SINKKULUUKKU
[q]Horzi, 19.2.2009 11:00:
---
Sensuurikalastaja, 19.2.2009 10:57:
Tänne sit taas vaihteeks.... 
---
Hei, siis mitähän helvettiä? *täh*
[/q]
Eipä tähän voi kun queteaa itselle tuntematonta ihmistä "nyt kävi näin"
Ai siis tännekö saa niinku jättää tilaukseen poikaystävän ja kun kriteerit täyttävä löytyy, niin se tuodaan kotiinkuljetuksella mulle haastateltavaks ja koeajoon? 
Pikaisen visiitin jälkee toisee luukkuun palataan taas näköjää tänne 
[q]Piider, elämä jatkuu kunnes se päättyy.
[/q]
Sinkkuilu vituttaa, mutta sitä se elämä on , ei vaa jaksais aina juosta niitte tyttöjen peräs,[unelma alkaa] olis vitusti helpompaa kun ne juoksis mun peräs [unelma loppuu/]
[q]Funktion, 8.3.2009 18:52:
Mjaaha, exällä vissiin pienehkö mollausfiilis päällä. Toivotin tekstiviestillä hyvää naistenpäivää, ja vastaukseksi sain seuraavanlaisen viestin:
"Kiitti vaan. Tänään on muuten suunnilleen puoli vuotta siitä kun rupesin miettimään eroa. Päivääkään en ole katunut. Mulla onni kukoistaa "nimettömän" kanssa. Mutta kuulin että sinä oot vieläkin yksin? Noh, ehkäpä jossain joku sinullekin on."
Kiiiitooos, päivän pelastus taas! :D
[/q]
Tää kuullostaa hyvältä syyltä että lähetään ensviikolla kaljan ääree puhuu siitä kuinka "ihania" noi naiset osaakaan olla... :D
Edit:
Itse topikkii..
Alkanut jopa viihtyä jo täällä luukussa, pitkästä aikaa saa tehdä mitä haluaa, koska haluaa, miten haluaa, kenen kanssa haluaa ja ei ole tilivelvollinen kenellekkään elämästään, ihan hyvää vaihtelua, mut jää vain nähtäväksi kuinka kauan mieli pysyy samana.
[q]Horzi, 1.5.2009 12:33:
Tuli eilen vähän vappusimoissa avauduttua eräälle kaverille..
Se ei pitäny mua tunnevammasena vaikka sanoin sille että pidän itteeni semmosena, se sano vaan että oon ujo.
[/q]
Juho on vasen, haluatko sä olla oikea? :D
[q]nomic, 20.9.2009 21:47:
Miksi olen tässä luukussa? Naiset, mikä teitä vaivaa?!!((=)"#=? 
[/q]
Kysymys kuuluneekin mikä niitä ei vaivaa
Miksi olen tässä luukussa? Naiset, mikä teitä vaivaa?!!((=)"#=?
Hihityttäää! On mahdollisuus, että voisin lipua pois täältä luukusta pian. Eipä ole tällaista tilannetta ollut kolmeen neljään vuoteen, hihihihi *plur**pihkassa**pus*
[q]siveys, 20.9.2009 11:03:
Ummmh.. "Ihana" ei kyl oo ihan ensimmäinen sana mitä mä käyttäisin siitä, että kaksi vanhaa tätiä maanittelee ujoa hottista pikkupoikaa kanssaan hissiin :D
[/q]
Hjumalauta!!! Väitätkö sä, että mä olen vanha täti?
En mä nyt NIIN vanha ole 
täällä mitään kivaa oo.
toisaalta tääkin on taas nähty ja niin on se toinenkin luukku.
aina se on ruoho vihreämpää naapurin aidan toisella puolella. ota nyt siitä selvää missä.
jaahas. tänne taas tultiin. ei o kiva olla yksin mutta ei voi seurustella jos ei o täysillä ite siinä hommassa mukana. yritin kuitenkin. 
Joku vois varmaan mutkin täältä nykästä pois?
Ihana Muussika <3 Yritän vastata lyhyesti, vaikka tuskin siitä mitään kuitenkaan tulee :P
Itse en menisi leimaamaan sellaisia ihmisiä suoraltaan kapeakatseisiksi ja pinnallisiksi, joille kaikessa yksinkertaisuudessaan rehellisyys on tärkeä arvo.
Pidän itsekin rehellisyyttä arvokkaana työvälineenä niin ihmissuhteissa kuin myös henkilökohtaisessa kehityksessä. Rehellisyys on tärkeä arvo monelle arvostamalleni ihmiselle, joita en pidä kapeakatseisina tai pinnallisina.
Lopulta kysymys lienee siitä kuinka tärkeä arvo tuo rehellisyys lopulta ihmiselle on - eli kuinka monen muun arvon yläpuolelle se kohoaa ja kuinka obsessiivisesti siihen takerrutaan. Jossain kohtaa tulee vastaan raja, jonka jälkeen kykenemättömyys kyseenalaistaa omat arvonsa on mielestäni naiivia.
