SINKKULUUKKU
[q]-Catarina-, 18.8.2006 22:01:
Juuh,noinhan se ikävä kyllä menee*hmph* Tyhmää,jos oot kiinnostunu jostain niin sit et voi näyttää sitä, ku sit on muka liian varma nakki... tai jotain...
[/q]
Mä en jaksa mitään pelejä ja musta tää kuuluu niihin. Mieluummin sanon asita suoraan ja otan pakit ku vatvon ees-taas-ympäriämpäri....
[size=7]vaikka kyllähän se noin tuntuu menevän, valitettavasti. Mut onks se sit oikee ihminen?[/size]
[q]anniharha, 16.7.2009 22:09:
[size=4]...tai ainakin oon enemmän kuin mihinkään, mikä on Finlandersin tuotoksia, nimeltään "Oikeesti" ja tarkoitettu jotenkin romanttiseksi kokemukseksi. Oikeesti.[/size]
[/q]
Miks kaikkien pitää laittaa nykyään tekstiä näin pirun pienellä! Kauhee vaiva lukea! Ja sit kuitenkin joku ihan tyhmä juttu! Onkse muotii! Käytä sulkeita!
Oon jo kauan miettinyt: onko tuo laulaja mies vai nainen? :/
[q]Kipinä, 18.3.2009 09:05:
---
MonstersBall, 18.3.2009 00:47:
vartalosi ja pääsi välillä erottuu selvästi joku kaulan tapainen osasto, ei niin että siinä ihan kuin alataikina jonkunlaisen välitaikinan kautta muuttuu jonkunlaiseksi möhköpallon tapaiseksi (ja leukakin sulta löytyy, ja myöskin otsa, ja posket, ja nenä, ja huulia, ja kaikkea kohtalaista)
---
Tää kohta kolahti 
Nimittäin muistan nauraneeni tälle samalle ritirimpsulle joskus todella monta vuotta sitten muistaakseni city.fi:n deittiosastolla. Eli vanha vitsi...?
[/q]
Joo mä muistelen kanssa nähneeni vastaavan parisen vuotta sitten. Huomio kiinnittyi tohon huulirasva-asiaan nimittäin silloinkin :D
[q]aada, 16.12.2009 23:07:
---
siveys, 16.12.2009 19:29:
Mitä siis tarkoitit?
---
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea. Ymmärrän kyllä, jos mieheni ei tästä ole täysin samaa mieltä, mutta oletan kuitenkin, että hän haluaa miellyttää minua ja hakea sen, koska se on minulle tärkeää. Samalla tavalla voisin itse esimerkiksi tuoda aamupalaa sänkyyn, silittää mieheni paidat, toteuttaa hänen seksuaalisia toiveitaan tms. mikä ikinä hänelle onkaan tärkeää tai mitä hän toivoo.
Eli en todellakaan alkaisi itseäni toisen vuoksi muuttamaan, mutta mielestäni parisuhteessa molempien osapuolten tulee haluta miellyttää toisiaan ja ainakin itse oletan, että mieheni myös haluaa ottaa minun toiveitani huomioon samalla tavalla kuin itse haluan ottaa hänen.
[/q]
Sinänsä hassua, että suhde kaatuis siihen, että en itse juo, enkä myöskään osta koskaan muille alkoholia (ok, "juoma" voi tarkoittaa muutakin).
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
[q]Vampyrella, 8.7.2009 00:30:
Valitse ihminen, jolle sydämesi laulaa, vaikka et olisi koskaan itse osannutkaan.
Ihminen, jolle silmäsi nauravat, vaikka yleensä olisitkin vakava.
Valitse ihminen, jonka viereen kaipaat, vaikka olisit aina rakastanut itsenäisyyttä ja tullut sinuiksi yksinäisyyden kanssa.
Ihminen, joka maalaa sinulle uuden maiseman, vaikka olisitkin aina ollut tyytyväinen edelliseen.
[/q]
:')
[q]siveys, 7.7.2009 23:31:
Mitä kriteereitä minun tulisi käyttää tulevan kumppanini valinnassa?
[/q]
Vakituinen? Aikuinen? Ikuinen? Herrajumala mitkä paineet. Quottaisko ittee:
[q]kiltti, 23.8.2007 13:07:
Onko ihminen yksiavioinen?
[/q]
Annan kuitenkin käyttöön kaikenkattavan valintakriteerilistani parisuhteenmuodostuksen tiimoilta. The ihmisen pitää olla:
- sopiva.
Tuli mieleen että voit ottaa ystäväsi apuun tuohon valtavaan seulontaurakkaan. Valitset lähipiiristäsi pari erilaista tyyppiä, jotka yhdessä tuntevat sinut mahdollisimman monipuolisesti. He sitten kohtaavat potentiaalisia ehdokkaita epävirallisen haastattelutilaisuuden tiimoilta, ja voivat objektiivisesti arvioida tyttöjen (/poikien?) sopivuutta juuri sinun tarpeisiisi. Ihminenhän voi kemiapäissään tehdä kaikenlaisia virhearvioita parinvalinnassa, ja nyt kun painitaan näin Suurien ja Tärkeiden asioiden parissa, ei ole varaa virheaskeliin.
3.5v jälkeen ja 3.3kk yhdessäasumisen jälkeen poikamieselämä koittaa jälleen o/ Samalla reissulla lähti oma 4v tauolla ollut biletyselämä kans käyntiin :)
Party Party !!
