SINKKULUUKKU
---
Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..
Naiset... hoh..
---
Ei ne aina oo ne naiset! Mä kuulin et exä oli selitelly mun hyvälle ystävälle, kuinka hänellä oli niin hirveetä olla mun kanssa ja kuinka hän nyt on onnellinen uuden naikkosen kanssa... No kysympä vaan, et MITÄ HELVETTIÄ se teki mun kanssa 3 1/2 vuotta, jos oli kerta niin kamalaa !?!?? Mulla ei kyllä ollu mitään tätä kyseistä henkilöä vastaan, taikka mikään kaihertanut, koska me tultiin tosi hyvin toimeen koko suhteen ajan ja oltiin enimmäkseen kuin parhaat kaverit jotka asuu yhdessä ja erokin oli aika yhteisymmärryksinen, kunnes hän sit oli selitellyt tämmösiä... Löi ihan ällikällä siinä vaiheessa, kun tosiaan nää selittelyt tuli vuosi sen jälkeen, kun oltiin erottu...
Täähän kuulostaa mun nykyelämältä! Olen kaikkeen syypää, kaiken pahan alku ja juuri sekä itse saatana exän ja hänen tätinsä mukaan. Ei todellakaan ole naiset tässä pahimpia, kyllä ukot osaa olla kanssa todella raakoja erotilanteessa.
[q]Aurinkoneiti, 31.8.2009 15:50:
Mielenrauha löytyi itsekseen olemiseen. Ihmisiä on tullut vastaan ohikulkijoina...Moi ja heippa, matka jatkuu etteenpäin 
[/q]
Kaunista *sydän*
Mä en ihan oikeasti jaksa lähteä näihin keskusteluihin sun kanssa. Tämä siis ei mitenkään loukkauksena, mutta mua henkilökohtaisesti ei innosta pohtia ihan kaikkea näin pitkälle.
Jään todennäköisesti henkiin.
[size=6](mutta jos en jää niin ei hätää, ei tällaista kusipäätä voi kovin moni jäädä kaipaamaan..)[/size]
[q]AnssiV, 31.3.2009 16:17:
..kylläpä huomaa tälläkin rintamalla että kevät tekee tuloaan, tiedä vaikka tässä joutuu jossain vaiheessa tuonne säpinäluukkuun siirtymään kun on alkanut tuolta maailmalta tulemaan viestejä muutamalta kiinnostuneelta..*tirsk* ..mutta jalat maassa kuitenkin mennään kun kokemuksesta näitä ei voi koskaan tietää. 
[/q]
itse siirryin kevään myötä seukkausluukusta sinkkuluukkuun, päivän jälkeen säpinäluukkuun ja siitä 4 päivän jälkeen seukkausluukkuun *sydän* kevät todellakin tekee taikojansa
Sua ei varmaa oo joko koskaan jätetty tai sitten oot keksiny tavan käyttää päihteitä kivun unohtamiseen.
Mitä tämä lause kertoo sinusta?
[size=8](kirjoitin viestin rakkaudella, toivottavasti osaatte lukea sen rakkaudella)[/size]
---
---
---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---
Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---
Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
---
Ha, oisin kyllä mukana tossa..
Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..
Naiset... hoh..
mä luulen että tää jää myös kaihertamaan mua loppuelämäkseni. itsellä oli täysin samanlainen kriisi vuosi takaperin mutta annoin kaikkeni ja yritin vielä kerran ja löysin rakkauden uudestaan. hän ei jaksanut edes yrittää. tuntuu siltä ettei me yhdessä yritetty kaikkea pelastaaksemme tilannetta ja sen takia tämä jäi vähän niinkuin "kesken". löydänkö koskaan kaikkia vastauksia tähän tilanteeseen? tuskin. jääkö tämä vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi? aivan varmasti.
Koska erityisesti moniquottaaminen on osoittautunut hankalaksi en pidä tarkoituksenmukaisena sen kanssa painimaan ryhtymistä, vaan viittaan mielivaltaisesti sinne tänne aiempaan keskusteluun ja keskustelijoihin <3 toki todennäköisesti offtopicin pauloihinkin vähintään ajoittain langeten.
