Vanhemmuus ja vanhemmat

[q]Lene, 23.4.2006 23:49:
Aiemmin on mainittu etujen menettäminen, jäähypenkki, kotiaresti... Mitä jos a) lapsi ei arvosta niitä menettämiänsä etuja b) mitä jos lapsi ei pysy jäähypenkillä c) mitä jos lapsi karkaa?
[/q]

Mitä jos minä saan nyt meteoriitin päähäni, enkä pystykään kirjoittamaan tätä postausta loppuun? Ei kai tällaisiin kysymyksiin voi vastata ennenkuin on itse siinä tilanteessa, jossa lapsi on esim karannut kotiarestista. Vaihtoehtonako on sitten automaattisesti repiä hiuksista? Mitä jos lapsi ei välitä siitäkään? Mitä jos lapsi ei välitä mistään? Vaikka kuinka läimisi ja huutaisi, se silti varastaa isin kukkarosta?

Eikö kasvatuksen ideana ole saada lapsi ymmärtämään, miksi jotain asiaa ei saa tehdä? Lapsen pitäisi ymmärtää, miksi isin kukkarosta ei saa varastaa, eikä ajatella niin, että varastan nyt kun en voi jäädä kiinni. "Toisen kukkarosta ei saa varastaa, koska silloin saa selkään." vai "Toisen kukkarosta ei saa varastaa, koska se on väärin, toisen omaa ei saa ottaa." Mikä moraali siinä oikein kehittyy ihmiselle, kun hän elää rangaistuksen pelossa?


[q]astaroth, 23.4.2006 23:50:
---
koo, 23.4.2006 23:34:
Sinulle ei tullut, minulle tuli.

---

kärsitkö edelleen näistä traumoista?
[/q]

Mitä väliä sillä on? Mikä ihmeen pakkomielle nämä traumat ovat? Ehkä nyt parikymppisenä äidin kanssa asiasta useeseen otteeseen jutelleena olen sinut tämän asian kanssa, mutta eikö sillä ole mitään merkitystä, että lapsi edes jossain vaiheessa elämäänsä pelkää vanhempiaan? Eikö sillä ole väliä, että jos esim sinä läimäyttäisit lastasi, ja tämä sen johdosta pelkäisi sinua vaikka vain yhden päivän? Sinunhan pitäisi olla juuri nimenomaan se turvallinen aikuinen, jonka seurassa ei tarvitse pelätä.

[q]Lene, 24.4.2006 08:24:
---
koo, 24.4.2006 08:15:
Mitä väliä sillä on? Mikä ihmeen pakkomielle nämä traumat ovat? Ehkä nyt parikymppisenä äidin kanssa asiasta useeseen otteeseen jutelleena olen sinut tämän asian kanssa, mutta eikö sillä ole mitään merkitystä, että lapsi edes jossain vaiheessa elämäänsä pelkää vanhempiaan? Eikö sillä ole väliä, että jos esim sinä läimäyttäisit lastasi, ja tämä sen johdosta pelkäisi sinua vaikka vain yhden päivän? Sinunhan pitäisi olla juuri nimenomaan se turvallinen aikuinen, jonka seurassa ei tarvitse pelätä.

---


Ensinnäkin, mikä oli se syy, miksi sait tukkapöllyä?

Toisekseen, vaikuttiko se niin, että vastaisuudessa vältti saamasta uudestaan?
[/q]

En muista koska olin ihan helvetin pieni. Vältin saamasta uudelleen tukkapöllyä, koska äitini huomasi tämän tapauksen jälkeen, että yritin käsilläni suojella päätäni, kun äiti kohotti kätensä tai hermostui.

Sensijaan en saanut tukkapöllyä kaadettuani ämpärillisen valkoista maalia olohuoneen matolle tai täytettyäni isäni kontrabasson vappulimalla.

Miksi tämä on niin kiinnostavaa?

[q]Lene, 24.4.2006 08:38:
Pointti on mielestäni se, ettei kuritus ole se ensisijainen ja käytetyin keino vaan silloin, kun mikään ei enää riitä.
[/q]

Nimenomaan. Kun keinot loppuu, väkivalta alkaa.

