SINKKULUUKKU

Toisaalta taas
Ja onhan tää edelleenkin turvallista. *huokaus*
Sekavaa.

Ei oikein innosta täällä olo.*poks*

[q]mark hamilton, 31.1.2010 22:14:
ja siksi olen sairas ja hoidossa kyllä..
[/q]
Minusta on todella helpottavaa kuulla, että olet uskaltanut pyytää apua tilanteesi selvittämiseen.

Seuraava ehdotukseni olisi, että otat tämän keskustelupalstan puheeksi terapeuttisin kanssa, sillä tämä vaikuttaa kirjoituksistasi päätellen olevan elämässäsi merkittävä tekijä niin ajallisesti kuin myös tunteellisesti. Voit viedä terapeutillesi vaikka muutaman tulosteen kirjoituksista, jotka ovat herättäneet sinussa vahvoja tunteita. Terapeutti voi tämän perusteella arvioida onko tilanne merkittävä suhteessa muihin käsittelemiisi prosesseihin sekä kenties ehdottaa sinulle uusia tapoja suhtautua verkossa anonyymisti keskustelemiseen ja siitä saamaasi palautteeseen.

Olet työssäsi varmasti oma-aloitteinen ja kannat vastuusi parhaan kykysi mukaan. Suosittelen, että lähestyt myös terapiaprosessia tällä samalla vakavuudella, sillä se on tärkeätä työtä sinun oman hyvinvointisi eteen, joka kantaa hedelmää niin työelämässä kuin myös henkilökohtaisten suhteiden puolella.

[q]aada, 29.11.2009 12:02:
Itse sanoisin, että jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän on liian avoin, tavoitettavissa jne. ja tällä tavoin vastaa kiinnostukseeni myönteisesti, niin kiinnostukseni lopahtaa kyllä. En halua kaikkea heti, vaan vähitellen ja pitää tietyn jännityksen yllä.

vr.

Sen sijaan, mies ei voi olla liian huomioiva osoittaessaan kiinnostustaan. Eli jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän huomioi minua ostamalla juomia, maksamalla ravintolalaskut, avaamalla ovet jne. niin se ei kyllä koskaan laske kiinnostustani.

[/q]
Itse näen näiden postauksien välillä selkeän eron. Ne myös kuvastavat hyvin sitä mitä aada parisuhteesta etsii. Alempi viittaa materialistiseempaan kiinnostukseen ja ylempi emotionaaliseen.

On siis suotavaa, että mies osoittaa rahalla ja teoilla olevansa kiinnostunut. Toisaalta mitä vähemmän mies kertoo itsestään ja tunteistaan sen parempi. Onhan se huomattavasti "jännittävämpää" saada tietää asiat vuosien päästä kuin heti. Kun tätä pelailua on jatkunut riittävän pitkään, kihloihin mentäessä on todettu "ai sun toinen nimi on amalia", niin jossakin vaiheessa ilmeneekin toisesta sellaisia asioita, jotka johtavat siihen, että game over!

Toisaalta ymmärrän aadaa hyvin. Todellisuus kun on sellainen miksi sen itsellemme luomme. Mielestäni tämmöinen pelailun taakse kätkeytyminen on todellisuuspakoa parhaimmillaan. Silmät voi ummistaa tosiasioilta ja saa olla jotain muuta, kuin mitä todellisuudessa on. En kuitenkaan ymmärrä miksi tuhlata vuosia pelailuun ja todeta sitten tosiasiat, kun ne voi todeta muutamassa kuukaudessa? Sen olen kyllä huomannut, että suurimmalle osalle naisista avoimuus on liikaa. Onhan se nyt kauheaa jos toinen kertoo omista puutteistaan ja osoittaa näin olevansa jotain muuta kuin täydellinen. Tämähän rikkoo välittömästi illuusion täydellisestä parisuhteesta. Loppuun kulunut fraasi "rehellisyys maanperii" on varmasti monella tapaa jäänyt ajan jalkoihin. Ehkä olisi aika tarkistaa omia arvoja sekä ajatuksia. Saattaisi päästä pelaamaan useammalle reiälle.

