mä teitä kuitenkin aika paljon ku ootte niin ihanii et ihan mua varten suhisette *sydän*

[q]Tuntuu vaa jotenki turhalta, näin kiteytettynä:
Mul on tarpeeks kavereita täyttämään tarpeet kavereiden suhteen --> naiset haluu et niitä lähestytään kaverina --> ei jaksa miellyttääkseen jauhaa tuuba ku taustalla oleva halu on romanttista tai seksuaalista, eikä loukata käymällä suoraan asiaan --> parempi vaan olla lähestymättä.
[/q]
Allow me to demostrate the flaw in your logic: "Naiset haluaa et niitä lähestytään kaverina".

Väitän, että naiset ei useinkaan mielenkiintoisen tyypin kohdatessaan halua, että tyyppi lähestyy heitä "vain kaverina". Kyse on todennäköisesti enemmänkin siitä, että naiset haluavat heitä lähestyttävän ihmisinä. Heillä on hyvin suurella todennäköisyydellä samanlainen uskomus kuin sinullakin siitä, että sänkypuuhiin saakka pääsemiseen tarvitaan siitä ihmisyydestä muitakin puolia kuin vain ne lihalliset osuudet. Täten sopiva tapa lähestyä on sellainen, joka pääsee osoittamaan (vähintään illan mittaan) kummallekin osapuolelle sen kuinka hyvin toinen kokonaisuutena istuu omien tavoitteiden täyttäjäksi - ja ovatko kummankin osapuolen tavoitteet yhteensopivat.

Se "ongelma", johon tässä viittaat lienee, että tähän selvittelyyn joudutaan telepatian puuttessa käyttämään vain sanoja ja eleitä. Tämä aiheuttaa sen, että asioista voidaan käsitellä vain tietty määrä kerralla, jonka seurauksena joidenkin aspektien on oltava ensimmäisinä. Inhimillisen ajatteluprosessin luontaisena heikkoutena on se, että tässä romanttiseen tai seksuaaliseen kanssakäymiseen johtavassa yhteisessä selvittelyprosessissa ensimmäiseksi käsitelty aspekti vaikuttaa dominoivasti keskustelujoiden tulkintoihin, ajatusprosesseihin ja stereotyyppisiin yleistyksiin.

Se, että alunperin tulit miehenä baarikontekstissa juttelemaan osoittaa kyllä meidän kulttuurissamme suurella todennäköisyydellä sen, että tämä lihallinen/romanttinen kiinnostus on olemassa. Jos myös sanallinen kommunikointisi viittaa naisen ulkoiseen olemukseen, on interaktion premissinä tällöin hyvin vahvasti nimenomaan tämä yksi aspekti ihmisyydestä. Tähän kyseiseen premissiin on lisäksi kulttuurillisesti liittynyt hyvin runsaasti ikäviä konnotaatioita (kiitos teille, rakkaat lihan himoista sokaistuneet vähä-älyiset sukupuolitoverimme), joten lähtöasetelma on hyvin ymmärrettävästi negatiivinen ja se verottaa hyvin vahvasti koko tulevaa interaktioprosessia.

Laitoin kuitenkin sanan "ongelma" lainausmerkkeihin ihan siitä syystä, että tämä ihmisen luontainen tapa käsitellä maailmaa voi myös toimia vahvasti parinmuodostosriittejä edistävillä tavoilla, kunhan tilannetta vain lähestyy oikeasta näkökulmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että positiivinen ensivaikutelma kantaa todella pitkälle ja antaa paljon liikkumatilaa todellisten tavoitteiden luokse pääsemiseksi. Positiivisella tavalla jään rikkomisen jälkeen voi siis helpommin käydä ihan niiden oikeiden asioiden kimppuun, vaikka keskustelu ei ihan suoranaisesti aasinsiltoja sinne rakentaisikaan.

Jotkin stereotypiat ovat kuitenkin yhteiskunnassamme niin stigmatisoituja, että niitä on monessa tilanteessa hyvä välttää viimeiseen saakka. Tästä syystä suosittelisin, että kun jokatapauksessa hehkeiltä neitokaisilta on selvitettävä, että a) ovatko he halukkaita kanssasi romanttiseen/seksuaaliseen kanssakäymiseen ja b) ovatko he muiltakin kuin ulkoisilta ominaisuuksiltaan sellaisia, joiden kanssa itse haluaisi tällaiseen ryhtyä - VALITSEE ENSIN SEN VAIHTOEHDON B SELVITTÄMISEN!