[q]koo, 24.4.2006 08:51:
Nimenomaan. Kun keinot loppuu, väkivalta alkaa.
[/q]

Voi pyhä yksinkertaisuus.

[q]Jone, 24.4.2006 09:06:
---
koo, 24.4.2006 08:51:
Nimenomaan. Kun keinot loppuu, väkivalta alkaa.

---


Voi pyhä yksinkertaisuus.
[/q]

Kiitos samoin.

Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää? Lene sanoi, että kuritusta käytetään, kun mikään muu ei auta. Minä sanoi saman hieman eri sanoin.

[q]Jone, 23.4.2006 22:26:
---
Sunflower, 23.4.2006 21:20:
Yleensä ne rajoille paskat haistattavat lapset ovat juuri niitä samoja, joita on kuritettu fyysisesti. Ehkä ne sitten ovat aina niitä vaikeimpia lapsia.... Vai voisiko ehkä jotkut toiset tavat olla tehokkaampia? Tähän on vaikea sanoa, mutta epäilykset mullakin toki on...

---


Nyt teit kyllä sellaisen väitteen, että sulla on varmaan olemassa tolle joku lähde? Jos ei ole, niin saat myöntää koittaneesi hyväksyttää omia puheitasi faktoina keskustelussa.

Lisäksi mä haluaisin nyt melkeinpä faktana väittää, että lapsi kuin lapsi haistattaa paskat annetuille ja sanelluille rajoille satunnaisesti. Oletko tästä eri mieltä ja jos et ole (koska tuskin olet) niin miksi ihmeessä sitten kirjoittelit mitä kirjoittelit?

[/q]

Tietynlainen rajojen kyseenalaistaminen ja aikuisten uhmaaminen kuuluu ihmisen kasvuun, mutta tästä jokapäiväiseen elämään liittyvästä tosiasiastahan ei nyt ollut kyse. Itse olet koko ajan jankuttanut, että tämä fyysinen kuritus kuuluu erikoistilannteisiin ja näistä samoista erikoistilanteista mäkin puhuin.

Ja noista faktoista, en ihan oikeasti rupea käyttämään aamupäivääni siihen, että etsin lähteitä puheilleni. Nämä puheeni pohjautuvat niihin lukuisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin, joita on pitkin vuosia ollut lehdissä, alan kirjoissa, netissä ym. Jos Sä olet onnistunut kaikilta noilta silmäsi sulkemaan, niin hiton hyvää kieltämistä olet tehnyt. Samalla määrätietoisuudella kun kasvatat lapsesi, niin kaikenlainen väkivalta jää turhaksi.

Ja tämänhän voi kääntää toisinkin päin. Kerropa Sinä omat lähteesi, miten perustelet sen, ettei lapsen fyysisellä kurituksella ole mitään pahoja seurauksia? Tällaiseen artikkeliin en ikinä ole törmännyt, joten uteliaisuudesta mielelläni lukisin sellaisen. VAlitettavan usein olen kuitenkin nähnyt tutkimuksia ongelmanuorista, väkivaltarikollisista ym. ja näiden taustalla on usein se yhdistävä tekijä: perheväkivalta. Tämä ei tarkoita, että jokaisesta tukistetusta tulisi rikollinen, mutta surullista kieltä se mun mielestä silti kertoo.


[q]Sunflower, 23.4.2006 21:20:
Sanopa ne perusteet vielä. Mikä teko oikeuttaa fyysiseen kuritukseen? Mihin te sen rajan piirrätte?

---


Ne perusteet on sulle kerrottu niin moneen otteeseen, että jos ei lukemalla löydy, niin olen pahoillani puolestasi.

