SINKKULUUKKU

[q]siveys, 30.1.2010 13:40:
---
kinderi, 29.1.2010 23:27:
Jos sä puhut yhtään samaan tyyliin kun kirjotat niin en yhtään ihmettele miks olet tässä luukussa.

Että voikin lukeminen olla kamalaa.

---

.. ja sitten sä menet quottaamaan sen tekstin kokonaisuudessaan meille kaikille, jotka olemme kahdella aivosolullamme tajunneet ignorata mark hamiltonin?

thanks love! :D
[/q]

Tuli ainakin 5 tikkiä taas. Mut joo mulle alkaa nämä klubarin jutut rittää.. kiitos vaan kaikesta. Miksi pitää ees ignorata.. jos ei tykkää jonkun jutista niin ei niitä tarvii lukea. Kaikilla näyttää olevan oikeus arvostella mua ja vetää mulle vaikka kuinka rankaa vittuilua mutta minä en tietenkään saa erehtyä "arvostelemaan" ketään koska minä olen aina väärässä. "avrovostella" eli argumantoida oponetin väite minusta vääräksi. Mutta mitenkäs opponoit vastaväitteen "What the Fuck" tai "WTF".
Kun käyn mm. Amadeuksesa tossa Tammelassa niin koskaan ei ole tämmöistä ollut kun täällä.. tosin usein häviän opponoinnin ja harvoin voitan.
Ja miksi pitää tolasta masentavaa fraasia vetää mikä mua masentaa että kahdella aivosolulla.. olenko siis Hitler.. eikös kaikki yleensä ole ihan tarpeeksi älykkäitä selviytymään elämästä? Monikaaan varmaan ei itsekkään tajua miten paljon sanomisillaan luokkaavat minun tunteita.

ja täällä taas...

[q]siveys, 30.1.2010 13:40:
---
kinderi, 29.1.2010 23:27:
Jos sä puhut yhtään samaan tyyliin kun kirjotat niin en yhtään ihmettele miks olet tässä luukussa.

Että voikin lukeminen olla kamalaa.

---

.. ja sitten sä menet quottaamaan sen tekstin kokonaisuudessaan meille kaikille, jotka olemme kahdella aivosolullamme tajunneet ignorata mark hamiltonin?

thanks love! :D
[/q]

[q]kinderi, 29.1.2010 23:27:
Jos sä puhut yhtään samaan tyyliin kun kirjotat niin en yhtään ihmettele miks olet tässä luukussa.

Että voikin lukeminen olla kamalaa.
[/q]
.. ja sitten sä menet quottaamaan sen tekstin kokonaisuudessaan meille kaikille, jotka olemme kahdella aivosolullamme tajunneet ignorata mark hamiltonin?

thanks love! :D

Ei oo ihmissuhdekriisejä kun ei oo ihmissuhteita \o/

[q]Jone, 6.5.2009 14:50:
Sink-sink-sinkkuluukku... puhetta parisuhteista, niiden puutteesta ja ohops, asian vierestä.
[/q]
Kamaan hei, täähän on ollu jo pitkään ainaki mulle ja siveydelle enemmänki perseilyluukku. Mitä sitä voi odottaa kavereilta jotka ei todenteolla ees eti parisuhdetta, vaan ennemmin keskittyy turhanpäiväseen vääntöön asiasta ja varsinki sen vierestä. Voin ainaki omasta puolestani sanoo et vois olla synkempää luettavaa jos lähtisin tosissani aukomaan ajatuksia sinkkuudestani, siihen asennoitumisesta tai siitä miten mun pitäis muuttuu et oisin ees omasta mielestäni valmis tasapainoseen parisuhteeseen.


Tähän väliin kehut, jokunen sivu taakkeppäin oli kirjotusta pariutumiskulttuurista vironmaan puolella, oli kyl mielenkiintosin teksti mitä täs luukus on nähty aikoihin! Et onhan täälläki välillä _oikeesti_ lukemisen arvosta tekstii. *thumbs up*

Nooo, srsly, sadan kilon sydän ja 500h ilmaset duunit ftw!

