Vanhemmuus ja vanhemmat

No niin ja siinähän äippä jo sanoikin asiaan oman kantansa. Mä en oikein osaa tähän sanoa muuta kuin että äitini on idolini.

[q]Sunflower, 24.4.2006 09:18:
---
Ana-5000, 23.4.2006 22:26:
---
Sunflower, 23.4.2006 18:46:
Niin ja kyllä, lapset ovat tasa-arvoisia ihmisiä. Usein jopa aikuisia huomattavasti fiksumpia. Vaatimukset 5-vuotiaalle ja 25-vuotiaalle eivät toki ole samat, mutta tasa-arvoisia he ovat.
---


No tästäpä saatiinkin jo sit sellanen perustavanlaatuinen mielipide-ero mikä todennäköisesti selittää meidän suhtautumisenkin eron. Lapset on lapsia, ei ne ole mitään pieniä aikuisia. Ja se on kyllä aivan varma et jos tähän taloon joskus kakaroita tulee, niin ne ei ole mun kanssa tasa-arvoisia ennenkuin muuttavat omaan asuntoonsa.

---


Onnea vain, sitä tuut tarvisemaan.

Mitä todennäköisimmin saat tuon asenteesi silmillesi viimeistään lastesi ollessa teini-iässä.. Mutta hei, tilanteenhan voi ratkaista tukkapöllyllä...
[/q]

En mä jaksa jutella sun kanssa kun ihan selkeesti tässäkin osoitat, ettet edes lue kokonaan mitä kirjotan. Sanoin tossa jo aikaisemmin, että siinä vaiheessa kun kakarat alkaa saavuttamaan sellasen iän että ne osaa perustellen kritisoida vanhempiaan, mä aion ehdottomasti kannustaa siihen.

[q]koo, 24.4.2006 08:15:
Eikö kasvatuksen ideana ole saada lapsi ymmärtämään, miksi jotain asiaa ei saa tehdä? Lapsen pitäisi ymmärtää, miksi isin kukkarosta ei saa varastaa, eikä ajatella niin, että varastan nyt kun en voi jäädä kiinni. "Toisen kukkarosta ei saa varastaa, koska silloin saa selkään." vai "Toisen kukkarosta ei saa varastaa, koska se on väärin, toisen omaa ei saa ottaa." Mikä moraali siinä oikein kehittyy ihmiselle, kun hän elää rangaistuksen pelossa?
[/q]

Arvon neiti voikin tähän väliin selostaa miten saa lapsen ymmärtämään miksi jokin asia on väärin. Jos lapsi kokee olevansa väittelyissä samalla tasolla aikuisen kanssa, niin mikään "koska isi / äiti sanoo niin" ei enää tepsi. Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin lapsuus on sitä aikaa, jolloin lapsi aivopestään noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä. Rangaistuksen pelko on yksi mahdollinen (joskaan ei välttämättä se suurin) osa tätä kasvatusta. Jos varhaislapsuudessa onnistuu tuossa aivopesussa tarpeeksi hyvin, ei fyysiseen kasvatukseen tarvitse välttämättä edes turvautua - riittää että antaa lapsen tietää tämän tehneen väärin ja että siitä on aiheutunut mielipahaa toisille, jolloin omatunto hoitaa osan rangaistuksesta. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että tuossa varhaislapsuuden kasvatuksessa ei kaikkien kohdalla pelkkä puhe aina riitä.

Muuten: Lapsena hyvin herkästi kyseenalaistaa vanhempien sanomiset ja jos jokin asia ei lapsesta itsestään tunnu väärältä, niin miten esimerkiksi sinä lapselle puhumalla selität asian kuitenkin olevan niin (vaikka se siis ei oikeasti ole - lapsi on ihan oikeassa kokiessaan moraalin subjektiivisena sääntörakennelmana)?