Sellaisista teoista, jotka antavat oikeutuksen fyysiseen kuritukseen ei voi eikä pidäkään voida kirjoittaa listaa. Tätä kuten muitakin toimintapoja tulee harkita tapauskohtaisesti. Tuskin sinunkaan käyttäytymisesi ja lapsillesi antama kasvatus on täysin riippumatonta kuhunkin asiaan vaikuttaneista osatekijöistä ja lopullisesta tilanteesta? Jos on, niin luoja lapsiasi varjelkoon äidiltään.
[/q]

Juu, ei ole olemassa olosuhteista riippumattomia sääntöjä, tietenkään. Ilmeisesti olen tyhmä, sillä en vain ymmärrä, mikä tilanne on sellainen, jossa toisen satuttamisella voi saavuttaa jotain hyvää. On muitakin tapoja. Mutta nyt siis tyhmyyden lisäksi olen vieläpä lukutaidoton, just. Mä oon nähnyt Sun vain jankuttavan, että tietyissä tilanteissa fyysisyys on ainoa tapa laittaa rajat. Mä varmaan kaipaisin jonkinlaista esimerkkiä siitä, missä tilanteessa tuolla saadaan jotain hyvää aikaiseksi?


[q]Sunflower, 23.4.2006 21:20:
Väkivallan raja mulle: Toisen satuttaminen. On se sitten fyysistä, seksuaalista, henkistä tai mitä tahansa, niin silloin se on väkivaltaa. Vanhemman lasta kohtaan käyttämän väkivallan tarkoitus on lytistää toista henkisesti, mikä tekee mun mielestä siitä huomattavasti pahempaa kuin se, että joku kundi vetää toista vaikka tuopilla päähän ravintolassa.

---


Eli aina kun satutan jotakuta tai minua satutetaan on kyse väkivallasta? Mä olen kyllä elämäni aikana satuttanut ihmisiä ja ihmiset ovat satuttaneet minua itseäni moneen otteeseen mitä erinäisimmissä tilanteissa, joista ainoastaan hyvin marginaalisella osalla on mitään tekemistä väkivallan kanssa. Olen mm. satuttanut toista henkilöä pyynnöstä (esim. makkarin puolella), antanut vapaaehtoisesti satuttaa itseäni (esim. hammaslääkärissä), tullut satutetuksi ja itse satuttanut vitsinä (esim. kavereiden kesken painiessa) ja kun nyt mietit asiaa itsekin tarkemmin niin ihminen joutuu tai pääsee eläessään muiden satuttamaksi monituisia kertoja ilman että siitä ketään tulee tuomita mihinkään.

Onko joku erityinen syy siihen miksi kipu on sulle siitä aiheutuvaa haittaa suurempi asia? Haluaisin myöskin jälleen lähteitä väitteelle lasta kohtaan käytetyn fyysisen kuristuksen tarkoituksesta, koska olen varma ettei toi väitteesi ole kotoisin mistään vakavasti otettavista kirjoista ja kansista vaan ihan omaa mutuiluasi.

Mun näkemykseni mukaan vanhemman lasta kohtaan käyttämän fyysisen kurituksen tarkoitus ei suinkaan ole "lytistää toista henkisesti" (kuka terve aikuinen haluaa tehdä niin lapselleen?) vaan saada lapsi ymmärtää kuritukseen johtaneen tilanteen vakavuuden aste. Pienelle lapselle voi kertoa vaikka kuinka tarkasti, että kuumalle liedelle ei pidä laittaa sormiaan, mutta edelleen ja vastaisuudessakin moni lapsi oppii sen tekemällä niin kuitenkin. Siitä harvemmin on mitään haittaa, mutta näppinsä polttanut lapsi ei polta näppejään uudelleen tarkoituksella, koska muistaa siitä seuranneen kivun.

Selittäisitkö mulle vielä mitä lapselle käy esim. luunapista? Tarkastin tässä juuri kalloni ja eheältä tuntui.

[/q]

Nyt Sä sorrut helvetin pahaan saivarteluun. Toisen satuttamisella en tarkoittanut hammaslääkäriä tai teidän makuuhuoneleikkejä. Ihminen määrittelee omat rajansa ja tiettyihin asioihin tulee antaa lupa oman hyvinvoinnin takia (hammaslääkäri) ja tiettyihin asioihin ihminen haluaa antaa luvan (vaikka teidän makuuhuneleikit) saadakseen mielihyvää. Onhan seksikin luvalla mitä ihaninta, mutta ilman lupaa raiskaus. Mikä tässä nyt on vaikeaa?