[q]Minulle tulee tästä keskustelusta sellainen fiilis, että siveyden mielestä rehellisyyttä tärkeänä arvona pitävät ihmiset ovat mustavalkoisia ihmisiä, joiden tulisi muuttua ja muuttaa ajattelutapaansa, kun taas siveyden ja hänen kaltaistensa ihmisten ei ''valaistuneina'' tarvitse muuttua millään tavalla.
[/q]
Tämä ei minun nähdäkseni pidä kovin hyvin paikkaansa. Koen olevani kaikessa "valaistuneisuudessani" kiinnostunut erilaisista näkökulmista ja jos minun ja ympäristöni kannalta osoittautuu merkittävästi paremmaksi muuttaa oletuksiani - tai jopa arvojani - haluan olla valmis tekemään tämän eteen töitä.
Olen toki omien ajatuksellisten abstraktioitteni takia taipuvainen sokaistumaan joillekin näkökulmille. Se on osa vajaavaisena ihmisenä olemisen hankaluutta ja siksi toivonkin, että olen onnistunut ympäröimään itseni sellaisilla ihmisillä, jotka osaavat nostaa nämä abstraktioni esille ja osoittaa niiden haitallisuuden.
En myöskään koe, että muiden ihmisten tulisi muuttaa heidän ajattelutapaansa omien ajatusteni kaltaiseksi. Haluan kunnioittaa ihmisten oikeutta rakentaa oma maailmankuvansa ja arvorakennelmansa (tietyissä sivistyneissä rajoissa).
Tämä ei kiutenkaan tarkoita sitä että en voisi tarjota erilaisia näkökulmia, joita muut voisivat halutessaan käyttää rakennuspalikoina omalle maailmankuvalleen. Maailmankuva ja arvot rakentuvat kuitenkin aina synteesisssä ulkopuolelta tulevien virikkeiden kanssa ja koska olen itse kokenut monien eriävien näkökulmien pohdiskelemisen tuoneen elämääni rikkautta, toivon voivani tarjota niitä rakennuspalikoiksi myöskin muille.
[q]Aloin pohtimaan, voisiko olla tilannetta, jossa ymmärtäisin syrjähypyn ja siitä vaikenemisen, ja ...
[/q]
.. ja tämä on yksi niistä syistä miksi arvostan sinua ihmisenä suuresti. Halusin vain sanoa tämän ääneen, vaikka ehkä sen jo aikaisempien keskustelujemme pohjalta tiesitkin :)
[q]Tässä kohtaa voidaankin todeta, että onhan täällä meilläkin varmasti avioliittoja, joiden perustana ei ole toiseen ihmiseen rakastuminen vaan raha, maine, status, kulissi, järki.
[/q]
Itse uskon, että enemmän tai vähemmän kaikissa pidemmissä suhteissa rakentuu matkan varrella monia eri tavalla kantavia tekijöitä - pitkälti riippumatta siitä mistä ne ovat lähteneet liikkeelle. Kumpikin suhteen osapuoli voi myös eri elämänvaiheissa kokea ja hahmottaa nämä kantavat tekijät eri tavalla; siis eri tavalla kuin toinen osapuoli - ja eri tavalla kuin itse on joskus aikaisemmin kokenut.
Juuri tämän monimutkaisuuden ja dynaamisuuden takia on minusta hyvin epäilyttävää lähteä sanelemaan universaaleja sääntöjä sille miten muiden ihmisten pitäisi ihmissuhteissaan elää ja mille niiden tulisi perustua. Sille mikä on väärin ja mikä on oikein.
[q]Jos toiselle ihmiselle rehellisyys on tärkeä arvo, niin miten epärehellisyys voi olla tämän ihmisen arvostamista?
[/q]
Esimerkiksi siten, että tällä ihmisellä on muita tärkeämpiä arvoja, jotka ovat kyseisessä tilanteessa ristiriidassa avoimuuden ja rehellisyyden kanssa.
[q]Miksi minä olen PARIsuhteessa, jos asetan aina vain omat tarpeeni ja näkemykseni kaiken muun edelle?
[/q]
Se on ilmeisesti aika vaikea päästää irti siitä implisiittisestä oletuksesta, että salaileminen ja epärehellisyys tapahtuu aina itsekkäistä lähtökohdista? Onko toista ihmistä aina mahdotonta tuntea siinä määrin, että voisi olla vakuuttunut hänen elämänsä olevan parempaa ilman jotakin tietoa?
[q]Omasta mielestäni tervehenkinen mustasukkaisuus kertoo lähinnä tervehenkisestä kiintymyksestä. Sen ei tarvitse näyttäytyä ihmisen toiminnassa millään negatiivisella tavalla.
[/q]
Mustasukkaisuus on mielenkiintoinen aihe, josta voisi varmaan aloittaa ihan oman keskustelunsa. Haluan kuitenkin sanoa tähän sen, että ideaalisella tasolla ihmisen tunteiden ei toki tarvitse näyttäytyä toiminnassa negatiivisella tasolla, mutta käytännössä tämä pitää paikkansa kovin harvoin ja kovin harvojen ihmisten kohdalla. Tällaisen oletuksen voi mielestäni rationaalisesti tehdä hyvällä todennäköisyydellä vasta sitten kun on oikeasti kohdannut oman toimintansa tällaisten tunteiden vallassa ja todennut, että se ei purkaudu negatiivisesti, eikä myöskään jää mielen syövereihin kalvamaan.