[q]sunflower:
Lapsi ei saa mielihyvää kurituksesta, sen sijaan vanhempi saa purettua turhautumistaan. Lapsen hyvinvoinnilla tätä tietysti perustellaan usein, mutta yhä edelleen haluaisin esimerkin siitä, millaisessa tilanteessa tällaisella käytöksellä saadaan oikeasti jotain hyvää aikaiseksi. Luunapista ei ehkä tullut mitään pahaa, mutta mitä ihmeen hyvääkään Sä sillä saavutit? Nautitko tuosta napautuksesta? Ehkäpä kouluissakin pitäisi ruveta käyttämään kipua opetuksen tukena. Jokaisesta väärästä vastauksesta sähköisku ja voimakkuutta nostettaisiin koko ajan. Varmasti tulisi tehokkaita tuloksia...
[/q]

Eihän lapsen ole tarkoituskaan saada kurituksesta mielihyvää. Kurituksen kuuluukin tuntua pahalta, jotta lapsi ymmärtäisi tilanteen vakavuuden ja muistaisi sen jatkossakin. Oikein ajoitettu kipu vie opin huomattavasti paremmin perille kuin pelkkä sanominen, jolle lapsi saattaa mielessään viitata kintaalla. Näin oli ainakin omalla kohdallani. En muista kovinkaan montaa niistä lukuisista kerroista kun vanhemmat ovat kieltäneet tekemästä jotain, mutta muutama fyysinen kurinpalautus on kyllä jäänyt mieleen. Olen lisäksi sitä mieltä, että ne tulivat aivan aiheesta, olivat sopivassa hengessä annettuja ja vaikka yksittäisten kurituksien syyt ovat painuneetkin vuosien saatossa unholaan, muistan olleeni varsin nöyrää poikaa niiden jälkeen. En myöskään nauttinut rangaistuksista yhtään. Jos olisin, niin mikä kannustin se muka olisi minulle ollut toimia toisin jatkossa?

Nykyisin itse asiassa toivoo, että vanhemmat olisivat olleet vähän anteliaampia fyysisen kurituksen suhteen. Silloin kun itse piti itseään maailman napana, kuten lapsen psykologiseen kehitykseen kuuluu, ei pelkkä sanallinen palaute omannut samaa arvoa kuin vaikkapa nuorelle aikuiselle puhuttaessa. Pieni niskavilloista tarttuminen olisi muutamassa tilanteessa varmasti osoittanut kuka perheessä päättää.

Mitä opetukseen koulussa tulee, niin minun mielestäni on ihan järjetöntä, ettei opettaja saa suurin piirtein edes koskea riehuvaan oppilaaseen. On tietenkin tärkeää ehkäistä voiman väärinkäyttöä, mutta jos kotikasvatus on epäonnistunut, niin opettaja on ihan aseeton riehuvan oppilaan kanssa kun pelkkä puhe ei tepsikään, vaan pahimmillaan antaa vain aiheen ylimääräiseen haistatteluun. Yritä siinä nyt sitten pitää tunteja tahi pitää auktoriteettia yllä muun luokan silmissä. Kyllä opettajan pitää mielestäni tarvittaessa saada vaikka ihan niskavilloista pitäen taluttaa hankala oppilas rehtorin puhutteluun. Ihminen on kaiken kulttuurievoluutionkin jälkeen eläin ja lapset saattavat ajoittain tarvita osoituksen aikuisen fyysisestä ylivertaisuudesta ymmärtääkseen asemansa. Niin ja ei, en tarkoita lyömistä, vaikka siitä terminä tunnut pitävänkin. Niskavilloista tarttumista kovempia otteita en opettajille sallisi, mutta mielestäni jo se olisi huomattava askel parempaan suuntaan. Onko sinulla käsitystäkään kuinka suuri ase riehuvalle oppilaalle nykykäytäntö on? Oppilas saa tehdä mitä vain ilman kummempaa sanktion pelkoa ja mikä parempaa, oppilaalla on valta rangaista _opettajaa_, jos tämä erehtyy esim. väkisin taluttamaan oppilaan rehtorin puhutteluun.

Fyysinen kurinpito ei mielestäni ole mitenkään suositeltavaa tai erityisen hyvä tapa päästä auktoriteettiasemaan lapsen silmissä etenkään opettajista puhuttaessa. Ongelmatapausten kohdalla ja joissain poikkeustilanteissa se saattaa kuitenkin olla ainoa tapa saada viesti perille ja opettaa lapselle nöyryyttä.

