SINKKULUUKKU
[q]Fresia, 17.2.2006 22:38:
---
Gleba, 17.2.2006 22:33:
---
Fresia, 17.2.2006 22:01:
Täällä taas 
---
onpahan ainaki selvyys tilanteessa nyt?
---
On...toisaalta aikamoinen helpotus, kun se säätäminen on nyt ohi...kun ei toinen vaan pysty sitoutumaan, ei siitä ois ikinä mitään tullut *igor*. Itseäni mä siinä vaan hajotin, tämä tuska on siihen verrattuna paljon pienempää.
[/q]
Mun pitäis kans päästä tohon ratkaisuun, jälleen...
Ei vaan tunnu olevan helppoa tälläkään kertaa
Suurta helpotusta se ajan kanssa toisi.
Miks irrottaminen sattuuu niin helvetisti? 
On se kumma kun joskus ihastuu johonkin niin ei tule hirveetä vasta kaikua..? mutta kyllä niitä naisia on sit jotka osoittaa kiintymystä mutta kun jostain kumman syystä ei vaan nappaa *hmph**ankka*
[q]Jazmine, 18.2.2006 12:11:
---
Mun pitäis kans päästä tohon ratkaisuun, jälleen...
Ei vaan tunnu olevan helppoa tälläkään kertaa
Suurta helpotusta se ajan kanssa toisi.
Miks irrottaminen sattuuu niin helvetisti?
[/q]
Mä koetan hokea itselleni, että parin kuukauden sisään tää jo helpottaa Pakko oli laittaa välit täysin poikki, koska en mä pysty olemaan vain kaveria (mitä tämä jätkä tuntuu oikeasti haluavan). Kamalalta tuntuu sen vuoksi, että menetin ainoan ihmisen, jolle oikeesti pystyi puhumaan kaikesta ja jonka kanssa synkkas kaikilla tasoilla (ja hemmetti sen seksin menetys tässä ottaa päähän niin tajuttoman paljon *grr*) Haluan päästä tästä yli, pystyä vielä ihastumaan ja rakastumaan ja luottamaan. Nyt ei näytä valoisalta mutta ei se vaan voi mennä niin, että kaikki mitä on koettavaa olis nyt tässä... parempaa on pakko olla jossain! 
[q]Vampyrella, 12.11.2009 23:31:
---
MrMaunus, 12.11.2009 22:00:
Mut joo: Olet oikeassa Vampyrella. Syyllistyin liikaan yleistämiseen ja muutan katsantoani. Riippuu täysin tehdystä duunista ja kotioloista kumpi on helpompaa. Tota vaikeat lapset juttua en kuitenkaan niele sillä riittävällä kurilla luulis pahemmankin kauhukakaran saada rauhoittumaan. Kyllä niitä keinoja riittää. (Lukitsee vaikka sitten komeroon hetkeksi, jos ei meno muuten rauhoitu :D ) Itselleni kuitenkin tuntuu helpommalta lastenhoito yms. kotiaskareet verrattuna niihin töihin mitä olen itse tehnyt. (mm. Metallitehtaan"liukuhihna"hommat. En rupea listaamaan ellei joku erikseen pyydä koska tuntuu että porukkaa ei hirveästi kiinnosta lukea mun työhistoriaa :D )
---
Noh, tää aihe on yllättäenkin mun sydäntä lähellä, kun teen duunia ns. haastavien lasten parissa. :) Vaikka esim. juuri mun työ on haasteellista ja välillä tosi stressaavaa (kuten monet muutkin työt), niin on kuitenkin eri asia hoitaa muiden lapsia työtiimin kanssa kuin omia muksuja kotona yksin. Työkaverilta voi pyytää, että voisiko hän vahtia jotain lasta sillä välin kun käy vessassa, ja välillä voi vaikka pyytää hetken oman tunnekuohun tasaantumiseen, jos oikein käy tilanne kipakaksi ja vaikeaksi. Työ on aina työtä, josta pääsee joskus kotiin ja lomalle.