</excuses>
Olen pohdiskellut, miten onnellisuus rakentuu. Vaikuttaisi ihmiselle luonnolliselta käyttäytymiseltä hakea elämäänsä ja tulevaisuuteensa turvallisuutta, usein kestävien ihmissuhteiden ja riittävän varallisuuden keinoin. Tämänkaltaiset asiat voivat kyllä vähentää stressiä ja helpottaa siten elämää, mutta en ole niinkään varma rakentuuko onni tällaisten asioiden pysyväisyyden varaan?
Onko siis onnellisuuden tavoitteleminen esimerkiksi vakaiden, turvallisten ihmissuhteiden keinoja kaihtamattoman säilyttämisen kautta todella onnellisuutta lisäävää? Jos haluan pitää kiinni parisuhteestani, koska se tuo onnea sekä minulle itselleni että kumppanilleni, oikeuttaako se suhteen ylläpitämisen mahdollisesti jossain tilanteessa vaativan epärehellisyyden? Mikäli siis epäilen rehellisyyden aiheuttavan kumppanilleni niin kovaa kipua, että se vaarantaisi hänen kykynsä pitää kiinni yhteisen onnellisuutemme avaimista, pystyisinkö perustelemaan itselleni epärehellisyyteni sillä, että rehellisyyden aiheuttama kipu ei kuitenkaan palvelisi mitään tarkoitusta, ja että oikeastaan teen palveluksen kumppanilleni kantaessani taakan urhoollisesti itse kaatamatta sitä hänen kannettavakseen?
Aikuinen ihminen on hyvin pitkälti itse vastuussa itsestään, ja itselleen. Hyvinvoinnin rakentaminen toisen harteille on kauhean raskas ja melkoisen mahdoton vastuu kantaa. Minun on vaikea nähdä, missä tilanteessa myöskään vastuun ottaminen toisen hyvinvoinnista on oikeutettua tai perusteltua. Jos tahdon välttyä aiheuttamasta toiselle mielipahaa tai kipua, teenkö palveluksen kumppanilleni vai itselleni? Eihän ikävien tunteiden aiheuttaminen läheisilleen koskaan tunnu mukavalta, mutta se ei mielestäni useinkaan riitä syyksi olla tekemättä niin. Toki siihen voi hyvinkin olla olemassa muita, perustellumpia syitä, joista en tällä hetkellä saa kiinni. En itse tiedä koskaan tunteneeni ihmistä, jonka koko maailma saattaisi luhistua minkään yksittäisen asian tai tapahtuman vuoksi, ja ehkä siksi minun on vaikea ymmärtää epärehellisyyden suojelevan jalouden perusteluita, jotka nojaavat moiselle pelastushengelle.
Ajatus vanhemmiten ehkä auttamattomasti kehittyvän juurtuneisuuden hyväksymisestä osaksi väistämätöntä tuntuu myös jotenkin surulliselta. Tällaisella alle kolmekymppisen viattomalla maailmankatsomuksella on toki helppo huudella, että "eläkäätte elämänne jokaisena päivänä", mutta minulle henkilökohtaisesti ei ajatuksen naiivius riitä perusteeksi sen väheksymiselle siinä määrin, ettei sitä voisi pitää tavoittelemisen arvoisena asiana. Tällä hetkellä minun on vaikea nähdä missä vaiheessa elämää mahdollisesti kehittäisin ajatusmaailman, jossa olen valmis ja kokenut jo tarpeeksi voidakseni heittäytyä siihen mennessä tehtyjen valintojeni kannateltavaksi ja hyvillä mielin lakata kyseenalaistamasta niitä. Harvojen ihmisten elämä varmaankaan on yhtä kivun ja kehityksen toisiaan toistavaa sykliä, vaan henkisen kasvun mahdollistavia akkuja on aika ajoin hyvä latailla hakeutumatta ainakaan ehdoin tahdoin jatkuvasti uusien haasteiden eteen. Kuitenkin erityisesti tällaisen ajattelutavan ikäsidonnaisuus tai pysyväisyys vierastuttaa.
