SINKKULUUKKU

[q]ceecee, 31.3.2006 12:51:
tää hiipii nyt hitaasti mutta varmasti pois täältä
[/q]


Mitä mitä????!! Mä kysyin sulta viime viikonloppuna onks mitään sutinaa! Ja sanoit ettei oo! Sinä senkin..*senkin*!!

No ei vais.. Hirveest onnee! *sydän* Kuka se on??!

[q]WiljamiDzay, 30.8.2006 21:47:
Hmnjaa... Mä en oo ollenkaan varppi, että Päivi Romanov tahtois asustaa mun kanssa Hollannissa... Ja mä oon täysin varppi siitä, että itse en haluaisi Päivi Romanovin asustavan mun kanssa Hollannissa... Löytyisikö muuttamaan valmista 20-25 (suuntaa antava lukema... kemia ratkaisee) vuotiasta tasa-arvovaltuutettua? Tai jos ei, ni muutkin ammatit otetaan huomioon...
[/q]

No mä ymmärsin, et oisit halunnu valittaa siitä, et vaan naisten seuranhakuilmoituksiin tulee palautetta :D

[q]*Mirri*, 20.9.2006 19:32:


Eikä ole. Tähän tottuu vallan mainiosti.
Voidaanha me tietty lähtee myös vähä heitteleen verkkoja lähitulevaisuudes..?
[/q]

Mä en ees haluu tottuu..Ja en osaa enää ees verkkojaheitellä.. Heti alan jänistämään ja muutenkin..*igor*Musta tulee se vitun katkera vanhapiika 10 kissan kanssa..

[q]*Mirri*, 20.9.2006 19:38:
---
Super-Kerttu, 20.9.2006 19:34:
Mä en ees haluu tottuu..Ja en osaa enää ees verkkojaheitellä.. Heti alan jänistämään ja muutenkin..*igor*Musta tulee se vitun katkera vanhapiika 10 kissan kanssa..

---


Höpsis...Se rooli on jo varattu mulle.
[/q]

Mut mulla on noissa kissoissa jo hyvä alku!

[q]ezzy, 16.8.2006 11:24:
---
-Santtu-, 16.8.2006 11:09:
Mul on samanlainen olo kun on varmaan hyljätyllä kesäkissalla. Yhtä hukassa. Pitäis varmaan hakea sellainen HESY:ltä niin voitais olla kohtalotoverit

---


Mä voisin verrata oloani jotenkin kissaan joka on hylätty tyhjään kämppään kesäks ja tekis mieli riehua, mut ei vaa pysty tekeen mitään ku on niin turta. Ruokakaan ei maistu. Olispa joku mökki vaikka minne paeta. ffs ku hatuttaa kaikki.
[/q]

Ihan samat fiilarit! alan jo näyttääkin hyljätyltä kissalta! Yhtä luinen ja harmaa!

[q]ezzy, 16.8.2006 11:42:
---
Cjet, 16.8.2006 11:40:
Voi kissa parkoja..

---


Ei o tää kesä ollu kissoille kovin hyvä, ei. Talvesta tulee aika rankka. Pitänee alkaa taas kiksuttelemaan.
[/q]

Jep jep..Mitenhän sitä talvesta selviää?! Pakko hommaa varmaan joku varahoitaja!

Jep, ei oo helppoo totuttautua näihin sinkkuuden koukeroihin..*grr*

Ei tää luukku nyt niin paha paikka olekaan!

[q]Cjet, 6.9.2006 10:02:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naiset rakastavat kissoja. Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan, ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne tulevat kotiin, ne haluavat olla yksin ja nukkua.

Toisin sanoen, kaikkia niitä ominaisuuksia, joita nainen vihaa miehessä, hän rakastaa kissassa.


[/q]

Sulla ei varmaan oo koskaan ollut kissoja? Mun kissat on meinaan kaukana tuosta..Tulevat syliin, nukkuvat yön vieressä, tulevat kun kutsun heitä..ym.. Maailman ihanimmat kissat! *sydän*

"...Mitä enemmän tunnen miehiä, sitä enemmän rakastan kissojani.."

Niin ja lisäys edelliseen.. Eihän nyt voi lihoa ja muuttua possuksi *possu*, kun pitäis olla koko ajan parhaimmillaan.. Kun eihän sitä koskaan tiedä, milloin se prinssi kävelee vastaan..*joo*

[q]pirpeli, 11.9.2006 14:20:
---
Super-Kerttu, 11.9.2006 14:18:
Niin ja lisäys edelliseen.. Eihän nyt voi lihoa ja muuttua possuksi *possu*, kun pitäis olla koko ajan parhaimmillaan.. Kun eihän sitä koskaan tiedä, milloin se prinssi kävelee vastaan..*joo*

---


No ei se herkkujen syöntiä sen prinssin eteen kävely estä, kunhan ei liho muodottomaksi. Tai ehkä munkin pitäs laihduttaa, niin ois enemmän vientiä.. :/ Enpäs tiiä...
[/q]

No onhan se niinkin..Mut mä nyt oonkin vähän tämmönen turhis! *turhamaisuushymiö*

Tää on ihan vitun paska ja ahdistava paikka..

[q]Hyzenthlay, 20.9.2006 19:55:


Sä kuulostat ihan multa sillon kun olin sinkku *pökr*
[/q]

No joo..Mulla on pieniä sopeutumisvaikeuksia välillä..Mut kyl tää tästä!

[q]Unik, 21.3.2007 14:25:


Kaksi ihmistä kuolee yhdessä&yhtäaikaa? Aika epätodennäköistä elleivät kuole yhdessä jossain onnettomuudessa tai jotain. Olisiko se sit muka onnellinen loppu?
[/q]

No ei varmaan muiden läheisten puolesta..Mut eipähän jäis ainakaan suremaan jompikumpim toista. Ja eiks sitten olis niinku yhdessä aina! Mun mielestä ainakin! Parantumaton romantikko, kun olen! *sydän*

[q]josbe, 24.4.2007 13:40:


Olitpa diplomaattinen, Verano... Mä kun meinasin vastata tähän veto-asiaan että VEDÄ SÄ VEKKULI PERSEESEES

Yleistämisen lisäksi ärsyttävintä tuossa on asenne, jonka mukaan "miehet sen kun vetristyy, mutta naiset sitä sun tätä". Sama juttu silloin, kun puhutaan keski-ikäisistä. Vaikka todellisuus on monessa suhteessa päinvastainen.
[/q]

Niin..eikös miehistä tulee vaan komeita ja karismaattisia vanhetessa ja naiset vaan rupsahtaa..*justjoo* Naurettavaa yleistystä todellakin..

[q]josbe, 24.4.2007 13:53:


Todellakin. Jos tässä yleistämään ruvetaan, niin eivätkös miehet ala _aina_ keski-ikään päästessään etsiä nuorempaa naista itsetuntonsa kohentamiseksi ja häviän miehuutensa pönkittämiseksi? Ja mitäs sanovatkaan naistenlehdet naisen kasvavasta tyytyväisyydestä seksielämäänsä iän myötä tjsp *vink**nauru*
[/q]

Juuri näin..Kellekäs se Viagra olikaan kehitetty??

[q]Zenni, 21.9.2006 13:01:
Nii sulle ois herunu, mä oon vaa se egonnostatuskaveri :D
[/q]

Miks luulit, että oon odottanu sua niin hartaasti bilettää mun kanssa? Ei oo herunu hetkeen, kun et oo ollu mun vierellä kontrastoimassa tilannetta. :D

Edit: Summa summarum: I NEED YOU BY MY SIDE!

mulla on muskelivene

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.