SINKKULUUKKU
[q]2la, 10.6.2009 08:18:
Ja tuohon Vampyn tekstiin kolikon toinen puoli: mä en muuta tekisikään kuin istuisin nenä kiinni kirjassa jos mahdollista, ja ihan varmasti murehdin joskus liikaakin maailman isoja ja pieniä suruja, mutta eivät nämä ominaisuudet musta varmastikaan tee keskivertoa älykkäämpää ihmistä (naista), jos edes keskivertoa. :D
Parempia esimerkkejä!
[/q]
Niin noh, mutta älykkyyttähän on niin monenlaista. Esim. matemaattista älykkyyttä, sosiaalista älykkyyttä, tunneälykkyyttä... Ihan varmasti sulla ja mulla on edes jonkinmoista älykkyyttä, vaikka toinen lukee paljon ja toinen ei. :P
Hyvä kysymys olisikin, että millaista älykkyyttä infinitehuman naisesta etsii?
[q]Parker, 14.12.2008 20:34:
---
Fuzzy, 14.12.2008 20:31:
---
Amarie, 14.12.2008 16:20:
Oon ollut yli kolme viikkoa sinkkuna ilman että on mitään säätöä mihinkään suuntaan tai mitään uutta pohjustettuna. Näin ei oo käynyt mm. ikinä. Ei oo ees vakipanoa, johon vois epätoivoisen yksinäisyysangstin hetkellä ihastua vain koska ei oo ketään muuta. o/ Ei tää tunnu niin pahalta kun oon kuvitellut.
---
hahahah... Venaa puol vuotta nii katellaa sit uudellee kuinka tiukkaa tekee!
---
Venatkaa puoltoista vuotta niin kattellaan sit uudelleen kuinka tiukkaa tekee! 
[/q]
7 vuotta sitt tais olla viimesin "seukkailu jutska" 1,5 vuoteen en oo käyny treffeillä..vakuutusyhtiön aulaneidin kans juotiin kahvit kun olin pyörää rekisteröimässä.. en tiä lasketaanko ... nyt puol vuotta ollu aika hiljasta kun on tullu vaan oltuu töissä..
ei välttämättä kannata masentuu vielä 3 viikon jälkeen... aattele vaan että näin voi mennä 10 vuotta..!*enkeli*
sinkkuluukku = ikuinen vankila...*nauru*
Alkaahan tuo yksineläminen vähän ahistaa, olis kiva jos olis joku kenen luo tulla duunista....voivoi.
[q]siveys, 14.12.2008 19:50:
---
Amarie, 14.12.2008 16:20:
Oon ollut yli kolme viikkoa sinkkuna ilman että on mitään säätöä mihinkään suuntaan tai mitään uutta pohjustettuna. Näin ei oo käynyt mm. ikinä. Ei oo ees vakipanoa, johon vois epätoivoisen yksinäisyysangstin hetkellä ihastua vain koska ei oo ketään muuta. o/ Ei tää tunnu niin pahalta kun oon kuvitellut.
---
Onneksi olkoon! Jatka vain samaan malliin ja ennen kuin huomaatkaan, saatatkin jo olla riittävän itsenäinen ja tasapainoinen ihminen aloittaaksesi oikean parisuhteen!
[/q]
Hei herra optimisti, kerrotko samalla sit mulle ens viikon voittavan lottorivin :D
Oon tyytyväinen tähän fiilikseen juuri nyt, ei harmita sinkkuus.
[q]anniharha, 14.12.2008 21:06:
---
domi, 14.12.2008 21:03:
1,2,3,4,5,6,39
---
Sun lähtölaskenta sinkkuluukusta pois siirtymällä koneelta nyrkin ja hellan väliin?
[/q]
Lottorivi, hölömö.
[q]domi, 14.12.2008 21:03:
1,2,3,4,5,6,39
[/q]
Sun lähtölaskenta sinkkuluukusta pois siirtymällä koneelta nyrkin ja hellan väliin?
[q]Dementation, 14.12.2008 07:13:
Oon tyytyväinen tähän fiilikseen juuri nyt, ei harmita sinkkuus.
[/q]
Sama täällä! 