[q]mark hamilton, 31.1.2010 22:14:
---


Siis.. joo en jaksanut lukea sun kaikia sanomisia.. mut joo en mä mun kavereiden juttuihin usko baarissa.. niillä ei koskaan ole ollut masennusta joten mitäs ne mistään tietää.. julkisesti en viitsi manita että olin kovasti koulukiusattu vuonna 2000-2002 ja se oli sellaista jatkuvaa vittuilua 8-tuntia päivässä.. esim. ne siellä koulussa puheli mulle sellasia että sä oot se nimimerkki DJ siletä TV-chatista joka yrittää vaan pokailla naisia sieltä jne.. ja joka välissä väitti että en koskaan pääse töihin ja koskaan en naista saa ja niin edelleen.. mun pää sekos ihan totaalisesti.. ja siksi olen sairas ja hoidossa kyllä.. vittumaista kertoa tämä julkisesti, Myöskin ne vittuli mulle mun tekno bileissä käymisestä ja aina uhosi kuinka paljon heillä on naisia ja mulla ei yhtään.. että anna mun kaikki vaan kestää.
[/q]


Kannattaa lukea toi siveyden postaus kokonaan. Se on ihan oikeasti asiaa eikä mitään kiusaamista. Kyllä monia kiusataan eikä ne silti päädy leveilemään tekemisillään julkisille forumeille. Ota iisisti, kyllä ne naisetkin sieltä tulee ilman uhoomista ja leveilyä.

[q]siveys, 31.1.2010 17:59:
---
mark hamilton, 30.1.2010 19:13:
Ei se mitään jos mä esim. johonkin masennustopikkiin puhelen mitä puhelen niin en tarkoita kuitenkaan pahaa vaan mun mielestä jos anonyyminäkin paljastellaan omasta sairaudesta asioita niin oma henkilöllisyys voi paljastua vaikka siten että joku sen jotekin tahallaan onnistuu kalastamaan. Ja tiiän että jotkin ihmiset ovat niin julmia, että sitä tietoa käyttävät pään menoksi. Tosin tämä on minimaalinen riksi että anonyymin voi paljastaa. Koska polisikaan ei kovin varmasti sitä IP-osoitteen perusteella paljasta. Ehkä oltiin kaveraiden kanssa puheltu mm. terapian turhuudesta kun se asia vaan pitää itse opetella niin että vetää masentavat asiat maton alle ja unohtaa niin kyllä niistä vaan pääsee sitten yli.

---

Kirjoitan tämän nyt vilpittömästi hyvällä sydämellä pyrkien ajamaan sinun etuasi. Toivon, että et pahoita mieltäsi vaan yrität parhaasi mukaan ymmärtää mitä sinulle sanon:

Huolimatta siitä, että en tiedä mihin masennustopikin keskusteluun viittaat, voin kuitenkin mielestäni turvallisin mielin sanoa, että minun viestiini kirjoittamassasi vastauksessa (lainttu yllä) oli kovin vähän mitään mikä liittyi minun kirjoitukseeni tai ylipäätään tähän topicciin. Tämä on mielestäni hieman huolestuttavaa ja ottaen huomioon myös aikaisemman kirjoituksesi sisällön, suosittelen sinun harkitsevan vielä kertaalleen terapian mahdollisuutta.

Ymmärrän hyvin kavereidesi kanssa (ehkä?) käymäsi keskustelun terapian tarpeettomuudesta, sillä monet lähipiirisi kohtaamista elämän vastoinkäymisistä ovat varmasti olleet sellaisia asioita, jotka voi käsitellä oikeanlaisella asennoitumisella elämään. Se että monet elämän vastoinkäymisistä voi lakaista maton alle ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vastoinkäymiset ja esimerkiksi orastavat mielenterveydelliset sairaudet olisivat tällaisia!

Näitä maton alle lakaistavissa olevia asioita ja hieman enemmän huomiota kaipaavia asioita on kuitenkin toisinaan hyvin vaikeata yksin erottaa toisistaan. Terapeutti on tässä suhteessa oiva henkilö auttamaan sinua selvittämään mitkä asiat voi turvallisin mielin lakaista maton alle, mistä asioista olisi hyvä puhua hiemaan enemmän ja mihin ongelmiin voi osana ratkaisua kuulua myös lääkitys. Jos terapeutti on sitä mieltä, että tuntemuksesi voi huoletta lakaista maton alle niin voit turvallisin mielin toimia näin ainakin pari seuraavaa vuotta.

