SINKKULUUKKU
Olet ihan oikeassa asian suhteen. Tuo ajatus vaan nostaa päätään aina juhlapyhinä sekä synttäreinä. Osin jo senkin takia, että tässä iässä kaikki ovat vakiintuneet ja perheellisiä. Sinäänsä viihdyn mainiosti yksikseni ja olen siihen todella tottunut. Joskus tulee vaan tuo pisto, että olishan se hienoa löytää oma kulta. Sitten kun muistelee edellistä suhdetta, voi todeta, että taitaa vaan paras olla yksikseen halusi tai ei.
Toi sana kaikki on jännä.. Kyllä tunnen monia sinkkuja 3-kybäsiä ihmisiä. Eikä kaikki edes halua perinteistä perhettä.
Ei omaa elämää kannata verrata siihen, missä vaiheessa toiset samanikäset on. Ei se ikäluokka kerro kuitenkaan sitä millasta elämää on viettänyt ja mitä on kokenut.
[q]Miinapiina, 19.1.2008 20:10:
---
Macandron, 19.1.2008 19:58:
Tässä asiassa naisilla on todellakin helpompaa. Miehet on aina kiimaisia ja kun kuvaan kuuluu että mies tekee aloitteen, naisen ei tarvitse kuin katsella nätisti, ottaa vastaan juoma tai pari ja lähteä kämpille. Olenko katkera? Ehkä vähän.
---
ÖHÖM!! ei kyl ihan noin kuitenkaan...
-----------------------------------------
voisin ehk itekin tänne avautua taas 
täs ny ollut vuoden verran sinkkuna, alkaa jo tuntuu normiolotilalta eikä yhtään pahalta...
viime kesän tapailua en laske seukkailuks, ihan kivaa oli, mut ei se tohon mun "sinkkuusaikaan" vaikuta mitenkään...
niih, no joo, ton jälkeen ei sit oo ollutkaan mitään / ketään...
välil tulee sellasia hetkiä, et kaipaa läheisyyttä ja sen sellasta, mut kaikki aikanaan, kyl se tuleva hanipöö joskus vastaan tulee 
ei mua tää sinkkuus ahista, ihan kivaa olla itekseenkin, mut tää sutinattomuus, säpinättömyys ja seksittömyys alkaa pikkuhiljaa jossain tuntumaan, viimosin noista etenkin!! 
[/q]
Sä voit ihan koska vaan tulla tarjoo juoman pari ja sit voidaan lähtee sun kämpille.
At last 
Näin on parempi.
Onnellinen yksin kuin onneton kaksin.
---
Olet ihan oikeassa asian suhteen. Tuo ajatus vaan nostaa päätään aina juhlapyhinä sekä synttäreinä. Osin jo senkin takia, että tässä iässä kaikki ovat vakiintuneet ja perheellisiä. Sinäänsä viihdyn mainiosti yksikseni ja olen siihen todella tottunut. Joskus tulee vaan tuo pisto, että olishan se hienoa löytää oma kulta. Sitten kun muistelee edellistä suhdetta, voi todeta, että taitaa vaan paras olla yksikseen halusi tai ei.
---
Toi sana kaikki on jännä.. Kyllä tunnen monia sinkkuja 3-kybäsiä ihmisiä. Eikä kaikki edes halua perinteistä perhettä.
Ei omaa elämää kannata verrata siihen, missä vaiheessa toiset samanikäset on. Ei se ikäluokka kerro kuitenkaan sitä millasta elämää on viettänyt ja mitä on kokenut.
Ihan totta ja ihmettelenkin miksi tämä ajatus tulee aina synttäreinä. Juhlapyhät nyt eivät koskaan ole olleet ihan helpoimpia minulle, mutta tuo johtuu silloinkin tästä yhteiskunnan takomasta asenteesta. Ei tuo ajatus oikeastaan muuten pyöri päässä, ainoastaan noina tiettyinä päivinä. Lapset on jo omalta osalta tehty, joten ei sitä painetta ole niskassa typerästi ilmaistuna.
