SINKKULUUKKU

[q]Nex, 20.9.2009 00:31:
Tulipa ihana mielikuva tuosta sun kertomuksesta <3_<3
[/q]
Ummmh.. "Ihana" ei kyl oo ihan ensimmäinen sana mitä mä käyttäisin siitä, että kaksi vanhaa tätiä maanittelee ujoa hottista pikkupoikaa kanssaan hissiin :D

[q]larzizi, 2.11.2006 20:45:
Mjoo no en mä ihan tollasta tarkottanut
[/q]

Mitä niitä muita muka vois olla?

Voi istua aina yksin kotona...? YKSIN...? Voi käydä kaikkialla YKSIN? Voi herätä YKSIN?

[q]MesMeRise, 6.6.2006 14:14:
---
kumimuumi, 6.6.2006 13:33:
---
MesMeRise, 6.6.2006 13:19:
Voisikohan nyt joku uros puolen edustaja tulkata mulle erästä lajitoveriaan..

---


Kuulostaa vaan siltä, että se haluaa lähtä yrittämään jotain toista, mutta haluaa pitää sut "varalla", eli tulla häntä koipien välissä takaisin kun uus juttu menikin pieleen. Eli kuten mark sano, talutusliekaan tai monoa :P

---


Nii mä vähän sen aattelinkin, että joku toinen on mielessä ja mä olen varalla. Pakottamalla ei ketään ihmistä saa, joten talutuslieka on kai hylätty vaihtoehto.. enkä mä sellaista haluis, eikä musta sellaseen olis. En vaan ymmärrä, miten voi antaa niin ristiriitaista kuvaa, niin että olen tunteitteni kanssa ihan hukassa. Perseestä tällänen.
[/q]

Ei välttämättä pidä paikkaansa... Minä olen pari kertaa halunnut taukoa ihan vaan sen takia että itellä on ollut tosi vaikeeta kaikissa muissa asioissa enkä vaan jaksanut keskittyä nyt parisuhteeseen. Ja oli kyllä täysi aikomus tulla takaisin Eikä kukaan muu tyttö käynyt mielessä. Kerran myös halusin itselleni todistaa kuinka paljon tyttöä jään kaipaamaan ja kuinka paljon häntä tarvitsen jos lähden pois... Näin saa plurin takas suhteeseen jos ottaa edes viikon taukoo

Ton mä olen kyl kuullu vaikka kuinka monelta tytöltä että ujot miehet on jotenki tosi hot, mut mites sit kun siihen ujouteen todennäköisesti liittyy myös jonkin asteista epäsosiaalisuutta ja te naiset silti oletatte/odotatte että se mies tekis alotteen? Eihän tossa ole mitään järkeä! Screw you guys, I'm going to bed > >

Siinä se tällä hetkellä lyhyesti sanottuna.

[q]AlexS, 17.8.2007 12:57:
Hurjan pitkiä viestejä, ei tommosia jaksa enää lukea :D
Tai ehkä mulla itellä ei oo vaan aiheesta yhtä paljoa kerrottavaa
[/q]

Ja mikä parasta, ne ei edes liity mitenkään sinkkuluukkuun

[q]Lyylikki, 17.9.2009 00:56:
---
Nex, 17.9.2009 00:43:
Niin nimenomaan sitä ajoin takaa että vaiks ois hyvännäkönen jannu, mut se näyttää siltä että se häpee itteesä tai muuten näyttää "orvolta" ..tai liian ujolta tai mitä vaa, nii ei mulla tulis mielee mennä "kokeilee" juttelee sellaselle, mulla tulis ekana mieleen et se säikähtäs jos menisin siihen juttelee :P tai muuta. emmä tiedä.

