SINKKULUUKKU

[q]Lasersäde, 16.4.2009 09:57:
sinkkuilu on ihan kivaa, mutta tulee kyl kaivattua aika paljon läheisyyttä :)
[/q]

niiku pierunhajuja

[q]Miss Piggy, 1.10.2006 16:23:
Niin ku niin syvältä olla sinkku jos ei o edes sinkku kavereita kenen kans vois ees käydä pitää hauskaa. Taas viikonloppu oltu himas, YKSIN, ku muut leikkii rakkaittensa kans kotia. Ja kun tietää et se on ihan mahdoton tehtävä yrittää löytää itelle joku ihana kulta, joka jaksais olla yhtä iltaa pidempää kiinnostunu. Pyllystä koko sinkkuilu.
[/q]

Nii justiina. Sullakaan ei tota ongelmaa kyl luulis olevan..

Mä oon ulkoillu taas iha liikaa. Tosin viimeyönä päätin luovuttaa jo puolilta öin ja syyhkyillä taksin kans himaan. Nyt ku on ollu yli vuoden sinkkuna, nii oikeastaan nauttii tästä omasta vapaudesta mennä ja tulla. Ja miten paljo viimeisen vuoden aikana onkaa tullu uusia ystäviä. Mut sohvalle itsensätipauttamisen sijaan ois oinu kyl ehkä joo kivaa tipahtaa johki kainaloon. Mut "sinkkuilu" on silti ihan kivaa.

[q]Ozie, 5.10.2006 08:45:
Krapuloitaki on niin moneen eri junaan, osa on semmosta aivot-narikassa-krapulointia, mutta voi taas olla myös semmosta jos-liikun-niin-oksennan-krapulointia. Viime sunnuntaina oli tuommonen jälkimmäinen ja sillon mun parhaat kaverit oli burana ja mahdollisimman rasvanen pizza.

Meniköhän tää vähän off-topic? darraluukku *sydän*
[/q]

Hmm. Entäs Susi-Krapula? Eli että aamulla säikähdät näkemääsi niin paljon, että puret vaikka oman kätesi irti, kunhan pääset sen kantturan alta pois, ja luikahtamaan vaihvihkaa karkuun?

[q]martina, 8.10.2006 22:10:
---
Cjet, 8.10.2006 21:47:
No ehkä sit kannattais olla vaa hetken aikaa sinkkuna ja opetella elämään jos tolta tuntuu.. Mihin teil on ihmiset kiire? Onhan teil kuitenki ystäviä, joten tuskinpa silloin on niinkään yksin ellei sit itse sulkeudu neljän seinän sisälle. Pari vuotta yksin tekee ihan vitun hyvää pääkopalle. Kyl sielt sit joskus tulee joku vastaan joka kolauttaa ne tunteet esiin.

---


hmmm, voihan ton näinkin ilmeisesti sitten käsittää.
itse ajattelin niin, että en uskalla päästää ketään lähelleni, siksi olen sinkkuillut jo aikapäiviä. tapaillut kyllä. ja vaikka välillä harmittaa, että on yksin (ei siis ole pusihalikaveria), niin ei siltikään ole mikään kiire vakavaan suhteeseen. tällä hetkellä ei olisi edes aikaa sellaiselle.
[/q]

Hyvä. Mä taas sinkkuilen, koska oon huomannut vaa pistäväni kaikki jutut kiville, koska en oo viel palautunu entisistäkää jutuista (ehkä). Eikä mullakaa oo aikaa kans muutenkaa. Hyvä jos kerkee käymään kotona nukkumas. Ja ehkä tietysti siks että oon vaa nii vitun nirppanokka etten kelpuuta iha mitä tahansa. Mut kai sitä voi ihmisellä olla hali ja pusi kavereita vaikka ei mitenkää vakavasti seukkailiskaa.. Hmm.. "Sillontällön-Fuckbuddy" pitäis kyl hommaa.

Mut siis, tosiaankin käsitin niin. Mut ehkä ton pysty käsittämään tolla sunki tavalla. Hmm. Ehkä me naiset ja miehet tosiaan ajatellaan eri tavoilla aina välil..