[q]hallucinogen, 21.8.2006 08:21:
---
domi, 21.8.2006 08:13:
Seksin eteen ei joudu tekemään sen enempää töitä, jos on vkkp (vanha kunnon kaveripano)
---
Mulle kelpais kanssa tommoinen, mites noita saadaan? Mennään kyseleen kaikki mimmifrendit läpi et josko sillä ois puutosta mitä vois aika-ajoin helpottaa? ;D
[/q]
Toi on vaan naisille paljon hankalampaa ku miehille :P Siis se, et se ois sit vaan seksiä. Jostain joskus luin, et naisilla erittyy seksin aikana hormonia, joka sit aiheuttais sen, että kiintyy siihen partneriin. 
[size=6]vkkp ois kyl kiva[/size]
[q]domi, 22.8.2006 10:40:
---
Annakins, 22.8.2006 10:36:
Jostain joskus luin, et naisilla erittyy seksin aikana hormonia, joka sit aiheuttais sen, että kiintyy siihen partneriin.
---
Toi on kyl perseestä, tosin jos pitää pään kylmänä, ja hoitaa vaan seksin, ni kyl tommoset hormonit syrjäytetään
[size=6]Ne on kivoja[/size]
[/q]
Juu, ja riippuuhan se aika paljon myös siitä, minkälainen suhde ko. henkilön kanssa alunperinkin on ollut =D
i want out, ei vaan tunnu kotoisalta olla täällä... :(
Kyllä vaan noista ulkomaisista kielistä se on riikin ruotsi joka saa ainakin meikäläiseltä jalat alta 
Lisäksi sitä on mukavaa kuunnella ihan vain sivusta jossain kahvilassa Stokiksessa istuessa :)
[q]Timce, 3.4.2009 18:05:
Anteeksi ot, mutta minkä takia Alien ei enää tänne kirjoittele?
[/q]
Epäilisin, että pokka loppui kesken kaiken. Tuolta se huutelee kasvaneensa aikuiseksi, mutta tässä tapauksessa on hyvä muistaa perinpohjainen lähdekritiikki. :DD
Moi, oon täällä!
Miten voisi päästä, eroon sellaisesta probleemista, että olen niin epävarma itsestä, että hommat naisten kanssa ei vaan onnistu. Eräänä iltana Tabu Bar:issa 2 naista meinasi ilmeisesti tahallaan peruuttaa takaperin päälle tanssilattialla, ihan niin kuin se olisi muka vahinko. Tästä toisin muut miehet innostu ja alkoi lähennellä näitä muijia molemmilla kerroilla, kun ne huomasi, että mä juoksen karkuun niitä. Myöhemmin illasta menin Groove Barin jossa sitten joku muija kävi muhun käsiksi ja alkoi repiä minua tanssilattian suuntaan ja lauloi minulle soivan Räb-biisin tahtiin Räppiä. Mä en lähde näiden juttuihin vaan mukaan? Koska tällaiset tuntuu minusta liian kauniilta ollakseen totta? Vai olenko mä joku taneli, joka luulee maailman olevan paha? Vai mitä häh.. kaveri sanoo että ne haluaa vaan pitää mun kanssa hauskaa.. (siis hä? pitääkö kaikki perustua siihen että siitä tulee seurustelusuhde.. eiks platonisesti saa tansia ventovieraan kanssa.. häh?)
Niin ja sitten tarkennus että tämä oli normi-ilta, eli diskomusaa. Teknopiletys puolella en ole koskaan nähnyt vastaavaa tapahtuvan, muutakun 2 muijaa tullu väkisin pussaan vaikka en ees haluaisi, mutta minkäs sille voit kun pakotetaan. Yleensä teknobileissä naiset haluaa vaan puhella eli keskustella asioista. Enkä välttämättä tykkää lihatiskibaarien meille vai teille muijista.
Näin käy väkisin kun kiltamestarit lähtee baariin!
Kokeile Mark seuraavaks Mixei jos vituttaa sinkkumiehenä että naiset lähentelee :P
Täällä taas..*grr* Tosi kauanhan mä poissa olinkin..*hmph*
[q]Freja, 25.2.2010 17:17:
---
Cloud, 25.2.2010 16:23:
Mitenkäs kihlasormus onko senkin ostaminen huoraamista? Huomen lahja tuo huorien lahja?
Tuleeko näistä kestämätön olo? eikö voi näitäkään ottaa vastaan? Tuleeko epäilyksiä pahoilla teillä olemisesta? Meneekö jalat ristiin ja kipari kiinni?
---
Kihlasormusta ei osteta vain toiselle, vaan niitä "vaihdetaan" (ei kirjaimellisesti) yhdessä. Eli pariskunnat yhdessä nämä ostavat. Älä pliis lähe vänkään asiasta missä oot vähä hakoteillä..
Lueppas mun teksti uudelleen ja kommentoi jotain siihen liittyvää jos tahdot :)
[/q]
Tää nyt ei varmaan liity itse teidän väittelemään tekstiin, mut sitä vaan et kihloihin voi mennä eri tavoin. Meillä mies oli ostanut sormukset mun tietämättä ja kosi mua sitten sillä! Vihkisormukset menee sitten yhteisestä budjetista.. 
Jatkakaa!
[q]WiljamiDzay, 30.8.2006 20:54:
Dämet... Siis ainoostaan naispuolisten seuranhakuilmoitukset saa elämää foorumille... epsuu... taidan ottaa yhteyttä tasa-arvovaltuutetulle (ei kukaan sattuis tietään semmosia?) 
;D
[/q]
Päivi Romanov, http://www.tasa-arvo.fi :D
[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]
Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.
Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.
[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.
[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)
[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.
Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.
Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.
[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.
[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.
Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?
[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..
En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.
Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.
[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.
[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.
[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.
Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.