SINKKULUUKKU
Tää on mun koti. Mun maailmassa on sen koko olemassaolon ajan ollut vaan yksi jätkä, joka on pystynyt antamaan mulle toisen kodin, missä oon myös viihtynyt. En sano viihdyinkö siellä paremmin vai huonommin, on vaikea lähteä erottelees yksityiskohtia, kun kummassakin on omat hyvät puolensa, toisaalta siitä on niin pitkä aika, etten enää muistakaan kunnolla. Vaikka olenkin "sinkku", en tunne olevani yksin, enkä mitenkään vaillinainen ihmisenä ja vielä vähemmän tunnen, että mun elämässä ois joku "aukko", joka miehen tulisi täyttää. (Voi hitto näiden sun lauserakenteides ja sanavalintojes kanssa tyttö *blush*) Mun elämä on täydellistä just näin, mutta en sano, ettei se vois olla erilailla täydellistä myös seurustellessa. Mä en vain oo aatellu kokeilla millasta se seurustelu nyt ois, koska en _uskalla_ pilaa tätä täydellisyyttä, jonka oon itseni kanssa tavoittanut. Enkä mä nyt oo törmännytkään ihmiseen kenen kanssa haluaisin "kokeilla": kaikki ahdistaa heti, kun saan selville, että ne haluais "kokeilla" ja mä otan sen varotuksena, ettei kannatakaan lähteä pelleilemään. Oon löytänyt joskus ihmisen, kenen kanssa ei ahdistanut, niin ootan, että löytyy samanmoinen, ennenkuin oon valmis luopumaan nykyisestä elämäntyylistäni. Tää on aivan liian mahtavaa pilattavaks tai ees katkastavaks jonkun piiripienipyörii -pelleilyn takia. 
Elämä on. *sydän*
[q]Anselmi, 28.1.2006 19:09:
---
lohikarme, 28.1.2006 19:04:
Ihminen ei vaan ikinä oo tyytyväinen 
---
Mä oon 
[/q]
Second that. Naurettavaa, että toi "aidan toiselle puolelle" haikailu on niin yleistä. 
Onhan se hyvä olla tietyllä tapaa "kyyninen ja varautunut", koska se parantaa niin huomattavasti sinkkuelämän tasoa. Ei tarvitse ihastua joka viikko uudestaan ja aina kokea samoja tunnepohjaisia pettymyksiä. Mä en kuitenkaan kutsuisi tätä välttämättä kyynisyydeksi, vaan rationaalisuudeksi. Mun näkemyksen mukaan kyynisyys on vain kokemuksista kerääntyvää negatiivista rationaalisuutta (vaikka periaatteessa rationaalisuutta ei pystykään kokemuksitta argumentoimaan).
Mä olen aina ollut rationaalinen ihminen ja kyennyt "kyynisesti" omat tunteeni ja ihastumisen perhoset nopeasti tukahduttamaan. Veisikö tämän sitten ylitseampuvan itsekontrollin vai tunnevammaisuuden piikkiin, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että mä olen säästynyt elämässä niin jumalattoman monelta emotionaaliselta vuoristoradalta, että mun on pidettävä tätä negatiiviselta vaikuttavaa piirrettä positiivisena - omalta kannaltani.
Mulle sanotaan, että menetän elämästä niin hyviä asioita tämän piirteen vuoksi, mutta mä näen, että niiden hyvien asioiden muassa menee myös niin paljon pohjimmaista paskaa, että se kompensoi tilanteen tasaiseksi. Mä kun olen optimistinen ja positiivinen ihminen, niin mun elämä on tasaisesti vaan helvetin täydellistä.
Joojoo, "koska et tiedä paremmasta". Sitä ei voi kaivata, mitä ei ole kokenut - ja se kaipaaminen olisi hirveintä elämän onnellisuuden kannalta. Jos ja toivottavasti kun mä tulen joskus "antamaan periksi" tunteille (joita mä jotenkin julmasti käsittelen ulkosyntyisenä asiana - irrallaan musta itsestäni), niin mä haluan sen olevan pysyvää, kestävää ja tasaista ja siihen ei lähdetä tyhjänpäiväisestä everyday ihastuksesta. Vaikka kyllä mun on varmaan myönnettävä, että vähän hymyilyttää... :)
[q]RainChild, 19.5.2006 14:01:
voi jumaleissön! täs on niinku pari viikkoo jo pitäny tavata ton yhen heebon kans ja kuitenki tänää se just äsken sano sit ettei tänäänkää kerkee ja sit se kuitenki pahottelee, krpl..(joka kerta se ei oo ollu kerkeemisestä kii, esim. kerra se tuli kuumeeseen, mut kuitenki) ja sanoo, et sitä kiinnostaa kuitenkin nähdä, mut nyt sil on sit taas kova kiire 
ja et ollaan yhteyksissä jne jne...