Naista (tai miestä) ei tarvitse siis baarissa lähestyä "kaverina" vaan häntä voi lähestyä ihmisenä, jonka luonteesta, käyttäytymismalleista ja kiinnostuksen kohteista (tai mikä siihen romanttiseen/seksuaaliseen kiinnostavuuteen nyt ikinä omassa maailmankuvassa vaikuttaakin) on IHAN AIDOSTI KIINNOSTUNUT. Jos nämä ominaisuudet eivät jostain syystä synkkaa niin tilanteesta on aina helppo irtautua ja siirtyä muuhun seuraan. Jos ne taas synkkaavat niin käydyn keskustelun seurauksena myös toinen osapuoli tietää jo vähän paremmin oman näkemyksensä illan etenemisen mahdollisuuksista, eikä mahdollinen kommentti hemaisevasta ulkonäöstäkään enää tunnu niin ahdistavalta tungettelulta.

Jos siis ihan oikeasti olet sitä mieltä, että romanttiseen kiinnostukseen tarvitaan jotain muutakin kuin timmi kroppa ja nätit kasvot niin sulla ei pitäisi olla kuvaamaasi monien miesten ihan todellisena kohtaamaa ongelmaa, että ei oikeasti kiinnosta muu kuin se fjoosa. Sun pitää vain strategisesti osata selvittää asiat naisista oikeassa järjestyksessä, että annat itsestäsi prosessissa TODENMUKAISEMMAN kuvan inhimillisesti tilannetta tulkitsevalle vastapuolelle.

"anteeksi, mutta voiko teitä häiritä ihan pienen hetken?" - jos vastaus on ei niin aika harva muukaan lähestyminen olis toiminu :D
"mun nimi on janne - todella mukava tutustua :)" *käden ojennus*
"teillä näyttää olevan aika hyvät fiilikset päällä - ootteko te aina noin ihania ilopillereitä? ;)"
"ootte varmaan kans ihan selvin päin ja tanssitte pelkän kraanaveden voimalla, eiks nii? ;)"
"mutta niin - tulin tähän sen takia ku me ollaan frendien kanssa puhuttu viime aikoina siitä, että onko ihmisten syyt käydä baareissa muuttunu viime aikoina enemmän sellaiseksi kavereiden kanssa ajan viettämiseksi kun seuranhakukin toimii netin välityksellä niin paljon paremmin.. mua kiinnostais et miten te näätte tän asian ja ootteko te esimerkiksi täällä juhlistamassa jotain merkkipäivää vai mikä teidän on tänne tuonu?"
"mä kyllä itse uskon, että muilla ihmisillä on hirveän paljon mulle annettavaa ja käyn baareissa ihan senkin takia, että tutustuisi uusiin ja erilaisiin ihmisiin.. te vaikutatte ainakin tosi mukavilta ihmisiltä, mut mä en tiedä vielä mikä teistä tekee uniikkeja ja erikoisia? Harrastatteko te esimerkiks jotain erikoista?"
"on vaan ikävän harvinaista nähdä noin paljon hymyileviä ihmisiä liikenteessä niin yritän selvittää et mikä teidän saa liikkumaan :) ootteko te tuntenu toisenne jo pitkään ja mikä teitä yhdistää?"

Ei tää siis mikään skripti oo, sillä ainoastaan harjottelemalla oppii löytään luonnolliset polut kysellä ja heittää läppää sellaisten asioiden vierestä jotka oikeasti itseä potentiaalisissa kumppaneissa kiinnostaa. Tuossa on vaan pari esimerkkiä siitä miten asioita voi esittää, lähestyä, kysyä tai vääntää läpäksi.. Itsehän saatan jopa mennä about ekana kysymään et "Moi! Mä oon tässä koko illan yrittänyt ihmisiltä selvittää et mikä on sosiaalipsykologian ja kulttuuriantropologian ero - osaatko sä yhtään auttaa? ;)" kun en tietyssä mielentilassa kuitenkaan haluaisi paria minuuttia pidempään katsella niitä, jotka ei tollaseen osaa positiivisella tavalla suhtautua :D