Suosittelen siis lämpimästi, että otat yhteyttä paikalliseen terveysasemaasi, kerrot, että et ole aivan varma miten sinun tulisi suhtautua tuntemuksiisi ja pyydät mahdollisuutta jutella hetken elämästäsi mielenterveysalan ammattilaisen kanssa. Ole tapaamisessa rehellinen ja avoin, jolloin saat mahdollisimman totuudenmukaisen arvion tilanteestasi. Toimenpide ei vie sinulta Klubbarissa kirjoittelemista enempää aikaa ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmä kattaa lähes kaikki tästä aiheutuvat kustannukset. Uskon, että käynti siis kannattaa!

Onnea matkaan!
[/q]

Siis.. joo en jaksanut lukea sun kaikia sanomisia.. mut joo en mä mun kavereiden juttuihin usko baarissa.. niillä ei koskaan ole ollut masennusta joten mitäs ne mistään tietää.. julkisesti en viitsi manita että olin kovasti koulukiusattu vuonna 2000-2002 ja se oli sellaista jatkuvaa vittuilua 8-tuntia päivässä.. esim. ne siellä koulussa puheli mulle sellasia että sä oot se nimimerkki DJ siletä TV-chatista joka yrittää vaan pokailla naisia sieltä jne.. ja joka välissä väitti että en koskaan pääse töihin ja koskaan en naista saa ja niin edelleen.. mun pää sekos ihan totaalisesti.. ja siksi olen sairas ja hoidossa kyllä.. vittumaista kertoa tämä julkisesti, Myöskin ne vittuli mulle mun tekno bileissä käymisestä ja aina uhosi kuinka paljon heillä on naisia ja mulla ei yhtään.. että anna mun kaikki vaan kestää.

[q]KooKie, 27.11.2009 17:16:
D'oh? Oonko mä aivan omituinen, kun pidän niitä ihmisiä omistushaluisina sekopäinä, joiden mielestä exien pitäisi suhteen jälkeen koteloitua odottamaan kuolemaa ja suremaan tämän mielipiteen omaajan poistumista elämästään? Tietenkin eroja tapahtuu monista syistä, mutta tapauksessa, missä ollaan ns. kasvettu erilleen/ihmiset kaipaavat uusia tuulia elämäänsä/koetaan itsensä liian nuoriksi pysymään loppuelämää yhdessä, en ymmärrä, miten joku oikeuttaa itsellensä suuttumuksen siitä, että toinen jatkaa elämäänsä - ja elämä sattumoisin jatkuu ko. henkilön ystävän kanssa.
[/q]

Pitää vähän tarkentaa noita mun aiempia lausuntoja. Kerroin esimerkistä missä meni kaveriin välit poikki kun hän alkoi parin päivän sisään melko kipeästä erosta seurustella mun exän kanssa. Tosin vuosi myöhemmin oltiin jo jonkinlaisissa väleissä, vaikkei ihan samalle tasolle koskaan palattu kun missä oltiin mutta siinä nyt oli paljon muitakin syitä.

Mulla on toinenkin esimerkki - hyvä kaverini alkoi seurustella 1,5 vuotta eron jälkeen mun exän kanssa, ja itse olin silloin myös omalla tahollani parisuhteessa. Melkein loukkaannuin heille kun he salasivat sen multa tosi pitkään ja olivat tosi pahoillaan kun asia tuli esiin ja huolissaan että suutunko heille. Mun mielestä se oli hieno juttu että olivat löytäneet toisensa, ovat edelleen yhdessä ja ollaan useinkin porukalla samoissa tilaisuuksissa. Ei vaivaa sitten yhtään!

Eli summa summarum - mielestäni jokaisen eron jälkeen on tietty "suruaika", mikä tietysti vaihtelee yksilöittäin ja tapauksittain. Riippumatta siitä kenen aloitteesta se ero tuli, niin kyllä siinä menee aina jonkin aikaa kun kaipaa menneitä ja ajatus siitä että exä on jonkun toisen kanssa sattuu. Se menee ohi, enemmin tai myöhemmin. Kun se suruaika on käyty läpi, niin sen jälkeen se on (mulle) aika lailla se ja sama kenen kanssa se exä alkaa seurustella, mutta jos tosissaan exä ja kaveri alkaa seukkailla viikkojen sisään erosta niin se on kyllä vähän liikaa suolan hieromista haavoihin.

