SINKKULUUKKU
[q]flygirl:
Tänne jouduin 
, vaikkakin ihan omasta tahdosta. Mutta silti on haikee olo. Kai se kuuluu asiaan!
[/q]
Älä huoli, kuuluu asiaan ja helpottaa ajan myötä :)
[q]Darianna^:
murrr... oonko mä vaan nirso? kysyntää olis mut mä vaan suppeilen. Tai sitte mä oon vaan uskollinen tunteilleni[/q]
Niin ... noi on kyllä vaikeita kysymyksiä itse kullekin. 
Sinänsä hyvä pointti, että nirsoilu ja tunteilleen uskollisena pysyminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Jos ei kerta kaikkiaan usko tulevansa onnellisemmaksi seurustelemalla jonkun henkilön kanssa (joka ei siis täytä jotain tiettyjä kriteereitä, joita kumppanilta toivoisi), niin en lähtisi suhdetta kehittelemäänkään. Toisaalta voihan olla että luulee jonkun ko. henkilöltä puuttuvan ominaisuuden olevan tärkeä, vaikka pidemmän päälle sillä ei olisikaan suurempaa vaikutusta suhteen toimivuuteen.
Sanoisin että omia tunteitaan ja tuntemuksiaan kannattaa kyllä pääsääntöisesti kuunnella ja noudattaa, muuten joutuu yleensä jossain vaiheessa hankaluuksiin ja voi päätyä satuttamaan muitakin kuin vain itseään. Itse kuitenkin tunnet itsesi parhaiten ja osaat kenties ennustaa mihin joku tietty ihmissuhdekuvio saattaisi johtaa. Ei siis välttämättä kannata kuunnella muiden neuvoja asian tiimoilta. 
Kaikista ihmissuhteista kyllä oppii aina jotain uutta, ja käteen jää varmasti sekä hyviä että huonoja kokemuksia ja muistoja. Kokeilemallahan sen vasta varmasti tietää miten asiat jonkun tietyn ihmisen suhteen kehittyvät. 
Ilmaisinkohan itseni nyt varmasti tarpeeksi ympäripyöreästi 
Sinkkuilu on kyl ihan jees, mut alkaa jo maistuu puulta...sitä oikeeta odotellessa...
[q]Macandron, 28.7.2008 11:28:
---
Nitta, 28.7.2008 07:17:
who's the lucky one?
---
Mmm, I think I am. No, she is. No wait... I'd like to think we both are.
[/q]
Tosi ihanaa! 
*ökkö*
[q]pulu-chan:
missä pitää ilmoittautua...?
[/q]
*ding*... *toivottaa tervetulleeksi*
Jos ei olisi näin nirso ja vaikea ... niin voisi joskus eksyä tuonne toiseen luukkuun
[q]k!tty:
Mut tavallaan ikisinkku luukku idea on ihan käyttökelpoinen,jos ei unohdeta että jokaisella pitäis silloin olla ainakin unityyppi![/q]
Tollasen vois melkein tilata: http://www.jdhodges.com/photos/5622
For the person who has everything, except the perfect bedmate!
Vaikka on ne tavallisetkin tyynyt tähän asti riittäneet..
Niin ja en mielelläni olisi ikisinkku, mutta täytynee ennen pitkää hyväksyä karu totuus :p
[q]Itis:
*lonks* one two, one two -testing, testing. -näyttää siltä että täältä itseni löydän.
[/q]
:/ ja 
.... sekaan sitten vaan, jos siltä tuntuu 
[q]Kaaottisen mukava:
Nyt ei tarvii poikien jäädä rannalle ruikuttamaan ku tytöille on tehty halityyny!! Viikko sitten oli metrossa tai satases sellanen sylityyny tyttöystävän (tai äidin?) kovikkeeksi. 
Kun maailma potkii liikaa niin voi pistää pään vaahtomuovisyliin. 
ps. Sääli ettei oo kuvaa siitä. Googlekäsi ei toiminu.