[q]osama, 31.10.2006 21:50:
mä taidan olla jo ihan luopunut toivosta, eikä oikeestaan edes masenna. vähän vaan pelottaa että musta tulee vaan kylmä paskiainen. toisaalta eipä sekään haittaa, eikä kyl mikään muukaan. ihan sama.
[/q]

ootko kokeillut ulkomailta?

edit: esim japanista? :)

[o]:D:D:D[/o] ..sorry ei sais nauraa .. x,)

[q]WiljamiDzay, 31.10.2006 23:04:
En mä missään vaiheessa sanonutkaan jättämättä kysymättä tuota naista deitille
[/q]

oikein!

eikä sillä ole väliä (toivottavasti) oliko ne deitit kalliissa raflassa tai siinä samassa keittiössä sillä idea, hetki ja hetkeen sopivat sanat ovat tärkeimpiä. Yleensä tilannekomiikka on vienyt pitkälle. Eikä saa mietti liikoja vaan pitää ollä täysin oma itsesnsä, hauska, saada hänet hymyilemään ja tällä tavalla pieni mielikuvitus romantiikan päälle ja on eksoottiset nännit kovana ja saat vaikka kierrätettyä jokaisen tyhjän pullon kämpästäsi siihen muijaan.

edit:
(ei vittu nyt nukkumaan!....)

[q]tir, 4.11.2006 04:16:
---
cjet, 4.11.2006 00:08:
---
-andy-, 4.11.2006 00:06:
Miten hurmataan bilekeiju?

Ja mistä niitä löytyy?? Tahdon oman ihanan pienen suloisen bilekeijun!

Bilekeijuuu... kis kis kis!

---
Ei niitä voi hurmaa! Ne haluu vaa tanssia. Etsi jo se tavis siis.

---


ja kaikki tahtoo vaan sellasen pienen. siron.
tällästä hujoppia kukaan huoli...
[/q]

Täh.. Nii justiina.. Sellanen minkä tarkoitus on olla juuri sopivan pieni ottaakseen aina suihin.
Ei se ihan niin mene.

Onneks toi on ollu vaa kännikrapulamorkkisvuodatusläppää klo4 aamulla..

[q][Nuclear], 15.12.2006 19:22:
No perkele! Ei kait se oo toi AY1234? Ette pääse ohjaamoon, nännännääää! :D
[/q]

Ei. Se romu tonne lennä :D

Palkkasin John Travoltan pienlentokoneeni kapteeniks. ^^

[q]Sparkling, 9.11.2006 14:06:
---
Fyraett, 9.11.2006 13:59:
emt, mut mä kekkasin et se vois tarkottaa sitä et deittailee

---


Mitä vidduu, ketä oot ruvennu deittailee häääh? Nimi tiskiin!
[/q]

Nii ja eiks sitä muutenki olla silloin viel aika sinkkui? Emmä ainakaa itteeni täältä pois laske vaik tapailenki tyttöi.. Sit vasta ku mut kädestä pitäen talutetaan pois täältä nii sit.

//editoidaan sen verran että:
Kilttinä poikana en tietenkään tapaile kuin yhtä tyttöä kerrallaan.. Ja sit viel ett äsken vasta sain lukihäiriöni sen verran korjattua että eihän se Fyraett oo mihkää lähös.. sehän vaa muutti sinkkuluukku-bileiden värikoodiaan..

oikeesti - miljoona kertaa parempi olla täällä kuin jonkun petollisen ihmisen kanssa. Mä ainakin nautin sinkkuudesta ihan täysillä, eikä ole tarvinnut turhan takia murehtia / stressaillakaan. Jos löytyy hyvä syy lähteä täältä niin sit sen teen, mut en kyllä noin vain ryhdy vaikka kuinka ihastuisin. Aika näyttää onko se ihminen oikea, ei se ihminen sillä ihmiset voivat helposti esittää jotain ihan muuta saadakseen suhteen pystyyn. Eli antaa ajan näyttää mistä se ihminen on tehty ja mitä se oikeasti haluaa. Kärsivällisyyttä. Seurustelee ei kannata ryhtyä sen takia ettei ole ketään muutakaan ja ei halua olla yksin. Epätoivoista ja itsekästä menoa, sekä varsinkin kokemattomien piireissä nähtyä toimintamallia.