Lapsen ei tarvitse olla huonosti kasvatettu, että hän keksii kaikenmoista jäynää. Lapsen kuuluukin keksiä jäynää, ja vanhemman kuuluu kestää sitä. Lapsi saa olla lapsi ja kehittyä pikkuhiljaa. Jokaisella lapsella on esim. uhmaikä, ja toisilla lapsilla tämä vaihe vaatii vanhemmilta _todella_ paljon kärsivällisyyttä. Parivuotias lapsi voi olla todella haasteellinen ilman, että vanhempi on häntä ''väärin'' kasvattanut. Jos näitä uhmaikäisiä sattuu vielä olemaan kaksi toisissaan jatkuvasti kiinni tavaroita heitellen ja rääkyen ja riekkuen, niin kyllä siinä elellään aika jänniä momentteja, jos hoitaa lapsia yksin kotona ja haluaisi käydä vaikka vessassa. :P Erinäisiä sairauksia potevat lapset ovat tietysti myös oma lukunsa, esim. paljon puhuttu ADHD ei kovalla kurilla katoa mihinkään. En ole varma, mitä kovalla kurilla tarkoitat, mutta itse haluan pikemminkin laittaa turvalliset rajat, joiden puitteissa lapsi saa olla lapsi ja kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan. Ja niin, mulla ei siis ole omia lapsia, mutta näin haluan toimia työssäni.
Mutta jooh, kotimammana tai -isukkina on moni erittäin hyvillä mielin, vaikka se välillä vähän rankkaa onkin omalla tavallaan, tapauksesta riippuen. Pikkulapsi-ikä kestää kuitenkin niin vähän aikaa, eikä uhmaikäkään ikuisesti kestä, thank god, jos vain jaksaa olla jämäkkä aikuinen kaikkien ulkopuolisten kadulla kulkevien mummujen ja mammojen kauhisteluista ja arvosteluista huolimatta. Moni vanhempi on kuitenkin oikeasti tosi väsynyt, jos ei saa öisin nukuttua, eikä lapsi päivisinkään oikein nuku päiväunia. Väsymys tuo sitten mukanaan kaikenmoisia ikäviä mörköjä, joten kyllä se kotivanhemmuuskin on välillä aika rankkaa ''duunia'', ja todella arvokasta sellaista. Mä en lainkaan menisi sanomaan, että kotivanhempana olo olisi jotenkin helpompaa kuin työelämä.
[/q]
En tarkoittanut, että kuri olisi ihmelääke kaikkeen vaan lähinnä tietoisesti väärintekevien kanssa sen pitäisi toimia. Ainakin siinä iässä kun lapsi tajuaa syy-seuraus suhteita. Sitä ennen ei kait auta kuin olla lujana jos lapsi rupeaa riehumaan. Olisko syliin otto yks keino rauhoittaa nuorempi lapsi? Lähinnä hain takaa, että jos lapselle jää positiivinen kokemus jostain sopimattomasta toiminnasta luultavasti lapsi tekee sitä myös myöhemmin. Eli ei halutulle toiminnalle negatiiviset seuraukset jne. myös tietenkin päinvastoin jos lapsi tekee jotain toivottua sitä rohkaistaan. Noin mä ymmärrän kurin.
Kyllä sellaiset kauhukakaratkin on kesytettävissä imo. Kovat konstit koviin oikutteluihin. Kyllä mun mielestä pitää tehdä selväksi että perheessä määräävät vanhemmat. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Itse taivun mielummin tohon hyvällä, mutta jos siedät ryttyilyä niin lapsi luultavasti tekee sitä jatkossakin. Jos vanhempi ei saa lastaan ojennukseen on vika silloin mielestäni vanhemmassa.
Juu työstä pääsee lomalle, mutta perheellinen työtätekevä on edelleen sidottuna perheeseen lomallaan vaikka toinen onkin kotona työaikana. Lastenhankinta on sitäpaitsi oma valinta tai vastuuttomuutta.
