Vanhemmuus ja vanhemmat
- « Edellinen
- 1
- ...
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- ...
- 14
- Seuraava »
[q]Tripla-T, 24.4.2006 14:20:
Tuon ikäinen ihminen tietää jo tekojensa seuraukset ja syyt. (Jos ei, niin tällainen henkilö kuuluisi holhouksen alaisuuteen, joko vankilaan tai muuhun laitokseen).
[/q]
Eli saako ihmistä joka ei kehittymättömyyttään tiedä tekojensa syitä ja seurauksia (esim. aikuista kehitysvammaista) rangaista fyysisesti?
[q]Ana-5000, 24.4.2006 13:54:
---
Sunflower, 24.4.2006 13:51:
---
India, 24.4.2006 13:42:
Tässä paljon puhutaan vanhempien lasten kurittamisesta, mutta muistuttaisin ja kysyisinkin mitäs kun se lapsi on vuoden ikäinen ja innolla tunkemassa kaikkea suuhun ja sormia joka paikkaan. Se että sä silloin painokkaalla ja matalalla äänellä sanot "EI" toimii ehkä sen hetken kun se tenava arvioi tilannetta. Mutta melko varmasti se tunkee ne sormet sinne pistorasiaan/laatikon väliin tai stereoihin vielä kymmenen kertaa uudestaan. Silloi sille pienelle on napautettava sormille (fyysinen kajoaminen tämäkin) että se myös tajuaa sen Ein tarkoituksen.
---
Juu, mä sanon sen ein tuhat kertaa ja pari kertaa päälle ja siirrän sen pennun aina pois kielletystä. Tuloksia ei tule tosiaankaan heti, sillä eihän tuon ikäinen lapsi välttämättä tiedä tekevänsä pahojaan. Tässä se ei on varmasti aivan yhtä tehokas kuin luunappi. Vaikka se kipu säikäyttäisi lapsen jostain pois, on tuon ikäisen muisti vielä niin lyhyt, että se koittaa sitä kohta uudestaan. Sitä paitsi lapsi ei välttämättä edes ymmärrä, miksi äiti tuli ja satutti.
---
Eli siis lapsi ei tajua lukuisan "Ei":n jälkeistä luunappia, mutta kuitenkin tajuaa sen että äiti sanoo "Ei"? Mitä jos se lapsi on tunkemassa haarukkaa pistorasiaan, eikä "ei" mene perille?
Mä en nyt ihan ymmärrä. Minkä ikänen kersa sulla on kotona?
---
Tuon ikäiset osaavat olla jo pirun kovapäisiä ja omaatahtoa (myös pientä uhmailua) näkyy jo, mutta tämä asia ei luunapeilla muutu miksikään.
---
eiPÄ.
[/q]
Ei tuon ikäinen vielä käsitä/muista asioita. Ihan samalla tavalla se menee luunapin jälkeen koittamaan uudestaan kuin ein jälkeen. Siihen tarvitaan piiitkää pinnaa vanhemmilta. Haarukoita ei tungeta pistorasioihin, sillä tuon ikäisille ei vielä saa antaa mahdollisuutta tehdä juttuja, jotka ovat vaarallisia. Tottakai lapset jättävät sormiaan ovien väliin jne., mutta mitään todella vaarallista ei vain saa olla tehtävissä. Tässä on vanhempien vastuu.
Lasten kanssa on tullut pelattua aikasten paljon koko ikä, kun on serkuskatraan vanhimpia ja muutenkin lapsenvahtina ekstrarahoja tullut tienattua, mutta omat lapsukaiset ovat vielä hyvinkin pieniä. Niin pieniä, että ne haarukat pysyy poissa leikeistä vielä pitkään.
[q]India, 24.4.2006 14:26:
Mä voin kumminkin näin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että noi sun ajatukset tulee siitä sitten hieman hioutumaan kun joskus sen muksun saat. Tulet todennäkösesti huomaamaan että se lapsi kerkiää joka paikkaan ja sä et yksinkertasesti pysty vahtimaan sitä joka sekuntti.