[q]mark hamilton, 6.5.2009 21:28:
Jaa.. mitenkäs tää nyt liityisyi asiaan?

Onko liikaa vaadittu jos koitan kattella jotain yrittäjä eukkoa.. mää oon aina duunis vaikka rahaa ei tulisikaan saadakseni kauppoja.

Joskus hajoo pää.. mut onneksi mun hyvän tekeväisyys ja paskasopparit on jo tehty ja päästy niistä eroon.. eikä voi syyttää kuin itteesä.. mähän niin halusin. Yrittäjän heikot puolet on että asiakas voi laillisesti tähdä kanssani sopparin niin kuin itteään huvittaa ja sit tehdään 500 h työ muutamalla satasella.. sit se että lomaa ei ole silloin kuin itteään huvittaa vaan sitten kun kukaan ei osta mitään ja on tehty tulosta tarpeeksi.
[/q]
Asiahan ei tietystikkään minulle kuulu, mutta mä kyllä suosittelisin pitempiä yöunia :)

Kyllähän nyt yrittäjän pitää hinnat tietää. Ei se ole musta epäkohta. ;)

[q]siveys, 6.5.2009 13:51:
---
Zeratul, 6.5.2009 12:03:
En hetken mietittyäni keksiny ku yhen homman suomen rajojen sisäpuolella joka ois elämäntapa ja jota tehdessä joku ehkä on onnellinen ilman sen suurempaa duunin ulkopuolista elämää, mut eipä sekaa taida todellisuudessa tyydyttää ihmisen kaikkia tarpeita.

---

Tää on kanssa toinen asia mitä mä en ymmärrä ja joka on minusta kaukana viisaudesta. Miten helvetissä sä voit olla niin saatanan koppava, että sä kuvittelet ymmärtäväsi miten erilaisten ihmisen tarpeet voidaan tyydyttää ja miten ihmisen onnellisuus rakentuu? Miten ihmeessä sä kykenet maalaamaan itsestäsi pätevän evaluoimaan kaikki erilaiset vaihtoehdot ja antamaan oikeastaan yhtään mitään arvoa tällaiselle "hetken miettimisen" lopputuloksena tulevalle "totuudelle"?[/q]
No enhän mä tietenkään voi arvioida kaikkia vaihtoehtoja ku en oo niistä moniin varmaan ees törmänny, saatika ite kokenu. Mua nyt vaan sattu kiinnostaa jos sulla, tai miksei jollai muulla, ois hyviä esimerkkejä duunista jonka parissa jengi on suht onnellisia vaikka elämä pyöris duunin ympärillä. Sun antama esimerkki oli aika hatara, tuli lähinnä semmonen fiilis et joo ihan kiva jos joku pystyy vielä eläkepäivinä motivoimaan ittensä muiden auttamisella, mut kuinka järjettömän panoksen se on vaatinu elämän edetessä? Puhumatta siitä et ei oo varmaan rahasta puutetta jos jaksaa ilmaseks tehä hommia. Ehkä nää sun tuntemas ihmiset sit on vaan tarpeeks vanhoja ja viisaita ettei ne kaipaa rahaa tekemistään palveluista.

Toi mikä mulle tuli mieleen oli muuten maanviljelijät/tilalliset jotka painaa hommaa tyyliillä pitkiä päiviä viikon ympäri, mut jollei sellasetki kaverit kaipais ihmisseuraa nii tuskin ois mitään maajussille morsian sarjojakaan.

[q]pululu, 6.5.2009 14:51:
Elämää on elettävä juuri sillä hetkellä kun sitä on tarjolla - juuri sitä tiettyä hetkeä ei anneta sulle koskaan enää myöhemmin - ja voi jummi, en haluisi katua myöhemmin, mitä ei tullut tehtyä vain ja ainoastaan sen vuoksi, että "olin päättänyt".