Mut niin - täytyy myöntää, että aika kova pokka pitää olla et pystyy vetään dialogia kiinnostuneen ja lähestyttävän näköisenä "POSITIIVISUUS ON PERSEESTÄ" -paidan kanssa.. joten ehkä sun pitää kehittää ihan omat anglet :D

[q]siveys, 26.9.2009 03:46:
lol - onnea antti - kirjoitit jälleen pitkät pätkät aivan turhaan, sillä lopputulos oli niin pitkä, että sitä ei jaksa kukaan lukea :D

onneksi olisin jo kauan aikaa sitten oppinut virheistäni jos olisin edes vähäääkään älykäs, joten eipä tällaisen taliaivon krijoituksia kenenkään olisi kannattanutkaan lukea :D no harm done! hyvää yötä! <3
[/q]
Ei se pituus oo mikää este, mut koska sisällöllisesti et tarjonnu juurikaan mitään uutta ja kirjotustyyli sopii luettavaks lähinnä keski-ikäselle bisnesmiehelle nii ois kyl pitäny jättää väliin.

Kohokohtia:
Liuta keskustelunavauksia jotka näytti siltä et ne ois voinnu poimii suoraan jostain pelimiesoppaasta, vaik oli jo todettu et se avaus kestää vaan jonku sekunnin. Pääosin kaikki muuki mitä sun jutusta tohon mennessä löytyy on pätemistä siitä miten mun pitäis käyttäytyy et naista kiinnosta sen sijaan et oisit tarjonnu ensimmäistäkään vaihtoehtoo joka ois sopinu mun haluun olla vaan itteni. Yhtä hyvin ois voinnu listata leffoja joista mennä juttelee. Itelläs taas on oikeus mennä heittää et "Moi! Mä oon tässä koko illan yrittänyt ihmisiltä selvittää et mikä on sosiaalipsykologian ja kulttuuriantropologian ero - osaatko sä yhtään auttaa? ;)" ja jos ei siihen osaa vastata just sulle toimivalla tavalla nii naises on vikaa? Mitä vittuu? :D

Ja ton paidan ympärillehän kaikki kannattaa rakentaa, onhan se kuitenki ollu julkisesti päällä tasan sen yhen kerran. Sun naisten mallii olevat vaalenpunaset housut, puuhkat ja kynsilakka taas ei vaadi minkäänlaista pokkaa. Check.

Ja muistit tietty mainita nettirajotuksen joka ei liity asiaan yhtään millään tapaa. Taas kerran käryää pahasti sen suuntasesti et kyseessä on asia jota teet enemmän huoratakses sillä huomioo ku siks et se jotenki parantais sua ihmisenä.

---

Seuraavan kerran ku sun kullan arvosta nettiaikaa liikene nii voisit yrittää kirjottaa vaik siitä mitä konkreettista oot viimesen vuoden aikana tehny sen eteen et voisit viettää aikaa elämäs rakkauden Julian kaa. Ja kirjota sit tunnepohjasesti ku kerta koet maailman eniten tunteiden kautta (tjsp, en muista kuin ton olit muotoillu). Ehkä se ois vaihteeks teksti sun kädestä joka kannattais lukee.

[q]Lyylikki, 17.7.2008 09:38:
Oletkos pohtinut sitä, että mahdollisesti tavoitteesi on liian korkealla. Ehkäpä haet toisesta ihmisestä jotakin tunnetta, jota ei edes ole olemassa. Rakkaushömppä ja diipa-daapa sekoittaa helposti mielen. Jos jollakulla rakastuminen on ollut sellainen tunne, että varpaankynnet lähtee irti, niin ehkä se sinulle olisi jotain muuta.
[/q]
Kyllä mä uskon, että se on olemassa (myös minulle), mutta en tosiaan oleta sen ihan koko elämää kestävän. Olen minä joskus nuorempana useammankin päivän liihotellut pilvilinnoissa erään sopivasti saavuttamattoman kirjallisuutta opiskelevan kaunokaisen pauloihin pudonneena ;) Olenhan tietenkin tänä päivänä kovin erilainen ihminen kun silloin 8 vuotta sitten, mutta en haluaisi ajatella, että olisin kadottanut tätä taitoa vuosien varrella koska olen ihmisenä muuttunut nimenomaan enemmänkin tunteellisempaan ja nöyrempään suuntaan kuin mitä silloin olin.