Kyllä mullakin oli ennen muksuja hienoja ideoita siitä kuinka mä muksun kasvatan ja vanhemmuudesta kuva päässä, mutta kyllä se sitten muokkautuu matkan varrella. Vai väitätkö sä nyt, että sun ajatukset ja metodit ovat nyt hyvät ja enää mitään uutta opittavaa ja parempia keinoja vanhemmuudesta ja kasvatuksesta ei löydy?
Niinkun mä tuolla aiemmin kerroin, se että mä olen pyöräyttänyt muutaman mukulan ja niitä jo hetken kasvattanutkin (6 vuotta) ei tee minusta eksperttiä. Mä yritän parhaani ja kasvatan lapset parhaalla näkemälläni tavalla.
[/q]
Sen tiedän, että ajatukseni tulevat muuttumaan. Tuo kurittamattomuus on kuitenkin sellainen elämän perusperiaate, että siitä en luovu. Paljon on mulla vielä opittavaa lapsista ja niiden kasvatuksesta, mutta siinähän sitä oppii sitten itsekin, kun sen oman lapsen aika tulee. Avoimin mielin siis.
En myöskään tarkoittanut mitenkään yrittää neuvoa sinua lastesi kasvatuksessa tai syyllistää tai mitään. Kunhan keskustellaan yleisellä tasolla.
[q]
Eli saako ihmistä joka ei kehittymättömyyttään tiedä tekojensa syitä ja seurauksia (esim. aikuista kehitysvammaista) rangaista fyysisesti?
[/q]
Jos muu ei auta, niin kyllä. Tottahan toki, kyllähän poliisikin rankaisee fyysisesti jos menet potkimaan heitä kiinniottotilanteessa, olit sitten 20 tai 30 vuotias. Jos kehitysvammainen on 6v tasolla, niin saattaa olla että hän tarvitsee näpäytyksen sormille silloin tällöin. Tästä ei nyt kannata vetää johtopäätöstä että vammaiset pitäisi kahlita kattoon ja hakata kepillä joka aamu.
Eiköhän kaikki nyt tässä päättömässä kinastelussa hae sitä, että lapselle on opetettava jollakin tavalla, että jokaisella teolla on seurauksensa, jotkut kivoja jotkut ikäviä. Anan toitottama johdonmukaisuus on tärkeintä.
Itse olen aika epäileväinen fyysistä kurittamista kohtaan (riippuen tietenkin siitä mitä tarkoittaa lapsen fyysinen kurittaminen). Oma 1.2 vuotias on oppinut hurjasti asioita ihan vain johdonmukaisen toiston avulla. Kertaakaan ei ole tarvinnut edes näpäyttää kun on jaksanut seurata mitä se vekara touhuaa. Vaatiihan tuo paneutumista, mutta muksu ei esimerkiksi koske kukkiin, koiran leluihin tai isin ja äidin kenkiin (katsotaan miten asiat menee jos muksuja tulee lisää). Ei on meillä aina ei ja jos pelkkä kielto ei tehoa, niin muksu yksinkertaisesti nostetaan pois pahanteosta. Keinot tietenkin hieman muuttuvat lapsen kasvaessa siitä yksinkertaisesta syystä, että lapsi tulee älykkäämmäksi ja isommaksi.
Yksi tärkeä asia on, että lapselle pitäisi aina selittää miksi isä tai äiti tekee jotain. Näin lapsi alkaa tajuamaan mitä seuraa tietyistä asioista, kuten vaikka heikoille jäille menemisestä. Pelkkä kielto ilman selitystä lähinnä houkuttelee kokeilemaan miksi asia on kielletty.
[q]Tontsis, 24.4.2006 14:49:
---
Sunflower, 24.4.2006 13:32:
---
Tripla-T, 24.4.2006 13:30:
Vapaa kasvatus näkyy nyt jo katukuvassa ja kaupoissa, kun ala-astelaiset haistattelevat kaupan myyjiille ja ohikulkijoille mitä sattuu. Kuten esille jo tuotiin, ihminen on pohjimmiltaan eläin ja huonosti kasvatettuna se ei pysty soveltumaan yhteiskuntaan.
---
Ja vaihtoehdot on vapaakasvatus tai fyysinen kuritus? Hohhoh...
