SINKKULUUKKU

[q]Freja, 19.12.2009 16:02:
---
aada, 19.12.2009 15:51:
Ahdistavaa kun on ihastunut, muttei nää siinä mitään järkeä tai yhteistä tulevaisuutta. Nyt sitten koitan vältellä kyseistä ihmistä parhaani mukaan, ettei siitä mitään kehkeytyisi. Ristiriitaista - toisaalta koitan koko ajan päästä hänen seuraansa, koska yhdessä on niin kivaa, mutta taas toisaalta koitan vältellä kyseistä ihmistä, etten innostaisi liikaa.

---


Ite taas toivoisin tollases tilantees sitä suoraa puhetta.. Mikään ei oo ahistavampaa tai masentavampaa kuin se, että yhtäkkiä toinen alkaa välttelemään eikä itse ymmärrä syytä, miksi.
[/q]

Niin, olisihan se ihan reilua. Olen vaan jotenkin niin kaino tälläisissä ihastumisissa, etten millään kehtaisi asiasta puhua.

[q]Vampyrella, 18.12.2009 00:01:

Itse en oikein ymmärrä, miksi seksiin tulisi lähtökohtaisesti aina suostua - tästä kun tulee mieleen, että ihan kuin se olisi pakkopullaa, johon on pakko taipua, vaikka ei juuri huvittaisi. Eihän sen kuulu pakkopullaa olla, vaan kivaa ja mukavaa yhteistä aikaa, josta molemmat nauttivat. Näin siis itse koen, mutta jokainen taplaa tavallaan.[/q]

Kuten Jone tuossa taisikin aiemmin kirjoittaa, niin olen samalla tavalla parisuhteessa sellaista yleistä nihkeyttä vastaan. Ihan samalla tavalla jos rakastamani ihminen pyytäisi minua käymään kaupassa, tekemään aamupalaa, silittämään hänen vaatteensa tms. niin en näe mitään syytä miksi en siihen suostuisi ja koenkin, että hyödyn siitä usein myös itse. Toki jos oikeasti on jokin syy, etten voi tai halua jotain tehdä, niin en tietenkään sitä tee, mutta en oikein ymmärrä sellaista asennetta, että "ei nyt oikein huvita, ei jaksa" tms.

[q]Vampyrella, 18.12.2009 00:01:

Hyvin harva ihminen haluaa seksiä jatkuvasti, elämässä on muitakin asioita, ja välillä kahden ihmisen halut eivät osu samaan ajankohtaan. Kun alkuhuuma hiipuu ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, tulee tilalle yleensä kumppanuus, jossa molemmat voivat luottamuksella myös haluta eri asioita ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että ''Nyt en miellytä toista tarpeeksi, olen huono ja tiemme erkanevat.'' - tai ainakin tämä olisi ideaali tilanne omasta mielestäni.
[/q]

Jos kumpikaan ei halua miellyttää toista ja haluaa harrastaa seksiä vain kun itsellä tekee mieli, niin mielestäni molemmat osapuolet häviävät siinä. Kun haluaa toimia siten, että toinen on tyytyväinen, saa myös omia toiveitaan paremmin kuulluksi.

Tottakai voi haluta eri asioita, mutta niistä pitäisi keskustella rehellisesti, eikä vain olemalla yleisesti vaikea ja nihkeä. Jos toinen ei tekisi mitään hyväkseni taikka haluaisi miellyttää minua, kokisin sen hyvin pitkälti siten, ettei hän enää välittäisi tai rakastaisi minua.

[q]tbo, 17.12.2009 16:14:

Herrajumala, eihän sitä kyseenalaistamista minkään huvin vuoksi tehdä, vaan siksi että kasvetaan ihmisinä ja sopeudutaan paremmin ympäröivään maailmaan (ja loppuviimeks pysäytetään karman pyörä, katkaistaan jälleensyntymien loputon ketju ja päästään lopulliseen nirvanaan).

Ihannoinniiku silt varalta ettet tienny, sä et ikävä kyllä suinkaan ole täydellinen (koska säkin olet vain, niin, ihminen). Jos haluaa tätä asiantilaa korjata, on välillä ihan hyvä aina silloin tällöin miettiä et olikohan ne omat valinnat ihan kaikissa suhteissa okei, ja olisko mahdollista että maailmassa olis muitakin tapoja olla ja elää kuin se oma pieni kupla jonka on itselleen rakentanut.