Jokainen on oman onnensa seppä. Joku tulee onnelliseksi työnteosta, jotkut toisen ihmisen seurasta. Kyllä mä tuon jälkimmäisen valitsen noista vaihtoehdoista, varsinkin jos/kun se sisältää sellaisia nautintoja, mitä hyväkään itsellesopiva duuni ei anna. Mutta tosiaan, kaikkea ei voi saada (ja hyvä niin).

Ps. Kyllä elämä osaa olla hyvää, ja juurikin tällä hetkellä.
[/q]

Erittäin hyvin sanottu! Allekirjoitan täysin.

.pi.

Mun mielestä kaikkein parasta viimeisten muutamien sivujen kissanhännänvedosta lukemisessa on ollut se, että itse tiedän miten teen itseni ja läheiseni onnelliseksi eikä mun tarvitse miettiä, "elänkö nyt 24/7 -koulu/duunielämää" vai "voinko sittenkin antaa joidenkin viikonloppujen tunnit niiden ihmisten näkemiseen ja kokemiseen, jotka ovat minulle tärkeitä".

Vaikka kuinka alkuvuodesta päätin että tämä kevät menee täysin koulun suorittamiseen ja ehkä hieman tienatakin voisi siinä ohessa, tilanne muuttui täysin. Olen tyytyväinen itseeni tässä asiassa: vaikka kuinka tein päätöksen tiukasta kurista ja ahkeroimisesta, en missään nimessä vaihtaisi niitä hienoja hetkiä pois, jotka vietin tapaamani hienon ihmisen seurassa.

Mua ei haittaa tuon syyn vuoksi yhtään, että duunia tuli tehtyä laskelmoitua vähemmän (joka tarkoittaa että myös rahaa on vähemmän käytettävissä). Koska karu totuus on, ettei onnea voi ostaa.

Elämää on elettävä juuri sillä hetkellä kun sitä on tarjolla - juuri sitä tiettyä hetkeä ei anneta sulle koskaan enää myöhemmin - ja voi jummi, en haluisi katua myöhemmin, mitä ei tullut tehtyä vain ja ainoastaan sen vuoksi, että "olin päättänyt".

Jokainen on oman onnensa seppä. Joku tulee onnelliseksi työnteosta, jotkut toisen ihmisen seurasta. Kyllä mä tuon jälkimmäisen valitsen noista vaihtoehdoista, varsinkin jos/kun se sisältää sellaisia nautintoja, mitä hyväkään itsellesopiva duuni ei anna. Mutta tosiaan, kaikkea ei voi saada (ja hyvä niin).

Ps. Kyllä elämä osaa olla hyvää, ja juurikin tällä hetkellä.

Tänään taas ollut niitä päiviä, kun vaan pillahdin itkuun. En tiedä johtuiko se onnellisen parheen näkemisestä, josta tuli hyvälle mielelle, vai siitä että näki sen onnellisen perheen ja tajusi ettei itsellä sitä ole?

Tulin junalla kotiasemalle ja kiinnitin huomiota kadulla seisovaan naiseen jolla oli kaksi pientä lasta mukana, jotka katselivat aidan välistä junasta ulos tulevia ihmisiä. Kun kävelin portaita alas ja näin heidät alhaalla, niin pienen pojan kasvot alkoivat kirkastumaan, hän osoitti lähelle mua ja alkoi tulla ihmisiä vastaan. Kävelin ohi ja katsoin taakse, sieltä tuli mies jonka luo poika juoksi kädet levitettyinä, ja suoraan isänsä syleilyyn. Myös pikkutyttö juoksi pojan perässä isänsä luokse ja halasi isäänsä jalasta. Nainen tuli viimeisenä ja suuteli miestä. Kaikki hymyilivät ja olivat vain niin onnellisen näköisiä.