Tämä siis minun mielipiteeni, mutta eipä tuohon mitään yhtä ja oikeaa vastausta ole.

[q]KooKie, 27.11.2009 17:16:
en ymmärrä, miten joku oikeuttaa itsellensä suuttumuksen siitä, että toinen jatkaa elämäänsä - ja elämä sattumoisin jatkuu ko. henkilön ystävän kanssa.
[/q]
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kun erosin pitkästä suhteesta, minä pyysin tärkeimmältä ystävältäni, että hän ei "säätäisi" exäni kanssa vuoteen meidän erostamme. Hän oli vähän "WTF dude?" kun ei ollut olettanut kuulevan moista minun suustani - kyseinen käytös ei nimittäin olisi laisinkaan haitannut minua vielä silloin kun me seurusteltiin ;) Sillä hetkellä vain tuntui hyvin vahvasti siltä, että se ei ollut asia, jota halusin käsitellä.

Tämän kokemuksen pohjalta uskon ainakin jollakin tasolla ymmärtäväni kuinka arka paikka tämä voi jonkin aikaa eron jälkeen olla ja koen, että ystävyyden varjolla on ihan oikeutettua joksikin aikaa pyytää ystäviään tasoittamaan tunteiden kenttää pidättäytymällä säädöistä juuri sen yhden ihmisen kanssa. Mitään oletusarvoista sääntöä en tästä olisi valmis tekemään sillä kaikki ihmiset käsittelevät asiat niin eri tavalla, mutta näen kuitenkin "ystävyyden varjolla" asian pyytämisen määräajaksi oikeutettuna.

Tämä on taas yksi niistä asioista, joista voi rationaalisen kylmällä tasolla helposti vetää "ei ole oikein sitoa toista millään tasolla"-universaaleja, mutta mun mielestä tällaisissa asioissa on hyvä ottaa inhimillinen rajallisuus huomioon ja olla vähän varovainen läheisten ja tärkeiden ihmisten tunteiden suhteen.

[q]Miltzu, 27.11.2009 15:39:
---
Lyylikki, 26.11.2009 22:51:
Noh, kirjan kannan ymmärrän sinänsä, koska siinä tämä mies oli ollut väkivaltainen, ja myöhemmin kyseiseen mieheen sekoontuva tiesi sen, mutta noin tosielämässä? Onko se todella niin, että ystävien entisien puolisoiden kanssa ei saa pariutua? Meneekö siinä kaveruussuhde hajalle, jos näin pääsee kuitenkin käymään?

---


Kyllä mua ainakin itteäni vaivais jos kaveri alkais seurustella mun exän kanssa. Ehkä jos siinä nyt on vuosia välissä ja itekin ehtiny jo mennä elämässä eteenpäin niin ehkä sit mut jos joku mun kaveri sekoilis kundin kans kenestä oon eronnu esim. viikko tai kuukausi aiemmin niin en kyllä todellakaan kattois hyvällä.

Joskus nuorempana kaveri alkoi seurustella mun exän kanssa n. viikko sen jälkeen kun erottiin (sen jätkän aloitteesta) ja oltiin oltu 2,5 vuotta yhdessä. Ei todellakaan oltu kavereita sen jälkeen...
[/q]

Noi riippuu hirveästi siitä eron syystäkin.

Eipä exäkään sitä kovin pahalla katsonut ku sen kaverin kanssa aloin seurustelemaan ja 5v sen kaverin kanssa seurustelin ja ollaan edelleen exän kanssa ystäviä. Ei se ihan noin absoluuttista itselläni ainakaan ole.
Eipä sitä tosiaan ihan hyvällä vois katsoa jos erosta on pari viikkoa ja toiset lyö hynttyyt yhteen, mut heidän asiansa se on, ei mun.

Luin tuossa yhtä kirjaa, jossa aiheena oli vähän niinkuin kaverusten (sisarusten) ex:iin sekoaminen. Siinä puhuttiin myös tästä "kirjoittamattomasta" säännöstä, että kavereiden ex:iin ei missään nimessä saisi kajota.

Noh, kirjan kannan ymmärrän sinänsä, koska siinä tämä mies oli ollut väkivaltainen, ja myöhemmin kyseiseen mieheen sekoontuva tiesi sen, mutta noin tosielämässä? Onko se todella niin, että ystävien entisien puolisoiden kanssa ei saa pariutua? Meneekö siinä kaveruussuhde hajalle, jos näin pääsee kuitenkin käymään?

