SINKKULUUKKU

joo-oh, täällä jo yli puoli vuotta

No mä luulen et te ootte elämänne aikana huomanneet että miehiä nyt vaan sattuu kiinnostamaan nuo tissit (+muu kiva) aikas paljon. Tai ainakin se maskuliinista puhua niistä, koska eihän mies voi olla hellä/herkkä/romanttinen jne. koska muut miehet leimaavat hänet heti homoksi tai tissiposkeksi. Parempi on siis vaan puhua niistä tisseistä ja vielä parempi on jos pystyy vielä kerskailemaan omilla kokemuksillaan. Näin saa takuuvarmasti respektiä muilta miehiltä joka on toisinaan tärkeämpää kuin itse naisten valloittaminen. (Ja pliis, ottakaa tää teksti huumorilla =) )

[q]MonstersBall, 18.3.2009 06:45:
Ja olen ilmoituksellani löytänyt jo 2 naista suhteeseen. Ei tosin yli puolen vuoden suhde kumpikaan.
[/q]

Äijäl on systeemi! :D Vähän niiku niil mummoilla Prismassa, jotka pelaa rulettia aina samoilla numeroilla ja 4€ panoksilla, jolloin ei edes päävoitto riitä katteeksi.
[q]
Nyt voisikin miehet laittaa tähän ketjuun ilmoituksia joilla ovat päässeet vähintään kolmeen yli kuukauden suhteeseen... 80% miesten ilmoituksilla ei saada edes yhtä vastausta. Ehkä 98% miesten ilmoituksista ei johda edes treffeihin. VAIKKA ilmoituksen takana on ihan normaali mies joka etsii normaalia naista...[/q]

No moi tehoaa aika hyvin. Hyvin myös toimii iskulauseiden jättäminen ihan kokonaan. Myös olen huomannut että itsevarma ja itsetietoinen on hyvä yhdistelmä. Eli turha lesoominen vaan houkuttelee ghettobich:ejä ja pissaliisoja. Hymyilykään ei ole pahitteeksi. Sillä voi monet kiusalliset tilanteet laukaista heti alkutekijöihinsä. Mutta, mutta..

Mä tiedän kaiken naisista, mutten osaa mitään ;)

[q]mariq, 10.5.2006 09:35:
---
U n i k, 10.5.2006 02:13:
ai niin...miehet osaa ja voi erottaa naisia paljon paremmin seksin ja tunteet.

---

*yleistel*
[/q]

Nii just. Mul menee ainaki tosi vahvasti tunnepohjal elämä muutenki. Tietysti perussuomalainen äijä osaa erottaa, eihän ne ees puhu tunteistaan. Mut kuitenki, ei saa yleistää.

Tai ehkä mä sit oon vaa tällanen hetero-miesten "Femme Fatale"..

[q]Christah, 10.5.2006 10:54:

niin pitää mennäki tunnepohjal!
Se, et ihmiset ei puhu tunteistaan niin on ärsyttävää Joskus oon jopa yrittäny saada toisen puhumaan hyvin onnistuenkin,mut työlästähän se on joten siihen en enää rupee!!!
Ilmankos en tuu toimeen perussuomalaisten äijien kaa
[/q]

heh.. Joo. Mut kyl naisistakin löytyy (tosin tuskin niin monesta kuin miesten puolella) sitä ihan samaa juttua ettei niist osata puhua. Pakko puolustaa miehiäkin..

[q]laite, 14.5.2006 11:35:
---
Cjet, 14.5.2006 11:32:
---
laite, 14.5.2006 11:12:
Kaverit, kaverit... Perkele ku oon vaan niin huono pitämään noihin yhteyksiä... Eikä oikeen jaksa lähtee kenenkään luokse tms ku sit tulee vaan ruikutettua paskaa fiilistä. Onneks huomenna pääsee duuniin.

---
That's what the friend are for, huh? Eli jos on paska fiilis, nii frendit on siinä jeesaamassa?