Itse en tiedä mikä on kasvatuspsykologisesti paras tapa kasvattaa tasapainoinen ihminen, eikä oikeastaan kiinnostakaan kun en ole omaa lasta ainakaan lähiaikana hankkimassa. En kuitenkaan jaksa ite katella huonosti käyttäytyviä lapsia ja jos voin tehdä tilanteelle jotain teen, jos en niin häivyn jos mahdollista. Itseä vituttaa katella myös sellaista jos jonkun lapset tekevät jotain vaarallisen näköistä ja vanhemmat ovat suunnanneet huomionsa muualle. En tykkää tilanteesta jossa joudun auttamaan toista sen huolimattomuuden takia, vaikka siinä ei olekaan muuta vaihtoehtoa. Lapsien kanssa en ole onneksi vielä joutunut kyseiseen tilanteeseen.
Mun mielestä kanssa lapsi saa olla lapsi, mutta ainakin omaansa kannattaa opettaa imo mahdollisimman paljon.
Sitä että sairaat lapset ovat asia erikseen tarkoitinkin tuossa edellisessä kirjoituksessa. Lähinnä tarkoitin että myös ADHD-lapsi pitää opettaa tiettyihin käyttäytymissääntöihin, kuten että toista ei saa lyödä jne. Jos ei muuten niin kovalla kurilla. Mahdottomuuksia ei tietenkään kuulukaan vaatia :-)
En väittänytkään, etteikö lastenhoito olisi yhtä arvokasta kuin työ ja kirjoitin sen mielestäni jossain vaiheessa aiemmin. Niinkuin aiemmin totesin muutin näkemystäni siihen että on täysin tapauskohtaista onko duuni vai vanhemmuus vaikeampaa. Ja aikakohtaistakin. Välillä ehkä helpompaa ja välillä vaikeampaa. Mutta mulle olisi luultavasti helpompaa olla lapsia vahtimassa kotona kuin esim. siellä alumiinitehtaalla. En sitten taas tiedä kasvatustuloksista, miten kivaa lapsilla olisi yms. Turhaa jossittelua. Parempi vaan keskittyä tähän ja nyt. :-)
[q]Jazmine, 19.2.2006 18:48:
---
Fresia, 19.2.2006 17:57:
---
Jazmine, 18.2.2006 12:11:
---
Mun pitäis kans päästä tohon ratkaisuun, jälleen...
Ei vaan tunnu olevan helppoa tälläkään kertaa
Suurta helpotusta se ajan kanssa toisi.
Miks irrottaminen sattuuu niin helvetisti?
---
Mä koetan hokea itselleni, että parin kuukauden sisään tää jo helpottaa Pakko oli laittaa välit täysin poikki, koska en mä pysty olemaan vain kaveria (mitä tämä jätkä tuntuu oikeasti haluavan). Kamalalta tuntuu sen vuoksi, että menetin ainoan ihmisen, jolle oikeesti pystyi puhumaan kaikesta ja jonka kanssa synkkas kaikilla tasoilla (ja hemmetti sen seksin menetys tässä ottaa päähän niin tajuttoman paljon *grr*) Haluan päästä tästä yli, pystyä vielä ihastumaan ja rakastumaan ja luottamaan. Nyt ei näytä valoisalta mutta ei se vaan voi mennä niin, että kaikki mitä on koettavaa olis nyt tässä... parempaa on pakko olla jossain!
---
Mäkin olen pari vuotta uskotellut, että parempaa on... alkaa vaan usko mennä
Haurastuu.
Sulle mä toivon kaikkea hyvää ja menestystä matkallasi 
[/q]
Kuin myös sulle...älä menetä uskoa, älä ainakaan itseesi. Jossain on jotain parempaa, ansaitset varmasti jotain paljon enemmän kuin tollasen tilanteen/ihmissuhteen, missä nyt olet.