---
Joo, mä jätän kans arvoonsa tollaset aivottomat kommentit, missä ei ole selvästikään mietitty asiaa puolta minuuttia kauemmin :D
[/q]
Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta eikös tuo "vapaan kasvatuksen" varsinainen buumi ollut joskus 1960-luvulla, joten tämän olisi pitänyt näkyä katukuvassa ehkä aavistuksen pidempään.. Monet näistä joista puhutaan vapaan kasvatuksen lapsina ovat yleensä laiminlyötyjä lapsia. Tällä hetkellä varmaan suurin yksittäinen tekijä, joka näkyy katukuvassa on median yleistyminen ja sen tekemä sukupolvien kuilu, mutta ei siitä enempää.. Ja ei, tähän en osaa etsiä lähteitä. Nyt puhun ihan omista mielikuvista ja ajatuksista, joista en kylläkään kiitosta voi vain itselleni ottaa.
[q]Sunflower, 24.4.2006 14:58:Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta eikös tuo "vapaan kasvatuksen" varsinainen buumi ollut joskus 1960-luvulla, joten tämän olisi pitänyt näkyä katukuvassa ehkä aavistuksen pidempään.. Monet näistä joista puhutaan vapaan kasvatuksen lapsina ovat yleensä laiminlyötyjä lapsia.[/q]
Kyl ny täytyy vähän korjailla. Vapaa kasvatus ei ole sama asia kuin laiminlyönti ja välinpitämättömyys. Olen itse vapaan kasvatuksen tulos (olen syntynyt 1977) enkä ole mitenkään laiminlyöty tai muutenkaan kaltoin kohdeltu. Paria pahinta murrosikävuotta lukuunottamatta olen ollut erittäin kiltti ja tottelevainen lapsukainen :-)
Tosin nyt täytyisi sitten määritellä vapaa kasvatus :-P
[q]
Nimeä yksikin tänne kirjoittanut, jolla muka tollanen käsitys. Taitaa olla kyllä sun oman pään tuotosta.
[/q]
Kiteytyi tuo ajatus siinä kohtaa kun puhuttiin mitä sana 'Ei' tarkoittaa. Tuntui että ihmiset ajattelivat sen olevan jonkinlainen esipuhe ennen pieksemistä... tiedä sitten miksi. Lue edellisiä posteja.
[q]jUSSi, 24.4.2006 15:22:
---
Sunflower, 24.4.2006 14:58:Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta eikös tuo "vapaan kasvatuksen" varsinainen buumi ollut joskus 1960-luvulla, joten tämän olisi pitänyt näkyä katukuvassa ehkä aavistuksen pidempään.. Monet näistä joista puhutaan vapaan kasvatuksen lapsina ovat yleensä laiminlyötyjä lapsia.
---
Kyl ny täytyy vähän korjailla. Vapaa kasvatus ei ole sama asia kuin laiminlyönti ja välinpitämättömyys. Olen itse vapaan kasvatuksen tulos (olen syntynyt 1977) enkä ole mitenkään laiminlyöty tai muutenkaan kaltoin kohdeltu. Paria pahinta murrosikävuotta lukuunottamatta olen ollut erittäin kiltti ja tottelevainen lapsukainen :-)
Tosin nyt täytyisi sitten määritellä vapaa kasvatus :-P
[/q]
Nii-in.. Monet näistä, joista puhutaan vapaan kasvatuksen lapsina, ovat todellisuudessa laiminlyötyjä lapsia. En sanonut näiden olevan sama asia vaan nimenomaan sitä, että nämä sotketaan keskenään.
Määrittely ei ole helppo juttu, enkä sitä edes yritä, mutta tarkoitin nyt vain, että ongelmanuoria on aika turha pistää vapaan kasvatuksen piikkiin.
[q]jUSSi, 24.4.2006 15:22:
---
Sunflower, 24.4.2006 14:58:Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta eikös tuo "vapaan kasvatuksen" varsinainen buumi ollut joskus 1960-luvulla, joten tämän olisi pitänyt näkyä katukuvassa ehkä aavistuksen pidempään.. Monet näistä joista puhutaan vapaan kasvatuksen lapsina ovat yleensä laiminlyötyjä lapsia.