saadana, vois niinku oikeesti pitää sen sanansa ja miettiä etukäteen, et onks sil varmasti tarpeeks aikaa
*julmetunpahasilmäMUR-hymiö*
*edit niin ja kyl mie tiiän, et koht ei harmita enää niin paljon, mut just nyt semmone kuohahdus 
[/q]
Ehm. Kuulostaa pahasti multa, kun EN halua solmia äijään kiinteämpää suhdetta. :( Sori.
[q]RainChild, 20.5.2006 21:15:
mitä sä oikeen luulit...
[/q]
Arraid. Tällaisen kuvan sain vaan ekasta postauksesta.
Joo word näille "sinkkuuden puolesta" puhuville ihmisille. Itse olen ainakin tämän viimeisen vuoden ollut täysin omillani, ja voi kyllä, mulla todellakin ON ollut kivaa. Eikä vain "kivaa vrt. itsesäälissä rypemiseen", vaan voisin sanoa olevani todella onnellinen (...ja puhuisin totta). En mä tietoisesti seurustelua karta, mutta koska mä en jaksa (enkä halua) lähteä siihen leikkiin "yrittämällä yrittämään", niin kumppani vaihtoehdot ja tilanteet mistä alotettais on hyvin harvassa (lue: 0 viimeisen vuoden aikana.) Enkä mä elä tästä "tietoisena", vaan mun pitää miettimällä miettiä, mitä tällaisessakin topikissa jorisisin. Mun elämä on vaan nimenomaan KIVAA ja ihanaa - tällä hetkellä sinkkuna.
3.5v jälkeen ja 3.3kk yhdessäasumisen jälkeen poikamieselämä koittaa jälleen o/ Samalla reissulla lähti oma 4v tauolla ollut biletyselämä kans käyntiin :)
Party Party !!
[q]hallucinogen, 27.6.2006 09:31:
[...]tuppisuita ei katella. Mikään ei oo ärsyttävämpää kun itse on äänessä 98% ajasta kun ideaalitilannen ois se Nykäsen mainitsema 50/60. Vaikka rakastankin omaa ääntäni niin ois se kiva jos toinen sanoo hitusen enemmän kuin "joo", "ehkä", "ei".
[/q]
Word. Vaikka en itse ns. hiljaisia hetkiä pidäkään kiusallisina, niin keskustelukumppanit, joilta joutuu suolimaan ulos vastaukset, ovat todella ärsyttäviä. Itse olen todella sosiaalinen ihminen (lue: puhun paljon) ja koska mun mielestä tärkeintä suhteessa kuin suhteessa on huumorintajun kohtaaminen ja toimiva keskustelu asiatasollakin, niin tämä ei näiden "tuppisuiden" kanssa oikein toimi. Toki on niitä tapauksia, jotka "lämpenevät" keskusteluille vasta paremmin tutustuttuaan, mutta tällaisiin henkilöihin tutustuminen onkin työn ja tuskan takana, mitä en välttämättä ole valmis näkemään.
Hakusessa olisi turvallinen syli, että voisin katsoa pari kauhuleffaa. Yksin en uskalla. 
[size=6](Siis no kidding, mulla on jäänyt viimeiaikoina kaikki kauhuleffat katsomatta, kun en tosiaan niitä yksin halua katsoa.) [/size]*nauru*
[q]Amokk, 14.8.2006 14:06:
Hah, muistui noita ominaisuuksia miettiessä mieleen kavereiden kanssa miehen valintaa varten tehty haastattelulomake.
[/q]
Mä voisin pistää ihan mielenkiinnosta kaveritkin tekemään ton, koska "kerro lisää" -osiot kuulostavat hyviltä. :D Pakko printata ulos.
[q]Jago, 14.8.2006 18:08:
wiwi, 14.8.2006 16:09:
"Kaunis, hoikka ja pirtsakka 50v nainen etsii toistarkoituksella poliisia, palomiestä tai ambulanssikuskia."