Toisaalta sit taas, jos ei halua korjata sitä niin ei tietenkään oo mikään pakko, mut onko sekään nii fiksuu.
[/q]

Kyseenalaistan kyllä valintojani ja tavoitteitani, jotta kasvaisin ihmisenä ja sopeutuisin paremmin ympäröivään maailmaani, mutta usein jonkun kriisin seurauksena eli tavallaan pakotettuna. Silloin kun olen onnellinen, tavoitteellinen ja tunnen sopeutuvani ympäröivään yhteiskuntaan, en näe mitään tarvetta millekään sen suuremmille kyseenalaistuksille - ne mielestäni lähinnä haittaavat tavoitteitteni saavuttamista ja jokapäiväistä elämääni. Olen onnellisimmillani silloin kun minulla on selkeät tavoitteet, joten mielestäni on ihan fiksua, etten heittäydy virran vietäväksi ihan vain huvin vuoksi. Niin ja kyllä, olen mielummin onnellinen kuin viisas.

[q]Vampyrella, 17.12.2009 15:49:

On hyvin epätodennäköistä, että kahdella ihmisellä menisivät seksuaalivietit koko elämän ajan käsi kädessä samoilla taajuuksilla. Elämässä tulee hyvin todennäköisesti vastaan hetkiä, kun toisella on stressiä tai vaikka läheisen ihmisen kuolemasta johtuva suruprosessi meneillään, eikä tällöin seksi ole useinkaan se asia, joka on päällimmäisenä tarvehierarkiassa. En tiedä oletko koskaan elänyt pitkään parisuhteessa, ts. useita vuosia, mutta mikäli tämä on sinulla vielä edessä, niin sitten ymmärrän, miksi ajattelet tuolla tavoin. Monia asioita oppii näkemään laajemmalla perspektiivillä vasta kokemuksen myötä.

Ihmisellä on oikeus omaan tahtoon, ja minusta olisi karmivaa, jos täytyisi aina ajatella, mitä toinen ihminen haluaa. Asioita voi toki ilmaista monella eri tapaa, ja keskusteleminen onkin mielestäni se oleellisin juttu. Toiselle ihmiselle täytyy tehdä selväksi, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaan omassa elämässä kenties tapahtuu tiettyjä juttuja, jotka vaikuttavat omaan oloon.

Mun mielestä seksi on kivaa silloin, kun molemmat siitä nauttivat. En halua teeskennellä kenellekään, että pidän jostakin, mistä en oikeasti pidä - tämä on mielestäni halveeraavaa myös toista ihmistä kohtaan. Jälleen kerran asioista avoin keskustelu on mielestäni hyvän seksin a ja o, varsinkin pidemmällä tähtäimellä.
[/q]

Tottakai pitää ottaa huomioon tuollaiset poikkeavat tilanteet. Tarkoitinkin juuri, että lähtökohtaisesti tulisi aina suostua. En siis esimerkiksi haluaisi sellaista parisuhdetta, jossa seksiä (tai pikemminkin sen puutetta) käytetään usein esimerkiksi välineenä ilmaista suuttumusta, ärtyneisyyttä, loukkaantumista tms. tai sitten että pidättäydytään kostona.

[q]Miltzu, 17.12.2009 07:41:

Mihin sen hauskuuden muka pitäisi loppua? Meinaatko että siihen on joku ikäraja tai aikaraja jonka jälkeen pariskunnat eivät enää pidä hauskaa yhdessä? Jos toinen alkaa yhtäkkiä käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, ts. ei halua enää tehdä niitä asioita mitä on yhdessä tehty eikä myöskään halua mitään korvaavaa toimintaa ja itselleni tämä ei sovi, niin sittenhän se on eron paikka - en ole enää sen ihmisen kanssa kenen kanssa aloin seurustella. Tottakai ajan myötä tarpeet muuttuu enkä usko että itsekään himoitsen nelikymppisenä enää Monday Barin risteilyille tai Colors festeille, mutta en usko että ihan kaiken yhdessä tekemisen ja hauskanpidon silti haluaisin lopettaa. [/q]

Elämäntilanteet muuttuvat, aina ei jaksa pitää hauskaa tai olla hyvää seuraa ja joskus vain tulee paremmin toimeen keskenään ja joskus huonommin. En tarkoita, että hauskuus loppuisi mihinkään tiettyyn ikään taikka johonkin tiettyyn aikaan, vaan sitä, että eri elämäntilanteissa hauskuus loppuu ja sitten taas herää joskus uudelleen.