Oon huomannu et peräännyn jopa jos jonkun kanssa alkaa mennä liian vakavaks. Sellanen pieni säpinä on kyl just jees! 
Tietty voi olla et ei oo vaan oikee ihminen osunu kohdalle mut no kyl sen sit aikanaan löytää jos on löytääkseen
[q]-xx-, 19.9.2008 18:13:
---
siveys, 15.9.2008 17:02:
Edellinen extempore-keskiviikkoilta oli näin jälkikäteen kelailtuna varsin mieletön menestys...
---
Kiva kun tuli lähdettyä mukaan, suosittelen! *sydän*
[/q]
Joo, oli kyllä varsinainen ilta. Ja mitä kaikkea siitä seurasikaan. *pökr*
[q]siveys, 26.9.2008 18:53:
pusujaaaaa!
[/q]
Parin viikon kuluttua vuosi vaihtuu seuraavaan ja allekirjoittaneella on sinkkuuden 2-vuotis syntymäpäivät (erosimme siis virallisesti 1.1.2007 00:00).
Luonnollisestihan lähes koko maailma ampuu mielettömät määrät ilmastoa saastuttavia räjähdeaineita taivaan tuuliin, juo itsensä mielettömään tuiteriin ja harrastaa jos jonkinlaisia riittejä - ja kaikki vain kunnioittaakseen tätä monumentaalista tapahtumaa - mutta en ole ihan varma riittääkö se minulle.
Pitäisikö minun siis juhlistaa tätä tapahtumaa omalla osallani jotenkin erityisesti? Muistan, että vaikka edellinen vuosipäivä menikin aika tavalla railakkaasti muissa merkeissä, niin kyllä se oman sinkkuuden vuosipäiväkin mielessä käväisi. Sen suuremmin en kuitenkaan asiasta tehnyt numeroa niin itselleni kuin muillekaan - it just wasn't such a big deal at the time.
Mutta nyt kun asiaa oikeasti ajattelee, niin koen, että sinkkuuteni on ollut minulle mieletön siunaus, joka on kasvattanut minua tavoilla, joita en olisi koskaan voinut kuvitella. Se on vähintäänkin asia, jota pitäisi kunnioittaa ja kiittää - ja mikäpä olisi parempi hetki kuin sinkkuuntumisen vuosipäivä?
Onko teillä muilla jotain kokemuksia vastaavasta? Muistatteko te jotenkin sinkkuutenne alkamisen vuosipäivää? Onko teille kyseessä iloinen vai surullinen tapahtuma? Vietättekö te tämän hetken yksin, vanhan kumppaninne kanssa, ystäväin kera vaiko keskellä railakkaiden sinkkutoverien? Pohditteko menneitä tai tulevia teekupin ääressä vai kadotatteko vain itsenne hetkeen vapauden tai uuden elämän nimissä?
[size=8](omien huonojen taipumusteni mukaisesti tämä viesti on nyt jo liian pitkä, joten laitan loput ajatukseni seuraavaan, että tämän edes joku jaksaisi tämän lukea :D)[/size]
[q]U n i k, 7.5.2006 21:06:
sinkkuluukku, paras luukku 
[/q]
I agree
...ainaki huomiseen asti 
:DDD
[q]Sallakat, 1.9.2006 16:59:
Toisaalta kannattaa muuttaa yhdessä sellaisen kanssa joka MYÖS muuttaa ensimmäistä kertaa kotoaan
[/q]
Varsinkin sellaisen joka on ollut ainoa lapsi ja lellikki ^__^
[q]Amarie, 14.12.2008 21:40:
---
Fuzzy, 14.12.2008 20:31:
---
Amarie, 14.12.2008 16:20:
Oon ollut yli kolme viikkoa sinkkuna ilman että on mitään säätöä mihinkään suuntaan tai mitään uutta pohjustettuna. Näin ei oo käynyt mm. ikinä. Ei oo ees vakipanoa, johon vois epätoivoisen yksinäisyysangstin hetkellä ihastua vain koska ei oo ketään muuta. o/ Ei tää tunnu niin pahalta kun oon kuvitellut.