---
eiks 112 toiminu kun piti lehteen ilmottaa hädästään*ding*
[/q]
:D
[q]hallucinogen, 21.9.2006 13:32:
---
Zenni, 21.9.2006 13:27:
Auto, kämppä ja allaspoika. Ja sit vähän viikkorahaa tuhlattavaks. 
Kaikki lisämukavuudet myös enemmän ku sallittuja!
---
Niin mutta mitä vastinetta tuollaisella huikealla uhrauksella sitten saa? :D Nalkuttavan muijan joka valittaa aina päänsärkyä? :D
[/q]
Zennin tapauksessa se myös syö sunKIN ruoat, valtaa sohvat, nukkuu pitkään, käyttää päätettä koko ajan ja dissaa sua kavereillensa. *sydän*
[q]Dana, 31.8.2006 10:30:
---
1. Jos olet mielestäsi lihava, niin todennäköisesti olet. Älä kysy meiltä.
1. Jos kysymme, mikä on vialla ja vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin
mikään ei olisi vialla. Me tiedämme sinun valehtelevan, mutta se ei vain
ole kaiken sen hässäkän arvoista.
1. Jos kysyt kysymyksen, johon et halua vastausta, odota vastausta, jota et
halua kuulla.
[/q]
...joskus hävettää edustaa tätä sukupuolta.
[q]Syder, 31.8.2006 10:57:
---
Freja, 31.8.2006 10:56:
Miks ihmees, naiset voittaa kuitenkin aina.
---
Toki voittaa, en väittänytkään miesten voitosta yhtään mitään 
[/q]
Tää herra onkin jo oppinut tavoille. "Kyllä kulta, anteeksi kulta. Päätä sinä kulta, miten vain haluat kulta." Tai sitten se vain markkinoi itseään oikein. 
[q]Jazmine, 21.9.2006 09:38:
Viimiselle joutu väkisin antaan rahansa.
[/q]
Sellainen on muuten aivan helvetin ärsyttävää. Muutenkaan tykkää raha-asioista puhua, niin on varsin iiskottavaa yrittää tunkea vaikkapa vain muutamaa kymppiä parin päivän täyshyysäyksestä käteen. Varsinkin kun tollasessa tapauksessa mulle jää kiitollisuudenvelkainen olo, jos en saa hyvittää tilannetta rahallisesti. Tai sitten mulle tulee maksullinen olo. :D
Esimerkiksi viimeksi kun oltiin mun edustuspoikaystävän kanssa leffassa, niin se tarjos elokuvan ja namit ja heitti mut vielä himaan, mutta kun mä yritin tarjota sille jätskiä, kun käytiin kävelyllä, niin herra kieltäytyi ja vain vaivoin suostui antaa mun maksaa edes omani. 
[q]WiljamiDzay, 21.9.2006 10:01:
miksi yleensäkään pidät sitä poikaystävänä?
[/q]
Facts straight:
Edustuspoikaystävä=Kaveri, kenen kanssa käyn usein ulkona ja monet pitävät meitä parina.
Edustuspoikaystävä=Kaveri, kenen kanssa mä toivoisin olevani samalla viivalla, mitä tulee tasa-arvoon.
Edustuspoikaystävä=Kaveri, kenen en halua maksavan meidän menoja vaan, koska hän sattuu olemaan miespuolinen. Kuului sitten kulttuuriin tai ei.
Toi kiitollisuudenvelka oli multa sinällään huonosti määritelty heitto. Tarkoitan nyt sitä, etten halua mahdollisen välirikon (niin kaveri-, kuin parisuhteessakin) tullessa tuntea olevani velkaa kenellekään, saatika, että tää toinen henkilö tuntisi mun olevan velkaa sille. Eri asia on sitten ihan konkreettinen velka, jonka olisin vaikkapa lainannut.
[q]Zenni, 25.9.2006 03:23:
Ei tää kai tainnukkaan olla hyvä valinta. Tai emmätiä. Miksei näis jutuis oo koskaan sellast kivaa kultaista keskitietä?
[/q]
Vine pois ja viinaa kehiin, et kauheen masentuneelta taas viime lauantaina näyttäny! <3
Mä oon nauttinut mun sinkkusunnuntaista voittajatapaan: Katsomalla Babylon 5:n 3:tta tuotantokautta. Kyllä klubbari pelastaa, en ois näitäkään taas löytänyt ilman saittisurffailua. :D Garibaldi. *sydän*
[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]
Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.
Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.
[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.
[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)
[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.
Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.
Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.
[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.
[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.
Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?
[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..
En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.
Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.
[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.
[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.
[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.
Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.