uskonnollisuus

Testaa ihan huvin vuoks:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1444&Itemid=44

[q]juice;D, 2.3.2007 15:41:
Testaa ihan huvin vuoks:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1444&Itemid=44
[/q]
Pitäs mennä näköjään uudestaan rippikouluun :D.

[q]hallucinogen, 2.3.2007 15:59:
---
juice;D, 2.3.2007 15:41:
Testaa ihan huvin vuoks:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1444&Itemid=44

---

Pitäs mennä näköjään uudestaan rippikouluun :D.
[/q]

Pitäs mennä näköjään ekan kerran rippikouluun. :(

[q]jarkko m, 2.3.2007 16:15:
---
hallucinogen, 2.3.2007 15:59:
---
juice;D, 2.3.2007 15:41:
Testaa ihan huvin vuoks:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1444&Itemid=44
---
Pitäs mennä näköjään uudestaan rippikouluun :D.
---
Pitäs mennä näköjään ekan kerran rippikouluun. :(
[/q]
Juu niin pitäis näemmä, mutta toisaalta [size=13]ei[/size] enää kirkkoon kuuluvana ei kyllä paljoa kiinnostaisikaan.

Tietokonejumala menee vielä läpi, muu on täysin käsittämätöntä.

Lel. "Olet ilmeisesti aika kriittinen". Hivenen joo.

Hmm, yli 51 pistettä. Mutta kuuntelinkin tuossa juuri audiokirjan kristinuskon varhaishistoriasta, oli aika mielenkiintoista matskua. Varsinkin se, miten keskeiset uskonkappaleet ovat muovautuneet alkuvaiheissa hyvinkin erilaisista eri lähtökohdista sellaiseksi mitä ne nykyään ovat.

jatkoa..

[q]juice;D, 2.3.2007 15:41:
Testaa ihan huvin vuoks:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1444&Itemid=44
[/q]

Ripariin ulkolukemaan kymmentä käskyä ja pater nosteria.

=/

Mielenkiintoista katsoa tuota gallupia. Paljonkohan olisi valtionkirkossa jäseniä, jos jokainen olisi itse saanut päättää...

En usko jumalaan, en jumaliin, en korkeampiin voimiin. Uskon itseeni ja kanssaihmiseen, joka tosin liian usein pettää luottamuksen. Inho uskontoja kohtaan on valtaisa.

En kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunut, enkä tule kuulumaankaan.

Mua ärsyttää kaikenlainen kiihko, oli se sitten pro- tai anti-uskonto.

Scientific Americanin heinäkuun numero on
ilmaiseksi saatavilla netistä, ja sieltä löytyy ihan
mielenkiintoinen keskustelu Lawrence Kraussin
ja Richard Dawkinsin välillä tieteen ja uskonnon
välisestä dialogista.

Minulle kolahti tämä Dawkinsin lainaus melkoisen
kovaa:

“Was Carl Sagan a religious man? He
was so much more. He left behind the petty,
parochial, medieval world of the conventionally
religious; left the theologians, priests and mullahs
wallowing in their small-minded spiritual
poverty. He left them behind, because he had so
much more to be religious about. They have their
Bronze Age myths, medieval superstitions and
childish wishful thinking. He had the universe.”

Tsek-it-out, sivulta 88 alkaen:
http://www.sciam.com/redesign/SciAm_July_2007.pdf

En ole uskonnollinen, vaikka uskonkin korkeampaan voimaan - olen hengellinen.

[q]ezzy, 2.7.2007 09:13:
En usko jumalaan, en jumaliin, en korkeampiin voimiin. Uskon itseeni ja kanssaihmiseen, joka tosin liian usein pettää luottamuksen. Inho uskontoja kohtaan on valtaisa.

En kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunut, enkä tule kuulumaankaan.
[/q]

Allekirjoitan lähes kaiken.

Siinä määrin olen agnostikko, etten koe olevani oikeutettu arvioimaan, voiko jumala olla olemassa toiselle ihmiselle vaikkei minulle olekaan. Niin kauan kuin usko tuo ihmisen elämään positiivista voimaa jaksaa niin eipä tuo minua häiritse, varsinkaan jos ihminen pitää sen henkilökohtaisena asianaan eikä ala tyrkyttämään sitä häiritsevästi. Ei mua haittaa, kun naapurinmummo toivottaa siunausta, se on hänen maailmankuvansa ja tiedän hänen tarkoittavan sillä vain hyvää. Koskaan ei ole alkanut saarnaamaan tahi minun uskostani utelemaan. Eikä se tarkoita, että mun pitäis ymmärtää muiden uskoa, enhän mä ymmärrä monia muitakaan mielipideasioita. Maailma on mielenkiintoisempi, kun täällä on muitakin kuin mun kloonejani.