Pitää muuten anekdoottina tähän väliin kertoa tarina tässä topicissa jo ohimennen mainitusta kuumasta hellasta: Nuorna poikana katselin kiinnostuneena kuumia hellanlevyjä. Hoitotätini kielsi minua koskemasta niihin ja kuin aikuiselle puhuen selitti, että hellan levyt ovat tulikuumia ja että niihin koskemalla satutan itseni. Uskoinko? No en helvetissä. Oli pakko kokeilla itse ja vieläpä ihan kaksin käsin. Kipu kyllä vei opetuksen perille varsin nopeasti ja jatkossa saatoin jopa uskoa hoitotätiäni vähän herkemmin. Tilanne ei tietenkään ole mitenkään suoraan verrannollinen kasvatustilanteeseen, jossa olisi tarkoitus opettaa jonkin teon olevan väärin (vaikka se ei sitä oikeasti ja absoluuttisesti olisikaan). Kivun tuottaminen ei tuolloin kerro mistään todellisesta kausaliteetista teon ja seurauksen välillä, sillä lapsi kyllä tajuaa ettei vääryyksien tekeminen itsessään tuota kipua, vaan että kipu on rangaistus perseilystä (ihana termi, muuten). Lapselle ei kuitenkaan se, että joku asia on väärin, aina riitä, vaan joskus rangaistuksen pelko on ainoa asia, mikä estää tekemästä vääryyksiä. Esimerkiksi koulukiusatut tietävät tämän varsin hyvin. Muistan itse jääneeni välillä rauhaan koulun pihalla ainoastaan sen takia, että muu toiminta toisi opettajalta lapun kotiin ja siitä taas seuraisi jokin rangaistus (ei toki välttämättä fyysinen).

Edit: Niin ja ennen kuin kukaan ehtii syyttää hoitotätiäni huonosta työstä lapsen vahtimisessa, niin hänen puolustuksekseen sanottakoon, että hoidettavia lapsia oli tuossa vaiheessa nelisen kappaletta, joista yksi oli kehitysvammainen. Kaikkea huomiota ei voinut siis jatkuvasti kiinnittää minuun. Jos jonkun asian haluaa virheeksi laskea, niin ehkä sen, että hän antoi lapsenomaiselle mielenkiinnolleni periksi ja antoi minun seurata ruoanlaittoa keittiössä tai jopa auttaa siinä (en muista tarkempia yksityiskohtia) - tosin itse en henno tällaisestakaan toiminnasta hoitotätiäni moittia.

on kyllä kauheeta katottavaa kun telkkarista on tullut niitä "nanny" sarjoja, joissa ulkopuolisen pitää mennä opettamaan vanhempia pitämään kuria.

lapset tekee mitä huovittaa kun vanhemmat ei uskalla rangaista.
ja nyt nää pösilöt on menny päättämään että lasta ei saa edes rangaista kunnolla.

kyllä mä sanon että sain lapsena usein piiskaa, mutta sen takia ehkä olen tallainen normaali enkä hulttio joka musta olis voinut tullakkin..

pelkkä omaan huoneeseen pistäminen ei mun mielestä opeta lapselle mitään

[q]Tontsis, 24.4.2006 11:39:
---
:O "Joku lyö, lyö takas"? Huh huh...
[/q]

Muihin halpoihin provoihin en jaksa lähteä vastaamaan, koska olen niin jo jotenkuten tässä tehnyt edellisissä postauksissa, mutta tähän on sanottava että aivan ehdottomasti lapselle on opetettava, että itseään pitää puolustaa, jos joku yrittää sortaa. Koulun pihalla se kakara jonka voi työntää maahan ilman että se puolustaa itseään on juurikin se kakara, joka työnnetän joka välkkä maahan.

Kysehän ei siis ole siitä, että opetetaan lapselle väkivalta konfliktinratkaisumallina, vaan opetetaan lapselle se, että itseään saa ja pitää puolustaa, myös fyysisesti.