Mä ainakin koen oman seurani arvokkaaksi ja sen antaminen muille ei tapahdu ihan syyttä. Ainoastaan ne ihmiset joiden arvomaailma, rehellisyys ja moraali kohtaavat omani saavat mun huomion ja kunnioituksen.

Elämää ei mihinkään harmitteluun ja itsensä säälimiseen tarvitse tuhlata, varsinkaan nuoruutta. Jos huomaatte olevanne paskassa suhteessa eikä sille näytä olevan tulossa ratkaisua niin lopettakaa se siihen paikkaan. Jatkakaa elämäänne. Vaikealtahan se mahtaa tuntua mut se vain vahvistaa kun ne asiat käy läpi. Tää on asia mitä olen X-kertaa joutunut selittää varatuille naisille jotka ovat halunneet pettää miestänsä mun kanssa. Moraalin nimissä mä olen niille selittänyt et mieti onko toi nyt oikea tapa selvittää ongelmat ja saanut heitä jopa itkemään. Ei mua käytetä hyväksi. Joskus sikavuosina mä annoin käyttää itseäni hyväksi koska vittuahan mä niiltä halusin vain. Eli se oli puolin ja toisin hyväksi käyttöä. Opinpahan siinä sen kuinka helvetin petollisia naisiakin tää maailma kantaa. Mut joo, enempää en viitsi tilittää tänne. Toivon vain että te ihmiset mietitte järjellä ja sydämellä mikä on toista kohtaan oikein ja mikä väärin ennen kuin lankeatte pettämisen tielle.


..anyway, enjoy your life :)

[q]ALIEN, 12.11.2006 14:59:
oikeesti - miljoona kertaa parempi olla täällä kuin jonkun petollisen ihmisen kanssa. Mä ainakin nautin sinkkuudesta ihan täysillä, eikä ole tarvinnut turhan takia murehtia / stressaillakaan. Jos löytyy hyvä syy lähteä täältä niin sit sen teen, mut en kyllä noin vain ryhdy vaikka kuinka ihastuisin. Aika näyttää onko se ihminen oikea, ei se ihminen sillä ihmiset voivat helposti esittää jotain ihan muuta saadakseen suhteen pystyyn. Eli antaa ajan näyttää mistä se ihminen on tehty ja mitä se oikeasti haluaa. Kärsivällisyyttä. Seurustelee ei kannata ryhtyä sen takia ettei ole ketään muutakaan ja ei halua olla yksin. Epätoivoista ja itsekästä menoa, sekä varsinkin kokemattomien piireissä nähtyä toimintamallia.

Mä ainakin koen oman seurani arvokkaaksi ja sen antaminen muille ei tapahdu ihan syyttä. Ainoastaan ne ihmiset joiden arvomaailma, rehellisyys ja moraali kohtaavat omani saavat mun huomion ja kunnioituksen.

Elämää ei mihinkään harmitteluun ja itsensä säälimiseen tarvitse tuhlata, varsinkaan nuoruutta. Jos huomaatte olevanne paskassa suhteessa eikä sille näytä olevan tulossa ratkaisua niin lopettakaa se siihen paikkaan. Jatkakaa elämäänne. Vaikealtahan se mahtaa tuntua mut se vain vahvistaa kun ne asiat käy läpi. Tää on asia mitä olen X-kertaa joutunut selittää varatuille naisille jotka ovat halunneet pettää miestänsä mun kanssa. Moraalin nimissä mä olen niille selittänyt et mieti onko toi nyt oikea tapa selvittää ongelmat ja saanut heitä jopa itkemään. Ei mua käytetä hyväksi. Joskus sikavuosina mä annoin käyttää itseäni hyväksi koska vittuahan mä niiltä halusin vain. Eli se oli puolin ja toisin hyväksi käyttöä. Opinpahan siinä sen kuinka helvetin petollisia naisiakin tää maailma kantaa. Mut joo, enempää en viitsi tilittää tänne. Toivon vain että te ihmiset mietitte järjellä ja sydämellä mikä on toista kohtaan oikein ja mikä väärin ennen kuin lankeatte pettämisen tielle.