En nyt lähde (taas) vuodattamaan mustavalkoisen ajattelun ahtaudesta, mutta kuvion ehdottomuus asettaa valtavan paineen löytää se seurustelusuhde sillä alitajuisella verukkeella, että muuten kuolee yksinäisenä ja onnettomana.
Lopussa me kaikki ollaan yksin. Se on lohduttomuudessaan lohduttava ajatus.
---
---
Kokeiltu. Lapsita venakolta tuli joo viesitä siinä kaikki:)
---
Mitä tarkoitat?
---
Tein profiilin suomi24:ään. Ainoa viesti, jota koskaan sain oli lapista joltain venäläisnaiselta, joka selvästi etsi elättäjää. KYllä piristi mieltä. Tuli sitten näitä muitakin vastaavia viestejä tosin venakoilta jne. jotka etsii passia Suomeen tahi elättäjää.
aah okei :/ noh kyllä se oikea vielä löytyy! Sain taas erittäin ristiriitaisen fiiliksen itse, tänään tää nainen taas oli aivan ihana ja vaikutti tosi rennolta. Ota nyt siitä sit selvää.
---
---
---
---
---
---
---
katki poikki meni, melekeen kakspuol vuotta.. joista tosin melkeen viimesen vuoden haaveillu tästä
---
Oikeesti? Mikäs tää tyyli on, toivotaan et suhde kaatuu mut sit kun se kaatuu ni valitetaan siitä MITEN se kaatu? Reilukerho.
Oisit ite sanonu sille toiselle et soronoo ja morjens.
*toktok*
---
itehä mie sanoinki, tosin sen jälkeen kun selvis että muija oli pettäny mua kolmen viikon reissun aikana..
---
Mun pointti oli nyt tossa sun "viimesen vuoden haaveillu tästä", eli siis wtf sä roikuit siinä kiinni sen viimisen vuoden etkä lähteny aiemmin?
---
niin, toisaalt sitä venas et homma menis joteki vituiks, toisaalt taas toivo et asiat järjestyis ja oltas taas onnellisia mut mut... asialle ois ehkä pitäny tehäki jotai eikä vaa oottaa et jotai tällast tapahtuu.
---
Tollee se kyllä yleensä menee, että molemmat tajuu jollain tasolla, että loppu on tulossa eikä sitä voi enää estää, mutta kuitenkin on vaikee päästää irti.
---
Tää on niin totta... on se kumma miten sitä heti alussa jo tavallaan tajuaa ettei oo yhteistä tulevaisuutta koska ollaan liian erilaisia, mut silti sitä tyhmä roikkuu toisessa ja yrittää korjata kaiken, vaikkei se oo ees mahdollista :/
---
Vaatii aika paljon pystyä sanoa elämän yhdelle tärkeimmälle ihmiselle, ettei sen kuuluis siinä olla ainakaan siinä muodossa.
Tunteet ja järki ei valitettavasti mee yksiin. Sen huomasin hyvin selkeenä tosta edellisestä suhteesta. Hirveen vaikee luopuu siitä fantasiasta, millaisia me yhdessä voitais olla. Vaikka todellisuus oli, että vaikka joissain asioissa meillä meni tosi hyvin, joissain ei mennyt ollenkaan. Eli ei me koskaan oltu niin hyvä pari, kun miltä me vaikutettiin. Alusta alkaen näin, että se ihminen ei pysty antamaan sitä mitä mä suhteelta haluan ja siksi olin sitä mieltä, että mun pitäis pyrkiä sen kanssa sellaseen bromance with benefits tilaan. Ja niin olis pitänytkin. Sellaseen suhteeseen se olis kyennyt.
Silti huomaa edelleen, että vaikka oon järkipuolella hoitanut eroprosessin niin pitkälle kun sen voin järjen puolelta viedä on tunteet edelleen siellä taustalla. Kyllä ne on paljon himmennyt, mutta aika voimakkaana ne edelleen loistaa.