Ja avainsanana vielä tossa lapsen rankaisemisessa on johdonmukaisuus, ei niinkään keinot. Itse kun puhun kurituksesta, en puhu tosiaan siitä että lasta heti läimitään kun se tekee jotain tyhmää, vaan ennemminkin siitä että jos se kakara on aivan holtiton, niin vanhemman pitää uskaltaa ottaa siitä myös kiinni ja rajoittaa. Et ei pidä mun mielestäni olla vaan sellanen pullamössöäiti joka sanoo viissataa kertaa "ei" muttei tee mitään kun Ritva-Oskari maalaa sormiväreillä kukkatapetit. Ei:ltä menee merkitys, jos sitä ei missään vaiheessa osoteta, että mitä "ei" tarkoittaa.

Sunflower kerro vielä:

Miten itse menettelisit tilanteessa, jossa tuhmuuksista kotiarestia saanut lapsi vetää eteisessä kenkiä jalkaan ja kun menet käskemään huoneeseen, kakara haistattaa vitut? Saako lapsen viedä korvasta huoneeseensa, vai annatko mennä ulos leikkimään?

[q]Ana-5000, 24.4.2006 13:19:

Sunflower kerro vielä:

Miten itse menettelisit tilanteessa, jossa tuhmuuksista kotiarestia saanut lapsi vetää eteisessä kenkiä jalkaan ja kun menet käskemään huoneeseen, kakara haistattaa vitut? Saako lapsen viedä korvasta huoneeseensa, vai annatko mennä ulos leikkimään?
[/q]

Kuten jo aiemmin sanottu, niin eipä taida olla ihan noin yksioikoista, että "näin mä käyttäydyn tällaisessa tilanteessa" -käsikirjan pääsisi kirjoittamaan. Tätä Sä et varmaan halua kuulla, mutta fyysisen kurituksen lisäksi en (ainakaan siis vielä, tässä kohdalla voi hyvin kyllä löytyä joustoakin) usko kotiaresteihin, joten toivottavasti en kuvailemaasi tilanteeseen joudu..-)

Vapaa kasvatus näkyy nyt jo katukuvassa ja kaupoissa, kun ala-astelaiset haistattelevat kaupan myyjiille ja ohikulkijoille mitä sattuu. Kuten esille jo tuotiin, ihminen on pohjimmiltaan eläin ja huonosti kasvatettuna se ei pysty soveltumaan yhteiskuntaan.

[q]Tripla-T, 24.4.2006 13:30:
Vapaa kasvatus näkyy nyt jo katukuvassa ja kaupoissa, kun ala-astelaiset haistattelevat kaupan myyjiille ja ohikulkijoille mitä sattuu. Kuten esille jo tuotiin, ihminen on pohjimmiltaan eläin ja huonosti kasvatettuna se ei pysty soveltumaan yhteiskuntaan.
[/q]

Ja vaihtoehdot on vapaakasvatus tai fyysinen kuritus? Hohhoh...

[q]Epailija, 24.4.2006 13:12:

Arvon neiti voikin tähän väliin selostaa miten saa lapsen ymmärtämään miksi jokin asia on väärin. Jos lapsi kokee olevansa väittelyissä samalla tasolla aikuisen kanssa, niin mikään "koska isi / äiti sanoo niin" ei enää tepsi. Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin lapsuus on sitä aikaa, jolloin lapsi aivopestään noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä. Rangaistuksen pelko on yksi mahdollinen (joskaan ei välttämättä se suurin) osa tätä kasvatusta. Jos varhaislapsuudessa onnistuu tuossa aivopesussa tarpeeksi hyvin, ei fyysiseen kasvatukseen tarvitse välttämättä edes turvautua - riittää että antaa lapsen tietää tämän tehneen väärin ja että siitä on aiheutunut mielipahaa toisille, jolloin omatunto hoitaa osan rangaistuksesta. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että tuossa varhaislapsuuden kasvatuksessa ei kaikkien kohdalla pelkkä puhe aina riitä.