Toivottavasti mullakin olisi jonakin päivänä tuollainen perhe :')

[q]Epailija, 6.5.2009 09:00:
---
tbo, 6.5.2009 01:37:
kuten myös äiti Teresan saavutuksia Kalkutan köyhien parissa (siitä ei ihan turhaan tehty pyhimystä).
---


Sori, että huutelen täältä viereisestä pöydästä, mutta tuntuu jotenkin oudolta, että yksi tämän forumin vaihtoehtoisen näkökulman vakiotarjoajista on sitten mennyt ilmeisesti pureskelematta nielemään äiti Teresaa koskevan henkilömyytin. Itse sanoisin, että äiti Teresa olisi ollut vähän parempi pyhimys, jos hän olisi esim. käyttänyt saamansa avustukset köyhien olojen parantamiseen lähetystyön sijaan. Ilmeisesti jumaloppi kuitenkin meni vähän paremmin perille, jos koko konkkaronkka on vähän nälkäistä ja vailla mitään koulutusta.

[/q]

jatkan sen verran offaria et tiedän kyllä ettei äiti Teresa mikään sillee kullannuppu oikeesti ollu, ja tiesin noista rahaongelmista, mut a) sekin oli ihminen, kuten me muutkin, eikä sen puitteissa todellakaan täydellinen ja b) lähinnä idea köyhien ja kastittomien auttamisesta paikassa jossa loput tyyliin potkii niitä päähän on se mikä Teresassa viehättää. mut osottaisin syyttävää sormea enemmänki katolisen kirkon kuin yksittäisen nunnan suuntaan, niillä kun on historiaa tosta ihmisten kiusaamisesta jumalan rakkauden nimissä enemmänkin.

[q]Lyylikki, 6.5.2009 10:37:
Parisuhteeseen saattaa toki löytää toisen osapuolen, jolle nämä samat asiat ovat tärkeitä, jolloin parisuhde rakentuu pienistä hetkistä yhdessä. Mielestäni sellaiseen parisuhteeseen ei kuitenkaan kuulu lapsien tekeminen, sillä lapset tarvitsevat ennen muuta vanhemmiltaan aikaa.
[/q]
Mun mielestäni tää on todella tärkeä pointti.

Ajattelin quotata sen ihan vaan siksi.

Mutta voin kyllä myös lisätä, että olen itse miettinyt, että jos joskus löydän itsestäni tarpeen toimia pienen lapsen huoltajana niin järjestän kyllä ennen sitä tilanteeni siten, että mun ei tarvitse tehdä joka päivä edes 8 tuntia töitä vaan kykenen jakamaan omaa aikaani sekä läheisen tukiverkkoni aikaa lapselle runsaasti.

[q]siveys, 5.5.2009 19:06:
---
Zeratul, 5.5.2009 17:48:
Varsinki toi besserwisser oli hieno sanavalinta kaverilta joka tuntuu aina tietävän kaiken kaikesta.

---

Aika hassuja asioita säkin tunnet :D

Mun mielestäni se, että tbo tulee kertomaan, että miten oikeasti pitäisi elää, mistä hyvät jutut oikeasti löytyy ja mitä mä ansaitsen on mielestäni vähintäänkin "besserwisser"-sanan arvoinen suoritus, mutta onhan tämä tietenkin kaikki pelkkää subjektiivisesti latautunutta semantiikkaa ;)[/q]
Sillä nyt sattu olee selvä pointti, mut kyllähän minkä tahansa väittämän voi sivuuttaa toteemalla et ei se oo kaikille noin ja mikään ei oo absoluuttista. Kuitenki täs on mun laskujen mukaan ollu 0 ihmistä täysin sun puolella ja kaikki loput enemmän tai vähemmän sitä mieltä et elämä löytyy duunin ulkopuolelta. Et kumpikohan tossa viisasteli?

En hetken mietittyäni keksiny ku yhen homman suomen rajojen sisäpuolella joka ois elämäntapa ja jota tehdessä joku ehkä on onnellinen ilman sen suurempaa duunin ulkopuolista elämää, mut eipä sekaa taida todellisuudessa tyydyttää ihmisen kaikkia tarpeita.

[q]Mutta jos nyt palataan ihan oikean keskustelun pariin niin mitä se sinun mielestäsi ihan konkreettisesti vaatisi, että saisin vedettyä pääni pois perseestä?[/q]
Kaivuuhommissa oiva apu on hyvä pistolapio!