Itsestäni ainakin tuntuu, että aika hullua, jos ei saisi kajota. Joidenkin kavereiden kanssa (nuorempana) tunnettiin jopa suurta syyllisyyttä siitä, jos mentiin pussailemaan samaa kundia, kuin jota joku ystävättäristä oli pussaillut joskus. Nykyään taas toivoo, että entiset ihan hyvät miehet, mutta joiden kanssa itse ei vaan klikannut, löytäisivät rinnalleen mukavan naisen ja mikäs olisikaan sen parempaa, jos sen naisen kanssa olisi jo valmiiksi kaveri.

P.S. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että tästä on saatettu käydä keskustelua jo joskus ammoisina aikoinan Sinkkuluukussa, mutta koska alan olemaan metusalemi, niin en millään voi muistaa ihan kaikkia juttuja. Yritän kuitenkin kovin

[q]Reivaaja, 13.11.2009 02:24:
Sulla on varmaan epämukava olo tällä hetkellä ja en tiedä oletko edes päässyt tänne asti, mutta motiivini tämän kertomiseen sinulle, josta en tippaakaan välitä, mutta jonka arvon maailman synergian kannalta ymmärrän, on että voisit enemmänki kelailla omia mielipiteitäsi niiden puolustelun sijaan.
[/q]
Mä suosittelisin sulle, että keskittyisit hoitamaan ensin itsesi kuntoon ja vastan sen jälkeen käyttäisit näin paljon aivokapasiteettia muiden ihmisten "korjaamiseen". En yhtään ihmettele, että aivot käy ylikierroksilla jos käytät aikasi näin satunnaisten "ongelmien" kelailemiseen.

Sulla on hyvin pitkälti mahdollisuus päättää mihin ajatuksiasi uhraat. Totalitaarinen omien ajatustensa kontrollointi silmänräpäyksessä ei luonnollisesti ole mahdollista, mutta ulkoisten apuvälineiden ja sisäisen harjoittelun kanssa itseään voi vähitellen kouluttaa toimimaan ja ajattelemaan tiettyjen mallien sijaan toisilla.

Sinulla on potentiaalisesti hyvin paljon annettavaa maailmalle, mutta minusta tuntuu siltä, että toistaiseksi lähinnä tuhlaat aikaasi. On luonnollisesti ikuinen dilemma tasapainotella sen välillä kuinka paljon käyttää aikaa sahaamiseen ja kuinka paljon sahansa teroittamiseen, mutta ihan vilpittömällä rakkaudella haluaisin kertoa sinulle, että minusta sinun sinun persoonasi kaipaa vielä runsaasti hiomista ennen kuin se toimii merkittävänä katalyyttinä muutokselle.

[q]aada, 13.11.2009 01:10:

Niin no, en tosiaan ole kauhean empaattinen luonteeltani ja saatan hyvinkin vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä. Olen empaattinen vain hyvin harvoja kohtaan ja olen kiinnostunut aidosti vain muutamien ihmisten hyvinvoinnista. Eli sitä mukaa, kun ihmisestä tulee tärkeämpi minulle, niin sitä enemmän olen kiinnostunut ja sitä empaattisempi olen häntä kohtaan. Mutta en tosiaan tiedä, onko tämä mitenkään huono juttu, kun en tosiaan etsi itsekään mitään yleisesti kauhean empaattista ja välittävää kumppania, riittää lähinnä, että ajansaatossa alkaa välittämään minusta.
[/q]

Que? et halua välittävää kumppania mut riittää et kunhan välittää sit joskus? päätä jo.

entäs rakkaus? ja vastarakastaminen? vai onko se jo liikaa tuputtamista? vai liikaa vaadittu? riittääkö vaan välittäminen?

Näen kristallipallostani synkeän ja yksinäisen, mahdollisesti myös katkeran, tulevaisuuden. Se johtuu nääs siitä että kun ihmiset tekee elämässään valintoja, se mitä niiden elämässä tapahtuu on niiden valintojen loppusumma. Se että sä olet valinnut olla epäempaattinen ihmisiä kohtaan johtaa siihen että ihmiset on epäempaattisia sua kohtaan, ja kuten sanottua, siitä on vähän heikko rakentaa mitään kestävää suhdetta kehenkään.