Muuten: Lapsena hyvin herkästi kyseenalaistaa vanhempien sanomiset ja jos jokin asia ei lapsesta itsestään tunnu väärältä, niin miten esimerkiksi sinä lapselle puhumalla selität asian kuitenkin olevan niin (vaikka se siis ei oikeasti ole - lapsi on ihan oikeassa kokiessaan moraalin subjektiivisena sääntörakennelmana)?[/q]


Vai että oikein neiti. Kas kun ei tyttö. No, täti vastaa pikku pojulle.

Olen saanut sinusta täällä klubbarissa kuvan, että olet fiksu tyyppi joka argumentoi hyvin. Olet siis varmasti kuullut keskustelusta. Vastoin yleistä harhaluuloa lapsikin ymmärtää puhetta ja hänelle voi keskustellen selittää asioita. Ei lapsi ole mikään imbesilli, joka pitää "aivopestä", jotta tämä noudattaisi yhteisiä sääntöjä. Kyllä lapsikin ymmärtää, jos hänelle selittää.

Siinä vaiheessa kun lapsi on niin pieni ettei selitystä ymmärrä, ei tukistamiset sun muut mielestäni myöskään auta. Sen ikäinen lapsi ei tee "pahaa" ilkeyttään vaan ymmärtämättömyyttään. Niin pienen lapsen vanhempien tulisi varmistaa, ettei lapsi pääse tekemään mitään typerää.

Siinä olet oikeassa, että rangaistuksen pelkokin voi tehota jossakin vaiheessa. Myös pelottelu voi tehota. Mutta ei sitä tarvitse yhdistää kuritukseen! Voithan vaikka murkkuikäistä uhkailla, että jos hän tekee "pahaa" hän ei pääse kavereille kuukauteen/ei pääse joihinkin juhliin/menettää kuukausirahansa jne. Tällöin hän ei riko sääntöjä, jottei saisi rangaistusta.

[q]Fyysinen kurinpito ei mielestäni ole mitenkään suositeltavaa tai erityisen hyvä tapa päästä auktoriteettiasemaan lapsen silmissä etenkään opettajista puhuttaessa. Ongelmatapausten kohdalla ja joissain poikkeustilanteissa se saattaa kuitenkin olla ainoa tapa saada viesti perille ja opettaa lapselle nöyryyttä.[/q]

Tosi yleinen ajatus tuntuu olevan, että lapsi ei ymmärrä/tunnusta/kunnitoita auktoriteettia eli vanhempiaan ilman, että sitä satutetaan fyysisesti. Musta tuntuu, että juuri ne, jotka eivät sitä auktoriteettia mitenkään muuten saa, hankkivat sen voimakeinoin.

Tulee mieleen ala-asteen opettajat: toinen ei saanut luokkaa hiljaiseksi vaikka huusi naama punaisena ja hakkasi karttakepin paskaksi, toinen sai luokan hiljaiseksi vain astumalla ovesta sisään. Kumpaakohan kunnioitettiin enemmän? Kummastakohan pidettiin enemmän?

Ja miksi lasta pitäisi nöyryyttää? (Nöyryytystähän se on, jos esim pepulle annetaan piiskaa.)

En minäkään ole rangaistuksia kieltämässä. Mutta miksi niiden pitäisi olla fyysisiä?

Ja vielä haluan sen sanoa, että kun täällä "vastapuolta" (jota siis itsekin selvästi edustan) kaikenlaisilla sanamuodoilla nimitellään niin ettepä te kurituksen kannattajatkaan itsestänne mitenkään erityisen fiksua kuvaa anna, jos argumenttinne ovat luokkaa vastapuoli on peltiämpäri.

[q]
Ja vaihtoehdot on vapaakasvatus tai fyysinen kuritus? Hohhoh...
[/q]

Ei missään nimessä. Missä kohtaa postiani puhuin kurituksesta ? Tarkoituksena oli lähinnä tuoda esiin asia jonka moni on jo huomannut: nykyajan lapsilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettei heitä ole ikinä kuritettu. En nyt tarkoita että lapsi pitäisi hakata siniseksi joka päivä varmuuden vuoksi, vaan silloin kun lapsi tekee jotain, joka on kielletty moneen otteeseen jne.

