SINKKULUUKKU
[q]Sunshine^82, 28.1.2009 02:09:
---
siveys, 27.1.2009 17:55:
Jotenkin mä diggasin vähän enempi tosta filosofoinnista kuin tästä itkemisestä ja kitinästä, vaikka tää ehkä joillekin onnekkaille onkin lähempänä sinkkuilun todellisuutta.. 
---
Ketäs Jeesus sä luulet olevasi? ..
Edit. Koko topikki perustettu joskus vuonna 2002 ja nyt tuut tänne russuttamaan mistä saa puhua ja mistä ei. :D
[/q]
Tuli aaaivan sama mieleen :D
[q]toma, 21.8.2007 08:39:
---
Tälläinenkin on - näemmä - mahdollista, ja ainakin meille juuri se luonnollisin ja oikein juttu.
[/q]
Big Love, klubituksella :)
Pohjimmiltaan siinä ei ymmärtääkseni kuitenkaan kai ole mitään väärää, että jonkun muunkin kuin isin se on välillä äidin siellä? Ja pohjimmiltaan siinäkään ei ymmärtääkseni ole mitään väärää, että osa ihmisen tarpeista tyydyttyy muualla kuin kodin seinien sisällä? Miksi terveen onnellisuuden avaimet omaava ihminen ei kykenisi säilyttämään sopusointuista ja rakastavaa tilaansa tällaisten pienten normista poikkeavien tekijöiden läsnäollessa?
Vai oliko se kodin onnellisuus kenties alkujaankin vain illuusio, jonka epävarma ihminen oli rakentanut ympärilleen takertumalla kynsin ja hampain aviopuolisoonsa, lapsiinsa, omaisuuteensa, ennakkoluuloihinsa ja pelkoihinsa? Millaisten ihmisten sinä haluaisit lapsia kasvattavan?
Ohitat täysin ihmisluonnon utopistisessa vapausetiikassasi, etkä - vaikka heitätkin kysymyksenä - huomioi ollenkaan toisen positiota oman arvomaailmasi kehittymisessä siten, että pienellä "investoinnilla" parisuhteeseen voisit saavuttaa niin vahvan koheesion, ettei ruodusta poikkeaminen käy fataaliksi suhteen kannalta. Tavallaan voit siis saada molemmat valitsemalla oikein.
Toivon siis ettet yleistä omaa käsitystäsi universaaliksi "absoluutiksi" korkeammasta moraalista, jonka orjallista noudattamista vaadit myös muilta ihmisiltä, "koska niin sen kuuluisi olla".
Eettinen passivismisi ei kuitenkaan huomioi niinkään synergeettistä parisuhdetta ja välittämällä noin itseriittoista kuvaa, kavennat omaa potentiaaliasi markkinoilla kohti mitätöntä - joskin nolla on lähinnä konseptuaalinen käsite tässä yhteydessä.
PS. Haluatko tunkea lusikkasi soppaan?
http://ossimantylahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85725-homoliitoista-kalteva-pinta
PPS: Siis se mikä jäi nyt hieman epäselväksi, on oma kantani.
Oma kantani on siis lähinnä vapauden kasvattaminen subjektivismilla niin, että kasvatan paradoksaalisesti vapauttani sopeutumalla tilanteen vaatimiin normeihin.
En siis pyri rakentamaan kaiken kattavaa kuvaa siitä mihin ryhmään kukin kuuluu, vaan mihin ryhmään minä itse haluan kulloinkin kuulua. Toki se itsessään aiheuttaa tiettyä "luopiomaisuutta"
..Mutta ohan se nyt ihan vitun siistiä jos oma jengi voittaa joka kerta.
Elämä on valintoja täynnä.
(Ihminen identifioituu aina siihen ryhmään missä on, oli se sitten vaikka virastotalon epävirallinen tupakkajengi. Sitä säästyy monilta pattitilanteilta tiedostamalla dissonanssinsa. Utopiaa, mutta sellaiseksi hyvin konkreettista.)
OLETKO NAIMISISSA? ELVYTÄ INTOHIMOSI - HANKI SALASUHDE!
mitä vikaa tässä mainoksessa on?
ainakin se näyttää herättävän tunteita.
henkilökohtaisesti en koe, että intohimon elvyttäminen salasuhteella olisi välttämättä huono asia. toisinaan parisuhteissa keskusteleminen ja asioiden korjaaminen on aika vaikeata, mutta suhteet tuottavat silti osallisilleen paljon hyviä asioita. seksistä on edelleen monen hyvin vaikea puhua kumppanin kanssa avoimesti ja ongelmat haudataan monessa suhteessa maton alle koska kaikilla ei arjen paineiden keskellä välttämättä ole rahkeita lähteä raskaaseen asioiden ja ajatusmallien kohtaamiseen.
miksi tällaisessa tilanteessa ei saisi hakea elämänlaadun kohenemista salasuhteella? se on helppoa, halpaa, turvallista ja monesti ongelmatonta. kokeeko täällä joku oikeudekseen evätä muilta tämän mahdollisuuden?
millaisessa maailmassa me elämme jos papin aamen poistaa ihmiseltä oikeuden määrätä omasta kehostaan ja ottaa vastuu henkisestä hyvinvoinnistaan tavalla, joka ei vahingoita muita?