[q]Psychopathy (pronounced /saɪˈkɒpəθi/[1][2]) is a personality disorder whose hallmark is a lack of empathy. Robert Hare, renowned researcher in the field describes psychopaths as "intraspecies predators[3][4] who use charm, manipulation, intimidation, sex and violence[5][6][7] to control others and to satisfy their own selfish needs. Lacking in conscience and empathy, they take what they want and do as they please, violating social norms and expectations without guilt or remorse".[8] "What is missing, in other words, are the very qualities that allow a human being to live in social harmony."[9]
...

Psychopathy is most commonly assessed with the PCL-R,[28] which is a clinical rating scale with 20 items.
PCL-R items
Factor 1
Aggressive narcissism
2. Grandiose sense of self-worth
4. Cunning/manipulative
5. Lack of remorse or guilt
6. Emotionally shallow
7. Callous/lack of empathy[/q]

[q]samaa tavaraa, teline vaan vaihtuu[/q]
tokas joku tuttu joskus.
sammaa mieltä.
[q]aina saa jotain mutta ei sitä mitä haluaa[/q]
toinen totuus.
ja iiso hymiö

[q]Avernian, 26.10.2006 13:18:
Moi oon Timo, mulle kelpaa kaikinpuolin hyvät paketit.

(koska niitä on _niin_ vähän)
[/q]

Näistä saa valita kaksi: Viehättävä, täyspäinen, vapaa.

[q]Jone, 12.11.2009 08:50:

Olen moneen otteeseen törmännyt siihen, että joidenkin naisten mielestä ajatus koti-isistä on erittäin luotaantyöntävä. Asetelma, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa perheen ja talouden on kivikautinen, mutta edelleen yleisesti hyväksytty. Asetelma, jossa nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa perheen ja talouden tuntuu aiheuttavan huvitusta ja sääliä monissa. Ilmeisesti edustat itsekin tätä porukkaa, jonka ajatusmaailmassa jälkimmäinen asetelma olisi mahdotonta hyväksyä ainakin omassa elämässä?
[/q]

Semmoset ihmiset saa imo haistaa pitkän paskan. Jos mies oikeasti hoitaa hommansa hyvin kotona niin mitä niin mitä nokan paukuttamista siinä on? Tosin tuntuu, että naiset katsovat kieroon koti-isiä siksi että haluavat itse päästä vähemmällä. Jos ei ole kyseessä suurperhe jossa on liuta lapsia sanoisin että kotona oleminen ja arkiaskareiden hoitaminen on vähemmän stressaavaa kuin työelämässä pomon hengittäessä niskaan. Ja mun mielestä pyykkien pesu yms ruuan laitto on paljon helpompaa kuin remonttireiskana oleminen, teknisten laitteiden korjailu, auton huolto yms. En kuitenkaan pidä kumpaakaan vähempiarvoisena, mutta mun mielestä kotiäidit ja -isit vaan pääsee vähän helpommalla.

P.s. Täytyy kyllä myöntää että ajatus siitä että nainen tekee työtä ja koti-isä hääräilee pinkki essu päällä tuntuu hassulta, mutta uskoisin että se on vain tyhmä opittu konservatiivinen ajatusmalli joka vaikuttaa. Mulla on muutenkin vähän idioottimainen huumorintaju, et ei kannata ottaa itseensä sitä jos sattuu koti-isänä olemaan.

[q]Vampyrella, 11.11.2009 22:24:
---
ezzy, 11.11.2009 22:07:
Eipä tässä Aadan käännyttämisestä ole varsinaisesti ollut kyse. Lähinnä kyselty, että "miksi?". Ei hänellä olisi edes mitään velvollisuutta "puolustautua", mutta pystyy sen tekemään ja varsin selkeästi ja perustellen. Propsit siitä.

Eipä sitä aina tarvitse mennä valtavirran mukana siitä mistä aita on matalin.