[q]Miksi (tulevaan) elämänkumppaniin pitäisi rakastua ja hänet oppia tuntemaan hetkessä? Puhut mahtavista ystävistä, jotka toteuttavat lähes kaikki tarpeesi, niin mitä muuta sitten olet hakemassa? Miksei jostakusta ystävästä voi tulla vielä karvan verran läheisempi?
[/q]
En minä koekaan, että tulevaan elämänkumppaniin pitäisi rakastua. Olen ollut suhteellisen pitkässä parisuhteessa (yli 6v) ihmisen kanssa johon en koskaan rakastunut, mutta olin tässä suhteessa onnellinen ja olisin itse mielelläni jatkanut yhteistä eloamme tämän kuuden vuoden jälkeenkin jos emme olisi kohdanneet esteitä, joita emme ainakaan vielä silloin osanneet kumpikaan ylittää. Enkä kyllä oikeasti muista aikaisempien lyhytaikaisempienkaan suhteideni aikana tunteneeni pientä alkusysäystä kummempia rakastumisen tunteita (jos niitäkään).

Juuri tämä "mitä minä sitten oikein olen hakemassa" oli ehkä kirjoitukseni pointti. En nimittäin oikein koe, että perinteinen seurustelusuhde olisi minulle tässä elämäntilanteessa soveltuva, enkä oikeasti tiedä tulenko enää koskaan kokemaan sitä mielekkäänä vaihtoehtona järjestää elämäni tukipilarit. Lisäsit ovelasti kuvaukseesi sanan "lähes" kun minä käytin ihan tietoisesti omassa kirjoituksessani käsitettä "kaikki tarpeeni". Koen siis ihan oikeasti eläväni onnellista elämää ilman parisuhdetta ja vaikka varmasti jostakin ystävästäni voisikin tulla entistä läheisempi monellakin tapaa niin se tapahtuu sitten jos se tapahtuu omalla painollaan - toistaiseksi siihen ei tunnu olevan mitään painetta mistään suunnasta.

Kirjoituksessani ehkä nimenomaan tulin siihen tulokseen, että iso syy siihen miksi ylipäätään lähdin koko treffeille oli etäinen mahdollisuus löytää tuo ruusuinen tie pilvilinnoihin hetkeksi, että voisin nauttia siitä tunteesta (vaikka olen kyllä kovin onnellinen myös ilman sitä).

[q]Onko ystäväsi sellaisia, joihin olet salama-ystävystynyt? Pitäisikö muistaa, että samasta kantasanasta lähtevät rakastuminen ja rakastaminen ovat tietyllä tapaa toistensa vastakohtia. Ne edustavat samalla hyvänolontunteen janalla eri päitä.
[/q]
En muista rakastuneeni yhteenkään ystävistäni. Monia heistä olen kyllä tietenkin jo ensimmäisestä tapaamisesta saakka pitänyt erityisen mielenkiintoisina ihmisinä, mutta osan kauneus on avautunut vasta pidemmän syystä tai toisesta tapahtuneen yhdessä hengailun ja asteittaisen kuoren avautumisen kautta.

Minulle rakastaminen on tällä hetkellä tunne, jonka assosioin vahvasti nimenomaan ystäviini, vaikka tuon mainitsemani pitkän parisuhteen aikana se vielä olikin tunne, jonka assosioin vahvasti vain yhteen ihmiseen, silloiseen kumppaniini. En voi sanoa, että tämä muutos olisi tapahtunut ihan itsestään, luonnostaan ja kivutta, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että asia on näin.

[q]Vaikka olisi ihanaa olla ihastunut ja rakastunutkin, niin kuitenkin itse kaipaisin enemmän sellaista kumppanuutta, missä toisesta voisi olla varma. Sillä tavalla, että mitään älyttömän suuria epävarmuustekijöitä ei enää liittyisi yhdessäoloon. Esim. lomamatkoja olisi kiva suunnitella jonkun kanssa kaksin, tulisi halvemmaksikin.
[/q]
Tämä on ollut yksi merkittävimmin mietityttäneistä asioista kun on käsitellyt polyamorisuuteen perustuvaa rakkauskäsitystä ja vaikka olisi luonnollisesti ihanaa tasapainoa luovaa, että joku ihminen haluaisi sitoutua viettämään lopun elämästään minun vierelläni, olen tullut siihen tulokseen, että tämä on sitoumus jota en halua kenenkään ystäväni kohdalla rohkaista suhteessa minuun.