Lapsi ei saa mielihyvää kurituksesta, sen sijaan vanhempi saa purettua turhautumistaan. Lapsen hyvinvoinnilla tätä tietysti perustellaan usein, mutta yhä edelleen haluaisin esimerkin siitä, millaisessa tilanteessa tällaisella käytöksellä saadaan oikeasti jotain hyvää aikaiseksi. Luunapista ei ehkä tullut mitään pahaa, mutta mitä ihmeen hyvääkään Sä sillä saavutit? Nautitko tuosta napautuksesta? Ehkäpä kouluissakin pitäisi ruveta käyttämään kipua opetuksen tukena. Jokaisesta väärästä vastauksesta sähköisku ja voimakkuutta nostettaisiin koko ajan. Varmasti tulisi tehokkaita tuloksia...

Seuraavaan hengenvetoon Sä varmaan alat kertoa, että kipu on tehokas tapa lastenkasvatukseen ja kaikki lapsiturvallisuusjutut pitäisi kieltää? Että niin se lapsi oppii, kun kerran lyö päänsä johonkin kulmaan kipeästi. Tämä on nyt näitä asioita, että jutellaanpa uudestaan sitten, kun Sulla on kokemusta lapsista.

---
[q]Sunflower, 23.4.2006 21:20:
Tottakai oikeudet ja vastuut ovat erilaisia, mutta silti näiden ainakin _pitäisi_ olla tasa-arvoisia. Ihmisoikeudet koskevat molempia. Henk. koht. määrittelen lasta kohtaan osoitetun rikkomuksen pahempana kuin aikuista kohtaan tehdyn, mutta tämä on vain mun mielipide.

---


Miten tämä on nyt yhtäkkiä "totta kai" kun se ei sitä vielä äsken mielestäsi ollut? Tasa-arvo on sitä kun oikeudet ja velvollisuudet ovat samat. Lasten ja aikuisten välillä näin ei ole. Lapset ja aikuiset eivät siis ole keskenään tasa-arvoisia. Yksinkertaista, eikö totta?

Luonnollisesti ihmisoikeudet koskevat molempia. Ne kun koskevat kaikkia ihmisiä, mutta mitä tekemistä sillä on tasa-arvoisuuden kanssa? Myös minä koen lasta kohtaan tehdyn rikkomuksen vakavammaksi kuin aikuista kohtaan tehdyn, mutta kun en pysty näkemään järjen kanssa toteutettua fyysistä kurittamista rikkomuksena vaan hyväksi havaittuna ja toimivana kasvatusmenetelmänä.
[/q]

Tasa-arvo sisältää muutakin kuin nuo oikeudet ja velvollisuudet. Ja ihmisoikeuksiin kuuluu tosiaan oikeus koskemattomuuteen.

[q]Ana-5000, 23.4.2006 22:26:
---
Sunflower, 23.4.2006 18:46:
Niin ja kyllä, lapset ovat tasa-arvoisia ihmisiä. Usein jopa aikuisia huomattavasti fiksumpia. Vaatimukset 5-vuotiaalle ja 25-vuotiaalle eivät toki ole samat, mutta tasa-arvoisia he ovat.
---


No tästäpä saatiinkin jo sit sellanen perustavanlaatuinen mielipide-ero mikä todennäköisesti selittää meidän suhtautumisenkin eron. Lapset on lapsia, ei ne ole mitään pieniä aikuisia. Ja se on kyllä aivan varma et jos tähän taloon joskus kakaroita tulee, niin ne ei ole mun kanssa tasa-arvoisia ennenkuin muuttavat omaan asuntoonsa.
[/q]


Onnea vain, sitä tuut tarvisemaan.

Mitä todennäköisimmin saat tuon asenteesi silmillesi viimeistään lastesi ollessa teini-iässä.. Mutta hei, tilanteenhan voi ratkaista tukkapöllyllä...

[q]Jone, 23.4.2006 22:30:
---
koo, 23.4.2006 21:42:

Mä olen Sunflowerin kanssa samaa mieltä. Tässäkin ketjussa huomataan se tutkittu fakta, että ne, joita on pienenä lyöty lyövät itse lapsiaan.

---


...ja se lähde?