Mä taas olen huomannut, että teen tälläiset ratkaisut hyvin pitkälti järjellä. Eli vaikka kuinka olisin rakastunut/ihastunut, mutta tiedän, ettei suhde tule toimimaan, jätän sen taakseni. En koskaan mene tunteideni perässä niin, että jäisin venkoilemaan suhteeseen vain, koska toisen kanssa on hyvä olla. Tämä ei kuitenkaan tosissaan tarkoita, että pääsisin jotenkin helpommin yli suhteesta. Olen ollut kerran rakastunut, mutta tiesin, että se ei tule toimimaan sillä hetkellä, joten en aloittanut kunnon suhdetta. Silti yli pääsemiseen meni kaksi vuotta...
Pitää kyllä vielä lisätä, että menen muutenkin näissä asioissa aika pitkälti järjellä. Esimerkiksi parinvalinnassa olen huomannut toimivani niin, että minulla on tarkat kriteerit siitä millainen toisen on oltava. Sitten vain kun sopiva tulee vastaan, niin se on siinä. :D En todellakaan mene jotenkin vain tunteitteni perässä täysin erityylisten ihmisten matkaan, vaan kaikki etsimäni ihmiset ovat vähän samasta muotista...
Olet ihan oikeassa asian suhteen. Tuo ajatus vaan nostaa päätään aina juhlapyhinä sekä synttäreinä. Osin jo senkin takia, että tässä iässä kaikki ovat vakiintuneet ja perheellisiä. Sinäänsä viihdyn mainiosti yksikseni ja olen siihen todella tottunut. Joskus tulee vaan tuo pisto, että olishan se hienoa löytää oma kulta. Sitten kun muistelee edellistä suhdetta, voi todeta, että taitaa vaan paras olla yksikseen halusi tai ei.
Kuitenkin noin puolet naimisissa olevista eroaa. Ja vielä suurempi määrä seurustelevista. Eli vaikka kaikki nyt olisi varattuja, niin kohta eivät enää ole... :D
Blää! Ei näistä jutuista näköjään ikinä mittään tule. Onpas mullakin positiivinen asenne :D
[q]Mokwai, 17.1.2008 19:00:
Ja ne on kaikki sellaisia jotka ei itseä valitettavasti kiinnosta. Kukaan muu kokenut tämän? :D
[/q]
10v sitten olisin sanonut että, "ei ikinä olisi mahdollista."
Nyt? En ikinä olisi uskonut itseni sanovan että on mahdollista.
Huomenna? Joku lähtee mun kanssa nauttimaan +3 asteen talvesta jonnekkin.
Oletko se sinä vai joku muu? (Sinä vaihtelee lukijan mukaan.)
[q]MissKoo, 7.2.2008 15:54:
Muutenhan se ois täysin ideaaliratkaisu, mutta toi seksipuoli vois jäädä sit vähän vähemmälle 
kun ei noi naiset sytytä sit mitenkään, vaikka päällä seisois.
Mutta hei, ei se tarkoita että lesbo on jos tykkää enempi olla kavereidensa kanssa kun miesten. Vai ottiko kommenttini miehisen egon päälle ja ainot vastaus siihen on: 'LESBO!'?
[/q]
Seurustele naisen kanssa ja pidä naapurissa muita tarpeita varten, "jalkamiestä"
[q]Zeratul, 26.2.2008 19:37:
---
Puistokemisti, 26.2.2008 15:54:
---
Mimir, 26.2.2008 15:24:
Klip klip klipeti klip aikaa ja haavoja klip
---
Onneks ma en sitten ole koskaan seurustellut yli puolta vuotta. Koska niistakin palautumiseen taysin, on mennyt lahes vuosi. Eli karsimysaikani olisi 2 x seurusteltu aika.
Man does that bum me down or what.
---
Nyyh, mä en oo serustellu vakavasti oikeestaan ikinä, enkä oo vieläkään palautunut täysin, eli mun kerroin on sit varmaan ääretön. :´(
[/q]
Oh man, i"m so sorry for you"r pain.
[q]Jocular, 16.10.2007 17:59:
---
Timmo,
Aina.