Ehkä kasvan yli tällaisesta toiveikkuudesta saavuttaessani vanhemmiten kyynisyyden helpottavan tilan, jossa utooppisen maailman perään haikailu lakkaa tuntumasta mielekkäältä. Siihen asti voin vaaleanpunaiset lasit silmilläni odotella joskus oppivani maalailemaan sateenkaaria sekä omalle että muiden taivaille
[q]Siren, 27.12.2006 12:36:
---
Ameeba^, 27.12.2006 12:29:
Et sä sitä vanhaa tuukkaa unohtaa, emmä sitä tarkottanukkaa. Mut älä vaa ajattele et "ok, ihastunu toho ja mun pitää tehä asialle jotai" vaan anna homman vaa mennä omalla painollaa. Ei pety nii helposti jos jotai tapahtuu ja muutenki kaikki on vaa jotenki helpompaa :)
---
En mä sitä halua unohtaa, vaan tän kivun. Mitään tekemääni en todellakaa kadu :) Enkä mä usko et mä väkisellä yritin asialle tehä jotain. Eniten siinä vaa satutti se, miten se ilmoitti asiasta. Sen mä kyl ymmärrän, et tunteita ei välppinä synny.
[/q]
Kyllä se siitä. 
Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..
Naiset... hoh..
Ei ne aina oo ne naiset! Mä kuulin et exä oli selitelly mun hyvälle ystävälle, kuinka hänellä oli niin hirveetä olla mun kanssa ja kuinka hän nyt on onnellinen uuden naikkosen kanssa... No kysympä vaan, et MITÄ HELVETTIÄ se teki mun kanssa 3 1/2 vuotta, jos oli kerta niin kamalaa !?!?? Mulla ei kyllä ollu mitään tätä kyseistä henkilöä vastaan, taikka mikään kaihertanut, koska me tultiin tosi hyvin toimeen koko suhteen ajan ja oltiin enimmäkseen kuin parhaat kaverit jotka asuu yhdessä ja erokin oli aika yhteisymmärryksinen, kunnes hän sit oli selitellyt tämmösiä... Löi ihan ällikällä siinä vaiheessa, kun tosiaan nää selittelyt tuli vuosi sen jälkeen, kun oltiin erottu...
..kylläpä huomaa tälläkin rintamalla että kevät tekee tuloaan, tiedä vaikka tässä joutuu jossain vaiheessa tuonne säpinäluukkuun siirtymään kun on alkanut tuolta maailmalta tulemaan viestejä muutamalta kiinnostuneelta..*tirsk* ..mutta jalat maassa kuitenkin mennään kun kokemuksesta näitä ei voi koskaan tietää.
---
---
---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---
Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---
Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
---
Ha, oisin kyllä mukana tossa..
Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..
Naiset... hoh..
Jos ei sitä saa loppuun kelattua niin se jää kaihertamaan. Omalla kohdalla se aiheuttaa katkeruutta enempi, kun avioero tuli, kun sairastuin masennukseen ja sentään hain apua asiaan.
---
---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---
Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---
Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
Ha, oisin kyllä mukana tossa..
Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..
Naiset... hoh..
---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---
Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---
Sorii, en hyväksy pettämistä ja mies mies -jutut on total turn-off...
---
Mutta onko telakointi pettämistä?
Mikä?
[q]Vaahtokarkki:
Miten täältä pääsee pois? 
[/q]
ei voi koskaan tietää koska kolahtaa...
sit se onkin menoa
[q]
Chilek:
äksän
Karvinen:
missä päin tällässii sanoi oikee käytetään... koskaa kuullukkaan . . .*ding*
[/q]
Vissiinki Paraisissa
Sorii, en hyväksy pettämistä ja mies mies -jutut on total turn-off...
Mutta onko telakointi pettämistä?
Ei helvetti tota stadin yökerhomeininkiä. Olenkohan mä vihdoin kasvamassa aikuiseksi kun se ei nappaa niinku pätkääkään?
Forever alone.
Taitaa olla vähän joka kaupungissa samat meiningit niiden suhteen.. Ei kyllä nappaa kans yhtään
mielummin vaikka sinkkuna mutta niihin en mene! .
Ei helvetti tota stadin yökerhomeininkiä. Olenkohan mä vihdoin kasvamassa aikuiseksi kun se ei nappaa niinku pätkääkään?
Forever alone.