---


Nimenomaan. Aadan kirjoituksia on mielenkiintoista lukea, ja ne ovat aina asiallisia, eivätkä koskaan mene henkilökohtaisuuksiin. Ei ole olemassakaan yhtä ainutta ja oikeaa tapaa ajatella, mutta jokainen ihminen voi ja saa kokea oman ajattelutapansa itselleen parhaaksi ja kyseenalaistaa siitä poikkeavia asioita tai pyytää niihin selvennöstä laajentaakseen maailmankatsomustaan. Jos vielä osaa perustella omia ajatuksiaan, niin avot, ja sen aada kyllä osaa.
[/q]

Olen samaa mieltä, että valtavirran mukana ei ole pakko mennä. Turhan vaivan hankkiminen itselle on kuitenkin hölmöä.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, mutta kantsii muistaa että on myös vääriä tapoja ajatella. Ainakin jollakin logiikalla. (Esim. jos kokee parhaaksi rakentaa raskaan tiilitalon aaltojen huuhtomalle rantahiekalle.)
Joo saa kokea sen parhaaksi jos tykkää, mutta eri asia onko se sitten niin oikeasti :-) No eipähän ole minun päänvaivani sen jälkeen kun olen sanonut oman mielipiteeni asiasta.

[q]2la, 11.11.2009 14:51:
Aadan jyvät akanoista -filtteri näyttää toimivan varsin tehokkaasti. Jos unelmakumppanin kriteerinä on että hän jaksaa leikkiä piirileikkejä niin onko se sitten niin väärin? Vakka kantensa valitsee jne.? Ehkä aadakin kohta löytää sen täydellisen charmantin oikeistolaismiehensä jonka ihon väri on enemmän kellertävä kuin vaaleanpunainen ja vitivalkoinen ja joka nimenomaan haluaa että naisessa on jotain metsästettävää. (...onko hallu vielä sinkku ? :DD)

Monilla muillakin (naisilla) on käsitys että itsestä tehdään mielenkiintoinen olemalla salaperäinen. Ehkä se tietyissä asioissa pitääkin paikkansa. -? Itse olen lähinnä sitä mieltä että nämä ihmissuhdekoukerot ovat muutenkin usein niin koukeroisia ja väärinymmärrykset yleisiä, että sellainen keikistely ja pelailu on lähinnä turha lisärasite.
[/q]

Ei kai se väärin olekaan, mutta ite en jaksa tuhlata omia voimavaroja tollaiseen kiinnostusta kalastelevaan "kuollut lahna" tyyppiin. Oon sitä mieltä, että naisen tulee kanssa olla aktiivinen jotta itekin jaksaisi panostaa. Kyllähän niitä metsästäjiäkin löytyy. Eri asia sitten kuinka kestävällä parisuhdepohjalla ollaan, kun ihastus lakkaa. Kai silleen voi kestävänkin suhteen löytää mene ja tiedä. Yhteistä onnea tollasella kalastelulla ei kuitenkaan saa imo.

Ja oon kans ehdottomasti sitä mieltä, että asiat sellaisena kuin ne on eikä mitään ihme vääristelyjä kaunisteluja yms. pelleilyjä. Salaperäisyys on mulle iso miinus, kun tulee semmonen fiilis että onko tolla jotain salattavaa. Ite oon ehdottomasti avoimuuden ja rehellisyyden kannalla niin kummallakin on helpompi olla.

[q]astaroth, 10.11.2009 15:58:

miten naisesta tulee miehekäs, jos tekee yksinkertaisen aloitteen?

sori nyt vaan jotenkin tuntuu muutenkin ylipäätään ihan vitun tyhmältä, että 2000-luvun yhteiskunnassa, jossa kovaan ääneen valitetaan naisen euron olevan 80 senttiä ja intissä pitäisi paidattomana urheillessa saada olla ilman rintaliivejä, on totaallinen mahdottomuus tulla sanomaan miehelle "moi, oon maija, mitä sulle kuuluu?"

se, että sä tuut juttelemaan, ei tee susta miestä, huoraa eikä mitään muutakaan
[/q]

Toi on kyllä jännä juttu. Oon itse kaikkea muuta kun ujo ja hiljanen mutta silti mun on tosi vaikea mennä juttelemaan jossain baarissa / bileissä tuntemattomille tyypeille. Pitäis muka aina olla joku hyvä tilaisuus tai joku noheva juttu mitä mennä sanomaan. En tiedä miksi, ei johdu siitä etteikö mun mielestä nainen voisi tehdä aloitetta, mielellänikin tekisin, en vain oikein osaa :D Ja jotenkin mulla on jossain takaraivossa semmonen ajatus et sitä jotenkin katottais kieroon. Tai et se kundi ajattelis et mikä toikin luulee olevansa, luuleeko se et mä olisin tosta kiinnostunut.