Moni näistä lapsista jotka haistattelevat, olisivat varmasti paljon kohteliaampia jos heillä olisi pieni pelko kurituksesta haistattelun jälkeen. (Sama pätee moniin aikuisiin, ei siinä).

[q]Ana-5000, 24.4.2006 13:19:

Miten itse menettelisit tilanteessa, jossa tuhmuuksista kotiarestia saanut lapsi vetää eteisessä kenkiä jalkaan ja kun menet käskemään huoneeseen, kakara haistattaa vitut? Saako lapsen viedä korvasta huoneeseensa, vai annatko mennä ulos leikkimään?
[/q]

Tähän vielä lisättäköön, että pakkoko se on korvasta sinne huoneeseen kantaa? Eikö sitä voi sinne huoneeseen kantaa ihan normaalisti?

[q]Sunflower, 24.4.2006 13:28:
---
Ana-5000, 24.4.2006 13:19:

Sunflower kerro vielä:

Miten itse menettelisit tilanteessa, jossa tuhmuuksista kotiarestia saanut lapsi vetää eteisessä kenkiä jalkaan ja kun menet käskemään huoneeseen, kakara haistattaa vitut? Saako lapsen viedä korvasta huoneeseensa, vai annatko mennä ulos leikkimään?

---


Kuten jo aiemmin sanottu, niin eipä taida olla ihan noin yksioikoista, että "näin mä käyttäydyn tällaisessa tilanteessa" -käsikirjan pääsisi kirjoittamaan. Tätä Sä et varmaan halua kuulla, mutta fyysisen kurituksen lisäksi en (ainakaan siis vielä, tässä kohdalla voi hyvin kyllä löytyä joustoakin) usko kotiaresteihin, joten toivottavasti en kuvailemaasi tilanteeseen joudu..-)
[/q]

Ei tietenkään, mä vaan tarjosin nyt yhden esimerkin missä fyysinen rajottaminen on välttämätöntä, jos halutaan säilyttää lapsen silmissä mitään auktoriteettia. Eihän tollasessa tilanteessa oikein edes voida neuvotella, jos lapsi ihan uhmatakseen on paukkaamassa ovesta veke.

Millä tavalla sä sitten pystyt opettamaan lapselle asioita, jos et usko minkäänlaisiin rangaistuksiin? Mitä teet, jos lapsi on ollut erittäin tuhma, eikä näytä hahmottavan että samaa käytöstä ei voi jatkaa? Mitä jos lapsesi jää esim. kiinni kaupasta varastelemisesta, tai naapurin kaninpentujen rääkkäämisestä?

Mä haluaisin vaan kuulla sun metodejas, jos et usko edes kotiarestiin.

[q]Lene, 24.4.2006 13:38:
---
koo, 24.4.2006 13:37:
Tähän vielä lisättäköön, että pakkoko se on korvasta sinne huoneeseen kantaa? Eikö sitä voi sinne huoneeseen kantaa ihan normaalisti?

---


Ööö... kantaminen on puuttumista toisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
[/q]

Kantaminen ei satuta.

[q]Lene, 24.4.2006 13:38:
---
koo, 24.4.2006 13:37:
Tähän vielä lisättäköön, että pakkoko se on korvasta sinne huoneeseen kantaa? Eikö sitä voi sinne huoneeseen kantaa ihan normaalisti?

---

Ööö... kantaminen on puuttumista toisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.[/q]

Höpöhöpö.

Kun on lapsista kyse ei tuota voi soveltaa. Konteksti on myös tärkeää lakia tulkittaessa. On hieman eri asia kantaa 35-vuotias mies vasten tahtoaan huoneeseen kuin kantaa kiukutteleva 13-vuotias lapsi sinne.