---

Juu no on se niinkin, nyt vaan aattelin pitää family guy maratonin ja sit illemmalla lähteä ehkä kuvailemaan yksikseen jos vaikka olis sopivan lämmin ilma. Kyl tää varmaan tästä, piti soittaa mutsille ja onnitella ja kyllähän se vähän piristi et sai jutella jonkun kanssa.
[/q]

Hyvä ku muistutit.. piti heti soittaa mammalle.. Ja meni sit samantien melkein puoltuntia puhelimessa. Siin on ainaki yks nainen joka on ja pysyy mun elämässä. Äiti nimittäin.

[q]sapeli, 22.5.2006 15:26:
---
Puistokemisti, 22.5.2006 01:32:
Säätöluukku, niille jotka ovat löytäneet jotain yhteistä
ja viihtyvät toistensa kanssa,
mutta viellä ei olla varmoja seurustellaanko vai ei.

---


Ei mut täähän kuulostaa kivalta
[/q]

Joo, Säätöluukku vois olla kesäkissa-aikaan aikas jees..

*tunnen vain suunnatonta epäonnistumisen tunnetta siitä, että en pystynyt tarjoamaan sille toiselle ihmiselle sellaista onnea mitä hän olisi halunnut.*

Mesme, kyllä toinen osapuolikin on vastuussa suhteesta ja rakkauden säilymisestä. Vaikka hän ei osannut arvostaa sinun tapaasi osoittaa rakkautta, ei ole silti kiveen hakattua etteikö joku toinen osaisi. Suurinta rakkautta on päästää irti jos tilanne sitä vaatii.

[q]Lyylikki, 5.8.2006 15:03:
Mun ongelma on siinä, että mä olen kohdannut kerran tässä elämässä päätäpahkaisen, silmänräpäyksessä rakastumisen. Ajattelin, että siinä on mun elämäni mies, "SE OIKEA". Olen kuitenkin sen verran realisti aina ollut, että heti tietenkin kuvittelin, että ei siitä voi tulla mitään, kun oli välimatkaa ja kaikkea. Tuli kuitenkin. Tuli elämäni oikeastaan ensimmäinen, ja pisin suhde, asuttiin yhdessä jne.

Ylämäkiä, alamäkiä ja kaikkea siltä väliltä. Rakastan kyseistä tyyppiä edelleen, mutta rakkaus muuttui, en rakasta häntä niinkuin naisen kuuluu miestä rakastaa, vaan enemmänkin kuin sisko rakastaa veljeään.

Niin, niin se ongelma on siinä, että tiedän maailmassa olevan tuommoista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tiedän, että "tuossa on mun elämäni mies" -on semmoinen mahdollinen ajatus. Tietenkin uskon, että meille on monta oikeaa tässä elämässä, mutta kun tiedän, miltä sen oikean kanssa tuntuu, niin en jaksa tuhlata aikaani niihin vääriin (paitsi ehkä hauskanpito mielessä *pahis*).

<clip>

[/q]

Noi "Tää on mun elämäni..."-jutut on aika syyhkyjä.. Kerran mennyt naimisiin tällaisella fiiliksellä.. Pitkään se kestikin, mut lopulta todettiin että ollaanki enemmän kaveri aineksia toisillemme. Mut se siitä.. Sitähän kaikki kuitenkin hakee, sitä hullaantumisen fiilistä, ihastumista, ja *plur*-olotilaa.. Mut ei sen perusteella kyl voi viel sanoo, onko se se oikea..

//EDiT: Mut tokihan esim. ystävistä voi ajan kuluessa tulla rakastavaisia.. Pakkohan sen on silloin tällöin mennä toisinkin päin..

[q]

Ai et "moi, kuuntelen konemusaa, pannaaks?" :D

P.S. Tää toimi, ainaki KissVaasalla vuonna -97-99 :D (eivätkä olleet alaikäsiä :D )
[/q]

hahahaha...
Täytyypä kokeilla.

[q]Amokk, 1.8.2006 13:57:
Arrrrgh, mua niin pistää vihaksi tuollaiset pirttihirmut. Arvatkaa kuinka pahoiksi ne äityy silloin, kun jätkä haluaisi lähteä moikkaamaan tyttökavereitaan?
[/q]

NIINPÄ! Hommais oman elämän ja vaikka poikakavereita.. Mä en voi niinku ymmärtää miksei miehel sais olla toisesta sukupuolesta ystäviä..

[q]Dana, 11.9.2006 20:20:

oot hassu..
[/q]

vai että sekoseko..

Jos postais kilometriviestin tänneki.. rupes vaa nii sikana naurattaa ku tuli postis tää tänää..

-----------------------------------------------------------
Anteron neuvot
Jostain miesten keskustelupalstalta:

Olen muuttamassa yhteen naiseni kanssa. Mitä kannattaa ottaa huomioon?
Kannattaako yleensä muuttaa?
t. nimim. Uskallanko?

En suosittele. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa huonoista puolista. Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "vituttaa kun saa aina siivota sun jälkiäsi".

Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin: Ei ole olemassa enää "miesten ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. Nainen olettaa, että siivous, tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden silitys jne jaetaan puoliksi.
Molemmat siis tekevät näitä koska on "vanhanaikaista"että nainen joutuisi tekemään kotityöt.


Tottahan se silti on, kyllähän jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi osata suoriutua noista kaikista. Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat, paikata puhjennut pyörän rengas, avata viemäri, korjata jotain, laittaa lamppu kattoon, leikata nurmikko jne jne. Ne ovat aina miesten töitä..

Se tasa-arvo katoaa oudosti siinä tilanteessa.

No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy elämään, harva nainen "haluaa osata" esim vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja yritä sanoa samaa vaikka silittämisestä.

Tulet myös huomaamaan että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä kaikenlaisesta turhasta rojusta. Joka perkeleen kulmaan ilmestyy jukkapalmu punaisessa sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia hyödyttömiä koriste-esineitä. "oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa kun se sopii niin kivasti noiden verhojen väriin".

Muistinko jo mainita että verhot, matot, pyyhkeet yms tulevat muuttamaan väriään radikaalisti. Tulee kaikkia kivoja kivoja pastellisävyjä. Pikkuhiljaa tuntuu siltä kuin asuisit jossain vitun sisustusohjelmassa.

Kannattaa ostaa myös joku muovipussi missä säilytät partakonetta, dödöä ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule enää mahtumaan, se on sanomattakin selvä.

Vessa pursuaa mitä ihmelliisempiä purkkeja ja lotioneja. Lisäksi siellä haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo vaniljatangontuoksuinen hajusaippua, jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne wc-renkaan pissatipat...

Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina kuunnella tuollaista mörinää ja pauketta" samoin urheilun seuraaminen televisiosta on mahdotonta koska sieltä tulee aina joku vitun sinkkuelämää tms elämää suurempaa jota naisen on yksinkertaisesti pakko katsoa.

Älä vaan tee sitä virhettä että sijoitat tietokoneen makuuhuoneeseen sillä silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on mahdotonta koska se pitää niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin ovat niin ruman näköisiä.

Äläkä edes kuvittele ostavasi enää koskaan mitään kaiuttimia, stereoita tms koska ne ovat niin rumia eivätkä ne sovi asunnon sisustukseen.

Hyväksy se että television päällä on hajukynttilä. Itse asiassa niitä on lähes joka puolella asuntoa. Ne on niin kivoja mutta niitä ei saa polttaa koska sitten ei ole enää kivannäköisiä.

Kannattaa varautua myös siihen että rento kavereiden kanssa oleskeleminen asunnossasi on historiaa. Jos kaverit tulevat käymään, siivotaan ja leivotaan koska nainen ei halua että ihmiset luulevat että teillä on sekaista. Lisäksi on mm pakko aina ostaa/leipoa jotain jos joku kaveri sattuu tulemaan "kylään". Kahvi juodaan sellaisista pirun pienistä kupeista joita joutuu vetämään joku 5-6kpl että saat kahvihimosi tyydytettyä. Kahvipannu pitää myös pestä joka kerran jälkeen kun sitä on käytetty. Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle huonoa seuraa ja lisäksi suurin osa heistä on juoppoja luusereita naisesi mielestä.

Voit unohtaa kumipitsan syömisen samalla kun katsot leffaa koska
A) se on niiiiin epätervellistä
B) olohuoneessa ei saa syödä ettei limenvärinen sohva likaannu C) et halua enää katsoa leffoja koska ainoa vaihtoehto on romanttiset komediat. "en mä halua katsoa tuollaista väkivaltaa", lisäksi naisille on yksinkertaista mahdotonta keskittyä elokuvaan koska samalla pitää lakata kynnet, föönätä, meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko ajan kysymyksiin "Kuka tuo on" "siis kuka tuo on ja mitä se tekee, miksi se nyt noin tekee". Elokuvanautinto on pilalla koska kuulet samalla mitä Petra on tehnyt viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä Sami on siihen suhtautunut. Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia.

Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi koska nainen sisustaa ne kerran viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla marimekon unikkokuvioisessa avainkaapissa mutta eihän niitä sieltä löydy koska tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaa ne ovat eteisen lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (löytyi kirppikseltä) jonka kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko vitun lipasto seilaa ympäri eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja arvaat varmaan kuka sitä vanhaa painavaa lipastoa raijaa joka viikko paikasta toiseen..

koitas laittaa se tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi tuon sammakkopatsaan kanssa yhteen, koitas kantaa se tuonne kulmaan... ei sitä sinne voi laittaa, tulee huono feng shui....Koitapas kantaa se tuonne..."

Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin jotka ovat epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat samanvärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla että kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien sisältö vaihtuu kerran viikossa.

Viikolla juomisen voit unohtaa, samoin sen että otat illalla pari kaljaa. "Pitääkö sun aina juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha kuin teidän isällä". Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin"
joissa on pelkästään pariskuntia, taustalla soi hiljaa Ricky Martin tai Ultra Bra ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia pikkusuolaisia. Muista käyttää lautasta ja lautasliinaa.
Lisäksi siellä haisee ne vitun tuoksukynttilät.

----------------------------------------------------

Naiset.. Can't live with them, can't live without them..
Mut siis on se kyl tällee sinkkuna vaa nii kivaa..

[q]Sallakat, 1.9.2006 16:59:
---
tom_gore, 1.9.2006 16:48:
---
ezzy, 5.8.2006 12:41:
Yksi vinkki kaikille: Älkää muuttako kimppaan ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan asunut yksin omassa kämpässä.

---


U got that right. Kokeiltu on tuokin ja ihan kantapään kautta.

Tosin, ei se että olis joskus asunut omillaankaan takaa mitään talousihmettä, mutta pahimmat elätettävät se ehkä karsii...

---


Toisaalta kannattaa muuttaa yhdessä sellaisen kanssa joka MYÖS muuttaa ensimmäistä kertaa kotoaan
[/q]

paras taitaa silti olla että molemmat yksin asuneet muuttavat yhdessä uuteen asuntoon eikä toisen luokse niin saa sen helpommin tuntuu yhteiseltä kodilta eikä sen toisen kuka ei osaa elää semmoisen faktan kanssa et saman katon alla asuu myös toinen ihminen.

[q]Dana, 11.9.2006 20:14:
---
Cjet, 11.9.2006 20:10:
Nii joo.. voiskohan vaa löytää sellasen pluritus tyttösen sillettiis ettei tarttis mennä tonne seukkausluukkuun..

---

jaa-a.. kaippa niitäkin löytyy kun kunnolla etsii itse vain haluan että joku plurittelee kanssani vielä seuraavanakin aamuna.. ja seuraavana, ja seuraavana ja... (u know what i mean) *sydän*
[/q]

JooooO! Tottakai ymmärrän. Mut siis sillee ois kiva ettei tarttis mennä heti tonne koht selittää ett "3vuotta seukattu ja sika onnellinen.."

Sinkkuluukku bileet.

[q]Sparkling, 17.9.2006 23:08:
---
Fyraett, 17.9.2006 18:14:

---



ps. mun luona on jokapäivä bileet

---


Bölle, koko sinkkuluukku tulee sun luo bileisiin, ok?
[/q]

Meit ois _vaa_ pari hassuu..

[q]WiljamiDzay, 23.9.2006 12:15:
---
Cjet, 23.9.2006 11:57:
Mul on onneks tää mun pehmopervo-Kärmes (2,4m pehmokäärme), nii ei ketuta nii paljoo. Eikä se suutu vaikka jätän sen aina sohvalle nukkumaan. Se ei petä, ja aina se tulee halimaan mua ku meen sohvalle. *sydän*

---


*whaat**pökr*
[/q]

(tääl luukus rupee selkeesti sekoomaan)

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.