---
Kyl ny täytyy vähän korjailla. Vapaa kasvatus ei ole sama asia kuin laiminlyönti ja välinpitämättömyys. Olen itse vapaan kasvatuksen tulos (olen syntynyt 1977) enkä ole mitenkään laiminlyöty tai muutenkaan kaltoin kohdeltu. Paria pahinta murrosikävuotta lukuunottamatta olen ollut erittäin kiltti ja tottelevainen lapsukainen :-)
Tosin nyt täytyisi sitten määritellä vapaa kasvatus :-P
[/q]
sä olet sellaista tyyppiä että vapaa kasvatus sulle on sopinut, mutta sekään ei kaikille sovi..
mutta tosiaan käsityksenä vapaa kasvatus ei meinaa laiminlyöntiä.. eihän se meinaa sitä että pistetään lapsi ulos ja sanotaan pärjäile :D
[q]hardikaveri, 24.4.2006 15:55:
sä olet sellaista tyyppiä että vapaa kasvatus sulle on sopinut, mutta sekään ei kaikille sovi..
mutta tosiaan käsityksenä vapaa kasvatus ei meinaa laiminlyöntiä.. eihän se meinaa sitä että pistetään lapsi ulos ja sanotaan pärjäile :D[/q]
Äh, ei vapaa kasvatus tarkoita rajattomuutta. Välittäminen on rajojen asettamista, Itse ymmärrän vapaan kasvatuksen niin, että siinä mennään lapsen ehdoilla pitäen ohjaus minimissä. Kyllä vapaassakin kasvatuksessa rajat opetetaan.
[q]koo, 24.4.2006 14:11:
Haluan olla turvallinen ja rakastava vanhempi, jota ei tarvitse pelätä. [/q]
Tämä taitaa onnistua tällaisenaan ainoastaan perheessä jossa on "kiltti äiti" ja "ilkeä isä" - tai samat roolit toisin päin.
Lapset - ja ihmiset - iästä riippumatta ei aina usko puhetta; ei joko halua uskoa, päättävät olla uskomatta, käyvät sitä vastaan tarkoituksella, tai ovat kuulleet muualta jotain muuta eivätkä tiedä mitä uskoa. Lapsen looginen ajattelukyky ja maailman hahmottaminen eivät ole vielä sitä luokkaa (ehkä jopa lukioikään saakka) että voisi kuvitella sen ymmärtävän kaikki tarpeelliset asiat keskustelemalla, ja vetävän niistä tulevissa tilanteissa oikeat johtopäätökset. Vaikka näin pystyisikin tekemään, asiat pitäisi yksinkertaistaa tasolle jossa ne eivät kuitenkaan pitäisi paikkaansa tilanteessa kuin tilanteessa.
Tulee tulemaan tilanteita kun lapsi tekee asioita mitä et haluaisi, tai ei tee asioita mitä haluaisit tämän tekevän. Tällöin tulee tietenkin kuvaan auktoriteetti. (On toiveajattelua kuvitella että lapsi tekisi aina asiat niinkuin haluat, esim. "omatunto-kasvatuksen" ansiosta - jonka mm. itse sain - koska tulee uhmaikää ja itsenäistymistä ja kavereilta opittua jne.) Kun auktoriteettia vähän analysoi niin siinä on imo aika selkeästi kaksi osa-aluetta: passiivinen ja aktiivinen. Passiivinen auktoriteetti on sitä kun lapsi käyttäytyy halutulla tavalla vaikkei aikuinen asialle mitään erityistä tekisikään, mutta tätä on vaikea ansaita ja vielä vaikeampi pitää hallussaan - ja yhä vaikeampi jos yrittää olla myös lapsen "ystävä". Passiivinen auktoriteetti perustuu aina johonkin aikuisen määrittelemättömään seuraamukseen jos lapsi tekee väärin, esim. tietoon että joku rangaistus todennäköisesti seuraa, tai ihannetilanteessa pelkästään aikuisen kunnioituksen menettämiseen - mm. ns. kiltit oppilaat haluavat olla opettajan suosikkeja eivätkä halua tehdä mitään mistä seuraisi mitään muuta. Passiivista auktoriteettia on vaikea saavuttaa automaattisesti ilman aktiivista auktoriteettia muutoin kuin vaikuttamalta sellaiselta ihmiseltä joka ei kaihtaisi aktiivisen auktoriteetin käyttämistä - eli toisin sanoen, aktiivinen auktoriteetti on aina se jota lapsi kunnioittaa (silloin kun siis auktoriteettia tarvitaan), passiivinen sen sivuvaikutus.
