SINKKULUUKKU

Humalauta, onko nyt niin, että parisuhteessa jää mukavasti aikaa miettiä maailman syntyjä syviä, kun näyttäisi siltä, että SINKKULUUKUN on vallannut joku pariutuneiden tarve purkaa mietintöjä hyvään elämään?

Ihmekös, jos kaikki normaalit ja vähän pienemmällä kapasiteetilla käyvät on karkoittautuneet jonnekkin muualle.

Tosin asiaa kommentoidakseni:
itse tunnen valitettavan monta yrittäjää ja palkkatyöntekijää, jotka ovat tajunneet yltiöpäisen työnteon mielettömyyden vasta siellä kuudenkympin ja kuoleman välissä, ja omasta mielestään liian myöhään. Itse ainakin teen työtä, tehdäkseni juttuja vapaa-ajalla. Mutta monet jutut, mitä teen vapaa-ajalla, ovat myös ammatti jollekulle. Jos se tosiaan tekee onnelliseksi, että maailmaan mahtuu nukkuminen ja työ, niin ei kai se keneltäkään muulta ole pois.

Parisuhteeseen saattaa toki löytää toisen osapuolen, jolle nämä samat asiat ovat tärkeitä, jolloin parisuhde rakentuu pienistä hetkistä yhdessä. Mielestäni sellaiseen parisuhteeseen ei kuitenkaan kuulu lapsien tekeminen, sillä lapset tarvitsevat ennen muuta vanhemmiltaan aikaa.

[q]tbo, 5.5.2009 23:39:
Mut mitä parisuhteeseen tulee, että päästäis taas vähän takas raiteille, itse sanoit että duuni voi mennä sen toisen ihmisen edelle. Mietis hetki millainen parisuhde se olis - sä ehkä saattaisit saada seuraa ja seksiä ja mitä kaikkee nyt parisuhteelta tarvitsisitkaan, mut entäs se toinen? "Sori beibe, olis varmaan kivaa juoda shampanjaa navastasi ja tykkäisit sen jälkeen takuulla hieronnasta mut pomo sano et mun pitää olla vartin päästä palaverissa tai tukka lähtee." Niin kauan kun sä oot valmis suhtautumaan toiseen ihmiseen ja sen tarpeisiin noin lepsusti niin ikävä kyllä, et ansaitse sitä suhdetta.
[/q]
Tähän on kyllä ehkä vielä sanottava, että ehkä about viimeinen asia mitä mä oikeasti elämääni haluan vaikuttamaan on ihmisiä, jotka jostain käsittämättömästä syystä kuvittelevat, että maailmassa ei vaan yksinkertaisesti voi olla mitään tärkeämpää kuin niiden navasta shampanjan juominen ja niille hieronnan antaminen.

Hedonismi on ollut mulle itselleni suhteellisen vaikea käsite hyväksyä ja mä olen saanut tehdä sen eteen aika paljon töitä, että ymmärtäisin, hyväksyisin ja kykenisin rakastamaan myös suhteellisen radikaaliin hedonismiin taipuvaisia ihmisiä. Koen päässeeni tällä tiellä jo suhteellisen pitkälle, mutta en usko, että tulen koskaan oikeasti jakamaan tätä arvomaailmaa niin pitkälti, että olisin valmis tekemään merkittäviä uhrauksia näiden ihmisten oikkujen täyttämisen eteen.

Jos maailmasta ei siis löyty kumppania, joka olisi valmis rakastamaan minua siitäkin huolimatta, että saatan jättää ne suklaakastikkeet nuolematta sen alastomalta vartalolta silloin kun pitää toimittaa asiakkaalle jotakin, joka vaikuttaa merkittävästi siihen voinko mä ensi vuonna työllistää yhden vaiko viisi tyyppiä tekemään sellaista työtä minkä mä koen arvokkaaksi, niin olettaisin kyllä ihan oikeasti olevani kokonaisuudessaan onnellisempi näin sinkkuna.

[q]siveys, 5.5.2009 23:57:
Kumpi näistä on parempi valinta? Isompi henkilökohtainen onnellisuus vaiko merkittävämpi vaikutus muiden ihmisten onnellisuuteen?

Väittäisin, että viisautta ei olisi sanoa: tiedän, että vaihtoehto 2 on parempi, sillä et sinä työssäsi olisi kuitenkaan kokenut niitä oikeasti hyviä juttuja.

Väittäisin, että viisautta voisi olla vaikkapa sanoa: en voi tietää.
[/q]

Joo, en mäkään tiedä kumpi noista on parempi valinta lopulta, mutta ne on osin toisensa poissulkevia valintoja. Aina ei voi saada kaikkea. Jos haluaa välttämättä käyttää elämänsä töitä tehden ja kokee sen oman arvomaailmansa mukaiseksi ratkaisuksi, niin kannattaa hyväksyä se tosiasia ettei voi saada monia muita asioita elämäänsä.

You can't have a cake and eat it too.

-

Edit: ...ja vielä toisesta kirjoituksesta:

[q]siveys, 6.5.2009 02:05:
Tähän on kyllä ehkä vielä sanottava, että ehkä about viimeinen asia mitä mä oikeasti elämääni haluan vaikuttamaan on ihmisiä, jotka jostain käsittämättömästä syystä kuvittelevat, että maailmassa ei vaan yksinkertaisesti voi olla mitään tärkeämpää kuin niiden navasta shampanjan juominen ja niille hieronnan antaminen.
[/q]

Musta sä olet nyt pari sivua tätä threadiä ylentänyt itseäsi aikamoiseen superhuman-asemaan siinä missä ilmeisesti katsot tbo:n tekevän samaa.

Kyllä, absoluuttisesti ajatellen vaikkapa nyt shampanjan juominen navasta tai hieman enemmän reaalimaailmassa kiinniolevasti telkkarin katsominen yhdessä eivät todellakaan ole tärkeitä asioita kun samaan aikaan ympäri palloa on sotaa, nälänhätää ja ties mitä kurjaa. Musta on kuitenkin aika naurettavaa kuvitella että vaikkapa sen telkkarin katsomisen hyvässä seurassa hylkääminen ja vaihtaminen duunin mättämiseen itsessään tekisi kenestäkään yhtään suurempaa filantrooppia.

Absoluuttisesti ajatellen tärkeydeltään mitättömät asiat voivat olla hyvinkin tärkeitä yksilökohtaisella tasolla. Kyllä mä ainakin voin paljon paremmin ja annan lähipiirillenikin hyvää oloa kun priorisoin yhteisen ajan heidän kanssaan korkealle. Tota kautta mulla on myös energiaa tehdä muita asioita huomattavasti tehokkaammin kuin olisi mikäli leikkaisin edellämainitun yhteisen ajan minimiin.

Kantsii joskus miettiä sitäkin, että laajemmat kokonaisuudet muodostuvat pienistä yksiköistä / yksilöistä ja tehokkain kaikkien meistä saavutettavissa oleva tapa edistää jonkun tällaisen laajemman kokonaisuuden yleistä hyvinvointia on aloittaa lähipiiristään.

[q]niomic, 5.5.2009 23:54:
Ei siihen tarvita mitään pirun maailmanparannuksia taustalle, vaikka uskoisin myös Siveyksen ajavan jossain määrin sellaisia ideologioita ja malleja, joista voisikin olla hyötyä myös aatteellisemmalla tasolla maailmalle.
[/q]
Rakas kun sä päätit lähteä niin meistä kuoli se viimeinenkin ideologian palanen. Me ollaan nykyään kapitalistisikoja, jotka kusee köyhien muroihin ja onanoi nälkään nääntyneiden oravien nahkoille.

Niin se lapsi kato kasvaa ;)

[q]Jotenkin musta taas tuntuu, että perustasolla [tbo:n ajatukset] eivät ole oikeasti näin idealistisia (utopistisia?), mutta suollat ne ulos semmoisessa muodossa.
[/q]
Musta on kyllä tavallaan aika pirun hienoa, että tbo:n kaltainen lähes nirvanan saavuttanut hengellinen opettaja levittelee jotain buddhalaisuuden periaatteita omien hienojen anarkististen ja antikapitalististen viisauksiensa jälkimainingeissa. Okein sydäntä lämmittää kun vihdoinkin joku todellakin kansan tajuntaan tunkeutuva ajattelija saa motivoitua ihmiset hengellisen valaistumisen tielle!

*sydän*

[q]Yllättävää, että puolustelen täällä Siveystä, kun yleensä hänen kanssaan on kivempi riidellä :D [/q]
Kyllä munkin täytyy tunnustaa, että mäkin rakastan tiukkaa perseilyä sun kanssasi sinkkuluukussa.. Vai oliko se niin, että rakastin tunnustella sun tiukkaa persettä ja rassata sun kakkosluukkua.. Ei voi muistaa :/

[q]niomic, 6.5.2009 01:07:

Ihan näin mielenkiinnosta, voisitko antaa pari esimerkkiä tämänlaisista duuneista, niin olisi itsekin ainakin sinun näkemystesi suhteen paremmin kartalla. Toivoisin myös, että huomioisit esimerkeissäsi sen, että mahdollisimman moni voisi oikeasti tehdä näitä töitä ilman, että maailma muuttuisi ihan päälaelleen.
[/q]

Well suuure. Itsehän arvostan kovasti esim. Dalai-laman työtä maailman rauhan puolesta (uskonnollinen duuni erikseen), kuten myös äiti Teresan saavutuksia Kalkutan köyhien parissa (siitä ei ihan turhaan tehty pyhimystä). Jos ei mennä ihan noin pitkälle, esimerkkejä löytyy lähempääkin: monet sairaanhoitajat ja muut hoiva-alan työntekijät (miksei myös lääkärit, vaikkakin kokemus on osottanu et siit jengist löytyy enemmän sitä rahanhaalijaa kuin parantajaa) ja opettajat tekee hommiaan siks et ne kokee ne oikeesti merkittäväks (mitä ne myös on), ja miettii vasta sen jälkeen siitä tulevaa rahakasaa. Itse teen jotain tosta välistä, musta tuli taiteilija - siks et mä voin yhdistää noi 2 (ja pari muutakin) varsin kätsysti yhteen pakettiin.

[q]Zeratul, 5.5.2009 17:48:
Varsinki toi besserwisser oli hieno sanavalinta kaverilta joka tuntuu aina tietävän kaiken kaikesta.
[/q]
Aika hassuja asioita säkin tunnet :D

Mun mielestäni se, että tbo tulee kertomaan, että miten oikeasti pitäisi elää, mistä hyvät jutut oikeasti löytyy ja mitä mä ansaitsen on mielestäni vähintäänkin "besserwisser"-sanan arvoinen suoritus, mutta onhan tämä tietenkin kaikki pelkkää subjektiivisesti latautunutta semantiikkaa ;)

Mutta jos nyt palataan ihan oikean keskustelun pariin niin mitä se sinun mielestäsi ihan konkreettisesti vaatisi, että saisin vedettyä pääni pois perseestä? Pitäisikö minun esimerkiksi ymmärtää, että minulla ei ole oikeutta käyttää besserwisser-sanaa? Pitäisikö minun lakata kommentoimasta sarkastisesti erilaisten hypoteettisten asennoitumismallien vaikutuksista elämän mukavuuteen? Pitäisikö minun lakata ylipäätään perseilemästä sinkkuluukussa? Vai oliko ongelma tuossa quottaamassasi viestissä käyttämässäni hymiössä, joka osoittaa aukottomasti miksi en ole imuroinut olohuonetta yli kahteen viikkoon? :D

[q]siveys, 26.4.2009 16:51:
---
Nauskiss, 26.4.2009 16:32:
Ihme kritiikkiä, heti jos joku on vähän aktiivisempi ja todellakin energisempi kuin keskiverto-syrjäänvetäytyvä-itsetunto-ongelmainen-suomijäbä.

---

Mahtaa olla aika mukava elämä sulla jos kaikki mikä ei oo yltiöpositiivista pluristelua on heti "ihme kritiikkiä".. Onnea vain valitsemallesi polulle!
[/q]

[q]siveys, 5.5.2009 01:43:
---
tbo, 5.5.2009 00:43:
Sit jos jonain päivänä tuut siihen tulokseen että sinkkuluukussa ruikuttaminen saa riittää, niin tiedät mistä päästä tarvii lähtee liikkeelle.

---

Totta. Ensimmäinen askel on lakata lukemasta kaltaistesi besserwissereiden egotrippailuja sinkkuluukusta.

;)
[/q]
Nyt vittu pikkuhiljaa taas se pää pois sieltä perseestä.
Varsinki toi besserwisser oli hieno sanavalinta kaverilta joka tuntuu aina tietävän kaiken kaikesta.

[q]siveys, 5.5.2009 15:10:
---se substanssi mitä hän kirjoitti oli kyllä minun mielestäni aika kaukana viisaudesta.

[/q]

Ai et "elämää löytyy duunin ulkopuoleltakin" ja et "jos sitä elämää haluaa löytää joutuu tekemään muutakin kuin duunia" on aika kaukana viisaudesta?

No hei, mähän en vieläkään tiedä mitä hommia sä teet, mut ehkä sä olet maailman ainoa ihminen hoitamaan sun duunii joka on niin tärkee et maailma todella pysähtyy ilman sitä. Jos tilanne on noin epätoivonen niin kannattaa vakavasti harkita jonkun toisenkin kouluttamista siihen hommaan, mua inhottaa ajatella mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun kuudes 14h työpäivä saa sulta otsasuonen puhki eikä sulle löydy tuuraajaa.

Ihan kokonaan toinen vaihtoehto on sit se et lopetat etsimästä sitä elämää sieltä duunin ulkopuolelta, tyydyt osaas ja lakkaat ruikuttamasta. Tiedäthän että oot päätyny just siihen pisteeseen sun elämässä missä satut nyt kulloinkin olemaan ihan täsmälleen sun ikiomien valintojes kautta, ja niiden kanssa joudut elämään, oli kivaa tai ei.

[q]siveys, 6.5.2009 00:49:
---
tbo, 6.5.2009 00:45:
Miten itseään eettisenä ihmisenä pitävä persoona vois antaa periks duuninsa kohdalla?

---

Pidätkö sä itseäsi eettisenä ihmisenä vai jauhatko sä täällä vaan leukaasi?
[/q]

Pidän itseäni siinä määrin eettisenä ihmisenä että olen esim. kieltäynyt urasta joka perustuis toisten ihmisten tai eläinten hyväkskäyttöön (olen joutunut joskus ihan oikeeseen valintatilanteeseen), ja olen kuin olenkin löytänyt itselleni jossain määrin eettisesti kestävän ihan aikuisten oikean kutsumustyön.

Kuitenkaan, en pidä itseäni täydellisenä. Sen puitteissa, tiedän että tässä on vielä paljon matkaa kuljettavana, mut en anna sen matkan pituuden estää tavoittelemasta sitä täydellisyyttä.

[q]vinha, 5.5.2009 14:40:
Mielestän tbo kirjoitti viisaasti vaikkakin vähän tylysti.
[/q]
Mä olen eri mieltä. Mulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssas millaisin sanankääntein tbo asiansa ilmaisia, mutta se substanssi mitä hän kirjoitti oli kyllä minun mielestäni aika kaukana viisaudesta.

[q]Toimivassa parisuhteessa jaksoi muuten paremmin töissäkin.
[/q]
Tää on kyllä hyvin mielenkiintoinen teesi, jota olen itsekin aikanaan miettinyt (ja vähän eri näkökulmasta kelailen samaa problematiikkaa edelleenkin). Tämänhetkinen ymmärrykseni asiasta on se, että parisuhteessa on joitakin elementtejä, jotka auttavat jaksamaan paremmin töissä, mutta näiden elementtien olemassaolo ja hyödyntäminen ei kuitenkkaan välttämättä vaadi parisuhdetta.

[q]astaroth, 5.5.2009 03:00:
---
siveys, 5.5.2009 01:43:
Totta. Ensimmäinen askel on lakata lukemasta kaltaistesi besserwissereiden egotrippailuja sinkkuluukusta.

;)

---

loppujen lopuksi tässä touhussa ei kuitenkaan ole kyse muusta, kuin siitä että löytää jonkun, josta pitää enemmän kuin tietokoneestaan, jonka jutuille voi nauraa yhtä vilpittömästi kuin vauvavitseille ja jota saa tökkästä munalla silloin tällöin. ei tästä kannata tehdä toisen potenssin freudilaista psyko-filosofistista akatemiaa :D
[/q]

Kai tiedät, että toi ei oikeen auta mitään. Tuo tässä just onkin ongelmana

[q]pululu, 5.5.2009 07:50:
---
lunake, 4.5.2009 22:28:
...Kun siiderin & bissen äärellä toinen aloitti lauseen: Mä tykkään susta. ...

---


...ootko varma ettei oltu otettu liian monta sidukkaa ja bisseä?

Kuten meikä: ei kannata innostua liian nopeasti, vaikkei sitä "muttaa" siellä kuulunutkaan
[/q]


Kyllä mä olin aatellut juovani lärvilautasen pohjille mut tsemppasin ja join "vaan" pari wirtasta ja sidukan ja herraseuralainen lipitti pari bisseä.

Joo, ei sitä kannata olla ihan innostunut sonni, jalat maassa ja pieni epäilys takaraivossa on just påp. Eipähän kirpase sitten niiiiiin paljoa kun se mutta sieltä tulee.

[q]Lyylikki, 24.6.2009 15:38:
P.P.S. Freja, kirjaidea on loistava. Miten hyvä nimikin Sinkkuluukku olisi kirjalle. Jos alat puuhaamaan moista projektia, niin meitsi on messis
[/q]

Oon pienestä asti halunnu aina julkasta kirjan, ni eiks tää ois aika loisto?

[q]kindertin, 3.5.2009 21:39:
---
Funktion, 3.5.2009 21:19:
On se nyt hemmetti, kerran kun joku tyttö kiinnostuu musta sen verran että kuvittelisi jotain sen tasoista että se siirtäisi tästä luukusta pois, asuu se tyttö tietenkin Ruotsissa...

---


Eihän se ole kuin hidaste
Hyvä ystäväni tutustui Ruotsissa mieheensä, tapaili mahdollisuuksien mukaan, vietti lomat yhdessä ja nykyään asuvat Suomessa, pienen tyttärensä kanssa
[/q]

Näinhän sitä toivoisi käyvän.. :)

(okei, myönnetään, oon menossa tässä kuussa käymään siellä, ja hän on tulossa kesäkuussa käymään mun luona, että kai sitä yrittää pitää)

[q]Pätkis, 2.5.2009 23:27:
Mitäpä jos ongelma ei olekaan siinä miten käytät aikaasi nyt, vaan siinä, minkälaisen puolison pelkäät saavasi jos rekrytoit sen nyt?
[/q]
Ihan kiva ajatus, mutta en usko, että mun pää toimisi ollenkaan tuolla tavalla..

Tavallaan sun ajatusketjussasi voi kuitenkin olla jotain perää siltä osin, että jos lähtisin rekrytoimaan ihmistä elämän kestävälle taipaleelle, olisi lopputulos todennäköisesti hyvin katastrofaalinen oman arvomaailmani näkökulmasta.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että jollakin tapaa pelkäisin maailmani, persoonani ja kriteereideni muuttuva radikaalisti jossakin kohtaa elämää siten, että nyt löytämäni kumppani ei enää toisi elämääni lämpöä. Enemmän varmaan pelkään sitä, että maailmani, persoonani ja kriteerini lakkaisivat muuttumasta radikaalisti ja että kumppanini toisi elämääni lämpöä hamaa hautaan saakka :D

[q]siveys, 2.5.2009 18:14:

..Olenko oikeasti näin pahasti omien ajatusteni ja yleistysteni vanki?
[/q]

Olet. Mutta toisaaltahan niissä välittömissä reaktioissa asuu paljon päänsisäisiä viisauksia, joita joskus on hyödyllistä kuunnella.

...:
[q]siveys, 2.5.2009 18:14:
Oletan, että suurin osa tuntemistani ihmisistä ei todennäköisesti ymmärtäisi miksi toimin niin kuin toimin ja selittävät minut ajatuksissaan yksinkertaisesti "työnarkomaani"-leimalla. Oletan, että monelle ihmiselle se, että seurustellessanikin asettaisin työni hyvin korkealle - ja täten usein heidän edelleen - prioriteeteissani olisi varsin iso kolhu itsetunnolle ja tuntuisi epäreilulta. Pystyn kuvittelemaan kerta toisensa jälkeen toistuvat riidat tästä asiasta ja sen ikuisen, vaivalloisen painottelun työn ja yhteisen ajan välillä - ihan kuin painottelu työn ja itselle varatun ajan kanssa ei olisi jo kyllin haastavaa.
[/q]

Epäreilulta ketä kohtaan? Joku joskus sanoi, että sen mitä pystyt kuvittelemaan, myös voit saada. Enkä tarkoita tällä sitä riitaa.

[q]siveys, 2.5.2009 18:14:
Nämä saattavat olla suhteellisen realistisia olettamuksia, enkä täten todellakaan usko olevani oikeastaan edes varteenotettava vaihtoehto kumppaniksi kovinkaan monelle ihmiselle ( tähän on toki muitakin syitä ;) ). Mielestäni kuitenkin se, että hylkään tämän ajatuksen perinteisestä parisuhteesta silmänräpäyksessä jo heti näiden oletusten pohjalta tuntuu kuitenkin hieman omituiselta tavalta suhtautua asiaan. Miksi teen näin? Miksi en muistuta itselleni, että maailmassa on varmasti kyllä myös niitä ihmisiä, joille tällainen asioiden priorisointi on ihan ok, ja jotka jopa ehkä itsekin arvottamat maailman samalla tavoin, ja elättele toivetta perinteisestä parisuhteesta tällaisen ihmisen kanssa? Vaikeata sanoa..
[/q]

Mitäpä jos salaa et pidäkään ajatuksesta jatkaa samaa rataa vanhainkotiin asti. Mitäpä jos haluaisitkin vuosipäivänänne viedä ulos mummelisi rollaattorissa ilman läppäriänsä. Mitäpä jos ongelma ei olekaan siinä miten käytät aikaasi nyt, vaan siinä, minkälaisen puolison pelkäät saavasi jos rekrytoit sen nyt?

[q]siveys, 2.5.2009 18:14:
Vappuaaton yönä...

...mukava kuulla :)
[/q]

...tiedän sulle juurikin sopivan tytön joka ei halua liian tiivistä yhteiseloa. Ihan oikeasti, ei kaikki kaipaa sitä 24/7 hengailua yhdessä, koska on se loppujen lopuksi ihan mukavaa että on myös omaa elämää omien harrastusten/koulun/duunin puitteissa.

Itse en tuohon kategoriaan kuulu, koska mulle parisuhde tarkoittaa sitä, että oikeasti, siis _oikeasti_ sitoudutaan toiseen henkilöön (vaikka toki omiakin juttuja saa olla). Joku tarvitsee sitä omaa aikaa enemmän, jotkut vähemmän.

Sitten kun olen oikeasti valmis sitoutumaan täysin toiseen ihmiseen, tahdon että saan olla tämän Henkilön kanssa hamaan tappiin saakka ja hengittää joka hetki samaa ilmaa kuin Hän. Haluan kokea täydellistä yhteyttä Hänen kanssaan ja tietää, että kun joku päivä tämä maailma meidät erottaa, me vielä joskus tavataan Jossakin Muualla. Vielä en ole valmis tällaiseen suhteeseen, mutta ehkä jossakin vaiheessa. Toivottavasti!

[q]Juhgu, 6.5.2009 02:34:
- - ihmisiä niin yritysmaailman kuin myös taidemaailman huipulta. He reissaavat ympäri maailmaa sheikkien palatseissa ja hienoissa hotelleissa auttamassa suuryrityksiä ja valtioita rakentamaan parempaa elintasoa ihmisille.
---
Lol.
[/q]
Hmm.. Voin kyllä kuvitella joitakin syitä miksi tämä on sinun mielestäsi jotenkin hauskaa, mutta olisi ihan kiva kuulla se oikea syy..

Voin ehkä omalta osaltani sanoa, että tämä ei ole se tavoite johon itse pyrin, mutta monet tutut tuntuvat pitävän kyseistä elämäntyyliä mielekkäimpänä vaihtoehtona elämänsä organisoimisessa. Täällä Suomessa varttuneena, suhteellisen askeettiseen elämäntyyliin tottuneena tasapäistävän kulttuurin lapsena on ainakin vain itselle välillä vähän hankala hyväksyä maailmanyhteisön merkittäviä valtaeroja ja erityisesti valtaelitismikulttuuria.

Globaalissa todellisuudessa merkittävien asioiden tekeminen vain tuntuu kuulemani perusteella tarkoittavan sitä, että sinun on sopeudutava toisinaan palatsiin ja toisinaan pilvenpiirtäjään, ateljeesen, moskeijaan taikka virastotaloon. Eikä nämä kokemukset todennäköisesti mitään ihan mielettömän tuskallisia ole, vaikka näin todellisesta ylellisyyskulttuurista mitään tietämättömänä sitä onkin helppo uskotella itselleen, että ei se hieronnan jälkeen kullatussa kylpyammeessa shampanjan nauttiminen ole sen kummallisempaa kuin kunnon kotimainen sauna, tuore vihta ja kossupullo ;)

Erilaisilta elämänaloilta tulevien erilaisten ihmisten tapaamista minäkin tosin arvostan suhteellisen paljon yhtenä elämään iloa tuovana elementtinä. Se on tavallaan vähän ikävä todellisuus, että se perjantai-iltana baarista mukaan raahattu suomityttö tuskin lopulta kuitenkaan kykenee tarjoamaan ihan niin valtavirrasta poikkeavia, mielenkiintoisia ja inspiroivia ajatuksellisia maisemia kuin mitä maailmankiertueella olevat taiteilijat, maailmaa nähneet poliitikot tai menestyneet bisnesmiehet kykenevät. Onhan kaikissa elitistipiireissäkin tietenkin ne pönöttävät mädät omenansa, jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle, mutta todennäköisyys päätyä ihan oikeasti mielenkiintoisen keskustelun äärelle on kuitenkin suhteellisesti aika paljon suurempi kuin lähikuppilassa.

Täällä. Mikä näitä nykyajan miehiä vaivaa, oikeesti. Ts. mä tapaan kaikki sekopäät..

Mark on missanut kolmen säännön. ;)