OLETKO NAIMISISSA? ELVYTÄ INTOHIMOSI - HANKI SALASUHDE!
mitä vikaa tässä mainoksessa on?
ainakin se näyttää herättävän tunteita.
henkilökohtaisesti en koe, että intohimon elvyttäminen salasuhteella olisi välttämättä huono asia. toisinaan parisuhteissa keskusteleminen ja asioiden korjaaminen on aika vaikeata, mutta suhteet tuottavat silti osallisilleen paljon hyviä asioita. seksistä on edelleen monen hyvin vaikea puhua kumppanin kanssa avoimesti ja ongelmat haudataan monessa suhteessa maton alle koska kaikilla ei arjen paineiden keskellä välttämättä ole rahkeita lähteä raskaaseen asioiden ja ajatusmallien kohtaamiseen.
miksi tällaisessa tilanteessa ei saisi hakea elämänlaadun kohenemista salasuhteella? se on helppoa, halpaa, turvallista ja monesti ongelmatonta. kokeeko täällä joku oikeudekseen evätä muilta tämän mahdollisuuden?
millaisessa maailmassa me elämme jos papin aamen poistaa ihmiseltä oikeuden määrätä omasta kehostaan ja ottaa vastuu henkisestä hyvinvoinnistaan tavalla, joka ei vahingoita muita?
Se, että asioista on vaikea puhua ei tarkoita sitä, ettei niistä olisi oikein puhua tai ettei olisi väärin toimia toisen seläntakana tietäen tekojensa loukkaavan toista. Moraalinormi.
Miks tää aihe on sinkkuluukussa? Eikö parempi osoite olis seukkausluukku? Sinkku ei ketään petä, vaan varattu ihminen on tässäkin se "paha".
Ja mun mielipide asiaan on, että jos seurusteleva ihminen pettää, on suhteessa vika ja silloin kannattaa miettiä miksi sitä sitten on siinä suhteessa.
Otapa näistä nyt selvää millainen sitä pitäisi olla.
jummi..mul ei taida olla mahkuja seukkailla kun tilikin on tyhjä..voi hitsi*ankka**nauru*
[q]Cloud, 24.2.2010 02:21:
Jos se ostettava osapuoli on jutussa mukana yhtään fiiliksellä niin siitähän vois tulla ihan hauska setti käydä vaikka illallistamassa sen jälkeen.
En sit tiedä, mut jotenkin mulle tulee tosta vaan mieleen jenkkileffoissa ja sarjoissa tapahtuneet tälläset häppeningit ja ehkä siks mä en osaa ottaa tätä kuin vähän hauskana viihteenä ja vitsinä.
Päiväni murmelina anyone? Tai teräsmieheni? Kukapa ei supermiestä haluaisi ostaa deitiksi :)
[/q]
Ei supermies ollenkaan huono ostos olisi, ja muistakaahan että myös Frasier Crane ja hänen kollegansa Bulldog ovat olleet vastaavanlaisessa hyväntekeväisyys huutokaupassa myynnissä, eli sieltä voi löytyä vaikka mitä helmiä 
[q]Rocca:
Hmmm... kummassakin luukussa on hyvät ja huonot puolet 
mutta joka tapauksessa kivaa olisi varmaan tuolla toisessa *hih**heiii*
[/q]
Jep, siellä oli erittäin mukavaa, itse viihdyin siellä aika pitkään, jotkut vielä pidempään. 
[q]Steven Hoaks, 28.6.2005 08:49:
Taisin tulla tännekkin lähes kolmen vuoden tauon jälkeen...
[/q]
Mitäh??
tää luukku on kyllä syvältä
Miks tää aihe on sinkkuluukussa? Eikö parempi osoite olis seukkausluukku? Sinkku ei ketään petä, vaan varattu ihminen on tässäkin se "paha".
Ja mun mielipide asiaan on, että jos seurusteleva ihminen pettää, on suhteessa vika ja silloin kannattaa miettiä miksi sitä sitten on siinä suhteessa.