---
tääl kans o/
[/q]
Yleensä joo.
Öääh, mulle iski joku yleisturhautuminen elämäni suhteen. Oon saanu taas juosta ja kaahottaa ympäriinsä ihan tarpeeks, vois kelvata välillä joku pysyväkin asia elämässä.
Ottaisin hamsterin, mut sit kohta päättäisin taas haluta mennä minne tykkään, eikä hamsterista pääse eroon yhtä helposti kuin äijästä, eh.
---
Mut ei se ota jos ei annakaan. Sydämellä ja tunteella eläminen tuo aina mukanaan riskin saada nenilleen, mut ei siihen kuole. Ite oon todennut, että kuitenkin kaikesta huolimatta haluan elää fiiliksellä. Vain siten voin vanhempana todeta, että oon _elänyt_. Tämä ei tietystikään ole ainut tapa elää, mutta minä koen sen itselleni tärkeäksi.
Mieluummin itte otan kanssa turpaan vaikka kuinka monta kertaa, jos ne on johtunut onnesta mitä sitä on edeltänyt. Suurin pelko mulla on ollut se, että kun katson taakseni en nää kun haaskattua aikaa. Ja nykyisellä elämälläni voin sanoa, että siitä ei oo pelkoa*hihu*
Tää johtuu kyllä siitä, että teininä olin masentunu ja erakko. En nähnyt takana mitään. En edes erottanut vuosia toisistaan. Eikä mulla ollut silloin mitään annettavaa kenellekkään.
Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!
Kaks!
Välillä on tuntunut siltä että nyt saa riittää tämmönen forever alone -touhu mutta pääasiassa fiilis on ollut toinen. Tuntuu koko ajan enemmän ja rehellisemmin siltä etten mä mitään miestä tarvitse.
Ja eikös tuo olekin se ihanteellinen tavoitetila - ettei sitä seurustelukumppania tarvitse? Eihän elämässä pitäisikään olla ihmisen kokoista tyhjää koloa, johon väenvängällä yrittää löytää jonkun sitä täyttämään.
Tuntuu oikeasti siltä että oon niin hyvässä muutosvauhdissa itseni kanssa ettei kannata sitoa itseään kovin tiiviisti yhtään kehenkään. Pitää vielä vähän tutustua itseeni. Itse asiassa tää asia valkeni mulle täysin vasta viime syksynä, kun oikeasti ymmärsin että käytännössä kaikki ihmissuhteeni ovat kaatuneet siihen, etten oo vielä ihan sinut itseni kanssa, en oo osannut käsitellä asioita pääni sisällä tai sen ulkopuolella. Oon kuvitellut ja toisaalta odottanut kaikenlaista älytöntä.
Lupasin itselleni, että hoidan oman pääni selväksi ennen kun alan edes haihatella mitään parisuhdejuttuja. Saa nähdä sitten millainen selväpäisyyden taso mulle riittää. :D
Itse asiassa tää asia valkeni mulle täysin vasta viime syksynä, kun oikeasti ymmärsin että käytännössä kaikki ihmissuhteeni ovat kaatuneet siihen, etten oo vielä ihan sinut itseni kanssa, en oo osannut käsitellä asioita pääni sisällä tai sen ulkopuolella.
Amen, sistah!
---
Olet ihan oikeassa asian suhteen. Tuo ajatus vaan nostaa päätään aina juhlapyhinä sekä synttäreinä. Osin jo senkin takia, että tässä iässä kaikki ovat vakiintuneet ja perheellisiä. Sinäänsä viihdyn mainiosti yksikseni ja olen siihen todella tottunut. Joskus tulee vaan tuo pisto, että olishan se hienoa löytää oma kulta. Sitten kun muistelee edellistä suhdetta, voi todeta, että taitaa vaan paras olla yksikseen halusi tai ei.
---
Toi sana kaikki on jännä.. Kyllä tunnen monia sinkkuja 3-kybäsiä ihmisiä. Eikä kaikki edes halua perinteistä perhettä.
Itse kuulun tuohon joukkoon. En edes käsitä avioliiton tarkoitusta ja lisääntyminen ei todellakaan ole mun juttu. Jengi vakiintuu hetkeksi ja eroaa, rinse, repeat. Tätä seurannut sivusta vuosikausia. Ehkä prosentti kavereista on löytänyt suhteen, joka kestää ajan hammasta keskimääräistä pidempään (vaikka nyt 10v), niiden puolesta olen toki onnellinen.
Surettaa seurata jengiä jotka hyppää joka suhteeseen ideologialla "se oikea" ja käytännössä kusettaa itseään aivan 100-0 joka kerta ja sama asenne toistuu; ihq ihq sitä tätä - kuukausi tapaamisesta ja naimisiin alta puolen vuoden...ja olevinaan aikuisia.
En vaan pysty tajuamaan.
Mukavaa. Viihdyn. Ihan vaan muuten vaan on mahdollista olla onnellinen ja tyytyväinen.*hihu*
Yksi tykkää! :)
Itsekin viihdyn täällä edelleen aivan mainiosti, ehkäpä sen huonon kokemuksenkin takia tosin.
---
---
Olet ihan oikeassa asian suhteen. Tuo ajatus vaan nostaa päätään aina juhlapyhinä sekä synttäreinä. Osin jo senkin takia, että tässä iässä kaikki ovat vakiintuneet ja perheellisiä. Sinäänsä viihdyn mainiosti yksikseni ja olen siihen todella tottunut. Joskus tulee vaan tuo pisto, että olishan se hienoa löytää oma kulta. Sitten kun muistelee edellistä suhdetta, voi todeta, että taitaa vaan paras olla yksikseen halusi tai ei.
---
Toi sana kaikki on jännä.. Kyllä tunnen monia sinkkuja 3-kybäsiä ihmisiä. Eikä kaikki edes halua perinteistä perhettä.
---
Itse kuulun tuohon joukkoon. En edes käsitä avioliiton tarkoitusta ja lisääntyminen ei todellakaan ole mun juttu. Jengi vakiintuu hetkeksi ja eroaa, rinse, repeat. Tätä seurannut sivusta vuosikausia. Ehkä prosentti kavereista on löytänyt suhteen, joka kestää ajan hammasta keskimääräistä pidempään (vaikka nyt 10v), niiden puolesta olen toki onnellinen.
Surettaa seurata jengiä jotka hyppää joka suhteeseen ideologialla "se oikea" ja käytännössä kusettaa itseään aivan 100-0 joka kerta ja sama asenne toistuu; ihq ihq sitä tätä - kuukausi tapaamisesta ja naimisiin alta puolen vuoden...ja olevinaan aikuisia.
En vaan pysty tajuamaan.
Entäs sitten kun olet vanha ja eläkkeellä? Viimeistään silloin monet usein toivovat, että heillä olisi lapsenlapsia ja että näkisi heissä elämän jatkuvan vielä oman elämän jälkeen. Ilman perhettä voi olla aika yksinäistä. Itse ainakin ajattelen niin, että perhe on aina ykkönen, ystävät sun muut tulevat ja menevät, mutta perhe on ja pysyy.
Itse en nuorena miettinyt juurikaan naimisiinmenoa tai lapsien hankintaa. Ajattelin vain, etttä varmaan joskus nuokin osuvat kohdalleni. Nyt kun ikää on tullut lisää, niin minua ei kiinnosta enää yhtään mitkään pilipali suhteet, joissa ei osata sitoutua ja ei haluta alkaa rakantaa yhteistä elämää. Avioliitto on merkki elämänikäisestä sitoutumisesta ja lupaus rakastaa. En myöskään hankkisi lapsia ennen avioliittoa. Jotenkin tälläiset asiat ovat iän myötä tulleet itselleni todella tärkeiksi, enkä halua kuvitella tulevaisuutta ilman lapsia ja avioliittoa. Molempia toivoisin jo muutaman vuoden sisään...
mä en kyllä koskaan tuu ymmärtämään naisia. ehkä sen takia ne onkin niin helvetin kiehtovia.