Eikä se ole edes sitä et menisin aina juttelemaan pokaamismielessä, oon välillä yksin liikenteessä ja olis oikeesti vaan kiva jutella ihmisille sen sijaan et nojailee johonkin seinään siellä yksinään, mut en käsitä mikä siinä mulle on niin vaikeeta. Joku lapsuuden trauma, pelko kasvojensa menettämisestä tai hylätyksi tulemisesta

Sit kyllä jos joku vaikka hymyilee mulle tai jotenkin huomioi mun olemassaolon niin ei mulle oo vaikeeta mennä keskustelua alottamaan.

Sanokaas ny miehet, miltä se tuntuu jos nainen tulee baarissa juttelemaan? Gallup? :)

Muutamaa yliujoa tavanneena voin kyllä sanoa että rasittavaa on kun oottaa että toinen uskaltas tehdä aloitteita. Olen jotenkin itse kuitenkin niin vanhanaikainen etten haluaisi olla suhteen domina joka vie miestä, joka puolestaan on liian ujo ehdottamaan jotain. Mutta silti mielummin sellainen vähän ujo, joka uskaltaa ottaa riskejäkin, kuin yli-itsevarma tyyppi on allekirjoittaneen mieleen. Kaikkihan on suhteellista, myös ujous.


[q]Takyon, 20.9.2009 05:09:
Ton mä olen kyl kuullu vaikka kuinka monelta tytöltä että ujot miehet on jotenki tosi hot, mut mites sit kun siihen ujouteen todennäköisesti liittyy myös jonkin asteista epäsosiaalisuutta ja te naiset silti oletatte/odotatte että se mies tekis alotteen? Eihän tossa ole mitään järkeä! Screw you guys, I'm going to bed > >
[/q]

[q]kindertin, 27.4.2009 12:01:
---
Mitä mieltä klubbarisinkut on,onko toisen osapuolen lapset este vai hidaste,vai onko se ihan ok?
[/q]

Itse en enää sinkku ole mutta pakko vähän kommentoida kun kyseinen asia on viimeviikkoina ollut itsellä kovastikkin esillä.

Mielestäni ei este, ei hidaste vaan lähinnä asioita muuttava tekijä. Kyllähän sitä joutu oikeasti miettimään että mihinkäs sitä nyt sit lähdössä mukaan ja mitenpaljon muksu muuttaa asioita, ja täytyy myöntää lyhyen ajan perustella että vähemmän muuttanut asioita kuin aluksi luulin.
Se että päiväkaljat paikallisessa alessa välillä muuttunut reissuksi leikkipuistoon ei ole itseä haitannut, ja jostain syystä edes yöllä itkuun herääminen ei ole vielä ainakaan toistaiseksi johtanut minkäänlaiseen vitutukseen.

edittiä jälkeenpäin: ja yhteinen ymmärrys on asiasta että ei ole mun mukula ja täten velvollisuuksia / vastuuta ei omaa tahtoani vastaan mulle sysätä , jos haluan lähteä johonki kavereiden kanssa niin mähän lähden, oli sit lapsenvahtia tai ei, sit jää eukko kämpille.
Tämä ei tietenkään pois sulje tilannetta "lähde sä vaan baarii / johonki tuulettuu ja mä voin tän iltaa kattoa muksua että pääset vähän pihalle"


Itsellä tosin käynyt säkä siinä että tulen muksun kanssa hyvin toimeen ja ei vierasta ollenka eikä mitään. Ja välillä sen kanssa touhutessa jopa pelottavasti huomaa ajattelevansa "perkl, täähän on ihan hauskaa" :D

Minkäänlaisessa suunnitelmassa ei kylläkään ollut ihan tälläinen suhde (ikäeroakin 13vuotta...) mutta välillä elämä tuo ihmeellisiä asioita eteen, tälläkertaa tälläisen. Jos joku olisi 6kk sitten sanonut että istuskelen 6kk päästä 4iltapäiväl leikkipuistossa terassin sijaan niin olisin varmaa nauranut itseni kuoliaaks. Nyt kuitenkin kävi näin ja muksusta huolimatta elämä hymyilee joten vittuakos valittamaan, kesä edes ja sillee :D