Kyllä itse ainakin haluaisin, että kun se hauskuus loppuu, että taustalla olisi jotain syvempääkin niin, että suhde kestäisi siihen asti, kun se hauskuus heräisi taas henkiin.

[q]siveys, 17.12.2009 02:23:
---
aada, 17.12.2009 00:52:
Mitäs sitten kun se hauskuus loppuu? Aina ei voi olla hauskaa yhdessä ja jos se on se suurin yhdessä pitävä voima, niin aika hataralla pohjalla ollaan mun mielestä. Mielestäni jokainen luo elämänsä itse eli se hauskuudenkin tulee tällöin lähteä itsestä ja kun itsellä on hyvä olla niin on hyvä olla sen toisenkin kanssa.

---

Jos on itsellä kuitenkin hyvä olla niin mihin sitä parisuhdetta sitten ylipäätään kaipaa? Mitä sinä näet monogamisen parisuhteen merkittävinä hyötyinä tällaiselle kuvaamallesi sisäisesti onnen ja hyvinvoinnin löytäneelle yksilölle?

[size=2]PS. thihihihi :D tämä kuukausien internetpuutosten aiheuttamien patoutumien purkaminen tuntuu lähtevän aika huolella lapasesta :D i can hear an another inernet restriction flying my way whistling :D[/size]
[/q]

Itse kyllä kaipaan juuri eniten parisuhdetta silloin kun minulla itselläni on hyvä olla. Kun on huono olla itsensä kanssa, en jaksa miettiä yhtään mitään parisuhteita taikka olla juurikaan kiinnostunut muista ihmisistä, kaikki energia menee itseen.

Hyötyinä näen ainakin seuraavia: seura, joku jonka kanssa jakaa asiat, keskustelukumppani, tuki, kannustaminen, läheisyys, perheen perustaminen jne.

[q]Miltzu, 17.12.2009 17:58:

Tuohon että "siihen pitää mielestäni suostua aina" ei voi muuta sanoa kun että... ei helvetti, en mä ees tiedä mitä sanoa. Ootko sä koskaan kokeillut miltä se tuntuu? Jos olet niin aika rautasielu olet jos pystyt hymyssä suin sanomaan että siihen pitää suostua aina... No tietysti jos kipu tuottaa tyydytystä...

Näitä lukiessa tulee väkisin mieleen että sä et arvosta ittees eikä sulla oo omaa tahtoa vaan oot mielummin jonkun toisen räsynukkena. Näinhän ei varmasti ole mutta siltä nää pari viimeistä postausta on kuulostanut!
[/q]

No siis itselläni ei ole mitään sen suurempaa sitä vastaan, joten en näe miksi en siihen suostuisi, jos mieheni sitä ehdottaisi.

Kyllä minulla on hyvin vahva oma tahto,mutta sitä en kyllä kiellä, ettenkö mielelläni toimisi vähän jonkun räsynukkena. En näe siinä kuitenkaan mitään pahaa, kun koen itse saavani siitä paljon.

[q]Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa. Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa. Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.
[/q]
Itse näen asian siten, että vaikka asioita olisi kuinka kelaillut oman päänsä sisällä niin niiden työstäminen muille ymmärrettävään muotoon antaa usein jotain kirjoittajalle itselleenkin. Jo siis itse kirjoitusprosessi on arvokas, mutta onhan tässä aina se häviävän pieni mahdollisuus siihenkin, että joku muu osaisi esittää omaa ajattelua muovaavia näkökulmia tai onnistuisi avartamaan omaa ajatteluaan sinun kirjoitustesi kautta.

Aada on onnistunut tökkimään sellaista muurahaispesää ajatusleikeillään, että olen ainakin itse äärimmäinen kiitollinen neidin olemassaolosta. Kiitos *sydän*. Eiväthän tällaiset loogiset harjoitukset todellisia parisuhdekokemuksia korvaa, mutta omasta näkökulmastani ne ovat kuitenkin dialogisen luonteensa takia hyvää harjoitusta omien näkemysten haastamiseen, täsmentämiseen ja ilmaisemiseen, jotka ovat keskeisiä taitoja kaikissa ihmissuhteissa.