Aktiivinen auktoriteetti on tietenkin sitä että aikuinen osoittaa olevansa valmis myös jotain tekemään asialle silloin kun lapsi tekee jotain väärin. Se mitä tämä tekee lieneekin suurempi ongelma tässä topikissa, ja on tietenkin erittäin subjektiivinen tilanteen, tehdyn asian, lapsen iän ja kypsyyden ja muiden seikkojen mukaan. Mitä nuorempi lapsi, sitä vähemmän järkiselittelyllä selvitetään - ainakaan sellaisenaan (toki pitää selittää muun rangaistuksen lisäksi miksi joku asia oli väärin jollei lapsi sitä jo muutenkin tiedä - ja yleensä he tietävät kyllä). Mitä vanhempi lapsi, sitä vähemmän he saattavat välittää järkisyistä koska tiesivät jo etukäteen tekevänsä väärin.
Itse olen ollut vuoden opettajan apulaisena ja sijaisena ala-asteen koulussa ja senkin jälkeen useampia kertoja opettajan sijaisuuksia hoitamassa ala-asteen kouluissa, ja olen itsestäni huomannut sen että kun lapset huomaavat että en ole niin pelottava kuin miltä ehkä näytän (iso mies, kalju, partaakin, lävistys oli vielä silloin kun viimeksi olin sijaisena) niin he alkavat ottaa helposti enemmän ja enemmän vapauksia vaikka olenkin kyseiset teot kieltänyt aiemmin. Sijaisen vapaudet jakaa minkäänlaisia rangaistuksia ovat hyyyyvin rajoitetut. Mitään fyysistä rangaistustahan ei saa antaa, ja oppilaat tuntuvat tietävän tämän varsin hyvin. Usein ongelmat ovat sellaisia että selittäminen ei mitään auta ("kyllä sun nyt on tehtävä läksyt koska muuten susta kasvaa tyhmä aikuinen") koska tilanne on vain aikuisen selittämä pakko. Jälki-istunnon antaminen meinaa itselle ylimääräistä työtuntia (ilman palkkaa) ja oppilaan laittaminen ulos luokasta on usein oppilaan näkökulmasta pelkkää plussaa - ja siellä ei ole kukaan valvomassa tekeekö tehtäviään vai lähteekö ulos leikkikentälle. Jäljelle jää oikeastaan vain se rehtorin juttusille vieminen, ja sekin toimii vain jos rehtori on itse tiukempi ihminen (eli auktoriteetin ylläpito sysätään toisen aikuisen harteille jolla on aivan yhtä heikot keinot siihen - paitsi se lapsen ennakoima "defaultti-passiivinen-auktoriteetti" joka hyvin nopeasti hälvenee kun lapsi huomaa ettei mitään oikeaa rangaistusta seurannutkaan).
Loppujen lopuksi, ainakin opettajan sijaisen näkökulmasta, suurimman rangaistuksen pitäisi olla se että vastuu siirretään lapsen omille vanhemmille, ja jos he eivät asialle mitään tee, ei asialle mitään voi opettajakaan. Eli tässä palaamme siihen millä tavoin vanhemmat voivat omaa aktiivista auktoreettiaan käyttää omien lastensa suhteen, joka taas palaa siihen tilanteen subjektiivisuuteen.