Joissakin elämäntilanteissa, maailman potkiessa päähän tai vaatiessa tietynkaltaista stabiiliutta voi olla tärkeätä kyetä luottamaan siihen, että joku ihminen pysyy rinnalla, läheisenä tukena ja turvana, kunnes maailma näyttää jälleen itsessään tasapainoisemmalta. Lopullisena ratkaisuna en vain näe tätä kovin mielekkäänä maailmankuvani valossa, jossa ihmiset ja tilanteet muuttuvat ja kestävän onnellisuuden saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii jatkuvaa itsensä ylittämistä ja kehittämistä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö rakastamiseen kannattaisi sitoutua. On tietenkin mahdotonta sanoa, että pysyn ikuisesti sellaisena ihmisenä, että tunnen syvää rakkautta kaikkia muuttuvia ystäviäni kohtaan, mutta voin hyvin tehdä lupauksen sekä itselleni että ystävälleni siitä, että ainakin seuraavan kuukauden, vuoden tai lapsen aikuistumisen ajan olen valmis tekemään parhaani mukaan töitä ymmärtääkseni, välittääkseni ja kunnioittaakseni häntä kaikissa vastaantulevissa tilanteissa. Tällaisella sitoutumisella on mielestäni merkittävä vaikutus niin henkilökohtaisessa kasvussa kuin myös siinä mitä ihminen voi elämässään saavuttaa.

[q]aada, 14.6.2009 15:54:
eli tarkoitatko, että se, että on vaikea on pelaamista?
[/q]
Kyllä, jos on tarkoituksella jotain muuta kuin on, niin mun mielestä se on pelaamista.

[q]Jone, 5.5.2009 15:26:
Oon myöskin hyvin kiinnostunut, koska oon tällä hetkellä taipuvainen beesaamaan Tbo:ta.
[/q]
Koska olen huomannut, että mun ajatukseni liikkuvat yleensä hitusen väärällä taajuudella suhteessa muihin ihmisiin niin vastaan myös toisesta, vähän konkreettisemmasta näkökulmasta:

Minä olen elämässäni ollut siinä määrin siunattu, että olen todennäköisesti ollut vähän enemmän tekemisissä menestyneiden ja pitkälle eläkeiän jälkeenkin onnellisena ja ahkerasti töitä tekevien ihmisten kanssa kuin keskimääräinen kaduntallaaja.

Näiden valloittavan huumorintajuisten, viisaiden ja elämäniloisten ihmisten kanssa töitä tehdessä ei kyllä oikeasti mietitytä pätkääkään miksi nämä ihmiset eivät ole kotona puutarhassa nauttimassa vaimonsa kanssa ansaitsemistaan eläkepäivistä. Heille uusien tarinoiden kuuleminen, nykypäivän ilmiöihin tutustuminen, sopivien haasteiden voittaminen ja toisinaan silkka hyvien tyypien auttamisen ilo on niin nautinnollista ja mielekästä ajankulua, että siinä muuttuisi yhden jos toisenkin vanhainkodin kiikustuolissa vanhoja päiviä muistelevan mummon sukat kateudesta vihreäksi.

Nämä ihmiset tapaavat päivittäin motivoituneita, innostuneita ja intohimoisia ihmisiä - niin yritysmaailman kuin myös taidemaailman huipulta. He reissaavat ympäri maailmaa sheikkien palatseissa ja hienoissa hotelleissa auttamassa suuryrityksiä ja valtioita rakentamaan parempaa elintasoa ihmisille. He saattavat luoda elämäntyöllään tuhansia kertoja enemmän onnellisuutta ja uusia vapauksia ihmisille kuin keskiverto klubbarilainen ja joka kerta kun he törmäävät maailmalla kättensä työhön, he voivat tuntea ylpeyttä ja nauttia ympäröivien ihmisten kunnioituksesta.

Minä väitän, että nämä ovat sellaisia asioita, joita voi kuolinvuoteellaan muistella lämmöllä ja jotka auttavat siinä, että siirtyy tuonpuoleiseen hymyilevänä ihmiskunnan jäsenenä.

Minä en todellakaan sano, että tuollainen olisi kaikille ihmisille paras tapa pyrkiä elämään. Se, että saavuttaa riittävän osaamistason kyseisen kaltaiseen toimintaan vaatii jo siinä määrin omistautumista asialleen, että suurin osa ihmisistä ei koskaan eksy jatkamaan samalla tiellä riittävän pitkään ja riittävän intohimoisesti. Mutta jos tälle polulle sattuu eksymään ja kokee elämänsä siellä merkitykselliseksi ja onnelliseksi niin miksi lähteä muuttamaan suuntaansa?

Minä en väitä tietäväni mitä polkua elämässä seuraamalla kokee eniten onnea ja se varmasti jokaiselle ihmiselle vaihtelisikin.. Mutta otetaan nyt tällainen hypoteettinen tilanne, että voisin valita kahden vaihtoehdon väliltä:

1. Tekisin paljon töitä ja olisin vielä 80-vuotiaanakin hyödyllinen yhteiskunnan jäsen. Työni tuottaisi elämäni mielekkäänä pitävän määrän onnellisuutta kunnes jokin kaunis päivä en saavukaan kokoukseen, koska kuolin nukkuessani, yksin omassa kodissani, jättäen koko omaisuuteni kehitysmaiden koulutushankkeille.

2. Tekisin 35-tuntista duuniviikkoa ja panostaisin ystäviin, perheeseen ja lasten kasvattamiseen. Kokisin jonkin verran enemmän onnen tunteita läheisteni kanssa ja vapaa-ajan viihteen parissa kuin vaihtoehdossa 1 ja tuntisin elämäni yhtä mielekkääksi. Jättäisin lapsilleni perinnöksi rivitalon pätkän ja paljon hyviä muistoja, mutta tuottaisin ehkä lähipiirini ulkopuolelle jonkin verran vähemmän onnellisuutta ja vaurautta.

Kumpi näistä on parempi valinta? Isompi henkilökohtainen onnellisuus vaiko merkittävämpi vaikutus muiden ihmisten onnellisuuteen?

Väittäisin, että viisautta ei olisi sanoa: tiedän, että vaihtoehto 2 on parempi, sillä et sinä työssäsi olisi kuitenkaan kokenut niitä oikeasti hyviä juttuja.

Väittäisin, että viisautta voisi olla vaikkapa sanoa: en voi tietää.

[q]Freja, 1.2.2008 13:18:
Sinkkuna ei edelleenkään oo kiva sairastaa.
[/q]

Mun äänihuulet on tulehtuneet, joten on täs sinkkuudessa se hyvä puoli että voi rauhas olla himassa ihan hipihiljaa :D

Cjetillä tuntuu olevan koko ajan jotain sutinaa....*pökr*
Täällä päässä...niinno, mitään uutta. Ylläri.
Sinkkuluukkubileistä ois kai irronnu joku 20vee yhen yön juttu, mut oon jo aika vanha sellasee.

...
plaah.

vaikka oonki hirmu läheisyydenkipeä ihminen, eli tykkään hirmuisesti siitä että saa esim vain olla ja käpertyä jonkun kainaloon sohvalla, niin paljon mieluummin olen sinkku kuin sellaisessa suhteessa missä läheisyyttä ei oikeastaan ole ollenkaan. tai en saa olla sellainen ihminen mitä oikeasti olen vaan jatkuvasti toinen yrittää muuttaa.

ei miuta ihan niin helpolla kesytetä

[q]anniharha, 14.6.2009 13:47:
Mut ei tullu herutusprivaa keltään siltikään, ei toiminu!
[/q]
Elämää on myös klubbarin ulkopuolel... kai :p

Oisko seuraa Rentolasta ?*pepsodent*

[q]JussiS:
Ja ennenkaikkea, mihin ne katoo aina sillon kun on ite vapaa :)
[/q]
Sanopa muuta! Nyt vain neidit kaikki käymään kännykästä sinkkujätkien puhelinnumeroita läpi ja piristämään heidän elämäänsä.*plur* Jospa vaikka mullekin soittaisi joku kohta...*taputapu*