[q]Miltzu, 17.12.2009 19:04:
---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa. Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa. Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.

---


Aika rauhallinenhan tää sota on ollut :) Mulle ainakin vaan ihan mielenkiintoista keskustelua ja uusiin ajatusmalleihin tutustumista. Hauskaa nähdä miten erilaisia ihmisiä on olemassa, jotenkin kauheen avartavaa. Tottakai kun ollaan eri mieltä asioista niin menee vähän ihmettelyks mutta ei oikeesti pahalla, vaan ihan aidosti mielenkiinnosta!
[/q]

On juu, ja ihan hyviä vastauksia olen saanutkin kysymykselleni. En ehkä niin syväluotaavia kuin olisin odottanut. Mutta rauhallisesti on oltu joo :).

Tosin eikös se ole aika selviö että ihmiset on erilaisia ja näkemykset on ihan erilaisia??

Mut nyt mennään itse sinkkuudesta yms taas niin ot:hen että voisi riittää. Sain kuitenkin itselleni lisää näkemystä keskusteluun joten im happy.

[q]Jone, 17.12.2009 18:42:
---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa.

---


Onko se sotaa? Mulle se on ollut omituisuudessaan mielenkiintoisinta keskustelua mitä tällä forumilla on ollut tarjota.... no, pitkään aikaan.


---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa.

---


Ei? Tuskin?


---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.

---


En tai joskus ehkä jos jollain on oikeasti jopa munkin mielestäni hyvä pointti.

(Internet-)keskustelut on luonteeltaan vähän sellaisia, että niissä kaikki lähinnä hukkaavat aikaansa jos tavoitteena pidetään muihin ja heidän toimintamalleihinsa vaikuttamista. Pitäisikö keskusteleminen siis lopettaa?
[/q]

1) Samoin, siksi tätä luenkin. Tosin samasta syystä kysyinkin tätä kun kerran on tylsää.

2) Jotenkin mulle ei yleisesti ole ihan kaikessa tullut tätä fiilistä, vaan että kyllä siinä jotain yritystä on saada aada tajuamaan typeryytensä tm. Mutta se voinkin ol minä joka vetää omia johtopäätöksiään rivien välistä. Enkä nyt tarkoittanut sinua mitenkään, että olisit tehnyt näin.

3. Ei varmasti pitäisi.. tosin tämän koko asian luonne ei ole musta ihan tasapainoista dialogia vaan enemmän kuten ezzy sanoi. "housut kintuissa" löytymistä ja sitten puskua päälle. Tosin tämä voi taaskin olla vain minä ja nyt minua on sitten korjattu ja hyvä niin.

Muutenkin täytyy myöntää, että olen samoilla linjoilla kanssasi siitä mitä olet kirjoitellut tässä lähiaikoina tänne.

[q]Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa.
[/q]

Onko se sotaa? Mulle se on ollut omituisuudessaan mielenkiintoisinta keskustelua mitä tällä forumilla on ollut tarjota.... no, pitkään aikaan.

[q]Cloud, 17.12.2009 18:25:
Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa.
[/q]

Ei? Tuskin?

[q]Cloud, 17.12.2009 18:25:
Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.
[/q]

En tai joskus ehkä jos jollain on oikeasti jopa munkin mielestäni hyvä pointti.

(Internet-)keskustelut on luonteeltaan vähän sellaisia, että niissä kaikki lähinnä hukkaavat aikaansa jos tavoitteena pidetään muihin ja heidän toimintamalleihinsa vaikuttamista. Pitäisikö keskusteleminen siis lopettaa?

[q]aada, 17.12.2009 15:09:
Minulla ei ole koskaan sanottu noin, enkä oikein tiedä miten suhtautuisin siihen. Kaipa se riippuu aika paljon tilanteesta, jos toinen olisi oikeasti sairaana tms. niin ymmärtäisin kyllä, mutta jos se olisi vain sellaista, että "ei jaksa/viitsi" ja menisi katsomaan jotain tv:tä, niin ei kyllä vetelisi. Olen ehkä vähän herkkä tälläiselle torjumiselle, minkä vuoksi olisin siis valmis toimimaan pitkälti myös mieheni halujen mukaan, ettei hänenkään tarvitsisi tuntea itseään torjutuksi.