En usko että lasten kasvattamiseen on vain yhtä oikeaa tapaa, ja itsestäni ainakin tiedän sen että en osaa olla kova tai pelottava, joten jos pelkkä järkiselittely ei auta (ja usein se ei auta) joku rangaistus olisi keksittävä. Ja tämän topikin tuntien, on paras keksiä joitain esimerkkejä... Lapsille annetaan yleensä aika paljon kaikkea mitä he haluavat ja mistä he pitävät, joten näiden kieltäminen taitaa olla aika hyvä ja helppo rangaistus - erityisesti sellaisten mitä he eivät pysty ilman aikuista saamaan, esimerkiksi karkkia, viikkorahaa tai lupaa katsoa telkkaa (jota siis voi helposti valvoa). Periaatehan on se että lapsi oppii yhdistämään oman pahan mielen siihen mitä teki väärin.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä itsenäisemmäksi vanhemmistaan se myöskin muuttuu. Tässä vaiheessa vapauden rajoittaminen lienee tehokkain rangaistus, mutta tätä on myöskin kovin vaikea enforceta - jos lapsi hiipii ulos salaa tai kiipeää ikkunasta ulos, ja tuo on ankarin rangaistus mitä vanhemmalla arsenaalissaan on, mitäpä siinä tekisi? Fyysinen kurinpito voi tällaisissa tilanteissa tulla kuvaan jossain muodossa - viimeisenä keinona - koska jos aikuinen menettää täysin passiivisen auktoriteettinsa lapsen silmissä, menettää hän myös helposti lapsen kunnioituksen, ja sen jälkeen lapsi voikin alkaa tekemään ihan mitä hänen tekee mieli, ja kaikki vanhemman antamat rangaistukset toimivat vain lisäsyinä rikkoa vanhemman tekemiä sääntöjä.
Se täytyy kyllä vielä sanoa että lapsen ja vanhemman välinen rakkaus lienee se voimakkain auktoriteetin muoto. Se on molemmille tärkeä asia ihan luonnostaan, eikä kumpikaan sitä tahdo menettää. Moni voi nähdä fyysisen kurinpidon rakkauden vastakohtana - itse esimerkiksi en pystyisi näitä kahta yhdistämään, mutta uskon myös että joillekin se toimii. Lapsella on kuitenkin vain yhdet vanhemmat (yleensä), ja lapsilla on myös tapana vaistota vanhempiensa tunnetilat. Pelkästään se että isä suuttuu (mutta ei ehkä tee mitään) tai että äiti on surullinen on varsin voimakas syy lapselle miettiä tekojansa - molemmat kun tuntuvat sen rakkauden vähenemiseltä. Mutta kuten sanoin, vanhemmat lapset alkavat kokeilla itsenäisyytensä rajoja eivätkä ehkä niin paljoa enää huomioi vanhempiensa tunteita - oma elämä alkaa olemaan tärkeämpi, ja silloin on syytä harkita muidenkin rangaistusten käyttöä.
[q]sapeli, 24.4.2006 16:06:
<snip>[/q]
Amen.
[q]Tontsis, 24.4.2006 16:01:
---
hardikaveri, 24.4.2006 15:55:
sä olet sellaista tyyppiä että vapaa kasvatus sulle on sopinut, mutta sekään ei kaikille sovi..
---
Miksei? Väitätkö, että kurittomuus on synnynnäistä?
[/q]
KYLLÄ ja EN
mun vaimo on espoon kaupungin opetusvirastossa tekemässä oppilaiden sijoitteluita kouluihin. niitä juttuja kuunnellessa on kyllä tullut esille että lapsilla on jo syntyessään joitain piirteitä jotka ei ainakaan asiaa auta
ja en usko että kovinkaan moni lapsi syntyessään on paha mutta ilman kuria ja VÄÄRÄSSÄ SEURASSA siitä voi sellainen kehittyä
Hienosti kirjoitettu, Sapeli.
[q]Tontsis, 24.4.2006 16:36:
---
hardikaveri, 24.4.2006 16:20:
ja en usko että kovinkaan moni lapsi syntyessään on paha mutta ilman kuria siitä voi sellainen kehittyä
---
Mutta jos lapsen ensihetkestä lähtien sen "Ein" merkitys korostetaan niin, että se vastaa näitä vähäteltyjä väkivallan tekoja, luunappeja ja tukistusta? Lapsellahan ei ole mitään käsitystä maailmasta ennen kuin kasvatus/opetus alkaa. Näin ollen en ymmärrä väitettä: "Ei menettää merkityksensä". Jo vitossivulla vihjasin tähän suuntaan, mutta Anaa ei huvittanut keskustella :b
[jatketaan huomena..]