---


No mut _mikään_ ei oo niin kuuma, kun se, että käsittämättömän suloisen näköinen tyyppi on sillain söpösti ujo. Esim. tänään meidän työpaikalla hississä oltiin menossa alaspäin ja työkaveri raivos, kun hissi pysähty matkalla kolmannessa kerroksessa. Siellä hissin oven takana oli (joo ehkä 20 v.) semmoinen kiharatukkainen ihana poika, joka oli ihan ihmeissään, eikä oikein uskaltanut tulla sinne hissiin. Jouduttiin vähän maanittelemaan sitä, mutta tulihan se onneksi meidän kanssa

P.S. Kun mä en ole juurikaan valitellut tätä sinkkuutta hetkeen, niin tulinpahan vaan kertomaan, että tällä hetkellä vituttaa ja kaipaisin vierihoitoa, mutta oon niin helvetin väsynyt, etten jaksa/osaa tehdä asialle yhtikäs mitään. Tai siis tehdä ja tehdä, mutta keksiä mitään ulospääsyä tästä tilanteesta.
P.P.S. On muuten niin helkkarin syksy
[/q]

On toi totta et ujous voi olla tosi nam :) mut hei, kiharatukkaset jätkät on aina (?) nam!! :D ahihi. Tulipa ihana mielikuva tuosta sun kertomuksesta <3_<3

[q]anniharha, 17.8.2007 07:28:
Mä näen tämänkin niin päin, että sähän olet nimenomaan ottanut sen vastuun itsestäsi, tajunnut, ettet voi olla onnellinen jos elät vain toista varten. Sen jälkeen olet ilmeisesti löytänyt rakkautta ja onnellisuutta, ja se on lähtenyt päätöksestä lähteä irti vanhasta, ahdistavasta elämästä. Se on helvetin upea juttu, tavallaan kiteyttää sitä mistä tämä keskustelu sai alkunsa. Vaikka sulla oli joku joka sua rakasti, tämän perusteella mulle tulee mieleen juurikin se rakastaminen toista itsensä täydentävänä puoliskona. Ja kuten väitin niissä tapauksissa käyvän, sä ahdistuit olemaan välttämättömyys ja toisen elämän ainoa sisältö.
[/q]


Mäkin näen sen niin, että olen ison vastuun ottanut, kun tajusin jättää joskus entisen elämäni. Mutta se tilanne ei liittynyt elämiseen toisia varten. Silloin mä elin liikaa itseäni varten, eikä mua kiinnostanut kukaan muu ihminen. Eli meni siis överiksi.

Mutta nyt on sellainen tilanne meneillään, että joudun jälleen ottamaan itsestäni vastuun ja siinä samalla joudun siirtämään vastuun muille.

Eli en pysty huolehtimaan enää eräästä henkilöstä; tässä otan itsestäni vastuun ja sanon, etten jaksa. Mutta siinä samalla mä siirrän vastuun tämän ihmisen huolehtimisesta muille.
Tämä henkilö on siis toinen mun vanhemmista, että siinä mielessä tää on aika hankalaa. Mutta mä en vaan pysty enää huolehtimaan. Ikäväähän siinä on se, ettei siitä sitten huolehdi kukaan, kun ei se itse edes ymmärrä näitä asioita. Ja tämä kymmenen vuoden ravaus lääkäreissä on todistanut, että eipä niidenkään apuun voi luottaa.

Tuntuuhan se pahalta, että joutuu katsomaan, kuinka tätä ihmistä ei kukaan enää lääkäreihin tai mihinkään vie mutta mäkään en sitä enää pysty tekemään. Tällänen palkaton hiton raskas työ on imenyt kaikki voimat. Kun mietin, mitä kaikkea tässä kymmenessä vuodessa olisin ehtinyt tehdä itseäni varten, niin alkaa oikein pyörryttää. Toisaalta tiedän, että moni ei tälläistä työtä olisi tehnyt päivääkään ja onhan tää kasvattanut, kouluttanu ja opettanu enemmän ku mikään muu. Ja ainakin tiedän, että parhaani yritin.

Eli projekti on vielä kesken. Parhaillaan yritän irrottaa itseni niistä kahleista. Ylihuolehtivaisuutta ja roikkumista päivästä toiseen; en jaksa. On se rasittavaa, kun toinen on niin sairas, ettei ymmärrä, että mulla on mun oma elämä. Hän elää vanhoissa ajoissa ja toivoo/kuvittelee, että jonain päivänä me istutaan pöydässä perheenä. Että kaikki palaa sellaiseksi, mitä se oli, kun olin lapsi. En mä ole vauva enkä äiti enkä mikään. Mulla on oma mies ja omat haaveet sekä toiveet.