[q]siveys, 8.7.2009 02:43:
Mutta mitä jos elämään sattuu useita sellaisia ihmisiä, joiden läsnäolo tuntuu hyvältä ja oikealta? Mitä jos värähtelyt ja tunnekokemukset kertovat, että ympärilläni on lukuisia ihmisyydessään äärimmäisen kauniita otuksia, joita kohtaan tunnen vetoa niin fyysisesti kuin henkisestikin? Mitä jos koen vilpittömästi välittäväni näistä ihmisistä, arvostavani heitä ja kykeneväni silmää räpäyttämättä sanomaan, että rakastan heitä?

Minkä perusteella minä valitsen yhden?
[/q]

Jos nyt ensiksi yrittää valita vaikka sen yhden. Sen jälkeen jos tuntee vielä värähtelyitä muita kohtaan, voi valita kaksi tietä, joko jättää värähtelyt omaan arvoonsa tai sitten lähtee seuraamaan niitä. Jos lähtee seuraamaan tätä hajujälkeä, niin on taas kaksi vaihtoehtoa, joko kertoa tälle ensimmäiselle tai olla kertomatta. Sen jälkeen pitää tunnustella, että tunteeko se kolmas osapuoli samalla tavalla sinua kohtaan...

Ja tällä kaikella ei ole mitään merkitystä, niin kauan, kuin ei ole edes sitä ensimmäistäkään kohdetta. Maailman sivu suurmiehillä ja -naisilla, sekä vähän pienemmillä miehillä ja naisilla on pääsuhteensa lisäksi ollut sivusuhteita, joko pääsuhteen ne tietäen tai tietämättä. Sitä ei voi tietää, kuinka toinen suhtautuu ns. ulkopuolisiin suhteisiin jne. Enkä minä usko, että kumppania kannattaisi valita sillä peruseella.

Eikä ole mitään kaavaa, kuinka sen yhden voisi valita. Juuri keskusteltiin viikonloppuuna siitä, että tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka ovat olleet yhdessä kymmeniä vuosia ja sitä kuvittelee, että heidän suhteensa on, kuin peruskalliota. Ja hupskeikkaa, nämä ihmiset eroavatkin. Sitten on taas niitä, joiden suhde on kymmeniä vuosia ollut huutamista, meuhkaamista ja mesoamista, jossa välillä on etsitty vihkisormuksia ojanpohjalta tai metsiköstä, mutta aina ne vain jotekin laittavat suhteen toimimaan.

Millä mitataan suhteen onnistuneisuus? Onko eroon päätyvä suhde aina epäonnistunut ja merkitseekö se, että suhde murenee vasta toisen puolison kuoltua, hyvää suhdetta?

[q]niomic, 5.5.2009 23:54:
Et ole varmaan ikinä kuullutkaan yrittäjyydestä tai tavannut yrittäjiä, niin oksettavan yksinkertaistettu on tämä sinun maalaamasi kuva työnteosta.
[/q]

Mä olen ja olen silti enemmän tai vähemmän samoilla linjoilla tbo:n kanssa. Saan elantoni pienyrittämisestä ja nautin suunnattomasti sekä yrittämisestä itsestään että töiden tekemisestä. Saatan pörrätä ihan tyytyväisenä täällä toimistolla omaan tahtiini 10-14 tuntia päivässä (sivussa Klubbariin kirjoitellen) ja kausittain olen hyvinkin kiinni töissäni. Mun mielestäni on jossain määrin ymmärrettävää että yrittäjyydestä johtuen joudun kausiluontoisesti karsimaan elämästäni kaikkea muuta mukavaa tekemistä ja myös sosiaalinen elämä kärsii tästä. Jos taas olisin jatkuvasti toimistolla 14 tuntia päivässä niin en vaatisi / olettaisi saavani paljoakaan ymmärrystä muilta sitä kohtaan.