[/q]
kuinka aikaisin sä oikein meinaat kurittamisen aloittaa??
kyllä ne muutaman vuoden ikäiset lapset kyllä on jo niin fiksuja että ymmärtää.. sitä nuorempia en kyllä vielä lähtis ojentelemaan kovin kovakouraisesti
[q]Tontsis, 24.4.2006 16:41:
---
hardikaveri, 24.4.2006 16:38:
---
Tontsis, 24.4.2006 16:36:
---
hardikaveri, 24.4.2006 16:20:
ja en usko että kovinkaan moni lapsi syntyessään on paha mutta ilman kuria siitä voi sellainen kehittyä
---
Mutta jos lapsen ensihetkestä lähtien sen "Ein" merkitys korostetaan niin, että se vastaa näitä vähäteltyjä väkivallan tekoja, luunappeja ja tukistusta? Lapsellahan ei ole mitään käsitystä maailmasta ennen kuin kasvatus/opetus alkaa. Näin ollen en ymmärrä väitettä: "Ei menettää merkityksensä". Jo vitossivulla vihjasin tähän suuntaan, mutta Anaa ei huvittanut keskustella :b
[jatketaan huomena..]
---
kuinka aikaisin sä oikein meinaat kurittamisen aloittaa??
kyllä ne muutaman vuoden ikäiset lapset kyllä on jo niin fiksuja että ymmärtää.. sitä nuorempia en kyllä vielä lähtis ojentelemaan kovin kovakouraisesti
---
foorumin tuntien pakko vastata tähän ennen ku koko rekisteri repee taas mulle ilkkumaan:
EN KOSKAAN. Ymmärsit jotain väärin.
[/q]
njoo sori siis piti kirjoittaa että kuinka varhain sä luulet et se aloitetaan...
noo mut kai ymmärsit pointin että e ihan pieniä kannatakkaan kurittaa sit vasta kun ne alkaa jo ymmärtää elämää ja on valmiita ottamaan pikkasen fysiikkaa vastaan..
Kyllä lapsella kuri pitää olla. Itse olen kokenut remmit, risut, tukkapöllyt, luunapit, joskus jopa hätäpäissään ammuttiin naulapyssyllä kohti x)
En oo kyl varma et jatkuuko perinne. Isäni oli kokenut ruumiillista kuritusta lapsena, joten siinä oli perinne jatkunut. Sen näkee sit. Toisaalta, jotkut antavat ruumillista kuritusta esim. koiranpennulle, ja sitten vouhottavat et "ei lasta saa kurittaa ruumiillisesti", en näe siinä mitään eroa. Jos käytän tulevaisuudessa ruumiillista kuritusta lapseeni, en usko, et se tekee musta huonompaa isää, ainakin oon varma, ettei se tapaus kasva kieroon, niinkuin nykypäin päänsilitystapaukset.
Ite en kyllä haluais olla kenenkään isä viä pariin vuoteen, (enkä tietääkseni oo;)
Mut jos olisin, niin olisin semmoinen salliva ja mukava, jonka kans ois kiva hänkslätä kaikkee. Luulen et lapset kunnioittaa semmosta vanhempaa enemmän,joka on mukava ja ymmärtävä, kuin semmosta joka pieksee koko ajan jollain remmillä suu vaahdossa.
Omat porukat on aina ollu ihan jees, ja äijän kanssa tulee nykyäänkin käytyä vaik kalassa.
[q]
Luulen et lapset kunnioittaa semmosta vanhempaa enemmän,joka on mukava ja ymmärtävä, kuin semmosta joka pieksee koko ajan jollain remmillä suu vaahdossa.
[/q]
Tontsis, tätä tarkotin sillä yleistämisellä. Ei nyt kyse ollut siitä että hakataan suu vaahdossa remmillä lasta yöt ja päivät. Kurinpito ja pahoinpitely ovat kaksi eri asiaa. Sormille näpäytyksessä ja turpaan leipomisessa on mielestäni hienoinen ero kuitenkin.
- « Edellinen
- 1
- ...
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- ...
- 14
- Seuraava »