SINKKULUUKKU

[q]Billow, 15.12.2006 20:27:
Itse olen ihmettelyt sitä että minun kohdalle on sattunut naiset jotka humalassa sanovat että olen sinkku, mutta kun aamu koittaa ja viina on lähtenyt kropasta pois niin siten, kuulen että minä seurustelen. Onko toi yleinen tapa vai ei. Tai onko tällaiset naiset tullut vain minua vastaan. En usko että se viina kaunistaisi minua. he :)
[/q]

Naiset on nykyää petoja. Mul on ainaki palanu kaikkiin naisii luotto..

[q]bubbelgum, 16.12.2006 06:22:
---
loremipsum, 11.12.2006 12:25:
ihastumiset o iha perseest.

a) joko ihastuu väärää ihmisee tai
b) väärät ihmiset ihastuu suhun


---


Kyllä. Ihastumiset on perseestä.

Kohta b) on tullut vastaan hyvin moneen otteeseen sinkkuuntumisen jälkeen.

Ja sitten kun lopultakin annoin itelleni luvan tuntea jotain, niin tapahtuu kohta a)

Mites se sanonta menikään... "Life sucks. And then you die."

Perseestä kaikki, sanon minä.
[/q]

Ei. Kyllä ihastuminen on ihanaa te ette vaan osaa kontrolloida sitä. Se on vaikeeta kun tunteet sanoo yhtä ja järkeä käyttäen pitäisi pitää ne jalat maassa. Ei kannata odottaa liikoja niin ei myöskään pety :)

[q]KooKie, 17.2.2007 11:16:
Abiristeily my ass, sinkkuristeilyksi mä sitä olisin luonnehtinut. Tai vähintäänkin "sinkkuunnu" -risteilyksi. Enkä valita. :D
[/q]

LUUUUUUVBOOOAT.... *NUOTTI*

[q]Ameeba^, 20.1.2007 21:40:
sinkkuuden vitutus loppu heti ku pääsin inttiin... suosittelen :)
[/q]

Ai niin lol, olin jo unohtanut ne raukat ketkä itkeä pillitti ikäväänsä ja yöt peiton alla hiljaisuuden aikaan kuului "kulta mä rakastan sua, kulta mul on ikävä, kulta sitä kulta tätä..." :,DDD

Sinkku aka. whineluukku :)

[q]Teboil, 7.2.2007 23:54:
Nyt ko oon liittyny tämän luukun jäseneks, nii mahtaakohan täältä enää olla mitään mahiksia päästä pois???*uuh*
[/q]

no totta helvetissä on! mut siihen asti kunnes se aika tulee niin otat kaiken ilon irti täällä ollessas. Älä tuhlaa aikaa murehtemiseen ja voivotteluun, koska et halua(?) olla yksin. Elämästä on hyvä osata nauttia myös ilman suurempia sitoutumisia sanooa älien! =)

edit: vittu näitä typoja :D

En nyt siis kuitenkaan tarkoita, että seurustelu on saatanasta ja että kaikki ihmiset ois onnellisempia kommuunissa, vaan että seurusteluun ei mielestäni kannata ryhtyä seurustelun takia, tai siksi että elämästä tuntuu puuttuvan jotain.

2la:
Ei mulla varmaan ollut oikein mitään kysymystä, muuta kuin tuo että olenko nyt hylkiö, ja siihen otan vastauksena hiljaisuuden eli myöntymisen!

a)

b)

uuuuh, elämä täällä on aina ollut - maistuvaa. Ei mun onnelisuus perustu siihen et mulla on joku vakituinen kumppani - Olen oman onneni seppä.


Mut mitäpä se onni olisi ilman niitä pieniä mieleenpainuvia makupaloja tai miksei myös aterioita, viihdyttävää seuraa, täydellistä seksiä tai musiikkia. Tai ihan mitä vain, mistä löytää onnelisuutta mihin todellakin kannattaa keskittyä siinä työn ja arjen ohella :)


Olit yksin tai et, kynttilät palamaan ja punaviinia kehiin, sekä upeeta musiikkia:


[color=red][size=12]amour[/color][/size]


Tämän biisin tahdissa ja fiiwikses [size=6](ei videossa/sanomassa)[/size] on just sitä mitä tässäkin luukussa on viime kuukaudet ollut, varsinkin erään auringonpaisteen kanssa ja se ei vaadi, kuin


...otetta ;)


Päivä kerrallaan...


Enjoy...


<3

[q] bubbelgum, mutta tuskin ne ihmiset jotka täällä nyt whinee, whineis jos niillä olis viihdyttävää seuraa, täydellistä seksiä ja joku tietty "oma auringonpaiste". [/q]

Pessimisti. Mä mainitsin joskus, kun ei ollut sitä "auringonpaistetta" et mähän viihdyn vaikka omassa seurassani ja seksin korvasin erinomaisilla käden suoritusliikkeillä. Elämä on täynnä vaihtoehtoja, sekä erilaisia polkuja onnellisuuteen ja se on meistä itsestä kiinni osaammeko käyttää niitä oikein. Whineemällä yksinäisyyttäni mä en itselleni hyvää oloa tuo.

Ja kyllä, mä olen ihan tietoinen, että jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Kyse nyt onkin siitä miten sen toisen puolen kanssa pystyy sopeutumaan. Vaatii taitoa. Jotkut ovat lahjaakkaampia, kuin toiset ja jotkut oppivat kokemuksen kautta miten se tapahtuu. Elämä on yhtä koulua in the end... :)

[q]Anselmi, 16.2.2007 08:40:
---
bubbelgum, 16.2.2007 02:41:

Excuse my french....

---

Suosittelen whineemisen sijaan tekemään asioille jotain.
[/q]

Aivan. Ei tää kaikki mun eteen kävellyt vaan kyllä mä ihan itse menin kauppaan ja ostin sen punaviinin, etin netistä ton videon, laitoin kynttilät palamaan ja keskityin miettimään niitä hyviä asioita. Ja vähän vastapainoksi ihmisten whineilyyn mä pistin tänne jotain positiivista, nimenomaan silloin kun viettää aikaa yksin :)

ps. uuh, toi biisi on kyl <3

[q]sune, 17.3.2007 17:03:
Mä oon päätyny siihen et se ei oo iästä ei sukupuolesta kiinni vaan ihmisluonnosta
[/q]

Aivan. Laidasta laitaan löytyy joka sukupuolvesta :)

[q]Epailija, 22.1.2007 22:27:
---
Lauruska, 22.1.2007 22:20:
Kun ei oo kiire mihinkään No okei..oli se ehkä jotain muuta kuin tapailua sen 6kk.. Mutta siirtyminen seukkausluukkuun virallistui ihan vahingossa vasta oikeasti noin paljon myöhemmin
---


No eihän siinä kiire tarvitsekaan olla. Kyllä mäkin haluan tutustua toiseen ennen kuin rupean sitoutumaan, mutta en mä toisaalta jaksaisi kuutta kuukautta olla tuollaisessa epämääräisessä tilassa - sitä vähemmän, mitä tiiviimpää "tapailu" olisi tuona aikana. Kyllä sitä kuitenkin aika nopeasti tajuaa haluaako sitoutua ja että voiko siitä tulla mitään (ainakin jos ei huijaa itseään).

Näin siis IMO.
[/q]

hmm. Mikä tarve on todistaa kenellekään et seurustelee, kun kyse on kuitenkin siitä että viihtyy toisen seurassa, eikä "omista" tai et saa hehkuttaa pitkin poikin seukkaavansa? Mikä "epämääräinen" tila se on, kun molemmat tietävät mistä on kyse? Onks ne nyt just ne ainoat vaihtoehdot mitä pitää muille hehkuttaa, et sä joko seukkaat tai et? Vai eikö ihmisille riitä vastaukseksi esim. "me olemme nauttineet toistemme seurasta jo vuoden pari, ja rakastamme toisia"? Onks ihmiset todellakin niin muottiin kasvatettu näissäkin asioissa, et sä joko olet warattu tai et? Tarvitsenko unta? im not an ordinary alien, im an alien with along john dong. So are we alone? Is that the question?

EDIT: njoo, onhan se tietty aika inhimillistä.

[q]KooKie, 24.2.2007 09:53:

ALIEN, 24.2.2007 04:35:
Mulle riittäisi vastauksesi - "olen onnellinen".

---


Harvemmin materialismin ja edellä mainittujen normien mukaan elävät henkilöt mieltävät olevansa onnellisia*, vaikka ne koiranpentu, perunatarha, punainen mökki ja 1,8 lasta löytyisivätkin.

* Vrt. esimerkiksi Suomen itsemurhatilastot, masennusta sairastavien määrä, muuten vain kyrpäotsaiset marmattajat jne.
[/q]

öö, sä kerrot mulle? :D

[q]ALIEN, 24.2.2007 04:35:
Onks ihmiset todellakin niin muottiin kasvatettu näissäkin asioissa, et sä joko olet warattu tai et?
[/q]

[q]plink, 24.2.2007 05:19:
---
ALIEN, 24.2.2007 04:35:

hmm. Mikä tarve on todistaa kenellekään et seurustelee, kun kyse on kuitenkin siitä että viihtyy toisen seurassa, eikä "omista" tai et saa hehkuttaa pitkin poikin seukkaavansa? Mikä "epämääräinen" tila se on, kun molemmat tietävät mistä on kyse? Onks ne nyt just ne ainoat vaihtoehdot mitä pitää muille hehkuttaa, et sä joko seukkaat tai et? Vai eikö ihmisille riitä vastaukseksi esim. "me olemme nauttineet toistemme seurasta jo vuoden pari, ja rakastamme toisia"? Onks ihmiset todellakin niin muottiin kasvatettu näissäkin asioissa, et sä joko olet warattu tai et? Tarvitsenko unta? im not an ordinary alien, im an alien with along john dong. So are we alone? Is that the question?

EDIT: njoo, onhan se tietty aika inhimillistä.

---


toihan on just perus suomitarve et pitää olla naimisissa ja omistaa kamaa. jos et oo viettänyt kirkkohäitä ja et asu omakotitalossa perheen kanssa 40-vuotiaana ni et oo mitään. nihkeetä vaan ku se näkyy tyypeillä jo nuorempanakin :P
[/q]

Niin. Mulle riittäisi vastauksesi - "olen onnellinen". Ja that's it. Ihan sama mihin siviilisäätyyn, luukkuun, seksuaalisuuteen on itsensä julkistanut tai sit ei minnekään. Pääasia, et sie, mie, hie, myö, työ, hyö ollaan aj ovat kaikki happy plur jee, lol =)

[q]KooKie, 11.3.2007 21:44:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Heidis^&image_id=54607506
[/q]

enks mä pyytänyt sult, ettet laita meidän kuvia nettiin??!11 :(

[q]larzizi, 15.3.2007 10:56:
Pyh, tästä täytyy vaan osata ottaa kaikki mahdollinen ilo irti
[/q]
Okei, mä en vaan toimi noin

[q]astaroth, 26.3.2007 12:31:
---
KooKie, 26.3.2007 12:18:
it's surprise buttsecks!"

---
[/q]

http://www.sixmonthsofsolitude.org/images/akbar1.jpg

omg, what haev i ...

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.