---
hahahah... Venaa puol vuotta nii katellaa sit uudellee kuinka tiukkaa tekee!
---
Pakkohan se on opetella joskus olemaan yksin. :D En oo ennen pystynyt ees tähän kolmeen viikkoon, tästä tää lähtee. :D
[/q
kohta huomaat että yksin on kivaa ja sitten huomaat viihtyväsi yksin kuukausiakin...(tait et *pepsodent*)
oppimalla olemaan yksin oppii myös arvostamaan yhdessä olon hetkiä paremmin...
[q]Fuzzy, 14.12.2008 20:31:
---
Amarie, 14.12.2008 16:20:
Oon ollut yli kolme viikkoa sinkkuna ilman että on mitään säätöä mihinkään suuntaan tai mitään uutta pohjustettuna. Näin ei oo käynyt mm. ikinä. Ei oo ees vakipanoa, johon vois epätoivoisen yksinäisyysangstin hetkellä ihastua vain koska ei oo ketään muuta. o/ Ei tää tunnu niin pahalta kun oon kuvitellut.
---
hahahah... Venaa puol vuotta nii katellaa sit uudellee kuinka tiukkaa tekee!
[/q]
Pakkohan se on opetella joskus olemaan yksin. :D En oo ennen pystynyt ees tähän kolmeen viikkoon, tästä tää lähtee. :D
[q]anniharha, 14.12.2008 20:53:
Hei herra optimisti, kerrotko samalla sit mulle ens viikon voittavan lottorivin :D
[/q]
Ethän säkään enää mitään lottovoittoa tarvitse sen jälkeen, kun olet riittävän itsenäinen ja tasapainoinen ihminen aloittaaksesi oikean parisuhteen minun kanssani :D
[q]
Mutta nyt kun asiaa oikeasti ajattelee, niin koen, että sinkkuuteni on ollut minulle mieletön siunaus, joka on kasvattanut minua tavoilla, joita en olisi koskaan voinut kuvitella. Se on vähintäänkin asia, jota pitäisi kunnioittaa ja kiittää - ja mikäpä olisi parempi hetki kuin sinkkuuntumisen vuosipäivä?
Onko teillä muilla jotain kokemuksia vastaavasta? Muistatteko te jotenkin sinkkuutenne alkamisen vuosipäivää? Onko teille kyseessä iloinen vai surullinen tapahtuma? Vietättekö te tämän hetken yksin, vanhan kumppaninne kanssa, ystäväin kera vaiko keskellä railakkaiden sinkkutoverien? Pohditteko menneitä tai tulevia teekupin ääressä vai kadotatteko vain itsenne hetkeen vapauden tai uuden elämän nimissä?
[/q]
no vaikka vaihtaisin nyt sinkkuilun ehkä parisuhteeseen en koe sinkkuuttani huonona aikana tai että tuo aika olisi mennyt hukkaan... tuskin koskaan olisin tutustunut itseeni näin hyvin jos olisin seurustellut koko tähän astisen sinkkuilun ajan, tuskin tietäisin niin tarkalleen kuka olen ja mitä tahdon, luulen tietäväni paremmin miksi olla sinkkuna, tietysti joskus kaiki tämä vapaus tuntuu hurjalta kun ei ole minkaanlaisia siteitä kavereihin verrattuna...
itse en muistele sinkkuilun alkuja tai loppuja..
uskoisin että sinkkuus ei ole pakko kellekkään kyse on vain valinnoista.. juuri nytkään en vaihtaisi sinkkuuttani parisuhteeseen jos se sitoisi liikaa.
vaikkakin tilitin aikaisemmin ketjuun omia sinkkuilun taphtuma köyhää vuotta on se kuitenkin ollut oma valinta. olisin voinut mennä suomeen normi duuniin ehkä seukkaileen, elämään normi elämää, mutta tuskin olisin yhtään onnellisempi kuin nyt sinkkuna tutkimassa elämää saksassa työn täyttämässä elämässä... ehkä parin vuoden päästä vois alkaa katteleen elämän muutosta vapaa aika/ parisuhde ystävällisempään muotoon..
