SINKKULUUKKU
---
cut
---
Me mentiin naimisiin vaan niiden bileiden takia, sillä paperilapulla ei ole mulle mitään lisäarvoa. Jälkikäteen ajatellen välillä harmittaa et mentiin naimisiin, koska monet ihmiset (useimmiten miehet) suhtautuu muhun nykyään niin kuin sairastaisin jotain mätäpaiseruttoa kun kuulevat mun olevan naimisissa. Tai toinen ärsyttävä on kun ihmiset alkaa taivastelee, että en näytä yhtään niin vanhalta että voisin olla naimisissa. Tai aivan vitun ärsyttävä "koskas tulee lapsia?", ihan kun ihmisen tehtävä olisi muka hankkia lapsia.
Mikäli profiilitiedoissa ilmoittamasi ikä ei ole pelkkä vitsi, niin saatan julkituontiasi tuollaisenaan hitusen "ymmärtää", joskin muussa tapauksessa luetun perusteella heltiää hyvin helposti kuva ihmisestä, joka vaikuttaa (millään tavalla kuitenkaan väheksymättä) ei niinkään ehkä kylmältä kuin ympäristönsä hajaäänistä jonkin sortin vieroitusta potevalta, vaikka tulkinta - tässä tapauksessa - edustaakin yksinomaan allekirjoittaneen ajatusta asiasta.
...Mulle kans oma raksu. 
Vaatimuksina rehellisyys ja pieni pilke silmäkulmassa. *sydän*
Haluu halii. 
Parisuhteissa on tosiaan se huono puoli, että ne on todella hyviä harhautuksia omasta itsestä. Kun vieressä on jatkuvasti toinen ihminen, johon keskittyä, on helppo olla käyttämättä aikaa ja energiaa omien sisäisten asioiden kanssa painimiseen, se kun on niin hankalaa ja ikävää.
(snip)
Toisaalta joskus joku itsen ulkopuolinen saattaa tarkkanäköisemmin havaita joitain itsessä olevia kehityskohtia. Usein kuitenkin erityisesti seurustelun alkuvaiheissa fokus on vahvasti toisessa ihmisessä, poissa itsestä ja omista tavoitteista, siis muista kuin siitä että 'toi tyyppi on vaan niin käsittämättömän mielenkiintoinen ja dreamy että tahdon syödä sen kaikki ajatukset!'
QFT. Tosi osuvasti sanottu.
[q]Displacer, 18.5.2008 12:39:
No sitähän mä tarkotinkin että antaisi muiden tehdä päätökset puolestaan. Kenellä nyt on luetun ymmärtämisessä "feilua".
[/q]
Fair enough.
Lisään edelliseen.
tai jos olisin tehnyt päätöksiä foorumi/irc/tms puheiden takia, tai vain sen takia että toinen ei täysin kolahda mun täydelliseen käsitykseeni täydellisestä ulkonäöstä.
-edit-
Sanovat että kauneus on katoavaista ja rakkaus ei asu kauniissa kasvoissa.
---
Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!
---
Kaks!
Välillä on tuntunut siltä että nyt saa riittää tämmönen forever alone -touhu mutta pääasiassa fiilis on ollut toinen. Tuntuu koko ajan enemmän ja rehellisemmin siltä etten mä mitään miestä tarvitse.
Ja eikös tuo olekin se ihanteellinen tavoitetila - ettei sitä seurustelukumppania tarvitse? Eihän elämässä pitäisikään olla ihmisen kokoista tyhjää koloa, johon väenvängällä yrittää löytää jonkun sitä täyttämään.
Tuntuu oikeasti siltä että oon niin hyvässä muutosvauhdissa itseni kanssa ettei kannata sitoa itseään kovin tiiviisti yhtään kehenkään. Pitää vielä vähän tutustua itseeni. Itse asiassa tää asia valkeni mulle täysin vasta viime syksynä, kun oikeasti ymmärsin että käytännössä kaikki ihmissuhteeni ovat kaatuneet siihen, etten oo vielä ihan sinut itseni kanssa, en oo osannut käsitellä asioita pääni sisällä tai sen ulkopuolella. Oon kuvitellut ja toisaalta odottanut kaikenlaista älytöntä.
Lupasin itselleni, että hoidan oman pääni selväksi ennen kun alan edes haihatella mitään parisuhdejuttuja. Saa nähdä sitten millainen selväpäisyyden taso mulle riittää. :D
sanoisin, että on parempi olla täysin sinut ittensä kanssa ennekun lähtee suhteeseen, ettei hae toisesta korjausta tai harhautusta omiin ongelmiinsa. Tosin kyllä sen sinkkunakin osaa tehdä. Laittaa vaan kalenterin täyteen ni ei oo aikaa kohdata itteensä.
Mulla suhteet kaatunu kommunikaation puutteeseen. Se on jotain mitä pitää siis yrittää kehittää. Se on toisaalta mun elämässä suuri haaste muutenkin, joten en tiiä miten siitä ongelmasta pääsee yli*täh*
Mulla kanssa nyt niin kova muutosvauhti ja tarve, etten haluis että kukaan tulee siihen väliin sekottamaan pakkaa ja tunteita. Muutenkin just toi alkuvaihe tuntuu omalle päälle olevan aina liikaa.
Kyllä sieltä joku sopiva joskus löytyy, jos löytyy. Jos ei ni sit ei.
Taas se on todettu, että voi hyvä luoja, että sinkkuna on kivaa*pepsodent*
Täällä aijon olla taas kyllä hyyyyvin pitkään.
Diggaan eniten siitä, että kun ei ole sitä toista ihmisitä joka varaa mun ajatustoimintaa ittelleen voin käyttää kaiken senkin ajan ja aivotoiminnan siihen, että kehitän itseäni ja tutustun uusiin ihmisiin ja vanhoihin kavereihinkin paremmin.
sanoisin, että on parempi olla täysin sinut ittensä kanssa ennekun lähtee suhteeseen, ettei hae toisesta korjausta tai harhautusta omiin ongelmiinsa.
Entä jos ei päädy koskaan olemaan täysin sinut itsensä kanssa? Onkohan meistä kukaan koskaan täysin sinut itsensä kanssa?
Ei varmaan, jolloin haaste on löytää se sopiva "itsensä-sinut-kanssa-olemisen" taso johon tyytyä.
Tai sit ei vaan kannata stressaa ihan hirveesti tosta ja luottaa siihen että kyllä se suhde sieltä napsahtaa sitten kun on siihen valmis, ja jos se elämään sopii.
-
Parisuhteissa on tosiaan se huono puoli, että ne on todella hyviä harhautuksia omasta itsestä. Kun vieressä on jatkuvasti toinen ihminen, johon keskittyä, on helppo olla käyttämättä aikaa ja energiaa omien sisäisten asioiden kanssa painimiseen, se kun on niin hankalaa ja ikävää.
Toisaalta joskus joku itsen ulkopuolinen saattaa tarkkanäköisemmin havaita joitain itsessä olevia kehityskohtia. Usein kuitenkin erityisesti seurustelun alkuvaiheissa fokus on vahvasti toisessa ihmisessä, poissa itsestä ja omista tavoitteista, siis muista kuin siitä että 'toi tyyppi on vaan niin käsittämättömän mielenkiintoinen ja dreamy että tahdon syödä sen kaikki ajatukset!'
Millähän hopeatarjottimella näitä voisi saada sopivassa suhteessa, niin että voisi itse kasvatella itseään ja samalla poimia yllättäviä vaikutteita muilta. Uskoisin kuitenkin, että mikä tahansa selväpäisyydentaso elämässä saattaa tulla vastaan, sen huomaa ennen pitkää taas auttamattoman vähäiseksi ja pitää palata sorvin ääreen, oli sitten suhteessa toiseen ihmiseen tai autuaan keskittyneesti itseensä. Kumpikaan tilanne ei sulkene pois mahdollisuuksia löytää itsestään enemmän.
Muutos on jatkuvaa, ja kokoajan pitäisi pystyä kehittymään jonkin verran että pystyy selviämään muuntuneissa tilanteissa.
Ulkopuolinen voi huomauttaa kehityskohdista sekä sinkkuna että suhteessa.
Suhteessa ja sinkkuna kehitys on jossain määrin erilaista. Suhteessa oma kehitys on riippuvainen suhteen tilasta. Jos suhteessa menee hyvin ei halua kehittyä sellaisiin suuntiin mitkä voi viedä kauemmas siitä toisesta. Jos siitä haluaa jollain tasolla irrottautua saattaa lähteä "tahalteen" kehittymään erisuuntaan, jotta saisi irrottauduttua siitä.
Sinkkuuden parhaimpia puolia on omasta mielestä se, että kukaan ja mikään ei rajoita niin paljoa kehityksen suuntaa. Kyllähän oma elämäntilanne, duunit, perhe ja ystävät vaikuttaa jonkin verran siihen kehitykseen ja myös alitajuisesti siihen mihin suuntaan antaa itsensä kehittyä, mutta niiden vaikutus ei ole niin suurta kuin kumppanin "ohjaama". Ainakin itsellä yksinoloajan määrä asettaa sinkkuudelle enemmän mahdollisuuksia kehittyä henkisesti yksilönä. Parisuhteessa se helpommin menee juuri siihen yhteisolon helpottavaan kehitykseen. Sekin on tietenkin tärkeetä ja se heijastuu myös muihin elämän alueille kun parisuhteeseen.
Parisuhteessa se helpommin menee juuri siihen yhteisolon helpottavaan kehitykseen. Sekin on tietenkin tärkeetä ja se heijastuu myös muihin elämän alueille kun parisuhteeseen.
Voisiko olla mahdollista että parisuhteen edustama "yhteiskehitys" voisi tuoda mukanaan oivalluksia ja kehitysaskeleita, mitä yksin ei voi saavuttaa?
---
sanoisin, että on parempi olla täysin sinut ittensä kanssa ennekun lähtee suhteeseen, ettei hae toisesta korjausta tai harhautusta omiin ongelmiinsa.
---
Entä jos ei päädy koskaan olemaan täysin sinut itsensä kanssa? Onkohan meistä kukaan koskaan täysin sinut itsensä kanssa?
Ei varmaan, jolloin haaste on löytää se sopiva "itsensä-sinut-kanssa-olemisen" taso johon tyytyä.
Tai sit ei vaan kannata stressaa ihan hirveesti tosta ja luottaa siihen että kyllä se suhde sieltä napsahtaa sitten kun on siihen valmis, ja jos se elämään sopii.
Njoo toi tuli väärällä tavalla ulos.
Sanotaan mieluummin että tarpeeks hyvin, ettei tartte sitä toisen persoonaa korjaamaan omaa persoonaansa, mutta että se toinen voi olla apuna ongelmissa.
Joo tulee kun tulee. ei sitä kannata lähtee ettimään, kun se kuitenkin iskee just kun sitä vähiten odottaa
No. Tää visiitti täällä päätty nopeesti! Löyty sitten vahingossa hippityttö joka viihtyy dekkien takana. Joten bye bye
---
Kyllä minusta avioliitto tuo lisäarvoa parisuhteeseen. Se on merkki pysyvästä sitoutumisesta toiseen ihmiseen. Kun molemmat parisuhteen osapuolet ovat tehneet tälläisen sitoumuksen, tulee yhteisestä elämästä jotenkin tasaisempaa ja pysyvämpää. Silloin jotenkin tietää, että molemmat ovat sitoutuneet täysillä yhteiseen perheeseen ja että pienemmät tai isommatkaan ongelmat eivät sitä millään lailla enää hetkauta. Itselläni ainakin kynnys avioeron ottamiseen olisi todella suuri. Uskon muutenkin, että vaikka itse ei perustaisi avioliitosta, mutta jos tosiaan rakastaa jotakuta, kenelle avioliitto on tärkeä, niin silloin kyllä menee naimisiin.
Eihän se tarkoita, että on joku tunnehirviö, jos haluaa naimisiin ja lapsia? Mielestäni sinun maailmankuvasi on jotenkin tosi kyyninen. Minä itse ainakin haluan uskoa avioliittoon ja ikuiseen rakkauteen. Vaikka asiat eivät aina menisikään kuten oli tarkoitus, niin silti en suostu vajoamaan kyynisyyteen...
---
Mun täytyy esittää eriävä mielipide. Mun mielestä avioliitto ei todellakaan tuo mitään lisäarvoa suhteeseen, enemmänkin päinvastoin. Oon seurustellut pitkään ja ollut naimisissakin jo muutaman vuoden, joten kokemusta on kummastakin. Meidän suhde oli tasainen ja pysyvä kyl ennen naimisiinmenoakin. En olisi todellakaan edes harkinnut koko juttua, jos en olisi luottanut siihen että toinen pysyy siinä suhteessa myös. Me mentiin naimisiin vaan niiden bileiden takia, sillä paperilapulla ei ole mulle mitään lisäarvoa. Jälkikäteen ajatellen välillä harmittaa et mentiin naimisiin, koska monet ihmiset (useimmiten miehet) suhtautuu muhun nykyään niin kuin sairastaisin jotain mätäpaiseruttoa kun kuulevat mun olevan naimisissa. Tai toinen ärsyttävä on kun ihmiset alkaa taivastelee, että en näytä yhtään niin vanhalta että voisin olla naimisissa. Tai aivan vitun ärsyttävä "koskas tulee lapsia?", ihan kun ihmisen tehtävä olisi muka hankkia lapsia.
Mun mielestä menee kategoriaan "tunnehirviö" tai ainakin hemmetin rajoittunut, jos naimisiinpääsy ja lasten hankkiminen on niin tärkeitä asioita elämässä ettei ilman voi olla onnellinen.
No mutta jos olet mennyt naimisiin pelkkien bileiden takia, niin ei kai avioliitto sitten tuo mitään lisäarvoa sinun parisuhteeseesi.
Avioliitto on muuten hyvä juttu myös siinä tapauksessa, että toiselle puolisolle käy jotain. Taikka jos hankkii lapsia, niin ei tarvitse erikseen todistella jokaisen lapsen isyyttä.
Mitä edes tarkoitatte tuolla tunnehirviöllä? :D Kyllä itse ainakin voin olla onnellinen ilman avioliittoa ja lapsia, mutta pidän niitä silti yhtenä merkityksellisimmistä asioista elämässä. Joten toki myös pyrin saamaan molemmat.
---
---
cut
---
Me mentiin naimisiin vaan niiden bileiden takia, sillä paperilapulla ei ole mulle mitään lisäarvoa. Jälkikäteen ajatellen välillä harmittaa et mentiin naimisiin, koska monet ihmiset (useimmiten miehet) suhtautuu muhun nykyään niin kuin sairastaisin jotain mätäpaiseruttoa kun kuulevat mun olevan naimisissa. Tai toinen ärsyttävä on kun ihmiset alkaa taivastelee, että en näytä yhtään niin vanhalta että voisin olla naimisissa. Tai aivan vitun ärsyttävä "koskas tulee lapsia?", ihan kun ihmisen tehtävä olisi muka hankkia lapsia.
---
Mikäli profiilitiedoissa ilmoittamasi ikä ei ole pelkkä vitsi, niin saatan julkituontiasi tuollaisenaan hitusen "ymmärtää", joskin muussa tapauksessa luetun perusteella heltiää hyvin helposti kuva ihmisestä, joka vaikuttaa (millään tavalla kuitenkaan väheksymättä) ei niinkään ehkä kylmältä kuin ympäristönsä hajaäänistä jonkin sortin vieroitusta potevalta, vaikka tulkinta - tässä tapauksessa - edustaakin yksinomaan allekirjoittaneen ajatusta asiasta.
Öhhköhh, 18v tuskin on ollut naimisissa "muutaman vuoden", koska siihenhän edelleen vaaditaan erikoislupa eikä taida "halutaan bileet" riittää :D
[q]siveys, 18.5.2008 13:27:
---
[Klip from above
[/q]
Niinno klubbarin peristeella susta saa kuvan että oot kyyninen paska, mut oikeesti oot tosi kiva tyyppi. Nettiminän ja tosiminän ero voi olla oikeasti kuin yö ja päivä, minkä vuoksi en laske oikeaksi tutustumiseksi muut kuin kasvoista kasvoihin tutustumiset. Esimerkiksi Arx ja Jone antaa netissä itsestään kuvan että ovat todella mulkkuja, Arx on toki sitä oikeastikin mutta ainakin se on lutuinen^_^
Ja mitä tulee ulkonäköön, ulkonäköihanteetkin voivat muuttua vuosien myötä. Aikoinani en voinut sietää naisessa pientäkään lihavuuden suuntaan antavaa merkkiä. Tapailtuani tovin erästä tuhtia neitosta olen alkanut pitää enemmän ja enemmän, vähän muhkummista naisista. Siksitoisekseen ulkonäkö on katoavaista, viimeistään neljänkympin kohdalla suurimmalla osalla alkaa roikkua paikat miten sattuu ja jos aikoinaan on tehnyt valintansa ulkonäköön perustuen voi olla hyvin vaikeaa sulattaa muuten mulkkua partneria. Tosin, naisethan yleensä ihastuu vain renttuihin ja mulkkuihin.
---
---
---
cut
---
cut
---
cut
---
Öhhköhh, 18v tuskin on ollut naimisissa "muutaman vuoden", koska siihenhän edelleen vaaditaan erikoislupa eikä taida "halutaan bileet" riittää :D
Ymmärsit siis sarkasmini. ;)
Taas se on todettu, että voi hyvä luoja, että sinkkuna on kivaa*pepsodent*
Täällä aijon olla taas kyllä hyyyyvin pitkään.
Diggaan eniten siitä, että kun ei ole sitä toista ihmisitä joka varaa mun ajatustoimintaa ittelleen voin käyttää kaiken senkin ajan ja aivotoiminnan siihen, että kehitän itseäni ja tutustun uusiin ihmisiin ja vanhoihin kavereihinkin paremmin.
Hah, jotenki tästä mä muistin pitkästä aikaa aivan loistavan quoten :D http://ircquotes.fi/?30507
Aina ku **tuttaa tää sinkkuna olo niin luen tämän tekstin ja mieliala paranee taas reilusti
Näitä et tule kuulemaan koskaan vaimosi suusta.
-Sinä olet niin seksikäs krapulassa.
-Loistopieru! Päästäpä toinen!
-Mieluummin katson sinun kanssa jalkapalloa ja juon olutta kuin menen shoppailemaan.
-Eiköhän tilata Jallu!
-Mennään kuule ostoskeskukseen, niin voit ihailla naisten takapuolia.
-Kulta - uuden naapurin tytär ottaa taas aurinkoa, tule katsomaan.
-Tee minulle palvelus, unohda se typerä ystävänpäiväkortti ja osta itsellesi pari golfmailaa.
-Kyllähän minä ymmärrän, hääpäivämme tulee joka vuosi, mene vain poikien kanssa metsästämään, se vähentää stressiä.
-En kyllä suostu suuseksiin ellet laske koko lastia kurkkuuni.
-Vai haluaisit harrastaa seksiä minun ja minun seksikkään kaverini kanssa,kyllä se sopii.
-Kyllä minä maksan.
-En minä tarvitse uusia vaatteita, minulla on niitä vaikka kuinka paljon ennestään.
-Vaihdoin juuri meidän autosta pakoputken ja kaikki hihnat sekä öljyt.
-Ei sinun tarvitse tulla katsomaan minun sukulaisiani, menen yksin.
-Minä ymmärrän! Ei tarvitse selittää.
-Minä osaan.
-Olitpa myöhään ulkona kavereiden kanssa...Hyvä että sinulla on hauskaa tekemistä.
-Kyllä naisenpaikka on kotona, sano sinä ukko mitä haluat.
-Katso mitä toin kaupasta..uusi Sarah Youngin Pornovideon!
-Juo vaan..Avaanko sinulle kaljapullon vai teenkö kossusta siivun?
-Ota rahaa siitä minun lompakosta, niin ei aina tarvitse kavereitten sulle tarjota.
-Helvetti! Tänä jouluna en kyllä kutsu Äitiä kylään.
-Ostetaanko uusi auto vai moottorivene? Kun minä en jaksa enää niitä ulkomaanmatkoja.
-Sen jälkeen kun minä olen hakenut sulle uuden kaljan, niin otan kyllä suihin, sanot mitä sanot.
---
---
---
---
cut
---
cut
---
cut
---
Öhhköhh, 18v tuskin on ollut naimisissa "muutaman vuoden", koska siihenhän edelleen vaaditaan erikoislupa eikä taida "halutaan bileet" riittää :D
---
Ymmärsit siis sarkasmini. ;)
Joo, oon vähän urpo :D
[q]Lyylikki, 6.8.2009 09:58:
Mä olen nyt ollut niin kauan sinkkuna, että en mä yleensä edes ajattele asiaa sillain, että mitä multa puuttuu. No sitten kuitenkin välillä tulee sellaisia hetkittäisiä juttuja, joita ei oikein itse itselleen pysty toteuttamaan tai ystävätkään ei ihan samaan yllä.
Eilen kun pyörin sängyssä, enkä oikein meinannut saada unta, niin yhtäkkiä tuli semmonen fiilis, että olis ihana, kun joku muu riisuis mun pikkuhousut. Jostakin muistui mieleeni se fiilis, kun joku muu ottaa sun alushousujen reunoista kiinni ja itse joutuu vähän nostamaan pyllyä pois alustalta, jotta se toinen saa ne pois ja rullattua nilkkoihin. Siinä on jotain jännää siinä tilanteessa. En tiedä.
Okei, ei siihen tilanteeseen päästä ihan sillain vaan, eikä se ehkä jää ihan vaan siihen pikkuhousujen riisumiseen, mutta jotenkin viime yönä mun tuli ikävä pelkästään sitä.
[/q]
Tää oli niin hauskasti kirjoitettu*plur*. Mutta juu, se on ihan mukavaa.. Ja tietty kaikki muu läheisyys, tai ainakin mä kaipasin sitä kovin sinkkuna. Eikä siihen auta mitkään random-tutut viikonloppuna..
Pitkästä aikaa taas täällä. Ei paha.