[/q]
esim. http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/4092345.stm
[q]Avernian, 3.5.2005 14:36:
*poistuu*
[/q]
Et kai sä voi jättää meitä tänne keskenämme?? 
ja onnea :)
[q]BB_turone, 1.8.2005 22:29:
Pitäskö sitä viel yrittää jotain kaukosuhdetta vai ei Pelottaa vaan liikaa ees yrittää enää semmosta 
[/q]
Huonoja kokemuksia aikaisemmista?
Jos ei muutakaan ole nakopiirissa ja vastapuoli tuntuu sen arvoiselta niin mika jottei 
Ja riippuu missa kaukana toinen asustaa, esim. suomen tai edes euroopan mittakaavassa etaisyydet on kuitenkin melko pienia (vrt. tuttava joka yllapitaa New York - Kreikka suhdetta ilmeisen hyvalla menestyksella *hihu*)
Jos silta alkaa tuntumaan niin kylla varmasti jotenkin molemmat saa asumaan lahemmaksi toisiaan, jos suhde kehittyy vakavammaksi (nimim. kokemusta on)
[q]kilobitti, 2.10.2005 19:35:
Tulipa muuten mieleen, että mua pelottaa huomattavan paljon enemmän se, että jumiutuisin loppuelämäksi johonkin kompromissisuhteeseen, kuin se että eläis sinkkuna.
[/q]
Tossa hämää vain se, että kompromissisuhteesta pääsee yleensä pois silloin kun se alkaa ahdistamaan liiaksi; sinkkuudesta ei niin helposti pääse eroon vaikka haluaisikin.
En halua kompromissisuhteeseen (nimim. kokemusta on), mutta alkaa pikku hiljaa tuntumaan että olen saanut sinkkuilusta tarpeekseni. Onneksi on sentään ihania ystäviä *sydän*
Tiedän että pitäisi itse olla aktiivisempi seuranhaun suhteen - olen kai kuitenkin niin tyytyväinen elämääni että tuntemattomien deittailu "tositarkoituksella" tuntuisi väkinäiseltä. Ihmisiin pitää törmätä sattumalta ja ilman paineita ja päättää vasta hetken päästä onko niistä kiinnostunut muutenkin kuin kavereina.
Tsänssit on vaan aika pienet että tällä tavalla ketään löytää, ja sitten kun sellainen kiinnostava sattuu kohdalle niin heijastaa siihen kaikki sinkkuilun aikana patoutuneet toiveet ja odotukset... Mutta alan jo vanhentuneena ja viisastuneena oppimaan että kukaan ei ole täydellinen (en edes minä *ding*), ja että vähästäkin voi riittää iloa pidemmän aikaa
[q]Takyon, 16.2.2009 13:00:
Tällanen oli muistaakseni Helsingissäkin jokunen vuosi sitten. Vois tulla uudestaankin.
[/q]
Keskustan alueella on jaettu haleja viimeksi viime viikolla ohikulkijoille.
[q]Ninka, 6.1.2006 17:49:
---
pitääkö olla yksinäinen jos on sinkku
Mut elämä on ihan kivaa näinki ite ainaki oon tyytyväinen 
[/q]
Ei ole pakko olla yksinäinen Minäkin olen suurimman osan ajasta tyytyväinen Voi tehdä ja olla ihan niin kuin itse haluaa. Tästä voikin sitten olla vaikea ryhtyä ehkä taas joskus seurustelemaan, kun on niin pitkään ajatellut lähes pelkästään itseään...
Välillä vaan tuntuu siltä että on liian yksin. Ja laiska, kun ei viitsisi kavereidenkaan kanssa aina hengata. Ja masentunut, kun elämällä ei oikeasti ole mitään sisältöä.
Mulla on selkeästi ollut liian pitkä ja tylsä loma, helpottavaa palata maanantaina töihin, muutenhan tässä voisi vaikka ryhtyä selvittämään itselleen mitä oikeastaan elämältä haluaisi =p
Miksei ikinä ei voi olla täysin tyytyväinen siihen mitä on, vaikka asiat olisi miten hyvin o_O
[q]Epailija, 9.11.2005 00:18:
---
Otetaanko saman tien avioliittobuukkaus perinteisillä säännöillä ikävuodelle 35?