On jotain kriteereitä toki siitä mihin on aina suostuttava, mutta sitten on jotain sellaisia juttuja, joihin on hyvä suostua, jos toinen sitä haluaa. Ja tuosta esimerkistä - niin kyllä siihen mielestäni pitää suostua aina, enkä ymmärrä miksi en suostuisi.
[/q]

Wow. Olipahan taas sellanen vastaus että luulin kaiken nähneeni mutta aina sä vaan yllätät

Ensinnäkin, kuten joku muukin jo sanoi, niin AINA pidemmässä suhteessa tulee kausia jolloin jompaa kumpaa ei kiinnosta. Jos mun poikaystävä haluaa katsoa mielummin lätkämatsia telkkarista kuin harrastaa mun kanssa seksiä niin se on ihan täysin hänen oma asiansa päättää. Jos se tapahtuu joka päivä viikosta toiseen niin voi ehkä todeta että me ollaan vähän liian erilaisia olemaan yhdessä, mutta sitä ihan taatusti tapahtuu joskus ja jokaisella on siihen oikeus.

Tuohon että "siihen pitää mielestäni suostua aina" ei voi muuta sanoa kun että... ei helvetti, en mä ees tiedä mitä sanoa. Ootko sä koskaan kokeillut miltä se tuntuu? Jos olet niin aika rautasielu olet jos pystyt hymyssä suin sanomaan että siihen pitää suostua aina... No tietysti jos kipu tuottaa tyydytystä...

Näitä lukiessa tulee väkisin mieleen että sä et arvosta ittees eikä sulla oo omaa tahtoa vaan oot mielummin jonkun toisen räsynukkena. Näinhän ei varmasti ole mutta siltä nää pari viimeistä postausta on kuulostanut!

[q]Miltzu, 17.12.2009 14:02:

On mullekin monesti miehet sanoneet että ei nyt, väsyttää, ei jaksa. Eikä se mun itsetuntoa ole horjuttanut eikä mielestäni ole merkki huonosta suhteesta tai paskasta seksielämästä.

Onko sulla jotain kriteereitä minkälaiseen seksiin on lähtökohtaisesti aina suostuttava? Jos mies sanoo et "nytpä tahdon painaa sua kuivana kakkoseen" niin onko siihen sun mielestä suostuttava vain siksi että miestä pitää miellyttää? En usko että kovin moni mieskään mielellään pitkään katselee naista joka suostuu mihin vaan ilman että oikeasti edes nauttii siitä.
[/q]

Minulla ei ole koskaan sanottu noin, enkä oikein tiedä miten suhtautuisin siihen. Kaipa se riippuu aika paljon tilanteesta, jos toinen olisi oikeasti sairaana tms. niin ymmärtäisin kyllä, mutta jos se olisi vain sellaista, että "ei jaksa/viitsi" ja menisi katsomaan jotain tv:tä, niin ei kyllä vetelisi. Olen ehkä vähän herkkä tälläiselle torjumiselle, minkä vuoksi olisin siis valmis toimimaan pitkälti myös mieheni halujen mukaan, ettei hänenkään tarvitsisi tuntea itseään torjutuksi.

On jotain kriteereitä toki siitä mihin on aina suostuttava, mutta sitten on jotain sellaisia juttuja, joihin on hyvä suostua, jos toinen sitä haluaa. Ja tuosta esimerkistä - niin kyllä siihen mielestäni pitää suostua aina, enkä ymmärrä miksi en suostuisi.

En sitten tiedä siitä, katsooko moni mies pitkään tälläistä, enkä oikeastaan siitä välitäkään tai ole siitä kiinnostunut. En kuitenkaan ala itseäni muuttamaan sen vuoksi, että joku olisi kanssani pidempään. Jos ei ajattele samalla tavalla, eikä arvosta samoja asioita, niin sitten ei ja mielestäni silloin onkin parempi jos lähtee.

[q]ezzy, 17.12.2009 14:30:

Näemmä joka asiassa tulee vaa tiiliseinä vastaan, kun on ihan mahdotonta edes kuvitella millasta sun kanssa eläminen olis...Mielenkiintoisia näkökantoja, mutta vaa niin kaukaisia itselleni ja näemmä monelle muullekin.