Inhoni uskontoja kohtaan alkaa vasta siinä, kun ne alkavat rajoittamaan uskovan elämää tai uskovat alkavat rajoittamaan muiden elämää. Kaveri on pariin kertaan todennut "vielä minä sinut kirkkoon vien!", mikä on saanut mut lähinnä surulliseksi - kaveri ei usko mun pärjäävän omillani. En käsitä miten kukaan tässä maailmassa voi kokea omaavansa sen ainoan oikean totuuden, kun uskonnot ovat imo todellakin uskomusasioita. Joo hei meidän raamattu on parempi kuin teidän pyhä kirja, me voidaan tulla ja tappaa teidät koska meidän jumala käskee.

Vitutuskäyrä lähtee nousuun, kun uskonoppeihin nojaten aletaan syrjimään epäheteroita, toisuskoisia jne. Vuosituhansia vanhan kirjan tekstejä voi varmasti soveltaa nykypäivään ja hyväksyä myös tieteen tulokset esimerkiksi evoluutiokysymyksissä. En ymmärrä, miten se voisi olla jumaluuden väheksymistä, onhan täällä jo todettu sekin, ettei maapallo tainnutkaan olla litteä.

En ymmärrä myöskään sitä, miksi uskonopetus kuuluu kouluille. Seurakunta sais hoitaa sen homman, varsinkin kun uskontoja alkaa olla useampia kuin kaksi perinteisintä. Aika epämääräistä sekin että keskusradioissa saa saarnata jumalan olemassaolosta, mutta jos sinne menis puhumaan siitä, kuinka jumalaa ei ole, niin siitä napsahtaa vähintään radiolinja kiinni ja porttikielto kuulutuskoppiin.

Ja se mikä mua eniten ihmetyttää on joidenkin käsitys siitä, että ateisteilla ja agnostikoilla ei olis moraalia. (Joo, koska en usko jeesuksiin niin voinkin tästä mennä ja raiskata ensimmäisen vastaantulijan tuntematta huonoa omaatuntoa. Vähäks kivaa olla uskonnoton!) Onneksi sellaisen käsityksen omaavia ihmisiä ei omalle kohdalleni ole enää hetkeen osunut. Tulee aika arvoton olo kun joutuu vastaanottamaan ko. paskaa vasten kasvoja muistaen, että se moraali on ja se estää lyömästä paskanjauhajaa vyön alle.

mun hengellisyys ei ole kovin hengellisyyttä. Uskon, että asioilla on pitkälti ihan tarkoituksensa. uskon myös tällaiseen hieman uus-pakanalliseen tyyliin karmasta, että tekosi seuraukset koet jo oman elämäsi aikana (eikä seuraavassa elämässä niin kuin hindut ja buddhalaiset).
En usko mitenkään erityisemmin kuoleman jälkeiseen elämään, mutta tottakai minun ruumiistani yli jäänyt energia siirtyy muodossa tai toisessa eteenpäin. Eli jos mua ei krematoida niin I'll be pushing up daisies
Ei mun mielestä järkevän nykyihmisen tarvitsisi ottaa tukea mistään jumalista, mitkä ovat jääneet tieteen jalkoihin. Elämä on sellainen millaiseksi sen itse teemme.

[q]toma, 4.7.2007 12:34:
Scientific Americanin heinäkuun numero on
ilmaiseksi saatavilla netistä, ja sieltä löytyy ihan
mielenkiintoinen keskustelu Lawrence Kraussin
ja Richard Dawkinsin välillä tieteen ja uskonnon
välisestä dialogista.[/q]

Tästä ja anniharhan postauksesta tulikin mieleeni... Lueskelen itse tällä hetkellä kokoelmaa ("A Devil's Chaplain") Dawkinsin sekalaisista lyhyemmistä kirjoituksista (esseitä, esipuheita, muistokirjoituksia jne.), joista yhdessä hän lainaa Douglas Adamsia. Tekstin sisältö pätee tosin hiukan huonosti ainakin täällä klubbarissa, jossa mikään ei ole pyhää (ja hyvä niin).