[/q]
It's a deal!
[q]Waldo, 25.1.2006 20:48:
---
Kaikki luulee että kun on niin kaunis niin sen on pakko olla jo pois "markkinoilta" niin minä ainakin ajattelen.. toivottavasti naiset eivät ajattele niin komeista miehistä? toisaalta eipä ole naiset minua paljon ahdistelleet.. ;(
[/q]
Niinpä. Yleensä ajattelen että hyvännäköinen mies joko seurustelee, tai siinä on jotain pahasti vialla.
Näin välttyy kätevästi siltä että ihastuisi saamatta vastakaikua, koska ei ole itse tarpeeksi hyvännäköinen, sekä myös siltä että ajautuisi suhteeseen ja jompikumpi noista ylläolevista osoittautuisi todeksi x)
[q]hallucinogen, 17.1.2006 11:19:
---
Mut eikös naiset aina retkahda niihin joilla on suuri itseluottamus? :D
[/q]
Sitä pitää olla tarpeeksi *joo*, mutta liika on aina liikaa 
Ei ole helppoa tämänkään ominaisuuden oikein mitoittaminen
[q]Epailija, 21.5.2006 11:20:
---
-xx-, 19.5.2006 21:37:
vaikka siihen asti kunnes täytän 35 ja avioidumme Epailijan kanssa *sydän* (sillä realistisella oletuksella ettei Epis myöskään ole löytänyt itselleen puolisoa ;))
---
1. Hitto, mut on taidettu buukata kaksiin häihin tuolle vuosiluvulle.
2. Kiitti. :D
[/q]
Mitäs oot oikein mennyt tekemään ?!?? Ei saa tollain pilata toisen avio-onnen odotuksia heti alkuunsa, tästä on kuule sovittu jo kauan sitten :|
Mut voidaan tehdä esim. silleen että vietetään tammikuussa häät ja erotaan sit kesän lähestyessä. Kun sitten vietät kesähäitä sen TOISEN kanssa 
niin etsitään samalla mulle 35+ yksinäinen mies lohduttamaan juuri eronnutta 35-vuotiasta sinkkunaista. ... Hitto miks toi kuulostaa niin ankeelta
x)
[q]onni3mk, 27.2.2006 14:32:
I'm out of here
[size=9]Hirvittää kyl[/size]
[/q]
Jahas, onni suosii rohkeaa tjsp
Älä pelkää ja yritä nauttia 
olosta! :)
Harhauduin sähköpostia selaillessa lukemaan 7 vuoden takaisia viestejä silloiselta kumppanilta. Ihmeellistä miten erilainen ihminen silloin oli, tai ainakin sai nykyisestä huomattavasti poikkeavan kuvan niitä viestejä lukemalla.
On vaikea uskoa että olen oikeasti unohtanut millaista oli asua yhdessä ja jakaa kaikki ilot ja surut. Kai sitä ainakin alussa yritti aktiivisesti unohtaa, jotta pystyisi jatkamaan yksin. Nyt kolme vuotta eron jälkeen asiaa voisi olla tarpeellista käsitellä syvemminkin ja miettiä mitä oikein on oppinut ja miten soveltaa oppimaansa, jos joskus vielä päätyisi samaan tilanteeseen.
Sellaista turvallista (!=tylsää) yhteiseloa olisi kiva kokeilla vielä joskus uudestaankin, mutta hyvää kai kannattaa odottaa :) ... vaikka siihen asti kunnes täytän 35 ja avioidumme Epailijan kanssa *sydän* (sillä realistisella oletuksella ettei Epis myöskään ole löytänyt itselleen puolisoa ;))
Mulla on ainakin kohtuuttomia vaatimuksia:
- älykäs
- sujuva keskustelija (tämä sisältää mm. edellisen sekä seuraavan)
- leikkisä
- rehellinen
- uskollinen
- itsenäinen
Siinä sisäisiä ominaisuuksia; ilman noita ei oikein tulla toimeen. Samoja toivoisin itseltänikin löytyvän. Siisteys-, tapa- ja savuttomuuskasvatusta voin antaa tarvittaessa