SINKKULUUKKU

---

---
Viime aikoina on tullut useasti fiiliksiä että täällähän on melkeen mielummin kuin "SEUKKAUSLUUKUSSA"
.. Paljon rennompaa..
---


Ainakin osin elämä on helpompaa ja suoraviivaisempaa sinkkuna, sen olen huomannut.
---


Mä taas oon ihan yllättynyt kuinka helppoa tää seurustelu on. Ei tää tunnu yhtään rajoittavalta, saan tehdä mitä haluan ja toinen tukee siinä. Vielä kun ollaan aika samanlaisia, niin ymmärtää aina toisen näkökannan asioihin, ei tule mitään suuria kommunikointiongelmia. Tai sitten oon vaan alkuhuumassa, hehe. ;-)

[q]-xx-:

Ilmaisinkohan itseni nyt varmasti tarpeeksi ympäripyöreästi

[/q]

Joo*nauru*

[q]hallucinogen, 3.8.2006 07:52:
Uuh sä oot melkeen joka miehen unelma *sydän*
[/q]

Jos hankin 3m leveän sängyn ja varalle 5 peittoa, niin tuutko mun "viereen" nukkumaan? :D

Minun mielestäni epärehellisyyteen kannustaminen on väärin, koska pidän rehellisyyttä niin suuressa arvossa. Suuri osa ihmisistä ajattelee, ettei ole mitään pahempaa kuin pettäminen.

[q]Avernian, 30.11.2006 16:52:
Dodi. Sit mennään. Huomenna?
[/q]

Mulla on kyllä koko viikonloppu buukattu täyteen töitä ja bileitä. :C

[q]Avernian, 30.11.2006 18:29:

eikä pelottavissa kohdissa ees tarvi halailla
[/q]

Onko Bondissa pelottavia kohtia? :D

SAW III:sta tai muita kauhuleffoja mä en kyllä pystyisi teattereissa katsomaan. On tässä lähiaikoina tullut pikkuveikan kanssa niitä ziigailtua kotona ja sillä menee hermot, kun pyrin roikkumaan sen niskassa tai muuten vaan olemaan liki, kun mua pelottaa niin helvetisti. :D

[q]Flügel, 2.2.2007 19:39:

Maslown tarvehierarkia!!
[/q]

Mä en haluaisi kuulostaa miltään frigidiltä, mutta miksi helvetissä fysiologisiin tarpeisiin on laitettu oikeasti elämää ylläpitävien elementtien ohelle seksi?

No joo, jatkan suklaan syömistä. :D

---
Ja mikä rakkaus on se rakkaus, että satuttaa kumppaniaan?

[q]Lene, 24.2.200711:58:
[krapula-avautuminen]
[/q]

Sana.

[q]burma, 20.3.2007 20:38:
I LOVE THIS GAME!
[/q]

*sydän* Motorhead - The Game *sydän*

[q]Janisa, 13.4.2007 00:19:
[--] vaikka itse olinkin ruhjottuna kolarin jaljilta[--]
[/q]

Mitä siellä reissussa on oikein urpoiltu? Hyvä, että olet kunnossa!

SUKLAAJUNA!!!

[q]Saarre, 26.6.2007 17:53:
väärä luukku
[/q]
klubbarista puuttuu VÄÄRÄLUUKKU :(

[q]tomii, 6.6.2010 00:11:
Tohon konemusiikki-fanitukseen liittyen voin kyllä kokemuksesta sanoa, että jos tykkää käydä PALJON bileissä, niin on aika isoa plussaa, että toinenkin osapuoli tykkää ks. musiikista ja suostuu lähtemään mukaan. Mutta pakollistako? Ei mun mielestä, mutta yleensä, oli kyse sitten mistä vain, yhteiset mieltymykset toimivat pidemmän päälle, mutta ei sitä kaikessa tarvi olla samaa mieltä.
[/q]
muutenkin samanhenkiset musiikkimaut ja -piirit ovat usein uusiin ihmisiin tutustuessa todella hyvä jäänrikkoja, koska tällöin ainakin tietää toisesta jo yhden asian, jolle molemmat todennäköisesti antavat paljon arvoa elämässään

ei tuo missään tapauksessa siis pakollista ole. se kuitenkin pienentää kertaheitolla heinäsuovaa, josta haluaa tutustua niihin, joiden kanssa on

1) jotain yhteistä ja
2) joille olisi edes jotain semisti fiksua sanottavaa

[q]aada, 10.11.2009 20:31:
Jos tasa-arvo yhdistetään siihen, että miehen ja naisen tulee käyttäytyä samalla tavalla, niin en kannata sitä.
[/q]
eihän tässä puhuta siitä, että kaikkien käytöstapojen ja -mallien pitäisi olla identtisiä, vaikkakin sukupuolien erottavat käytöstavat ovat loppupeleissä muutenkin suhteellisen olemattomat. naiset ovat vain hiljaa niistä samoista asioista, mitä miehet tekevät. kyllä tekin kaivatte nenää, raavitte pyllyä ja haistatte sormia käden käytyä jalkovälissä :P

[q]Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus valita se, miten haluaa käyttäytyä. Epätasa-arvoisuus on mielestäni sitä, että tätä valinnan mahdollisuutta ei ole tai se on huonompi kuin jollain toisella osapuolella, eli että vaikkapa naisten olisi pakko käyttäytyä tietyllä tapaa.
[/q]
eikös ne miehet jää tällä absoluuttisella toimintamallilla nimenomaan huonompaan asemaan? vaikka tästä nyt ei mitään lakia kiveen ole kirjoitetukaan (ja toivottavasti ei ikinä tarvitsekaan), ei se tarkoita, etteikö tällaisia stereotypioita pystyisi kyseenalaistamaan

en itse näe kannattavana pitää kiinni perinteestä, jossa ei yksinkertaisesti ole järkeä. todella monet hyvät jutut ja tuttavuudet jäisivät ainakin itseltäni kokematta sen takia, että ihmiset eivät jo lähtökohtaisesti voi tulla toisiaan lähemmäksi molempien osapuolien suunnalta

[q]Kannatan kyllä tasa-arvoa, mutta mieletäni se liittyy siihen, että sekä naista että miestä arvostetaan yhtä lailla itsenään, eikä esim. siten että naisia aletaan arvostamaan vasta sitten kun he omaksuvat joitakin perinteisesti miehisiä tapoja toimia.
[/q]
mielestäni niitä käyttäytymismalleja voi omaksua ihan puolin ja toisin. sillä on väliä, että millä päästään miellyttävään lopputulokseen. eli en todellakaan tarkoita tällä sitä, että nyt pitäisi sitoutua pelkästään yhteen käyttäytymisnormiin, mutta noin jyrkkä vastahakoisuus tulla vastaan niinkin yksinkertaisessa asiassa, kuin tutustuminen, ei vaan mahdu mun etiikkaan ja maalaisjärkeen

[q]Miinapiina, 5.3.2008 14:59:
---
KooKie, 5.3.2008 14:42:
Itsekin sain aika tarmolla vastauksen "EI!", kun soitin iltamyöhään kysyäkseni, mennäänkö naimisiin. :D Ai fiil the lööööv!

---

no mut noin kauniisti kieltäytyi kuitenkin
[/q]

Joo, meillä tää lepertely on ihan arkipäivää.

[q]whispering, 11.8.2008 17:18:

[pic]

Tosin lämmitysteho ei yllä ehkä ihan samaan.
[/q]

Mä vaihdankin mieheni tuollaiseen!

Kuten lisäsin, niin toi oli vaan mun henkilökohtainen fiilikseni omien kokemusteni nojalla. Ja puhuinkin ns. "oikeanlaisista kumppaneista", eli joilla ne ajatukset ja tunteet tosiaankin kohtaa. Tai siis moisen sopiminen kuulostaa mun korvaan siltä, ettei se ole automaattista, eikä luoteta toisen olevan yhtä lailla mukana jutussa, kuin mitä itse on, tai sitten ei tunneta toisen periaatteita ja toiveita elämästä tarpeeksi hyvin. Tiedä sitten, onko se hyvä pohja alkaa seurustelemaan. [/end still my 2cents]

Itse tapailin miehekettäni 4kk, jonka aikana oppi alkeet toisen ajatuksista ja tunteista, niin kyllä siinä seurustelu jatkui ilman sen ihmeellisempiä sääntökeskusteluja, kun niitä yhteisiä linjoja nimenomaan pystyi pitämään jokseenkin selvinä aiemmin opitun perusteella.

Pupuankalla tosin on myös pointti tossa, ei tietenkään saa olla liian konservatiivinen, mutta kyllä se siinä 4kk paita/peppuilun aikana selvisi, millainen toinen ihminen perusteiltaan on. :)

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.