Parisuhteessa oleminen vie aikaa ja jos sille ei ole valmis sitä antamaan niin on parempi olla yksin ja hyväksyä se yhtenä niistä kustannuksista, joita kaiken ajan kanavoiminen muihin juttuihin aiheuttaa. Suurimmassa osassa tapauksia duuninarkkarin kanssa hengailu aiheuttaa melkoista henkistä kärsimystä tällaisen suhteen toiselle osapuolelle. Siinä missä kesäkissojen ottaminen on julmaa on "osa-aikaseurustelukumppanien" ottaminen sitä ihan yhtä lailla ja toisen pompottelu omien liiallisen kireiden aikataulujen mukaan on sadistista pelleilyä.

[q]Lyylikki, 6.5.2009 10:37:

itse tunnen valitettavan monta yrittäjää ja palkkatyöntekijää, jotka ovat tajunneet yltiöpäisen työnteon mielettömyyden vasta siellä kuudenkympin ja kuoleman välissä, ja omasta mielestään liian myöhään. Itse ainakin teen työtä, tehdäkseni juttuja vapaa-ajalla. Mutta monet jutut, mitä teen vapaa-ajalla, ovat myös ammatti jollekulle. Jos se tosiaan tekee onnelliseksi, että maailmaan mahtuu nukkuminen ja työ, niin ei kai se keneltäkään muulta ole pois.
[/q]

Itselläni oma isä on yrittäjä ja ikänsä tehnyt duunia - tuntee kai ettei muuta osaa, ja hänelle perhe on aina tullut sijalla 2. Vuosi sitten häneltä leikattiin haimasyöpä, jonka jälkeen sama tahti jatkui työssä kuin aina ennekin. Nyt saatiin kuulla maanantaina, että syöpä on uusiutunut ja taitaa olla lopun aikaa tämä.

Vanhempani ovat odottaneet eläkkeelle pääsyä, että sitten tekisi kaikkea sitä mihin ei ole työnteolta ehtinyt. Nyt onkin mukava odottaa että miten miehen käy. Harmittaa aivan suunnattomasti äidin puolesta, että viimeiset vuodet on mennyt katsellessa isän huonoa vointia ja työntekoa, kun olisi pitänyt keskittyä perheeseen ja hyvien muistojen keräämiseen.

Mutta kukin tavallaan, itseni tämä on ainakin herättänyt elämään elämää elämän vuoksi, ei rahan tai työn.

[q]tbo, 6.5.2009 01:37:
kuten myös äiti Teresan saavutuksia Kalkutan köyhien parissa (siitä ei ihan turhaan tehty pyhimystä).[/q]

Sori, että huutelen täältä viereisestä pöydästä, mutta tuntuu jotenkin oudolta, että yksi tämän forumin vaihtoehtoisen näkökulman vakiotarjoajista on sitten mennyt ilmeisesti pureskelematta nielemään äiti Teresaa koskevan henkilömyytin. Itse sanoisin, että äiti Teresa olisi ollut vähän parempi pyhimys, jos hän olisi esim. käyttänyt saamansa avustukset köyhien olojen parantamiseen lähetystyön sijaan. Ilmeisesti jumaloppi kuitenkin meni vähän paremmin perille, jos koko konkkaronkka on vähän nälkäistä ja vailla mitään koulutusta.

The spending of the charity money received has been criticized by some. Christopher Hitchens and the German magazine Stern have said Mother Teresa did not focus donated money on alleviating poverty or improving the conditions of her hospices, but on opening new convents and increasing missionary work.

...

Examples she gives includes unnecessarily refusing to help the needy when they approached the nuns at the wrong time according to the proscribed schedule, discouraging nuns from seeking medical training to deal with the illnesses they encountered (with the justification that God empowers the weak and ignorant), and imposition of "unjust" punishments, such as being transferred away from friends. Livermore says that the Missionaries of Charity "infantilized" its nuns by prohibiting the reading of secular books and newspapers, and emphasizing obedience over independent thinking and problem-solving.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mother_Teresa

[q]Juhgu, 6.5.2009 02:34:
- - ihmisiä niin yritysmaailman kuin myös taidemaailman huipulta. He reissaavat ympäri maailmaa sheikkien palatseissa ja hienoissa hotelleissa auttamassa suuryrityksiä ja valtioita rakentamaan parempaa elintasoa ihmisille.
---

Ja ehkä siinä sivussa vähän itselleenkin. Näppärää! :p

Sheikin Ökyhotellit Oy - Parempaa elintasoa kansalle jo vuodesta 1999.
[/q]
No perkele. Vastaan siten toisen kerran kun kerran muokkasit oman vastauksesi ihan erinäköiseksi :D

Todellisuus lienee monessa kolkassa maailmaa se, että ne, joilla on mielettömästi rahaa ja valtaa eivät ihan oikeasti tarvitse sitä enää merkittävästi lisää. Tätä varallisuutta myös kulutetaan ihan eri malliin, jolloin varallisuus leviää ja ympäröivä elintaso nousee. Sheikit tuskin kuitenkaan itse käyvät niitä kultaisia rappusia pala palalta rakentamassa tai pyyhkeitä vessaan vaihtamassa ;)

Eihän tämä vallan jakamisen kannalta millään tavalla tasapuolista ole, mutta ei ole sekään, että sinä asut Suomessa, jossa saat mielin määrin puhdasta vettä, ilmaisen koulutuksen ja kaupan päälle tarvittaessa vielä vaikka vähän sosiaalitukia - eikä olisi tarvinnut syntyä kuin muutama sata kilometriä idemmässä niin elämä näyttäisi hitusen verran erilaiselta. Ja tätä me emme vain pieninä ihmisinä pysty sormia napsauttamalla mitenkään muuttamaan, vaikka kuinka olisimme maailmanluokan asiantuntijoita omalla alallamme.

Mielestäni tämä vallan epätasainen jakautuminen ei ole mikään erityisen hyvä syy kieltäytyä asiantuntijakeikasta vaikkapa arabiemiraattien kansalaisille ilmaisen terveydenhuoltoinfrastruktuurin kehittämisestä tai infrastruktuurillisesta kehitysprojektista, jolla internettiä vedetään kehittyvän maan joka kolkkaan. Onhan se totta, että näistä keikoista tipahtaa toteuttajankin tilille usein se suhteellisen epäsuhtainen pari tonnia päivässä, mutta minun nähdäkseni rahasta kieltäytyminen ei käytännössä koskaan ole eettisesti paras mahdollinen valinta (teoriassahan näitä skenaarioita on kyllä helppo kehittää).

[q]tbo, 6.5.2009 01:37:
... opettajat tekee hommiaan siks et ne kokee ne oikeesti merkittäväks (mitä ne myös on), ja miettii vasta sen jälkeen siitä tulevaa rahakasaa.
[/q]
Aika jännää, että toit tämän esille.. Allekirjoittanut nimittäin vaihtio opettajan hommat yrittäjyyteen juuri siitä syystä, että ei kokenut opettajan hommia riittävän merkittäviksi.

En sano, että opettajan homma olisi merkityksetöntä, kaukana siitä - mutta yhden opettajan elämänsä aikana tekemä työ kantaa nykyisessä koulutusjärjestelmässä suhteellisen lyhyelle ja riippuu ihan hirvittävästi siitä millaista opiskelijamateriaalia eteen sattuu tupsahtamaan.

Meillä voi tietenkin olla jopa aika radikaalisti eroava käsitys siitä millä eri aspekteilla merkittävyyttä arvioidaan, etkä välttämättä osaisi hirvittävästi arvostaa niitä tavoitteita, joita me tällä hetkellä pyritään saavuttamaan, mutta omasta näkökulmastani teen nämä pitkät päivät merkittävämpää työtä kuin opettajana tekisin. Olisiko valintani keskittyä elämässäni runsaaseen työntekoon mielestäsi ymmärrettävää silloin jos tekisin kahden tavallisen opettajan työt?

nimim. myydään yksi lähes käyttämätön opettajan pätevyyden tuova fil. maist. tutkinto halvalla ;)