..anyway, enjoy your life :)


[/q]

Jannu puhuu asiaa. Word. Ja tohon ei ole mitään lisättävää. Aika näyttää aina onko sitä ihastunut pelkkään ulkokuoreen ja mielikuvaan. Se mitä sisällä on kun toinen aukee ajan kanssa, sen pitää olla kaunista. Liian usein vain sattuu vastaan niitä sisältä mätiä omenia, punaiset posket ja kummalliset siemenet sisällä, vaikka sua niin hirveesti halaileekin.

Mun mielestä ihan vitun oikein että pistät ne itkemään etkä anna munan harjoittaa sitä ajattelupuolta. En voi kieltää etten ois ollut ennen muinoin itsekin ihan samanlainen kusipää joka pettää. Hassulla tavalla sitä on sit itsekin saanut kostoksi nenille sen verran että osaa nykyään ajatella omilla aivoilla. Mut toisaalta elämä (tai ALIEN *tirsk*) se kai niillekin ihmisille opettaa aakkoset, toiset oppii toiset ei.

Mutta jannu saa pisteet kyl.

[q]hallucinogen, 13.11.2006 16:26:
---
Equalizer, 13.11.2006 15:06:
Nelivuoro työ tehtaassa...3viikkoa työtä ja 1 vapaa...aamuviikolla myös la , su 12 h työtä

---

Ja sitten kun oot sillä viikon vapaalla niin oot 6 päivää ihan töötissä ja yhden päivän juot himas jaffaa ja koitat selviytyä lähellä olevasta kuolemasta? ;D
[/q]

Eiku pelaan 6 päivää pleikkaria ja soittelen levyjä kotona:D

Kiäh.. Green light only flashed and turned yellow again.. Onpas vauhdikas loppusyksy ollunna. Mut khyl talven ajaks ois kiva päästä iha punottaa..

Hopefully will find something that sweeps my legs off..

hei kaikki te eipäs hätäillä!! *vink**nauru*

What mama said....



[size=12] I need love, love
Ooh, ease my mind
And I need to find time
Someone to call mine;

My mama said
You cant hurry love
No, youll just have to wait
She said love dont come easy
But its a game of give and take
You cant hurry love
No, youll just have to wait
Just trust in a good time
No matter how long it takes

How many heartaches must I stand
Before I find the love to let me live again
Right now the only thing that keeps me hanging on
When I feel my strength, ooh, its almost gone

I remember mama said
You cant hurry love
No youll just have to wait
She said love dont come easy
Its a game of give and take
How long must I wait
How muck more must I take
Before loneliness
Will cause my heart, heart to break

No, I cant bear to live my life alone
I grow impatient for a love to call my own
But when I feel that i, I cant go on
Well these precious words keep me hanging on

I remember mama said
You cant hurry love
No, youll just have to wait
She said love dont come easy
Well, its a game of give and take
You cant hurry love
No, youll just have to wait
Just trust in a good time
No matter how long it takes, now break!

Now love, love dont come easy
But I keep on waiting
Anticipating for that soft voice
To talk to me at night
For some tender arms
Hold me tight
I keep waiting
Ooh, till that day
But it aint easy (love dont come easy)
No, you know it aint easy

My mama said
You cant hurry love
No, youll just have to wait
She said love dont come easy
Its a game of give and take...
[/size]

[q]Jocular, 7.1.2007 23:26:
ainiin, kai mun tännekki ois jo aika ilmottaa, et so long suckers *vink**nauru*
[/q]
Ohhoh!*sydän*

Mä saanki kohta ihanan leffaseura-kainalon. Lälläslää muut sinkut..

[q]KooKie, 15.12.2006 12:03:
Tuli vaan tässä mieleen, että pitäisköhän tota bakteerikantaa nyt alkaa pitää yllä ihan vaan sellaisena rokotus -tyyppisenä suojauskeinona. o:)
[/q]

Pitäis.

Ja siihen sä tarvitset enemmän kuin munallisia tyttöjä.

Esimerkiksi sulle tähän työhön voi uhrautua nuori ja viriili

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.