Tämä on sinkkuluukussa siksi, että minä olen sinkku ja haluan keskustella tästä asiasta. Sen lisäksi kalastelen toki sinkkuluukun puolelle kurkistelevia naimisissa olevia naisia salasuhteisiin kanssani. Haluan tietenkin myös saada ennenaikaisen synninpäästön teiltä jos tällainen flaksi sattuisi käymään!
Yhdistät ilmeisesti pääsi sisällä seurustelevan ja naimisissa olevan ihmisen samaksi? Uskoisin, että monelle tämä yhtäläisyys ei ole ihan niin itsestäänselvä - 15 vuotta naimisissa olleilla ihmisillä voi olla vähän erilaiset näkemykset parisuhteen moraalinormeista kuin muutaman vuoden seurustelleella parilla.
Mutta jos nyt siis "seurusteleva" ihminen pettää ja suhteessa on tällöin sellainen vika, että se ei täytä seksuaalisia tarpeita, niin ihminen voi edelleen haluta olla suhteessa esimerkiksi seuraavista syistä:
Tasapainoinen ja rakastava koti lapsille
Uskonnolliset vakaumukset (esim. puolison tai suvun)
Yhteinen omistusasunto tai kesämökki
Turvattu taloudellinen tilanne
Suhteet puolison suvun kanssa
Pelko suuresta elämänmuutoksesta
Rakkaus puolisoaan kohtaan
Keksittekö te vielä lisää? Vai oliko ne nyt varmasti kaikki tässä ja mikään näistä ei riitä yhdessäkään hyväksyttäväksi syyksi toteuttaa toisinaan seksuaalisia tarpeitaan salassa puolisolta, jonka ei usko kykenevän käsittelemään näin vaikeata asiaa avoimesti?
Se, että asioista on vaikea puhua ei tarkoita sitä, ettei niistä olisi oikein puhua tai ettei olisi väärin toimia toisen seläntakana tietäen tekojensa loukkaavan toista. Moraalinormi.
Monesta näkökulmasta on usein enemmän väärin olla tekemättä jotakin, joka on jostakin näkökulmasta väärin.
Kumpi on tärkeämpää? Se, että löytää itse tasapainoisen onnen vaiko se, että jättää tekemättä kaiken sen, jonka tietää loukkaavan aviopuolisoaan?
Miks tää aihe on sinkkuluukussa? Eikö parempi osoite olis seukkausluukku? Sinkku ei ketään petä, vaan varattu ihminen on tässäkin se "paha".
Ja mun mielipide asiaan on, että jos seurusteleva ihminen pettää, on suhteessa vika ja silloin kannattaa miettiä miksi sitä sitten on siinä suhteessa.
Olen samaa mieltä. En myöskään hyväksy pettämistä ollenkaan. Minulla on syyni epäillä ex-vaimon pettäneen minua, koska itse on suoraan vihjannut etten ole toisen lapsen isä. Vituttaa kun ei tiedä varmaksi, mutta lapsi on minulle ihan yhtä rakas oli oma tai vieraan. Miksi ihmeessä ihminen on suhteessa, jossa pitää pettää? Ja miksi niin helvetin moni ukkomies pettää vielä miehen kanssa? Ei voi olla enää raaempaa vetoa.
---
Se, että asioista on vaikea puhua ei tarkoita sitä, ettei niistä olisi oikein puhua tai ettei olisi väärin toimia toisen seläntakana tietäen tekojensa loukkaavan toista. Moraalinormi.
---
Monesta näkökulmasta on usein enemmän väärin olla tekemättä jotakin, joka on jostakin näkökulmasta väärin.
Kumpi on tärkeämpää? Se, että löytää itse tasapainoisen onnen vaiko se, että jättää tekemättä kaiken sen, jonka tietää loukkaavan aviopuolisoaan?
Mielestäni hyvässä suhteessa välitetään omasta onnesta, mutta myös toisen onnesta. Jos ei sitä omaa onnea löydä kuin puolisolle onnettomuutta tuottaen, ei suhde ole mielestäni terve, joten mielestäni ihminen tekee tällaisessa suhteessa pysyessään väärin.
---
Lähdetkö muuten nyt kaffelle mun kanssani kun sulla on kerran jo poikaystäväkin?
---
No en! :D Siis ainakaan nyt, en halua, että poikaystävä alkaa ihmettelemään mitään.
---
Joko nyt?
---
En mä, sori...
---
Meinaatko sä, että te ootte _vieläkin_ yhdessä?!
Haha, juu juu...
---
Kohta oon seurustellut jo puoli vuotta!
---
Mikäs sun ennätys sit on? Tai siis toi kuullosti siltä et vittu onpas pitkä aika. :D
No siis tää on ennätys ja onhan tää pitkä aika :D
[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]
Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.
Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.
[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.
[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)
[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.
Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.
Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.
[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.
[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.
Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?
[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..
En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.
Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.
[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.
[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.
[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.
Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.