Voimia, älä menetä toivoa
[q]Nexus__69, 22.1.2006 02:10:
---
no sit sun pitää varastaa se takas 
[/q]
Heh, täytyy toki viel yrittää. Siks sitä aina vastataan et tottakai voi kaverina pysyy Mut kaipa teekkari tykkää enemmän teekkaripojasta...
[q]Sunshine^82, 11.3.2009 12:41:
Jaahas no olisi pitänyt tarkentaa, tolla lähentelyllä meinasin sitä, että se alkoi hiplaamaan. Et sillee.
[/q]
Toi on tietty hyvinkin harmillista käytöstä ja sellaisenaan täysin epätoivottua, mutta mun pointtini oli se ettei toi vielä kerro paljoakaan kenenkään käyttäytymismallien ja elämän muutoksista kokonaisuudessaan. Mut enempiä ruotimatta sanottakoon, että kyseessä on tosiaan sun exäsi, joten etköhän sä sitä tunne paremmin muutenkin kuin esim. minä.
-
Täysin erillisenä kommenttina:
Joskus exät on kyl kauhean kovia "tuntemaan" toisiaan. Oon itsekin syyllistynyt tohon moneen otteeseen "tietämällä" omieni toimintamalleista ja elämistä. Vois koittaa antaa niiden olla vaan kun suurin osa ko. ihmisistä ei liity mitenkään mun elämääni enää eikä minä heidän elämiinsä.
PS. Oon alkanut viihtyilemään tässä luukussa. 
[q]Siren, 21.2.2006 20:14:
Mä jo uskalsin toivoo, et oisin löytäny jotai hyvää ja ihanaa. mut ei. mikä siinä on, et jotkut löytää sen oikean heti ensimmäisellä yrittämällä ja toiset saa etsiä ja pettyä, haavoittua ja itkeä?? 
[/q]
Liian moni haluaa väkisin sen pikkuporvarillisen ja turvallisen mukavaan perhe-elämän, ja tyytyy tämän takia keskinkertaiseen, sen sijaan että odottaisivat että joku tulee ja vie jalat alta sellaisella kolinalla että heikompia hirvittää. Tai sit niillä on vaan käynyt hyvä tuuri.*vink* Älä luovuta, oot vielä nuori.*joo*
Mä jo uskalsin toivoo, et oisin löytäny jotai hyvää ja ihanaa. mut ei. mikä siinä on, et jotkut löytää sen oikean heti ensimmäisellä yrittämällä ja toiset saa etsiä ja pettyä, haavoittua ja itkeä??
Mä tajusin tässä muutama päivä sitten että olen täydellisen tyytyväinen sinkkuna olemiseen - ensimmäistä kertaa elämässäni (jos nyt lapsuutta ja varhaisteini-ikää ei lasketa). En kaipaa parisuhdetta millään tasolla, saan kaiken kaipaamani henkisen ja fyysisenkin läheisyyden muista ihmissuhteistani. Tarjolla kyllä olisi erittäin kiinnostavia tapauksia, nimenomaan vakavampaan suhteeseen, mutta en vain juuri nyt halua elämääni sellaista. Syytä tähän en osaa sanoa, ehkä olen vain kyllästynyt seurusteluun, ja siihen että se menee myöhemmin pieleen ja tulee sydän kipeäksi. Tai sitten elämäni vain on ihan tarpeeksi täyttä ilman parisuhdetta. Olen onnellinen näin, miksi haluta muttaa tilannetta kenties huonompaan suuntaan...