"Now, the invention of the scientific method is, I'm sure we'll all agree, the most powerful intellectual idea, the most powerful framework for thinking and investigating and understanding and challenging the world around us that there is, and it rests on the premise that any idea is there to be attacked. If it withstands the attack then it lives to fight another day, and if it doesn't withstand the attack then down it goes. Religion doesn't seem to work like that. It has certain ideas at the heart of it which we call sacred or holy or whatever. What it means is, 'Here is an idea or a notion that you're not allowed to say anything bad about; you're just not. Why not? - because you're not!' If somebody votes for a party that you don't agree with, you're free to argue about it as much as you like; everybody will have an argument but nobody feels aggrieved by it. If somebody thinks taxes should go up or down, you are free to have an argument about it. But on the other hand if somebody says, 'I mustn't move a light switch on a Saturday', you say, 'I respect that.'

The odd thing is, even as I am saying that I am thinking, 'Is there an Orthodox Jew here who is going to be offended by the fact that I just said that?' But I wouldn't have thought, 'Maybe there's somebody from the left wing or somebody from the right wing or somebody who subscribes to this view or the other in economics' when I was making the other points. I just think, 'Fine, we have different opinions'. But the moment I say something that has something to do with somebody's (I'm going to stick my neck out here and say irrational) beliefs, then we all become terribly protective and terribly defensive and say, 'No, we don't attack that; that's an irrational belief but no, we respect it.'

Why should it be that it's perfectly legitimate to support the Labour party or the Conservative Party, Republicans or Democrats, this model of economics versus that, Macintosh instead of Windows - but to have an opinion about how the Universe began, about who created the Universe... no, that's holy? What does that mean? Why do we ring-fence that for any other reason other than that we've just got used to doing so? There's no other reason at all, it's just one of those things that crept into being and once that loop gets going it's very, very powerful. So, we are used to not challenging religious ideas, but it's very interesting how much of a furore Richard creates when he does it! Everybody gets absolutely frantic about it because you're not allowed to say these things. Yet when you look at it rationally there is no reason why those ideas shouldn't be as open to debate as any other, except that we have agreed somehow between us that they shouldn't be." -Douglas Adams, improvisoitu puhe, 1998

Tuo lainaus toki pätee kaikkiin uskontoihin mitä voi luonnehtia fundamentalistisiksi, mutta eivät kaikki uskonnot tai hengelliset perinteet ole sellaisia. Ja kyllä minulta heruu kunnioitusta syvälle, älykkäälle vakaumukselle.

[q]toma, 9.7.2007 09:38:
Tuo lainaus toki pätee kaikkiin uskontoihin mitä voi luonnehtia fundamentalistisiksi, mutta eivät kaikki uskonnot tai hengelliset perinteet ole sellaisia. Ja kyllä minulta heruu kunnioitusta syvälle, älykkäälle vakaumukselle.
[/q]

Eikös tuo aika pitkälti päde näihin suurimpiin länsimaisiin uskontoihin ja ainakin islamiin? Toisiin tietysti enemmän kuin toisiin, mutta eipä täällä lähes äärilaimean luterilaisuuden kehdossakaan saa jumalaa avoimesti pilkata. Toisaalta vaikka saisikin, niin eihän kristinuskossakaan ole tarkoitus kyseenalaistaa tai pilkata jumalaa tai kymmentä käskyä, vaan tarkoitus on uskoa ja omaksua - jos siis pysytään ihan perusperiaatteissa, eikä lotkauteta korvaa nykyaikaisille tulkinnoille Raamatun sisällöstä.

Mikä muuten on mielestäsi syvä ja _älykäs_ vakaumus? Kysehän on kuitenkin uskosta, eikä uskolla ole järjen kanssa oikein mitään tekemistä. Jos minulta kysytään, niin uskonnolliset vakaumukset ovat kunnioitettavuuden suhteen pitkälti samalla viivalla Bertrand Russelin aurinkoa kiertävän teepannun suhteen. Uskonnollisia ihmisiä kyllä voi olla syytä kunnioittaa, mutta useimmiten ihan muista syistä kuin tyhjästä tempaistujen (tai kasvatuksen mukana syötettyihin) vakaumusten takia.