Tässä paljon puhutaan vanhempien lasten kurittamisesta, mutta muistuttaisin ja kysyisinkin mitäs kun se lapsi on vuoden ikäinen ja innolla tunkemassa kaikkea suuhun ja sormia joka paikkaan. Se että sä silloin painokkaalla ja matalalla äänellä sanot "EI" toimii ehkä sen hetken kun se tenava arvioi tilannetta. Mutta melko varmasti se tunkee ne sormet sinne pistorasiaan/laatikon väliin tai stereoihin vielä kymmenen kertaa uudestaan. Silloi sille pienelle on napautettava sormille (fyysinen kajoaminen tämäkin) että se myös tajuaa sen Ein tarkoituksen.

Etkä sä rupea kaksi vuotiaalle muksulle selittämään miksi tämä asia on väärin meidän yhteiskunnassa, se ei siitä tajua vielä yhtään mitään. Niinkuin Ana tossa mainitsi mun mielestä tosi osuvasti - Ei:ltä menee merkitys, jos sitä ei missään vaiheessa osoteta, että mitä "ei" tarkoittaa.

Ja kun joku tuolla väitti että vanhempi saa itse nautintoa nippurin antamisesta, niin rohkenenpa olla erimieltä. Mä en todellakaan ikinä ole tuntenut mitään nautintoa lapsen kurittamisesta. Yleensä ne on ollut harkittuja tilanteita, mutta myönnän että muutama nippuri on varmasti tullut nopeana reaktiona eikä minuuttien mietintöjen jälkeen. Mutta se että tuntisin niiden jälkeen nautintoa, niin hoh hoh.

Äiti tuolla antoikin oivia esimerkkejä niistä tilanteista joissa mielestäni kurittaminen on ollut sallittua. Yleensä meilläkin se ääni on noussut silloin kun lapsi on ollut mahdollisen vaaran edessä.


Lapselle on myös opetettava että omaa kehoa voi ja pitää puolustaa. Ei välttämättä väkivallalla, mutta on annettava eri keinoja ja ohjeita miten tilanteessa voi toimia.
Kyllä mä olen opastanut mun kuus vuotiasta jos joku toinen lapsi tulee mahdollisesti lyömään tai muuten satuttamaan, että miten siinä tilanteessa tulee toimia. Tai jos joku aikuinen yrittää satuttaa. Mutta selväksi olen tytölle tehnyt ettei kaikkea käytöstä todellakaan pidä sietää ja jos tulee tilanne mistä ei pääse välttämättä juoksemalla karkuun voi/pitää itseään puolustaa.

[q]koo, 24.4.2006 13:37:
---
Ana-5000, 24.4.2006 13:19:

Miten itse menettelisit tilanteessa, jossa tuhmuuksista kotiarestia saanut lapsi vetää eteisessä kenkiä jalkaan ja kun menet käskemään huoneeseen, kakara haistattaa vitut? Saako lapsen viedä korvasta huoneeseensa, vai annatko mennä ulos leikkimään?

---


Tähän vielä lisättäköön, että pakkoko se on korvasta sinne huoneeseen kantaa? Eikö sitä voi sinne huoneeseen kantaa ihan normaalisti?
[/q]

Mitä jos se pistää vastaan? Alkaa lyömään? (Niinjoo eihän se voi alkaa lyömään koska vanhemmat ei koskaan käytä ruumiillista kuritusta ja lapset ei ota vaikutteita mistään muualta vai..?)

Ite oon havainnu että korvasta kun vie, niin se huomio keskittyy lähinnä siihen tasapainoiluun ettei korvaan satu eikä vastaanpanemiseen. Pitäskö sitä sit käyttää jotain rannelukkoja?

[q]Ana-5000, 24.4.2006 13:42:

Mitä jos se pistää vastaan? Alkaa lyömään? (Niinjoo eihän se voi alkaa lyömään koska vanhemmat ei koskaan käytä ruumiillista kuritusta ja lapset ei ota vaikutteita mistään muualta vai..?)

Ite oon havainnu että korvasta kun vie, niin se huomio keskittyy lähinnä siihen tasapainoiluun ettei korvaan satu eikä vastaanpanemiseen. Pitäskö sitä sit käyttää jotain rannelukkoja?
[/q]

Mitä väliä sillä on, jos se lapsi mua lyö? Voin vaikka uhata, että arestia tulee joka lyönnistä viikko lisää. Jos lapsi on kilareissa ja se purkaa sen vaikka puremalla mua sääreen tehköön niin. Mä en sitä ala pieksemään tai tukistamaan vain sen takia.