jos nyt ei mikään kohtalon oikku tuo eteen unelmien naarasta joka kahlitsee mut nilkasta eteisensä patteriin..*nauru*
sinkkuilu on kivaa mutta se on välillä vaan ihan perseestä.... esim sunnnuntaisin...!*hih*
[q]siveys, 14.12.2008 21:33:
[size=8](omien huonojen taipumusteni mukaisesti tämä viesti on nyt jo liian pitkä, joten laitan loput ajatukseni seuraavaan, että tämän edes joku jaksaisi tämän lukea :D)[/size]
[/q]
Tämä ilmiö on mielestäni varsin kiehtova myös laajemmassa kontekstissa, eikä eritoten sen takia, että se loistaa nykykulttuurissamme pääosin poissaolollaan. Onhan tietenkin ihan ymmärrettävää, että monogamisessa parisuhdekeskittyneessä kulttuurissamme monet eivät koskaan tällaista tilaisuutta päädy edes miettimään, sillä pää laitetaan piiloon edelliseltä suhteelta heti kun uusi rakas liihottaa vaaleanpunaisia sateenkaaria pursuavana sydämen avoimista ovista sisään - ja useinhan tämä tapahtuu jo reilusti ennen kuin ensimmäistä erosta kulunutta vuotta ehtii edes loppuun näkemään.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan näe mitään ongelmaa siinä, että uuden rakkaansakin kanssa pyhitettäisiin hetki entisen eron vuosipäivälle, sillä onhan se ollut yksi merkittävimmistä nykyisen suhteen mahdollistavista kulmakivistä. Tämä tarjoaisi varmasti hyvän tilaisuuden esim. hiljentyä ja käydä läpi nykyisen suhteen tilannetta ja tavoitteita vähän normaalista poikkeavalla näkökulmalla, joka on harvemmin hirveän huono asia parisuhteessa, mikäli keskusteluyhteys ei ole jo ihan lahtökohtaisestikin tuhoon tuomittu.
Erinomainen kysymys lienee myös kannattaisiko kaikkia päättyneitä suhteitaan juhlistaa vai pitäisikö pidättäytyä vain siinä viimeisimmässä kokemuksessa? Allekirjoittanut on helposti taipuvainen sille kannalle, että jokaista suhteen päättymistä kannattaa juhlistaa, mutta luonnollisesti suhteilla on paljon eroja, ja juhlistamisen määrän tai intensiteetin voi suhteuttaa haluamallaan tavalla itse suhteeseen. Sitä takavuosien teini-Liisan kanssa kännikiksautuksista alkaneen kahden viikon draamaputken päättymistä ei nyt ehkä ihan hirveästi tarvitse vanhoilla päivillään enää pohdiskella, mutta eiköhän meistä jokainen itse tunnista ne suhteet, joista irrottautuminen on lopulta avannut maailmamme uuteen kukoistukseen? [size=8](ok, täytyy myöntää, että se on ennenkin osunut aika pahasti omaan nilkkaan kun on tehnyt oletuksia "meistä jokaisen" kyvyistä yhtään mihinkään, but let me hope, will ya? :D)[/size]
Minusta tuntuu kovasti siltä, että tällaisen juhlan vakinaistaminen olisi ihmisten henkiselle kasvulle ja kehittymiselle huomattavasti hyödyllisempi kuin mitkään nykypäivän kissanristiäiset, syntymäpäivät tai mitkä lienee kristilliset juhlapyhät. Eihän se aina hirveän hauskaa ole, mutta harvemminpa sitä ilon ja riemun takia hautajaisiakaan pidetään.
Mitäpä siis kanssasinkut (ja ex-sinkutkin) olette asiasta mieltä? Vaahtoanko taas tapani mukaan irtonaisen ajatuksen perässä kuin vesikauhuinen rakki vai onko tässä jotain perää, jonka olemme onnistuneet valtakulttuurissa sivuuttamaan?
viikonpäivät keräilly täs itteeni, ku ollaan vapaata riistaa taas..
rupee kai se aurinko risukasaankin paistaa taas joskus!?! mut on se vaa vähä outo fiilis edelleen...*ding*
noh, eteenpäin, sano mummo lumihanges! 