[q]Vapaa suostumus merkitsee minulle myös rehellisyyttä, ja molempien osapuolten aitoa vapautta valita, haluavatko he jatkaa suhdetta kaikista vastaan tulevista töyssyistä huolimatta.
[/q]
Jos kumppani ei saa koskaan tietää jostakin töyssystä niin voidaanko tällöin sanoa, että se ei tullut hänelle vastaan?
Tarvitseeko ihmisen olla aina täydellisen rehellinen myös itselleen taatakseen kumppanilleen aidon vapauden valita?
Miksi todellisuuteen pitäisi pyrkiä jos siitä irralla eläminen on sekä pysyvästi mahdollista että kaikkien kannalta paljon mukavampaa?
[q]Koen, etten voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä on juuri hänelle tärkeää, millaisia töyssyjä hän kestää ja millaisia ei.
[/q]
Yritätkö siis sanoa, että vaikka luissasi ja ytimissäsi tuntisit, että jonkin asian paljastaminen hajottaa toisen ihmisen täysin, että hän ei kestä sitä, hänen elämänsä ei enää tunnu asian paljastumisen jälkeen elämisen arvoiselta ja hän sattaisi päättää elämänsä, sinulla ei olisi munaa ottaa vastuuta asian salaamisesta?
Vai onko ihmissuhde jotenkin erityinen tila, jonka alkaessa tämä vastuu poistuu?
[q]Haluan olla rehellinen, kaikkine vikoineni ja virheineni ja samaa toivon toiselta. Joskus rehellisyys satuttaa, mutta mitä sitten? Kukat kasvaa parhaiten, kun niiden päälle nakkaa pussillisen paskaa. Miksi kipua pitäisi vältellä viimeiseen asti, ja vieläpä toisen puolesta ja toiselle (+kenties itsellekin) tärkeän arvon kustannuksella?
[/q]
Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä siitä, että elämän kolhujen aiheuttama kipu on usein erityisesti nuorten ihmisten kohdalla kasvattavaa ja johtaa elämän kokonaisuuden kannalta tarkasteltuna parempaan lopputulemaan. Uskon kuitenkin, että mitä pidemmälle ihmisen elämä ehtii, sitä vaikeammaksi juurtuneiden ajatusmallien kitkeminen tulee ja sitä vähemmän kivun aiheuttamalla kasvulla on mahdollisuuksia korvata kipujen keskellä painiessa menetettyä elämää. Joskus kipu vain ei ole kokemisen arvoista.
Kuinka suuria riskejä sinä olet valmis ottamaan toisen ihmisen kipujen kanssa siksi, että sinä haluat olla rehellinen?
[q]Minä en halua enkä saa elää toisen puolesta.
[/q]
Joskus on toisen ihmisen onnellisuuden kannalta parempi elää toisen puolesta. Mitä muuta kuin itsekkyyttä on silloin evätä itseltään tämä mahdollisuus periaatteen vuoksi?
Äh sentään. Kaikki yritykseni tästä luukusta pois pääsemiseksi ovat jälleen kerran estettyjä. Takaisin lähtöruutuun ei ole menemistä, tosin eipä joutunut vankilaankaan.
Tosin niin kauan kun ei ole tyttöystävää ei ole myöskään "palloa jalassa" ja saa pilettää just niin paljon kuin haluaa: win-win!
vieläkin.
[q]lostgone:
Lupaatte vain meille säälittäville..
[/q]
Niimpä.
[q]äm:
Älä itke, ruma lapsi. Ostetaan sulle huomenna uus pää.
Sitäpaitsi onhan sulla MUT! Mä olen parempi kuin yksikään tyttöystävä. En nalkuta koskaan ja juon sun kanssa viinaa ilman perheriitaa. Mun seurassa saa kuikuilla muita naisia ja jopa kommentoida kiinteitä periä ilman, että saa laukusta päähän. Mä en raahaa sua perhepäivällisille enkä pistä pukeutumaan tyhmiin vaatteisiin. Mä en pistä sua siivoamaan. Jos mulla on paha päivä, se ei ole sun tehtävä lepytellä mua.
Tarviiko vielä jatkaa?! 
[muokattu 10.12.2003 10:44]
[/q]
Voih, mun oma ihkumussu ämmä *sydän*. Totta joka sana.*hali*
[q]Lansetti:
---
Minä olen.
---
*eiei**hmph**eiei*
Täällä ei voi olla tyytyväinen....
[/q]
Miksei? Tiedän monia, jotka eivät vaihtaisi nykyistä sinkkuiluaan seukkaamiseen. Riippuu kuitenkin jokaisen elämäntilanteesta, ja siitä, mikä nyt omalla kohdalla parhaalta tuntuu. Eivät kaikki sinkut suinkaan etsi itselleen vakituista tyttö/poikaystävää.