2 vapaata ihmistä elää parisuhteessa, niin miks siinä olis jotain "velvoitteita"?
[/q]

Koska kun sitoutuu toiseen ihmiseen, niin samalla mielestäni lupaa tiettyjä asioita ja täyttää tiettyjä tarpeita. Jos tähän ei suostu, rikkoo mielestäni näitä luvattuja asioita ja ainakin itse alkaisin miettimään, että tahtooko toinen tosissaan olla kanssani parisuhteessa.

En sitten tiedä, itse olen kyllä sitä mieltä, että kanssani olisi aika helppoa ja tasaista elää kun haluan miellyttää sitä toista ja toisaalta teen hyvin selväksi kuka olen, mitä haluan, mitä odotan ja toivon. En halua muuttaa ketään, vaan sidon itseni toiseen vain jos pidän siitä ihmisestä joka hän tällä hetkellä on ja toisaalta kun olen päätökseni tehnyt hyväksyn toisen sellaisena kuin hän on. En myöskään eläisi jatkuvassa tunnemyrskyissä, vaan haluaisin elää tasaisessa ympäristössä, joten toisen ei tarvitsisi olla jatkuvasti varuillaan.

[q]aada, 17.12.2009 13:34:
---
Jone, 17.12.2009 13:28:
---
ezzy, 17.12.2009 12:36:
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.

---


Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.

Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.

---


Juurikin näin.

Ei parisuhteessa voi mielestäni lähteä siitä, että "en tee tätä, tätä enkä tätä." Onko sitten esimerkiksi seksistä aina pakko nauttia, että siihen voi parisuhteessa suostua? Ainakin itse lähden siitä, että parisuhteessa on tiettyjä velvoitteita ja esimerkiksi juuri seksiin tulee lähtökohtaisesti aina suostua.
[/q]

Näemmä joka asiassa tulee vaa tiiliseinä vastaan, kun on ihan mahdotonta edes kuvitella millasta sun kanssa eläminen olis...Mielenkiintoisia näkökantoja, mutta vaa niin kaukaisia itselleni ja näemmä monelle muullekin.

2 vapaata ihmistä elää parisuhteessa, niin miks siinä olis jotain "velvoitteita"?

[q]Jone, 17.12.2009 13:28:
---
ezzy, 17.12.2009 12:36:
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.

---


Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.

Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.
[/q]

Juurikin näin.

Ei parisuhteessa voi mielestäni lähteä siitä, että "en tee tätä, tätä enkä tätä." Onko sitten esimerkiksi seksistä aina pakko nauttia, että siihen voi parisuhteessa suostua? Ainakin itse lähden siitä, että parisuhteessa on tiettyjä velvoitteita ja esimerkiksi juuri seksiin tulee lähtökohtaisesti aina suostua.

[q]ezzy, 17.12.2009 12:36:

Sinänsä hassua, että suhde kaatuis siihen, että en itse juo, enkä myöskään osta koskaan muille alkoholia (ok, "juoma" voi tarkoittaa muutakin).
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
[/q]

Se kyllä kaatuisi jo siihen, ettet juo. Mutta toki se ei ole niin mustavalkoista - jos esimerkiksi toiselle joku asia olisi todella suuri juttu, niin tietenkin voisin toimia siinä hänen mukaansa ja jättää oman vähemmän tärkeän tarpeeni huomioimatta.

Itse taas pidän siitä, että toinen saa minut tekemään asioita, joita muuten en välttämättä tekisi. Ei minun tarvitse välttämättä nauttia niistä, saan tarpeeksi nautintoa siitä, että toinen pitää siitä ja että luotan häneen sen verran, että voin tavallaan alistua hänen tahtoonsa. Samalla tavalla pidän siitä, että se toinen tekisi minun hyväkseni asioita, joita ei muuten tekisi ja haluaisi näin miellyttää minua niin paljon, että alistuisi tekemään asioita, joita tahdon. Ehkä tämä on jonkinlaista vallan kanssa pelaamista?

[q]aada, 17.12.2009 13:34:
Ei parisuhteessa voi mielestäni lähteä siitä, että "en tee tätä, tätä enkä tätä." Onko sitten esimerkiksi seksistä aina pakko nauttia, että siihen voi parisuhteessa suostua? Ainakin itse lähden siitä, että parisuhteessa on tiettyjä velvoitteita ja esimerkiksi juuri seksiin tulee lähtökohtaisesti aina suostua.
[/q]

Tässäkin asiassa on aika paljon tasoja. Tottakai parisuhteessa kuuluu tehdä kompromissejä ja tehdä asioita mitkä ei just sillä hetkellä tunnu kivalta. Asioita tehdään miellyttääkseen toista. Ei mua välttämättä kiinnosta aina pestä miehen pyykkejä tai hieroa sen niskoja mutta teen sen koska tiedän, että toinen arvostaa sitä ja saa hyvän mielen.