[q]koo, 24.4.2006 13:48:
---
Ana-5000, 24.4.2006 13:42:

Mitä jos se pistää vastaan? Alkaa lyömään? (Niinjoo eihän se voi alkaa lyömään koska vanhemmat ei koskaan käytä ruumiillista kuritusta ja lapset ei ota vaikutteita mistään muualta vai..?)

Ite oon havainnu että korvasta kun vie, niin se huomio keskittyy lähinnä siihen tasapainoiluun ettei korvaan satu eikä vastaanpanemiseen. Pitäskö sitä sit käyttää jotain rannelukkoja?

---


Mitä väliä sillä on, jos se lapsi mua lyö? Voin vaikka uhata, että arestia tulee joka lyönnistä viikko lisää. Jos lapsi on kilareissa ja se purkaa sen vaikka puremalla mua sääreen tehköön niin. Mä en sitä ala pieksemään tai tukistamaan vain sen takia.
[/q]

Siinäpä on sitten hyvä opettaa lapselle ruumiillisen koskemattomuuden rajoja, jos lapsi saa lyödä sua nyrkillä, mutta sä et anna sille edes tukkapöllyä. Kuka teidän talossa on sen jälkeen perheen pää?

[q]Lene, 24.4.2006 13:48:

Millä tavalla lapsi on tasa-arvoinen ja hänellä on oikeus koskemattomuuteen, jos häntä saa kuitenkin kantaa vastoin tämän tahtoa?
[/q]

Okei. Määrittelykysymys. Tuolla koskemattomuudella tarkoitin sitä, että lasta ei satuteta fyysisesti (tai henkisestikään). Kantaminen ei satuta. Jos lapseni juoksisi veitsi kädessä ympäri kämppää ottaisin sen hänen kädestään vaikka hän ei itse tahtoisi luopua veitsestä.

Mikä olisi sitten terminä parempi?

No niin, lapsukaiset! Nyt on aika ja mahdollisuus jutella vanhemmuuden saloista. Tässä virikkeitä keskustelulle:

-Minkälainen isä tai äiti haluaisit olla tai olet?
-Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista vanhemmistasi?
-Tuletko toistamaan vanhempiesi virheet tai huomaatko toistavasi niitä jo nyt?
-Uskotko sopivasi vanhemmaksi?
-Toivotko vanhemmuutta vai onko lapsettomuus tie onneen?
-Minkälainen elämäntilanne on mielestäsi sopiva lapsen hankintaan?
-Pitäisikö vanhemmuutta pyrkiä säätelemään nykyistä tarkemmin?
-Onko kaksi isiä parempi kuin kaksi äitiä?
-Kuinka selvitä yksinhuoltajuudesta kunnialla?
-Ovatko yksinhuoltajaisät huonompia vanhempia kuin yksinhuoltajaäidit?
-Onko lapsen adoptointi parempi vaihtoehto kuin lisääntyminen perinteisellä tavalla (eli vahingossa?)?
-Saako lasta kurittaa fyysisesti?

Omalta osaltani sanon lyhyesti, että toivon tosiaan saavani joskus lapsia (jotka (avo)vaimo siis synnyttäisi). Mieluusti pari kolme kappaletta ja mieluusti myös ihan biologisia lapsia, vaikka adoptiota en vaihtoehtona mahdottomana pidäkään. On monta asiaa, mitä omille lapsilleen haluaisi antaa, mutta esimerkkinä mainittakoon kielitaito. Mahdolliset lapset laitetaan (äidin suopealla suostumuksella) ruotsinkieliseen kouluun heti kun se on mahdollista ja englantia opetetaan kotona pienestä pitäen. Kielitaito on pirun suuri rikkaus, joten on hyvä aloittaa ajoissa. Jos tämä ei rakkaalle puolisolleni sovi, niin sitten koulutan lapsista salaa tappajaninjoja, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa.