SINKKULUUKKU
[q]Materian, 16.8.2007 12:28:
---
Freja, 14.8.2007 07:24:
onks tää nyt sitä sinkkuna olemista, et joka suunnassa näkee koko ajan komeita miehiä, vai onks se vaan tää kesä? 
---
miten noin kaunis nainen voi olla sinkku?*pihkassa*
[/q]
Nirsot runkkaa ^^
Joo kesällä saattaa olla jopa ihan kivaa sinkkuna. Pimeessä kylmässä ja märässä talvessa ei niinkään. Alkaa itelläkin vähän korpeemaan tää jo kahden vuoden sinkkuilu.
[q]Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:47:
Hyvä ^__^
[/q]
^___________________________________________^
onx tää niiq se äm-irc q täälki juzgaillaa tällee ettei tarvii kommaa toisen profiilii niiq?
Mä niin rakastan flirttailua 
[q]anniharha, 16.8.2007 17:54:
---
Lyylikki, 16.8.2007 14:04:
---
sapeli, 16.8.2007 13:59:
---
Lyylikki, 15.8.2007 17:56:
Silloin kun parisuhteessa on 1+1 ja tulos on enemmän kuin 2, se on toimivaa. Jos parisuhdetta taas ajattelee kaavalla ½ + ½, niin joku mielestäni mättää.
---
Uu, harvinaisen hyvin sanottu. Saako quotata toisaalle? 
---
Aivan vapaasi. Hyvähän se vaan on, jos joku muukin on samaa mieltä 
---
Lisää samaa mieltä olevia o/
½ + ½ -ajattelumallista tulee mulle mieleen lähinnä lapsena luetut sadut. Sammakosta tulee prinssi vasta prinsessan suudelman myötä, prinsessa herää unestaan vain prinssin suudellessa häntä... Joo morjens, siihen on syynsä miks ne jutut lukevat juuri satukirjoissa 
Jos ihminen ei pärjää omillaan tai arvosta itseään yksilönä, kuinka se pystyisi tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen toisen kanssa? Liian usein olen katsonut vierestä, kuinka suhteet kaatuvat toisen palvoessa rakastaan pelastajana ja täydellisyyden tuojana. Tilanne on väistämättä johtanut joko hyväksikäyttöön (hahaa, toi hölmö tekee mitä vaan mun vuokseni ja antaa kaiken anteeksi, mähän voin myös tehdä mitä vaan eikä se silti jätä mua yksin) tai palvonnan kohteena olevan karkuunlähtöön (apua, se ei rakasta mua jos en ole täydellinen, mä en jaksa olla täydellinen, mä tahdon olla ihminen enkä jumalolento).
Masennuksen ja muutaman muun kriisin läpikäyneenä olen toki itsekin usein sortunut hetkellisiin haavekuviin ja toivonut löytäväni neliraajaisen prozac-pillerin, joka pysyvästi muuttaisi pilvet hattaroiksi ja värjäisi loskan vaaleanpunaiseksi. Nykyisin saatuani sekä elämäni että pääni vähän parempaan järjestykseen olen huomannut, etten mä tahtoisi elää sellaisessa maailmassa. Hyvät hetket tuntuvat paljon paremmilta, kun välillä on niitä neutraaleja tai huonojakin. Mielestäni se pätee niin parisuhteisiin kuin elämään ylipäätään. Mikään ei ole varmaa tai ikuista - tai jos tahtoo uskoa että oma rakkaus on, niin se siirappi voi kuitenkin joskus tauota parisuhteen ulkopuolisista syistä. Mä ainakin tahdon löytää jonkun, joka pysyy vierellä ne huonotkin hetket, sillä ne kuuluvat mun elämään siinä missä yltiöonnellisetkin. En mä tahdo hukuttautua hattaraan, tahdon mieluummin elää täysiä ja kolhujen sattuessa kirota ja itkeä tuskan pois pelkäämättä, että toinen säikähtää itkusta turvonneita kasvoja ja lähtee etsimään ikuista, horjuttamatonta onnea muualta.
