Vanhemmuus ja vanhemmat

Huomenta vain Sullekin! Herneet tulleet pois nenästä ja taas suostutaan juttelemaan..? *vitsivitsi:)*


[q]Jone, 25.4.2006 09:00:

Sen puolestahan me kaikki yritetään liputtaa, mutta se erottava tekijä kahden väittelevän osapuolen välillä tuntuu nyt olevan siinä, että toinen tunnustaa sen faktan, että elämässä voi kun voikin tulla yllättäviä tilanteita, joissa toiseen joutuu kajoamaan fyysisesti vaikka ei lähtöarvoisesti haluasikaan ja toinen väittelyn osapuoli on päättänyt aivan väkisin suhtautua koko asiaan käsittämättömän naivistisesti. Täydellisessä maailmassa asiat menisivät juuri niinkuin sanot, mutta kun se maailma ei valitettavasti ole täydellinen eikä sellaiseksi muutu vaikka minäkin sitä kovasti haluaisin.[/q]

Usko pois, tiedostan hyvin, ettei maailma todellakaan ole täydellinen. Mikä kuitenkaan estää elämästä omaa elämäänsä niin, että siitä ehkä omilla valinnoillaan saa tehtyä aavistuksen paremman? Tiedän olevani monissa asioissa hyvinkin naivi ja suoraan sanottuna olen tuosta aika ylpeäkin. Se, että uskon väkivallan synnyttävän väkivaltaa ja ihmisten käyttäytyvän peilin tavoin (sitä saa, mitä tilaa jne.), ohjaa TIETENKIN mun omia toimia. Mut on kasvatettu ilman tukkapöllyjä ja ei, mä en varmasti ollut se kaikkein rauhallisin lapsi, joten miksen toistaisi tätä hyväksi havaittua mallia? (Sitä paitsi en usko, että yksikään lapsi on NIIN rauhallinen, ettei mitään ongelma tilanteita tule.. Siltikään kaikkia lapsia ei tosiaankaan ole tukistettu.)

Mä oon siis jäärä peltiämpäri (ei ollut Sun sanojas, tiedän) siksi, etten myönnä että ehkä joskus jossain tilanteessa voi olla, että oma hillintä ei pidä ja esimerkiksi napsautan lapselle luunapin? Vieläkään mä en tiedä yhtään tilannetta, jossa tuo olisi tarpeellista näin järjellä ajatellen ja jos joskus äkkipikaisuuksissani ja typeryydessäni toimin periaatteideni vastaisesti, ei se todellakaan tee siitä mun mielestä hyväksyttävää saatikka tarpeellista.


[q]Tässä threadissä ei ole vielä löytynyt ensimmäistäkään ihmistä, joka ei haluaisi parhaansa mukaan löytää niitä muita ratkaisuja. Kukaan ei ole liputtanut lapsen fyysisen koskemattomuuden rikkomisen puolesta jokapäiväisenä kasvatusmenetelemänä.[/q]

Ja minähän tuossa juuri sanoinkin, että tämä 'erittäin joustava vastapuoli' hakkaa lapsiaan jokaisesta pikku virheestä etc.?

[q]
Ei, emme saaneet tuossa tilanteessa käsittääkseni tukkapöllyä - sen paremmin omat kuin vieraatkaan tai sen paremmin yhdessä kuin erikseen. Kuten äiti kirjoittikin, sillä vain uhkailtiin muodossa "jos ette, niin." Mun mielestäni tohonkin (kuristuksella uhkaamiseen) pitää olla oikeus juuri siksi, että se saattaa kuin saattaakin olla joskus tarpeen. Kyseisessä tilanteessa kun oli ehdottoman tärkeää ettemme ruvenneet hetkeäkään kyseinalaistamaan äitini auktoriteettia, joka ei muuteen sivumennen sanoen suurimman osan ajasta kipaissut ennen teini-ikää edes mielessä, koska kummatkin vanhempani olivat omilla tavoillaan niin voimakkaita mutta selkeästi rakastavia hahmoja.[/q]

Tukkapölly ja tukkapöllyllä uhkaaminen menevät käsikädessä. Mua esimerkiksi koskaan edes uhattu tuollaisella, mutta vastaavassa tilanteessa äitini auktoriteetti olisi varmasti ollut aivan yhtä tehokas.

Tuosta teini-iästä vielä.. Olin itse teininä melkoinen kauhukakara, mutta äitini auktoriteettiä en silloinkaan kyseenalaistanut. Toki meillä asiaan vaikutti kovasti sekin, että mun energia kotona meni yhden mätäpään kanssa tappelemiseen. Toki tällaisissa esimerkeissä puhutaan aina yksittäistapauksista, mutta sanoin tämän ihan siksi, että ei se selkäsauna/sen pelko ole tosiaankaan ainoa tapa saada toinen ruotuun.

[q]Sunflower, 25.4.2006 07:42:
Mutta kun ei-puheikäinen ymmärtää/muistaa tuon kivun ihan yhtä hyvin/huonosti kuin sen ilman läppäisyä tehdyn siirron. Tai ehkäpä meidän mukulat on jotenkin erityisen kovapäisiä, sillä nämä jaloissa pyörivät kaksi ei-puheikäistä kyllä koittavat sen tuhat kertaa ja pieni korvasta nappaus ei muuta tätä asiaa.
[/q]

Hetkonen. Korvasta nappaus? Eikös tuo ole yksi perinteinen fyysisen kurituksen muoto?

[q]
Silti yritetään 'vielä kerran'.. Ja muutenkin tuo kivun yhdistäminen on aika kyseenalaista. Käytännön esimerkki: Meidän videokaapissa on lasiovissa semmonen magneettilukko (en paremminkaan osaa kuvailla) ja noiden ovien napsuttelu onkin ihan ykkösjuttu ollut pikku miehelle jo varmaan 4 kuukautta. Sormet ovat jääneet sinne väliin varmaan lähemmäs tuhat kertaa ja huuto on aina aivan järkyttävä. Pahimmassa innostumisvaiheessa tuo huuto kuului helposti 50 kertaa päivässä. Ja silti sitä tehdään vieläkin. X-määrä ei siis ole vielä tullut täyteen, vaikkakin pikkuhiljaa näyttäisi, että saatetaan olla jo voiton puolella.-)
[/q]

Joko liioittelet määrien suhteen tai sitten lapsesi todella ovat varsin kovapäisiä. ;) Tai sitten sormien jääminen sinne väliin ei olekaan kovin kivuliasta ja huuto johtuu jostain muusta, esim. lapsen tyytymättömyydestä tilanteen lopputulokseen. Äitihän kuitenkin saapuu huudon myötä joka kerta paikalle korjaamaan asian, eikö vain? =) Hämmentävää kyllä. Kastematojakin voi nimittäin ehdollistaa kivulla ja niillä on huomattavasti vähemmän kykyä muistaa asioita kuin pienellä lapsia.

[q]
Se, mitä tarkoitan on se, että mitä tuo läpsäytys tai korvasta nappaaminen tällaisessa tilanteessa auttaa, sillä oppimiseen nyt vain menee tietty lapsesta riippuvainen aika. Eikö tällöin fyysinen kuritus (ja nyt puhutaan ihan näistä lievistä) osoita itsensä turhaksi ja lähinnä vanhemman keinoksi purkaa turhautumistaan, kun se toinen ei tunnu millään oppivan?
[/q]

Tuohon on vaikea vastata, koska yhden ja saman lapsen kohdalla ei voi oikein vertailla nopeuttaako pieni fyysinen palautus oppimista vai ei. Tietysti jos huomaa ettei sillä juuri tunnu olevan vaikutusta ainakaan tuossa iässä, niin eipä sitä mikään pakko ole jatkaa, kunhan ei luovu johdonmukaisuudesta (asia ei saa lapsen silmissä tulla sallituksi, vaikka fyysinen palaute poistuisikin).

[q]Epailija, 25.4.2006 10:20:
---
Sunflower, 25.4.2006 07:42:
Mutta kun ei-puheikäinen ymmärtää/muistaa tuon kivun ihan yhtä hyvin/huonosti kuin sen ilman läppäisyä tehdyn siirron. Tai ehkäpä meidän mukulat on jotenkin erityisen kovapäisiä, sillä nämä jaloissa pyörivät kaksi ei-puheikäistä kyllä koittavat sen tuhat kertaa ja pieni korvasta nappaus ei muuta tätä asiaa.

---


Hetkonen. Korvasta nappaus? Eikös tuo ole yksi perinteinen fyysisen kurituksen muoto? *vink*[/q]

Mä ARVASIN, että joku poimii tuon tuolta.-) Juu, on kyllä fyysisen kurituksen muoto ja tosiaan meidän jääräpää pikkupojalle on sitä kerran (?) koitettu, isänsä toimesta. Arto (Arctos) kävikin aiemmin tänne kommentoimassa ja kertoi, että on ennen 'kannattanut fyysistä kuritusta tietyissä määrin', mutta sittemmin ottanut vaimokkeensa kanssa yhteen ja joutunut muuttamaan mielipiteensä.

Tilanne oli stereoiden räpläys (sarjassamme ehdoton ei jo ihan senkin takia, ettei ole kovin miellyttävää, kun tahmanäppi päättää vääntää volumet täysille..), joka on myös kielletty sen tuhat kertaa. No, tuona päivänä poika oli erityisen itsepäisellä tuulella ja kiellon ja siirron jälkeen aina konttasi hirveetä vauhtia takasin stereoilla ja yritti uudestaan. Isänsä sitten kerran nappasi korvasta ja "kiskaisi" (juuri ja juuri seisova mukula ei tarvitse varsinaista kiskasua pepulleen tömähtämiseen) pojan istumaan ja tulos oli mikä? No poika yritti heti uudestaan. Ainiin ja lisäksi miehellä oli erittäin vihainen vaimoke, jonka kanssa joutui käymään pitkällisen keskustelun aiheesta fyysinen kuritus ja miksi ei. Taisi jäädä viimeiseksi korvasta nappaukseksi..-)


[q]Joko liioittelet määrien suhteen tai sitten lapsesi todella ovat varsin kovapäisiä. ;) Tai sitten sormien jääminen sinne väliin ei olekaan kovin kivuliasta ja huuto johtuu jostain muusta, esim. lapsen tyytymättömyydestä tilanteen lopputulokseen. Äitihän kuitenkin saapuu huudon myötä joka kerta paikalle korjaamaan asian, eikö vain? =) Hämmentävää kyllä. Kastematojakin voi nimittäin ehdollistaa kivulla ja niillä on huomattavasti vähemmän kykyä muistaa asioita kuin pienellä lapsia.
[/q]

Liioittelisinkin.. Tuhat saattaa olla liioittelua, mutta tuo 50/kertaa päivässä ei valitettavasti ole.. Kovapäisiä siis ovat, mutta ehkäpä se tällaisten vanhempien lapsilla on lähinnä luonnollista..-)

Tuli mieleen, onko täällä montakin sellaista fyysisen rankaisun kannattajaa, joita itseään EI ole kuritettu ruumiillisesti lapsuudessa? Asenteet vaikuttavat olevan melko periytyviä tässä asiassa.

Käsiä ylös jos löytyy.

Meitsi ja Jone lapsia kasvattamassa:

[q]Tyranoid, 25.4.2006 10:45:
Tuli mieleen, onko täällä montakin sellaista fyysisen rankaisun kannattajaa, joita itseään EI ole kuritettu ruumiillisesti lapsuudessa? Asenteet vaikuttavat olevan melko periytyviä tässä asiassa.

Käsiä ylös jos löytyy.
[/q]

o/

[q]nuance, 25.4.2006 14:51:
---
Tyranoid, 25.4.2006 10:45:
Tuli mieleen, onko täällä montakin sellaista fyysisen rankaisun kannattajaa, joita itseään EI ole kuritettu ruumiillisesti lapsuudessa? Asenteet vaikuttavat olevan melko periytyviä tässä asiassa.

Käsiä ylös jos löytyy.

---


o/
[/q]

Onko ketään sellaista, joka osaa reakoida eriäviin mielipiteisiin muutenkin kuin sanomalla näiden esittäjiä peltiämpäreiksi?-)

[q]nuance, 25.4.2006 14:51:
---
Tyranoid, 25.4.2006 10:45:
Tuli mieleen, onko täällä montakin sellaista fyysisen rankaisun kannattajaa, joita itseään EI ole kuritettu ruumiillisesti lapsuudessa? Asenteet vaikuttavat olevan melko periytyviä tässä asiassa.

Käsiä ylös jos löytyy.

---


o/
[/q]

no mulla äiti haki metsästä niin ohuita risuja et ei niillä mitään saanut aikaan. ei kai se vaan halunnut omaa muksuaan satuttaa vaikka ois mitä tehnyt. oltii kyllä systerin kanssa aika kilttejä lapsiakin. tukkapöllyy tuli joskus, en ny tiiä sit melkeen vois nostaa toisen käden pystyyn itsekin.

[q]Sunflower, 25.4.2006 16:00:
Onko ketään sellaista, joka osaa reakoida eriäviin mielipiteisiin muutenkin kuin sanomalla näiden esittäjiä peltiämpäreiksi?-)
[/q]

No enkös mä reagoinu? En mä kyllä tästä aiheesta jaksa ruveta vääntämään, Jone ja Ana saa hoitaa sen mun puolesta ku ei mulla oo niiden juttuihin hirveästi lisättävää ton omaan lapsuuteen liittyvien tuntemusten lisäks. Jatkakaa.

[q]nuance, 25.4.2006 16:03:
---
Sunflower, 25.4.2006 16:00:
Onko ketään sellaista, joka osaa reakoida eriäviin mielipiteisiin muutenkin kuin sanomalla näiden esittäjiä peltiämpäreiksi?-)

---


No enkös mä reagoinu? En mä kyllä tästä aiheesta jaksa ruveta vääntämään, Jone ja Ana saa hoitaa sen mun puolesta ku ei mulla oo niiden juttuihin hirveästi lisättävää ton omaan lapsuuteen liittyvien tuntemusten lisäks. Jatkakaa.
[/q]

Juujuu-) Mua vain naurattaa moni asia tässä keskustelussa ja nyt tulikin samassa postissa kolme nimeä, joiden jutuista oon oikeasti saanut ihan hyvät naurut. Kiitos siitä, hyviä päivän piristyksiä..!:)

[q]Tontsis, 25.4.2006 15:42:
kirjoittelut
[/q]

Luulin sulle menevän perille jo etten oo vastaamassa sulle kirjoituksiisi, mut tässä nyt se vielä ihan sanallisessa muodossa.

Syy siihen on se, että katson sun olen mukana tässä keskustelussa itsesi viihdyttämisen vuoksi siinä missä muut koittavat ihan aidosti keskustella kasvattamiseen liittyvistä kysymyksistä keskenään saavuttaen välillä jonkinlaista yhteisymmärrystä ja toisinaan sitten taas ei. Jos näin sanominen hatuttaa sua ja olet siitä eri mieltä, niin jatka ihmeessä quottailujasi vaikka maailman tappiin asti mikäli kuvittelet saavuttavasi sillä jotain.

[q]Tontsis, 25.4.2006 15:42:
---
Jone, 25.4.2006 09:00:

Hyvää huomenta
---


:D
[/q]

Niin, olin juuri herännyt uniongelmien takia lyhyeksi jääneen yön jälkeen. Oliskohan toi pitänyt jotenkin erikseen selittää silloin ja jos niin, niin en kyl tiedä miksi.

[q]Tontsis, 25.4.2006 14:47:
Osaatko vastata MIKSEI puhe aina tehoa? Mä edelleen jankkaan tän saman kysymyksen perään :)
[/q]

Lapsi ei ole mikään tietokone, jonka voi ohjelmoida toimimaan tietyllä tavalla ja jonka bugisuudesta voi syyttää vain ohjelmoijaa. Paraskaan kasvatus ei takaa sitä, että lapsi joka tilanteessa kuuntelisi vanhempiaan niin kuin vanhemmat haluaisivat ja on vielä kausia, jolloin vanhempia kuunnella erityisen heikosti. Onnistunut kasvatus toki vähentää tuollaisten tilanteiden määrää, mutta ei poista niitä kokonaan.

Tämä on kyllä mielestäni tullut jo useampaan otteeseen threadissa esille, vaikkakaan ei ehkä ihan suorana vastauksena sinulle.

[q]Epailija, 25.4.2006 21:30:
---
Tontsis, 25.4.2006 14:47:
Osaatko vastata MIKSEI puhe aina tehoa? Mä edelleen jankkaan tän saman kysymyksen perään :)

---


Lapsi ei ole mikään tietokone, jonka voi ohjelmoida toimimaan tietyllä tavalla ja jonka bugisuudesta voi syyttää vain ohjelmoijaa. Paraskaan kasvatus ei takaa sitä, että lapsi joka tilanteessa kuuntelisi vanhempiaan niin kuin vanhemmat haluaisivat ja on vielä kausia, jolloin vanhempia kuunnella erityisen heikosti. Onnistunut kasvatus toki vähentää tuollaisten tilanteiden määrää, mutta ei poista niitä kokonaan.

Tämä on kyllä mielestäni tullut jo useampaan otteeseen threadissa esille, vaikkakaan ei ehkä ihan suorana vastauksena sinulle.
[/q]

Tietenkään lapsi ei tottele aina, mutta ei se luunappi yhtäkkiä tätä muuta. Tietyt uhmat kuuluvat kasvuun, eikä näitä ole hyväkään liian kovasti yrittää lytistää.. Vai väitätkö todella, että se fyysinen kuritus poistaa tämän ongelman? Ettei lapsi, jolle rangaistuksena on käytetty luunappeja/tukistuksia ym. uhmaakaan vanhempiaan vaan uskoo käskyt kiltisti? Ja jos näin ei ole, niin hyöty on...?

[q]Sunflower, 25.4.2006 21:41:
Tietenkään lapsi ei tottele aina, mutta ei se luunappi yhtäkkiä tätä muuta. Tietyt uhmat kuuluvat kasvuun, eikä näitä ole hyväkään liian kovasti yrittää lytistää.. Vai väitätkö todella, että se fyysinen kuritus poistaa tämän ongelman? Ettei lapsi, jolle rangaistuksena on käytetty luunappeja/tukistuksia ym. uhmaakaan vanhempiaan vaan uskoo käskyt kiltisti? Ja jos näin ei ole, niin hyöty on...?
[/q]

Ei se sitä ongelmaa tietenkään poista, ellei kuritus ole niin laajaa, että henkinen kasvu pysähtyy täysin - ja sellaista tässä ei ole kukaan ollut kannattamassa. Se luunappi tai muu saattaa kuitenkin toimia tehokeinona silloin kun mikään muu ei auta. Vaikka lapsi ei kunnioittaisikaan uhmaiässä vanhempien sanaa yhtään, niin kipua useimmat pyrkivät silti välttämään. Fyysinen kuritus saattaa tietenkin ainakin hetkellisesti vain lisätä uhmaa, mutta minusta vanhemman ei kuulukaan pyrkiä olemaan aina se kiva isä tai äiti. Rajat pitää uskaltaa asettaa senkin uhalla, että lapsi hetken vanhempaansa vihaisikin (tai sanoisi näin tekevänsä) - ja huom.: tässä vikassa en nyt tarkoita rajojen asetusta nimenomaan fyysisin keinoin vaan myös niitä muitakin keinoja puhuttelusta kotiarestiin jne.

Ai niin, tässä jo monille varmasti tuttu linkki lasten ihanuudesta *vink*:

http://video.google.com/videoplay?docid=-6789452568959373504

[q]Epailija, 25.4.2006 22:40:
Ai niin, tässä jo monille varmasti tuttu linkki lasten ihanuudesta *vink*:
[/q]

Näyttää lähinnä huomionkipeydeltä, joka ei meille aikuisillekaan ole niin vieras ilmiö

Mitä se kertoo vanhemmista jos lapsi on oikeesti NOIN huomionkipeä?

[q]Epailija, 25.4.2006 22:40:
Ai niin, tässä jo monille varmasti tuttu linkki lasten ihanuudesta *vink*:

http://video.google.com/videoplay?docid=-6789452568959373504
[/q]

:DD Mä voisin kuvitella meidän pikkuherran tekevän noin ääliöpäivänään... (Siskon ollessa todella kipeä, tämä pikku mies teki kaikkensa saadakseen huomion itseensä. Esim. konttaili pää edellä seiniä päin, hakkasi päätään pöytään, että sai kuhmun, meni siskon päälle makaamaan, vei tytöltä kaiken käsistä... etc. Eli voin hyvin kuvitella, että tuollaisena sairastelupäivänä meiltäkin löytyisi yksi pikku pelle...)

No jopas on vuodateltu..

Pääasiassa tässä on nyt vuoltu tikkua siitä, että onko vähäinen ruumiillinen kuritus (jonka tunnusmerkkinä on mainittu kivun tuottaminen) hyväksyttävä kasvatuksellinen metodi vai ei.

Haluaisin nyt muistuttaa, että toisen ihmisen satuttaminen ei ole juuri koskaan itseisarvo vaan väline muiden asioiden saavuttamiseksi. Yhteiskunnassa ilmenevä väkivalta ei johdu siitä, että ihmisille on pienenä annettu luunappeja vaan siitä, että ihmiset haluavat joissakin tilanteissa tehdä pahaa toisille ihmisille. Eri ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä tätä tunnetta ja avoin keskusteleva kasvatusympäristö varustaa varmasti paremmilla eväillä näihin tilanteisiin, eikä jokunen "ansaittu ja perusteltu" luunappi näitä eväitä varmasti mihinkään vie.

Käsittääkseni kivulla on tutkitusti havaittu olevan selkeä vaikutus muistiin, sillä se aiheuttaa kipuun yhdistettyjen mielikuvien vahvemman tallentumisen ja helpomman palauttamisen ihmisen mieleen. Joskus tätä tosiasiaa kykenee käyttämään hyödyksi kasvatustehtävässä siten, että se ei muuta lasta yhtään väkivaltaisemmaksi tai riko lapsen ja kasvattajan välejä.

Tilanteen todenmukainen arviointi ja sen kauaskantoiset vaikutukset ovat kuitenkin usein ihmisen päättelykyvyn ulottumattomissa ja ihmisen ajattelu usein myös kapenee stressaavissa ja yllättävissä tilanteissa, jolloin ensimmäiseen "nyt on kyllä luunappi paikallaan"-impulssiin tuskin kannattaa luottaa. Tällaisten tilanteiden varalta on hyvä olla olemassa periaatteita, jotka sanelevat käyttäytymisen tällaisissa tilanteissa.

Mielestäni ruumiillisen kurituksen välttäminen kokonaan on hyvä periaate. Käytän nyt kuitenkin tässä sanaa periaate siten kuin itse sen miellän: periaate on nimenomaan ohjenuora, jonka mukaan toimin ensisijaisesti, olivat ajatukseni mitkä tahansa - ei mikään raja, jonka yli en koskaan voi kuvitella astuvani. Sitten kun olen saanut asiaa jonkin aikaa kelailtua voin tehdä periaatteitteni vastaisen päätöksen. Jos esimerkiksi lapsi tekee toistuvasti jotain tyhmää, saatan jossakin vaiheessa tulla siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla vastaan toimintaan fyysisellä rangaistuksella ja mietin etukäteen miten perustelen toimintani lapselle.

Mielestäni fyysinen kipu ei lopulta edes ole niitä maailman kamalimpia asioita. Useimpia ihmisiä pystyy oikeista henkisistä vivuista vetelemällä satuttamaan paljon pahemmin kuin mitä edes veitsellä saisi aikaan - ja vauriot ovat usein pysyviä. Mielestäni tämä jätetään vähän liian helposti huomiotta silloin kun fanaattisesti marssitaan kohti mustavalkoista "väkivallatonta tulevaisuutta" ja tuomitaan kaikki, jotka tukistavat lapsiaan - opettaen kuitenkin itse esimerkillään lapsiaan kiristämään ja manipuloimaan.

Niin ja Epailijalle voisin vielä kuitata, että itse en ainakaan keksi mitään sellaista kysymystä tai kysymysten sarjaa, johon joutuisin vastaamaan "koska mä sanon niin" muusta syystä kuin siksi, että en vaan jaksa selittää :) Try me!

[q]Tontsis, 26.4.2006 09:37:
Oot kyl vanhana pappana varmasti yks naapuruston vihatuimmista jääristä :D
[/q]

Mikäli vain yksi vihatuimmista enkä vihatuin, niin en ole saavuttanut tavoitteitani. Kiitoksia kuitenkin tästä - olen siis mitä ilmeisimmin aivan oikealla tiellä.

edit: typo