Myöhemmin varmasti taas sitten tulee senkin aika että haluan taas seurustella, ja toivottavasti sitten törmään ihanaan ihmiseen jolla on samat intressit. Tietenkään silloin kun sitä kaipaisi ei ehdokkaita löydy kiven silmästäkään 
[q]Takyon, 10.11.2009 18:01:
Mä en tee alotteita ja jos joku muu tekee ni mä todennäköisesti onnistun häätämään sen pois - joko tarkotuksella tai vahingossa :/
[/q]
"kerran meinasin saada pillua, mutta selvisin puhumalla"
[q]Kuukunen, 21.2.2006 20:26:
---
[/q]
Tuli mieleen yks koulukaverini, joka vielä joulun aikaan sanoi, että ei missään nimessä kaipaa parisuhdetta, koska elämä loistaa ilmankin. Tammikuussa saapui Suomeen muuan poika, joka on vienyt tän tytön sydämen kyllä aivan täysin 
Tyttö koetti vielä pari viikkoa sitten kieltää naureskellen, mitä on meneillään, mutta nyt toteaa vain et "ei sitä voi valita, koska rakastuu ja kehen". Kaikessa kyynisyydessäni parisuhteita kohtaan täytyy sanoa et noi on ihana pari 
Taitaa se olla niin, että kun sitä vähiten odottaa, niin kohdalla se silloin osuu...
[q]Siren, 21.2.2006 20:14:
mikä siinä on, et jotkut löytää sen oikean heti ensimmäisellä yrittämällä ja toiset saa etsiä ja pettyä, haavoittua ja itkeä??
[/q]
Toiset on niin nirsoja, että ne ei halua edes kokeilla vaan odottaa suosiolla sitä "oikeaa". Tai jotain sellasta.
[q]Jutu, 21.2.2006 20:28:
---
Siren, 21.2.2006 20:14:
mikä siinä on, et jotkut löytää sen oikean heti ensimmäisellä yrittämällä ja toiset saa etsiä ja pettyä, haavoittua ja itkeä??
---
Toiset on niin nirsoja, että ne ei halua edes kokeilla vaan odottaa suosiolla sitä "oikeaa". Tai jotain sellasta.
[/q]
jonkunhan ne pohjasakatkin on koluttava läpi
[q]onni3mk, 21.2.2006 21:58:
---
Nexus__69, 21.2.2006 21:55:
jos nyt katot vaan sen päivä kerrallaan, se tuntuu hyvältä :)
---
Mä en osaa! Mä vaan stressaan *nyyh**nyyh**päätä seinään hakkail*
[/q]
voit sillä aikaa puristella tissejä
Musta tuntuu kans, et en taida enää kuulua tänne...
Mut en kyl tiedä kuulunko tohon toiseenkaan...*ding* Ja tuulikaapissaki kai olin jo, joten jos mä nyt sit oon vaik tos tuulikaapin ja seukkausluukun kynnyksellä 
[size=9]Ja nyt kun sanon tän ääneen, niin kaikki menee pieleen...*sormet ristissä*[/size]
[q]onni3mk, 21.2.2006 21:44:
Musta tuntuu kans, et en taida enää kuulua tänne...
Mut en kyl tiedä kuulunko tohon toiseenkaan...*ding* Ja tuulikaapissaki kai olin jo, joten jos mä nyt sit oon vaik tos tuulikaapin ja seukkausluukun kynnyksellä
[size=9]Ja nyt kun sanon tän ääneen, niin kaikki menee pieleen...*sormet ristissä*[/size]
[/q]
jos nyt katot vaan sen päivä kerrallaan, se tuntuu hyvältä :)
[q]Nexus__69, 21.2.2006 21:55:
jos nyt katot vaan sen päivä kerrallaan, se tuntuu hyvältä :)
[/q]
Mä en osaa! Mä vaan stressaan *nyyh**nyyh**päätä seinään hakkail*
[q]onni3mk, 21.2.2006 21:44:
Mut en kyl tiedä kuulunko tohon toiseenkaan...*ding* Ja tuulikaapissaki kai olin jo, joten jos mä nyt sit oon vaik tos tuulikaapin ja seukkausluukun kynnyksellä
[/q]
Sä oot tuulikaapissa mut ovi on auki sillee et siinä on huima ilmavirta ja tukka ja lahkeet hulmuaa