Viime aikoina olen kuullut aivan liian monta kertomusta, kuinka saduista omaksutut haavekuvat ovat kääntyneet karmivaksi todeksi. Varsinkin kotiseuduilla susirajan suunnassa itsemurhatilastoihin on ilmestynyt aivan liian monta tuttua tai tutun tuttua päälle parikymppistä nuortamiestä, joiden elämä on päättynyt parisuhteen loppumiseen. Niillä seuduilla kun perinteisesti ei tunteista puhuta iltasatuiän jälkeen, eikä telkkarisaippuakaan kerro tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, vaan dramatisoi elämän pelkäksi rakkaudeksi ja kuolemaksi. Meidän äidit ja isät pysyvät naimisissa vaikka rakkaus olisikin hiipunut, ne eivät ole eroavaa sukupolvea, siitä mahdollisuudesta ei edes keskustella. Kun oma ensirakkaus kävelee vastaan, se iskee lujempaa kuin mikään muu aiemmin, satuprinsessa tuntuu löytyneen ja elämä saa sisältöä, jota pelkkä mäskipönttö ja pilluralli eivät ole tarjonneet. Kun emäntä sitten vaihtaakin sut siihen jonka korolla on tuunatumpi, jää jäljelle vain tiskivuori, kylmä sänky, tyhjä mäskipönttö ja helvetillinen ikävä, eikä kukaan olekaan kertomassa kuinka siitä selvitään. Ilman sua mulla ei ole mitään, ilman sua minä en ole mitään. Joillakin tilanne menee viimeiseen pisteeseen ja pelkistyy yhteen laukaukseen. Joissakin tapauksessa kahteen, kun ex on otettu mukaan hautausmaalle.
Ja kun Klubbariin kertoo mielipiteensä, on ilmeisen fiksua tarkentaa pari asiaa: kyllä, mielipiteet ovat vain minun näkemyksiäni ja perustuvat tähän asti kertyneeseen, vielä kohtuullisen lyhyeen elämänkokemukseeni. Jos olet eri mieltä niin ole vaan - voihan mun omatkin käsitykseni muuttua vielä jonain päivänä. Edellisen kappaleen esimerkki on toki karrikoitu näkökulma ja ½ + ½ -ajattelun kapea ääripää, mutta terävästi se pistää kun kuulee entisten koulukavereiden äitien itkun heidän lukiessaan poikiensa viimeisiä sanoja. Rakkaus on maailman vahvin voima, mutta voidakseen jakaa sitä eteenpäin se tulee löytää ensin itsestään, ettei tarvitse imeä toista kuiviin.
Kuulostinpa irstaalta tuon viimeisen lauseen lopussa. 
[/q]
pannaax?
[q]anniharha, 16.8.2007 19:37:
---
Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:33:
pannaax?
---
no tiätty, nyt vai heti? =)))
[/q]
Nyt heti!
[q]Lyylikki, 16.8.2007 14:04:
---
sapeli, 16.8.2007 13:59:
---
Lyylikki, 15.8.2007 17:56:
Silloin kun parisuhteessa on 1+1 ja tulos on enemmän kuin 2, se on toimivaa. Jos parisuhdetta taas ajattelee kaavalla ½ + ½, niin joku mielestäni mättää.
---
Uu, harvinaisen hyvin sanottu. Saako quotata toisaalle?
---
Aivan vapaasi. Hyvähän se vaan on, jos joku muukin on samaa mieltä
[/q]
Lisää samaa mieltä olevia o/
½ + ½ -ajattelumallista tulee mulle mieleen lähinnä lapsena luetut sadut. Sammakosta tulee prinssi vasta prinsessan suudelman myötä, prinsessa herää unestaan vain prinssin suudellessa häntä... Joo morjens, siihen on syynsä miks ne jutut lukevat juuri satukirjoissa
Jos ihminen ei pärjää omillaan tai arvosta itseään yksilönä, kuinka se pystyisi tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen toisen kanssa? Liian usein olen katsonut vierestä, kuinka suhteet kaatuvat toisen palvoessa rakastaan pelastajana ja täydellisyyden tuojana. Tilanne on väistämättä johtanut joko hyväksikäyttöön (hahaa, toi hölmö tekee mitä vaan mun vuokseni ja antaa kaiken anteeksi, mähän voin myös tehdä mitä vaan eikä se silti jätä mua yksin) tai palvonnan kohteena olevan karkuunlähtöön (apua, se ei rakasta mua jos en ole täydellinen, mä en jaksa olla täydellinen, mä tahdon olla ihminen enkä jumalolento).
Masennuksen ja muutaman muun kriisin läpikäyneenä olen toki itsekin usein sortunut hetkellisiin haavekuviin ja toivonut löytäväni neliraajaisen prozac-pillerin, joka pysyvästi muuttaisi pilvet hattaroiksi ja värjäisi loskan vaaleanpunaiseksi. Nykyisin saatuani sekä elämäni että pääni vähän parempaan järjestykseen olen huomannut, etten mä tahtoisi elää sellaisessa maailmassa. Hyvät hetket tuntuvat paljon paremmilta, kun välillä on niitä neutraaleja tai huonojakin. Mielestäni se pätee niin parisuhteisiin kuin elämään ylipäätään. Mikään ei ole varmaa tai ikuista - tai jos tahtoo uskoa että oma rakkaus on, niin se siirappi voi kuitenkin joskus tauota parisuhteen ulkopuolisista syistä. Mä ainakin tahdon löytää jonkun, joka pysyy vierellä ne huonotkin hetket, sillä ne kuuluvat mun elämään siinä missä yltiöonnellisetkin. En mä tahdo hukuttautua hattaraan, tahdon mieluummin elää täysiä ja kolhujen sattuessa kirota ja itkeä tuskan pois pelkäämättä, että toinen säikähtää itkusta turvonneita kasvoja ja lähtee etsimään ikuista, horjuttamatonta onnea muualta.
Viime aikoina olen kuullut aivan liian monta kertomusta, kuinka saduista omaksutut haavekuvat ovat kääntyneet karmivaksi todeksi. Varsinkin kotiseuduilla susirajan suunnassa itsemurhatilastoihin on ilmestynyt aivan liian monta tuttua tai tutun tuttua päälle parikymppistä nuortamiestä, joiden elämä on päättynyt parisuhteen loppumiseen. Niillä seuduilla kun perinteisesti ei tunteista puhuta iltasatuiän jälkeen, eikä telkkarisaippuakaan kerro tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, vaan dramatisoi elämän pelkäksi rakkaudeksi ja kuolemaksi. Meidän äidit ja isät pysyvät naimisissa vaikka rakkaus olisikin hiipunut, ne eivät ole eroavaa sukupolvea, siitä mahdollisuudesta ei edes keskustella. Kun oma ensirakkaus kävelee vastaan, se iskee lujempaa kuin mikään muu aiemmin, satuprinsessa tuntuu löytyneen ja elämä saa sisältöä, jota pelkkä mäskipönttö ja pilluralli eivät ole tarjonneet. Kun emäntä sitten vaihtaakin sut siihen jonka korolla on tuunatumpi, jää jäljelle vain tiskivuori, kylmä sänky, tyhjä mäskipönttö ja helvetillinen ikävä, eikä kukaan olekaan kertomassa kuinka siitä selvitään. Ilman sua mulla ei ole mitään, ilman sua minä en ole mitään. Joillakin tilanne menee viimeiseen pisteeseen ja pelkistyy yhteen laukaukseen. Joissakin tapauksessa kahteen, kun ex on otettu mukaan hautausmaalle.
Ja kun Klubbariin kertoo mielipiteensä, on ilmeisen fiksua tarkentaa pari asiaa: kyllä, mielipiteet ovat vain minun näkemyksiäni ja perustuvat tähän asti kertyneeseen, vielä kohtuullisen lyhyeen elämänkokemukseeni. Jos olet eri mieltä niin ole vaan - voihan mun omatkin käsitykseni muuttua vielä jonain päivänä. Edellisen kappaleen esimerkki on toki karrikoitu näkökulma ja ½ + ½ -ajattelun kapea ääripää, mutta terävästi se pistää kun kuulee entisten koulukavereiden äitien itkun heidän lukiessaan poikiensa viimeisiä sanoja. Rakkaus on maailman vahvin voima, mutta voidakseen jakaa sitä eteenpäin se tulee löytää ensin itsestään, ettei tarvitse imeä toista kuiviin.
Kuulostinpa irstaalta tuon viimeisen lauseen lopussa.
[q]Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:42:
lel pist privaa ni saat kakkoseen
[/q]
Sinkkuluukku @ Klubitus.org - Ja saat mitä tilaat
[q]anniharha, [
---
½ + ½ -ajattelumallista tulee mulle mieleen lähinnä lapsena luetut sadut. Sammakosta tulee prinssi vasta prinsessan suudelman myötä, prinsessa herää unestaan vain prinssin suudellessa häntä... Joo morjens, siihen on syynsä miks ne jutut lukevat juuri satukirjoissa
Jos ihminen ei pärjää omillaan tai arvosta itseään yksilönä, kuinka se pystyisi tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen toisen kanssa? Liian usein olen katsonut vierestä, kuinka suhteet kaatuvat toisen palvoessa rakastaan pelastajana ja täydellisyyden tuojana. Tilanne on väistämättä johtanut joko hyväksikäyttöön (hahaa, toi hölmö tekee mitä vaan mun vuokseni ja antaa kaiken anteeksi, mähän voin myös tehdä mitä vaan eikä se silti jätä mua yksin) tai palvonnan kohteena olevan karkuunlähtöön (apua, se ei rakasta mua jos en ole täydellinen, mä en jaksa olla täydellinen, mä tahdon olla ihminen enkä jumalolento).
Masennuksen ja muutaman muun kriisin läpikäyneenä olen toki itsekin usein sortunut hetkellisiin haavekuviin ja toivonut löytäväni neliraajaisen prozac-pillerin, joka pysyvästi muuttaisi pilvet hattaroiksi ja värjäisi loskan vaaleanpunaiseksi. Nykyisin saatuani sekä elämäni että pääni vähän parempaan järjestykseen olen huomannut, etten mä tahtoisi elää sellaisessa maailmassa. Hyvät hetket tuntuvat paljon paremmilta, kun välillä on niitä neutraaleja tai huonojakin. Mielestäni se pätee niin parisuhteisiin kuin elämään ylipäätään. Mikään ei ole varmaa tai ikuista - tai jos tahtoo uskoa että oma rakkaus on, niin se siirappi voi kuitenkin joskus tauota parisuhteen ulkopuolisista syistä. Mä ainakin tahdon löytää jonkun, joka pysyy vierellä ne huonotkin hetket, sillä ne kuuluvat mun elämään siinä missä yltiöonnellisetkin. En mä tahdo hukuttautua hattaraan, tahdon mieluummin elää täysiä ja kolhujen sattuessa kirota ja itkeä tuskan pois pelkäämättä, että toinen säikähtää itkusta turvonneita kasvoja ja lähtee etsimään ikuista, horjuttamatonta onnea muualta.
[/q]
Veit sanat suustani!
[q]Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:44:
---
anniharha, 16.8.2007 19:43:
---
Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:42:
lel pist privaa ni saat kakkoseen
---
Sinkkuluukku @ Klubitus.org - Ja saat mitä tilaat
---
ei tääl oo ku kiimasii junglisteja ja lihavia naisia
[/q]
Emmä ny väittänytkään et valikoima olis laaja, hö, pitää vaa valita oikein. 
ps. itsehän kuulun ensiksimainittuihin, mmgay
Tää kesä ei ole juuri mun kohdalla kaivannut parisuhdetta, tulevasta syksystä puhumattakaan :)
Etäsuhde, anyone?
[q]Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:59:
---
anniharha, 16.8.2007 19:53:
---
ja hei mä oottelen tääl vieläki sitä panemispuolta, vähä evvvkta joku tällane nettizexi!
---
no vittu varmaa mä lähen jyväskylään asti. soita ku oot pääkaupungis :P
[/q]
Tyypillinen mies, aina vongutaan mutta koskaan ei anneta. Tyhjii sanoi mut missä teot, hä? 
eiku siis ONX MEIL TREFFIT! vitsi sinqluuq on niinku esim PARAST IKIN! Ö______^
No ois tää sinkkuilu ihan kiva lopettaakin. Mut en lopeta, ellei rakkaus runttaa tätä miestä polvilleen.
[q]anniharha, 16.8.2007 17:54:
---
Jos ihminen ei pärjää omillaan tai arvosta itseään yksilönä, kuinka se pystyisi tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen toisen kanssa? Liian usein olen katsonut vierestä, kuinka suhteet kaatuvat toisen palvoessa rakastaan pelastajana ja täydellisyyden tuojana. Tilanne on väistämättä johtanut joko hyväksikäyttöön (hahaa, toi hölmö tekee mitä vaan mun vuokseni ja antaa kaiken anteeksi, mähän voin myös tehdä mitä vaan eikä se silti jätä mua yksin) tai palvonnan kohteena olevan karkuunlähtöön (apua, se ei rakasta mua jos en ole täydellinen, mä en jaksa olla täydellinen, mä tahdon olla ihminen enkä jumalolento).
[/q]
Eipä tuota vaan voisi paremmin sanoa.
On todella vaikeata rakastaa ihmistä, joka ei rakasta tai edes arvosta itseään. Menee vääjäämättä siihen, että hän odottaa sinulta 24/7 huomiota ja mikäli se jossakin vaiheessa vähenee tai katkeaa, niin ollaan täysin musertuneita. Ei kovin yllättävää.
*sitäoikeaaodottel**justjoo* no kai tää sinkkuluukku on ihan mukava paikka*hih*
[q]egmondo, 17.8.2007 00:14:
*sitäoikeaaodottel**justjoo* no kai tää sinkkuluukku on ihan mukava paikka*hih*
[/q]
Kylla se sielta tulee. 
Eikos se niin mennyt, etta hyvaa kannattaa odottaa...?
[q]Scy, 20.8.2007 15:45:
Tästä johdettuna: miksi kaiken pitäisi olla niin helppoa? Miksei itsensä selvittäminen voisi olla koko elämänpituinen projekti, joka on hyvin traaginen ja raskas, mutta samalla palkitseva ja ihana. Miksi olisi tarpeen tyytyä helppoihin perinteisen romanttisen parisuhdekäsityksen ratkaisuihin, kun tilalle voisi saada jotain, joka tarjoaa saman ihanan, mutta lisäksi niin paljon enemmän. Ennen kaikkea enemmän kaikilla muilla osa-alueilla, jota tällainen avoimuuteen, luottamukseen, keskinäiseen ymmärrykseen, itsensä kehittämiseen ja myös oikeaan uskollisuuteen perustuva ihmissuhde tukee.
[/q]
Hmm, mä en sanoisi perinteistä parisuhdetta helpoksi. Tai että sellainen ei vaatisi riipivää itseanalyysiä. Sen takia kai näitä vaihtoehtoja etsitään että se yhteen sitoutuminen ei ole niin helppoa kuin luulisi. Mä vaan en silti ole varma tästä vaihtoehdosta. Siitä kai voi olla varma että kaikki ei sovi kaikille.
Mut ei kai sitä kokeilematta tiedä mistä puhuu.
Hurjan pitkiä viestejä, ei tommosia jaksa enää lukea :D
Tai ehkä mulla itellä ei oo vaan aiheesta yhtä paljoa kerrottavaa 
[q]Freja, 17.8.2007 21:08:
---
keisha, 17.8.2007 21:05:
Plaah, missä ne kivat kunnon miehet on?
---
Jos keksit, ni vinkkaa, ku mäki aattelin tilata yhen osa-aikasen.
[/q]Jos oot bi, tuu sekstaa mun kaa ;P
Hmmm... Ensin olin enemmän ihastunut siihen, mutta ei tuntunut lämpiävän. Nyt se taas on enemmän tosissaan kuin mä, ja vielä överimustasukkainen.... Mitähän täs nyt pitäis tehä? Seksi sujuu, mut flaidataan jatkuvasti. Plaah, missä ne kivat kunnon miehet on?