Seksin harrastaminen niin että ei sitä halua on mulle melkeinpä väkivaltaan rinnastettavissa. Jos mies sitä haluaa vaikka sanon "ei" kertoo se miehestä jotain minkä vuoksi en haluaisi hänen kanssaan enää edes seurustella. Toki joskus on hetkiä milloin ei nyt ihan hirveesti tee mieli mutta sen oman fiiliksen saa päälle sillä kun tietää että toinen haluaa, mikä on tietysti eri asia. Mielestäni lähtökohtaisesti seksiin ei todellakaan tarvitse aina suostua, kummaltakaan puolelta tietenkään. On mullekin monesti miehet sanoneet että ei nyt, väsyttää, ei jaksa. Eikä se mun itsetuntoa ole horjuttanut eikä mielestäni ole merkki huonosta suhteesta tai paskasta seksielämästä.

Onko sulla jotain kriteereitä minkälaiseen seksiin on lähtökohtaisesti aina suostuttava? Jos mies sanoo et "nytpä tahdon painaa sua kuivana kakkoseen" niin onko siihen sun mielestä suostuttava vain siksi että miestä pitää miellyttää? En usko että kovin moni mieskään mielellään pitkään katselee naista joka suostuu mihin vaan ilman että oikeasti edes nauttii siitä.

[q]ezzy, 17.12.2009 12:36:
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
[/q]

Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.

Yhtenä esimerkkinä:
En mitenkään erityisesti nauttinut siitä että mut pyydettiin heilumaan moottorisahan kanssa erääseen semikettumaiseen raivaussavottaan appiukko-kokelaan toimesta taannoin. Moottorisahan kanssa heiluminen on lähinnä perseestä ensimmäisen kahden minuutin jälkeen, joina saa sentään jotain tyydytystä itsensä kovin miehekkääksi tuntemisesta. Mun mielestäni oli joka tapauksessa ihan itsestäänselvyys että otan ton nakin itselleni, koska sen tekemisestä ei ollut mulle mitään haittaa ja tiedän että oli useamman kuin yhden mielestä kivaa että jeesasin.

Toi pätee lähes kaikkeen muuhunkin. Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.

[q]kinderi, 17.12.2009 10:43:

Mä niin tykkään Miltzun postauksista, aika samankaltanen ajatusmalli kun itellä :)
(en lukenu kaikkia joten jos siellä jotain natsismia ts ilmenee ni saatan vähän perua puheitani:DD)

..Paljon olis asioita joita voisin aadalle sanoa, vängätä vastaan ja kertoa omia näkemyksiä, mutta ennestään tiedän jo sen verran ettei siitä tule mitään. Me ajatellaan niin eri tavalla, ainakin mitä tulee suhteiluun. Ja pariin muuhun asiaan, mutta ne ei kuulu tähän topikkiin :p

Mä haluaisin kumppanin, joka tois mulle juoman tiskiltä, ja jolle mä voisin hakea juoman tiskiltä Tai keittää kahvia aamulla. Tai päivällä. Tai jonka kanssa voitas yhdessä miettiä että mitäs me sitten ens viikolla syötäs, kun tuli rahat käytettyä ja kaapissa on aika tyhjää..
Ei paljoa kiinnosta paljonko toinen tienaa, onhan se hyvä tulla omillaan toimeen edes jotenkuten, mut en mä mitään elättäjää etsi, osaan maksaa ite omat menoni ;)
[/q]

Kiitos! Voin ihan täysin allekirjottaa ton sun viimesen kappaleen, samat on haaveet!

Musta on ihan mielenkiintoista lukea aadan postauksia ja vastailla, kyllähän maailmaan erilaisia ihmisiä mahtuu ja on hauska yrittää päästä toisen pään sisään, yrittää ymmärtää sitä miten erilaisia me ollaan. Jokainen tyylillään tietysti! Ja hyvähän se on ettei selkeästikään aadan kanssa kilpailla samassa liigassa, samoista miehistä