(joo meni vähän OT *nauru*)

hah. mä oon liian mukava kaveri aina. siis mä oon kaveri. se mä olen. kaveri sanoi mulle eilen samaa, mun pitäis kuulenma enempi heruttaa.

[q]larzizi, 2.11.2006 20:35:
Voitko väittää, ettei sinkkuudesta olisi joskus hyötyäkin ja on iloinen, että on sinkku?
[/q]

En mä ainakaan nää tässä sinkkuudessä yhtään hyvää puolta En ole ikinä nähnyt... "Saa tehdä kaikkee mitä haluaa" häränkakkaa sanon minä... Mie tykkään tehdä asioita yhdessä Jos joku laskee että on ihan sika kivaa riehuu kännissä, iskee ja panna kaikkee mikä liikkuu ja laskee sen ns "hyväks" puoleks sinkkuudessa niin siitä vaan... mua se etoo...

Menin hämilleni. Mihin antipatioihin viittaat? Vai luitko kenties sarkasmia taijotainsentyyppistä sieltä, missä sitä ei ollut? Jolloin kylläkin joudun ehkä esittämään saman kysymyksen; oonko tietämättäni viestinyt antipatiaa?

[q]kindertin, 4.8.2009 19:28:
---
atsu, 2.8.2009 21:45:
Uoohhh....
Viikonlopun jälkeen sitä aina kaipaisi jotain kenen kainaloon käpertyä, nyt ne aamut vain täytyy kestää yksin ilman tukea ja turvaa, päättyneet on ne päivät....

Kumma juttu on se et mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän olo tuntuu paremmalta, mut oisaalta paljon köyhemmältä, kun ei vaan osaa suhtautua asiaan oikein...kait.... enpä tiiä...

Ei olisi mukavempaa kuin jonkun kainalossa katsoa sunnuntai illan ohjelma tarjontaa töllöstä, aika kuluu ja paljon olisi vielä opittavaa yksin olemisessa.

Ihme vuodatusta mut nyt se vaan tuntuu hyvältä mainita, taitaapi täällä olla muitakin samassa tilanteessa olevia.

Elämä voittaa varmasti, onneksi on hyviä ystäviä ympärilläni, kiitos teille

---


Tässä on aika hyvin kyllä kuvattu mun(kin) fiiliksiä..
Illat on kaikkein ankeimpia.. Mulla tosin johtuu siitä että päivisin on paljon puuhaa muksujen kanssa, mutta illalla sit oon yksikseen täällä miettimässä elämää ja sen puutetta (*hih*)..

Tää viikko onkin sit astetta rankempaa hajoilua kun oon koko ajan yksin(toki olen ängennyt kavereille kyläilemään), siis nyt on vasta tiistai ja nyt jo vituttaa. Tämmönen loma olis niiiiiin paljon mielekkäämpää jos olis joku jonka kanssa siitä nauttia.
[/q]


Juurikin noin,illat ankeimpia,ei siksi et ei tekemistä välttämättä olisi vaan kait se on sitä, et on aina ennen tottunut siihen et on puuhaa, yksin ei vaan jaksa tehdä mitään.

Varmasti aika muuttaa asian mut... Kesä vain valuu käsistä.... Kun ei jaksa, ei huvita, ei innosta, ei kertakaikkiaan mitään, se kait on pahinta...

Huoh... Eipä ole tällästäkään ole koskaan ennen tullu koettua... Kohta yksin leffaan jos ei muuta keksi... Yksin,se on vain niin outoa, vielä. Ankeaa on se oikea sana

[q]ezzy, 4.10.2009 14:58:
Yhä sinkku? Tässä 12 syytä siihen:
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/suhteet.asp?id=1736734
[/q]

Kävinpä oikein lukemassa noi.. Enkä löytäny mitään uutta taikka yllättävää tietoa.
Kyllä on ihmisessä jotain vikaa jos tollasia ohjeita/neuvoja tarvii..

Tai no, kaitpa noi muhunkin pätee kun kerran tässä luukussa olen

(edit, joo, mä olen kuulemma varsinkin kohtaan 12 sopiva, tylsä.)

Pitäiskö tästä luukusta kömpii kohta pois

Mä olen hiukka eri mieltä kuin edelliset kirjoittajat.

Mä oon niin imelä ja pehmo, että musta on erittäin ihana kuulla ja sanoa: "mä en voi elää ilman sua''.

Lepertely ja lässytys on ihan parasta. Kunhan ei sentään liikaa lässytetä.

Kyllähän sen nyt melkein jokainen tietää, ettei voi ennustaa mitä elämässä tapahtuu ja melkein jokainen varmaan tajuaa, että jotain pahaa voi käydä mutta mä lähden liikkeelle siitä, että: "haluan olla sun kanssa aina, loppuelämän". Vaikka tajuan kyllä ihan hyvin, ettei se aina mene niinku haluaa.

Jos mä en koskaan koe, että ton kanssa haluan elää loppuelämäni, niin en mä kyllä sen kanssa elä sitten kovinkaan kauaa.

Minkäs teet, jos ei ole elämässä sisältöä. Kaikilla ei ole! Se sisältö voi lähteä aika nopeasti itse kultakin, kun tarpeeksi kilahtaa. Mielenterveysongelmat ovat erittäin hyvä esimerkki siinä, kuinka sisältö voi kadota tahtoamattaan.

Onneksi saa edes jotain sisältöä: kumppanin. Ja kun saa edes jotain sisältöä, niin on helpompi alkaa etsimään elämäänsä muutakin sisältöä. Mikäs sen suurempi voima, kun rakkaus.

Joskus se kaikki sisältö voi vaan kadota ja joutuu etsimään sen kaiken uudestaan, enkä näe siinä mitään pahaa, että löytää edes yhden asian elämäänsä, joka jotain merkitsee. Onko se nyt niin kamalaa, jos mulla ei ole elämässä mitään ja löydän ensin sisällön miehestä, enkä koirasta tai jalkapallosta?

Ennemmin edes yksi ihana asia elämässä, kuin 0 ja itsemurha. Sen yhden voimalla voi päästä pitkälle. Se voi todella pelastaa, jos on edes yksi asia, mikä pitää hengissä. Ennemmin mä valitsen yhden ihanan asian elämääni, kun vitusti asioita paskalla sisällöllä.


Riippuvuus jostain ihmisestä taas on asia erikseen. Sekin taas on mielenterv.häiriö, eikä näin ollen suinkaan helppo hoitaa. Ei toimi niin, että nytpä päätän päästä häiriöistäni eroon. Olenpa tyhmä, kun en pysty elämään ilman toista ihmistä.

Mä tunnen yhden riippuvaisen ihmisen, kellä ei ole elämässä mitään sisältöä. Se on erittäin surullinen ja vaikea tapaus. Se ei koe tosiaan olevansa yhtään mitään. Eipä sitä ole kuntoon saatu yrityksistä huolimatta. Tämä ihminen ei kuitenkaan sairaudelleen mitään voi, kun se sairaudentuntokin puuttuu.

Mun mielestä melkein kaikki ihmiset tarvitsee toisia ihmisiä lähelleen. Aika harva voisi elää ilman mitään kontaktia muihin. Tai siis monella se elämän sisältö kuihtuisi aika hyvin siinä vaiheessa. Eli tässä mielessä vois hyvinkin sanoa, että harvempi täällä voi elää ilman muita ihmisiä. Niin onko se sitten niin kamalaa, jos jollain on lähellä vain yksi ihminen, ketä ilman ei voisi elää? Toisilla on lauma ihmisiä ympärillään mutta joillain on vain se yksi. Ei kaikki löydä miljoonaa kaveria, toiset löytää vaan sen yhden ja ainoan. Ja harva on onnellinen ilman mitään ihmissuhdetta.

Joten sanokoot kaikki mun puolesta: "en voi elää ilman sinua".
Jos semmonen tilanne sitten joskus tulee, että tätä toista ei enää ole, niin ehkäpä löytääkin uuden asian, jota ilman ei voi elää.. tai sitten surullisesti ei tosiaan pysty enää elämään..

Maailma on paska paikka. Joillain on vain yksi hyvä asia elämässä. Se on ikävä totuus. Ja kun tämä viimeinenkin asia elämästä poistuu, niin moni tappaa itsensä. Eli kaikki ei tosiaan pärjää ja se on ihan totta, että joku ei ihan oikeasti voi elää ilman jotain asiaa. Ja onko se asia sitten ihminen (rakkaus), terveys, raha, koti vai mikä onkaan, niin onko sillä väliä. Hyvä, että ovat edes hetken saaneet nauttia jostain asiasta ennen lopullista tuhoutumista. Sitä sisältöä elämään ei nimittäin välttämättä ole kovinkaan helppo löytää. Että vaikka kuinka yrittäisi kehitellä jotain muitakin tärkeitä asioita, niin ei niitä aina ole, eikä tule. Joskus tulee taas oikein rytinällä.


Yleensä mä kammoan itse semmosia lauseita: "en koskaan..", "en ikinä..", "aina..".
Mutta tää: "en vois elää ilman sua", ei kammota yhtään.

[q]Josssu, 26.12.2008 17:50:
---
plink, 26.12.2008 17:43:
mua pelottaa tollaset vaatimukset (muun listan kohdat täytän tietysti leikiten). yks tyttö kerran vei mut talleille ja jouduin ratsastamaan siellä jotain esteratsua ja vittu ei oo kyl varmaan ikinä pelottanut niin paljon :D

---


Miehet ovat tallilla niin söpöjä koska ne ujostelee ja kyselee hassuja kysymyksiä
[/q]

"Pureeko se, entä jos se potkasee!!?"

Ensimmäisenä tulis mieleen

[q]siveys, 30.1.2010 16:56:
---
mark hamilton, 30.1.2010 14:30:
Miksi pitää ees ignorata.. jos ei tykkää jonkun jutista niin ei niitä tarvii lukea.

---

Olet ollut mulla klubbarin ignoressa nyt noin kolme vuotta ja valtaosan tästä ajasta olet ollut ignorelistani ainoa henkilö. Syy sille, että olet ollut ignoressani on se, että mulle on monesti tullut ikävä olo lukiessani sun viestejäsi.

Tämä ikävä olo on oman tulkintani mukaan johtunut pääosin ilmiöstä, jota voisi kenties kuvata "myötähäpeäksi". Kyseessä on siis empatian mukanaan tuoma epätoivon tunne, joka nousee seuratessani ilmeisen todennäköistä kykenemättömyyttäsi ymmärtää ympärilläsi olevaa maailmaa (mukaanlukien sitä millaisen kuvan itsestäsi annat kirjoituksillasi) sekä käsitellä tämän seurauksia ikäiseltäsi ihmiseltä oletettavalla tavalla. Ignorella olen yksinkertaisesti pyrkinyt välttämään näitä tunteita.

Otin sinut nyt pois ignoresta ja katson hetken miltä se tuntuu. Minunkin on vähitellen aika oppia käsittelemään tällaisia tunteita muullakin tavoin kuin pakenemalla niitä. Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia miten tähän tunnereaktioon voisi suhtautua rakentavasti niin otan ehdotuksia mielelläni vastaan.


---
Ja miksi pitää tolasta masentavaa fraasia vetää mikä mua masentaa että kahdella aivosolulla.. olenko siis Hitler.. eikös kaikki yleensä ole ihan tarpeeksi älykkäitä selviytymään elämästä? Monikaaan varmaan ei itsekkään tajua miten paljon sanomisillaan luokkaavat minun tunteita.

---

Itse en koe sitä loukkaavana jos joku ignoraa minun viestini, joten en kokisi myöskään erityisen loukkaavaksi sitä, että joku tekisi tämän päätöksen kahdella aivosolulla. Ymmärrän kuitenkin, että sinä koit kommenttini ikävänä ja pahoittelen sitä, että en osannut ajatella miten sinä tilanteeseen reagoit. Tarkoitukseni ei ollut pahoittaa sinun mieltäsi ja olen pahoillani siitä, että reagoit kirjoitukseeni tällä tavoin. Oma motiivini kirjoitukseen oli yksinkertaisesti nostaa esiin mielestäni viihdyttävällä tavalla ristiriitainen näkökulman kinderin toimintaan.

Valitettavasti en ymmärrä miksi viittaat tässä kohdin Hitleriin tai elämästä selviytymiseen tarvittavaan älykkyyteen, joten en koe voivani vastata kysymyksiis mielekkäällä tavalla.
[/q]

Ei se mitään jos mä esim. johonkin masennustopikkiin puhelen mitä puhelen niin en tarkoita kuitenkaan pahaa vaan mun mielestä jos anonyyminäkin paljastellaan omasta sairaudesta asioita niin oma henkilöllisyys voi paljastua vaikka siten että joku sen jotekin tahallaan onnistuu kalastamaan. Ja tiiän että jotkin ihmiset ovat niin julmia, että sitä tietoa käyttävät pään menoksi. Tosin tämä on minimaalinen riksi että anonyymin voi paljastaa. Koska polisikaan ei kovin varmasti sitä IP-osoitteen perusteella paljasta. Ehkä oltiin kaveraiden kanssa puheltu mm. terapian turhuudesta kun se asia vaan pitää itse opetella niin että vetää masentavat asiat maton alle ja unohtaa niin kyllä niistä vaan pääsee sitten yli.

[q]kindertin, 22.9.2009 12:17:
---

(OT: kukas se olikaan kun mainosti alkaneensa soittamaan musaa koska sillä saa naisia?)
[/q]

Oliko se tuo mark hamilton :)?

[q]mark hamilton, 30.1.2010 14:30:
Miksi pitää ees ignorata.. jos ei tykkää jonkun jutista niin ei niitä tarvii lukea.
[/q]
Olet ollut mulla klubbarin ignoressa nyt noin kolme vuotta ja valtaosan tästä ajasta olet ollut ignorelistani ainoa henkilö. Syy sille, että olet ollut ignoressani on se, että mulle on monesti tullut ikävä olo lukiessani sun viestejäsi.

Tämä ikävä olo on oman tulkintani mukaan johtunut pääosin ilmiöstä, jota voisi kenties kuvata "myötähäpeäksi". Kyseessä on siis empatian mukanaan tuoma epätoivon tunne, joka nousee seuratessani ilmeisen todennäköistä kykenemättömyyttäsi ymmärtää ympärilläsi olevaa maailmaa (mukaanlukien sitä millaisen kuvan itsestäsi annat kirjoituksillasi) sekä käsitellä tämän seurauksia ikäiseltäsi ihmiseltä oletettavalla tavalla. Ignorella olen yksinkertaisesti pyrkinyt välttämään näitä tunteita.

Otin sinut nyt pois ignoresta ja katson hetken miltä se tuntuu. Minunkin on vähitellen aika oppia käsittelemään tällaisia tunteita muullakin tavoin kuin pakenemalla niitä. Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia miten tähän tunnereaktioon voisi suhtautua rakentavasti niin otan ehdotuksia mielelläni vastaan.

[q]Ja miksi pitää tolasta masentavaa fraasia vetää mikä mua masentaa että kahdella aivosolulla.. olenko siis Hitler.. eikös kaikki yleensä ole ihan tarpeeksi älykkäitä selviytymään elämästä? Monikaaan varmaan ei itsekkään tajua miten paljon sanomisillaan luokkaavat minun tunteita.
[/q]
Itse en koe sitä loukkaavana jos joku ignoraa minun viestini, joten en kokisi myöskään erityisen loukkaavaksi sitä, että joku tekisi tämän päätöksen kahdella aivosolulla. Ymmärrän kuitenkin, että sinä koit kommenttini ikävänä ja pahoittelen sitä, että en osannut ajatella miten sinä tilanteeseen reagoit. Tarkoitukseni ei ollut pahoittaa sinun mieltäsi ja olen pahoillani siitä, että reagoit kirjoitukseeni tällä tavoin. Oma motiivini kirjoitukseen oli yksinkertaisesti nostaa esiin mielestäni viihdyttävällä tavalla ristiriitainen näkökulman kinderin toimintaan.

Valitettavasti en ymmärrä miksi viittaat tässä kohdin Hitleriin tai elämästä selviytymiseen tarvittavaan älykkyyteen, joten en koe voivani vastata kysymyksiis mielekkäällä tavalla.

No itsehän olen nyt ollut sen 28 vuotta parisuhdetta vailla, mutta ei kai nyt niin voi sanoa! Mistä se laskeminen ees alkaa? Siitä hetkestä ku haaveilee ensisuudelmasta tai jotain? Vai siinä vaiheessa kun huomaa että muilla on tyttö- tai poikaystävät :D
Hmm, no sanotaan silti et vähintään 12v sinkkuna ^^