Samalla kun kaivat ton esiin voinut varmaan katsoa josko löytyisi tutkimustuloksia siitä periytyykö tapa vääristellä asioita. Olisi hauskaa tietää voidaanko vanhempiesi piikkiin pistää sitä, että koitat väittää Anan ja mun vanhempien lyöneen meitä ja meidän tulevan lyömään lapsiamme.
[/q]

Lässynlässyn. Kasvatus ja kasvuympäristö ovat huomattavasti merkittävämpiä kuin esim. geenit luonnetta ajatellen. (Tästäkin on tehty tutkimuksia mm. kaksosia tutkimalla, mutta valitettavasti en nytkään ala käyttämään aikaa näiden tutkimusten etsimiseen.)

Tottakai kasvatustavat näkyvät lapsissa ja "periytyvät". Tai siis ainakin taipumus siihen. Jokainen ihminen tekee omalla kohdallaan valintansa. Se, että Sua on joskus lyöty ei vie Sun vastuuta pois, jos menet ja itse lyöt jotain toista.

"Tutkimus ongelmattomien pariskuntien konfliktinratkaisustrategioista [ei alkoholia, väkivaltaa eikä isompia ristiriitoja] osoitti, että nämä melko pitkälle olivat yhteydessä heidän muistikuviinsa omien vanhempiensa konfliktinratkaisustrategioista. Miehet olivat naisia taipuvaisempia tuhoisien konfliktinratkaisustrategioiden toistamiseen. Vanhempien eroaminen, vanhempien välinen fyysinen väkivalta ja lapsena saatu fyysinen kuritus lisäsivät yhdessä sekä miesten että naisten taipumusta tuhoisiin konfliktinratkaisustraregioihin." FM Bodil Lindfors ja tiivistelmää hänen tohtori väitöskirjastaan. Siinä yksi viittaus. Etsippä Sinä mulle jotain todistusaineistoa fyysisen kurituksen puolesta. Ja mutu-jutut ei kelpaa.

[q]Ana-5000, 23.4.2006 22:34:
---
Sunflower, 23.4.2006 21:00:
---
Ennen opettajat saattoivat lyödä oppilaita karttakepillä sormille. Tänä päivänä tuota ei varmasti pidetä tehokkaimpana opetuskeinona.

---


Niin, nykyään opettajat pelkää turvallisuutensa puolesta kouluissa, kun ala-asteikäiset huorittelee ja lyö nyrkillä. Kakarat on kasvatettu siihen, että ainoa kurinpitomenettely on sanominen. Jos ei se auta, loppuu keinot kesken. Opettajat istuu syytteessä siitä, kun ne heittää luokasta ulos riehuvan ja paikkoja hajoittavan oppilaan.

http://www.om.fi/optula/4856.htm
[/q]

Mistähän ne lapset oppivat huorittelemaan ja lyömään nyrkillä? Varmasti juuri kodeista, joissa väkivaltaa ei suvaita? Ongelmatapauksia on ollut aina, eikä koulumaailman tila todellakaan ole aivan sellainen kuin media antaa ymmärtää. Tiettyä mediakriittisyyttä olisi hyvä harjoittaa.

[q]Ana-5000, 23.4.2006 22:34:
---
Sunflower, 23.4.2006 21:00:
---
Ennen opettajat saattoivat lyödä oppilaita karttakepillä sormille. Tänä päivänä tuota ei varmasti pidetä tehokkaimpana opetuskeinona.

---


Niin, nykyään opettajat pelkää turvallisuutensa puolesta kouluissa, kun ala-asteikäiset huorittelee ja lyö nyrkillä. Kakarat on kasvatettu siihen, että ainoa kurinpitomenettely on sanominen. Jos ei se auta, loppuu keinot kesken. Opettajat istuu syytteessä siitä, kun ne heittää luokasta ulos riehuvan ja paikkoja hajoittavan oppilaan.

http://www.om.fi/optula/4856.htm
[/q]

Mistähän ne lapset oppivat huorittelemaan ja lyömään nyrkillä? Varmasti juuri kodeista, joissa väkivaltaa ei suvaita? Ongelmatapauksia on ollut aina, eikä koulumaailman tila todellakaan ole aivan sellainen kuin media antaa ymmärtää. Tiettyä mediakriittisyyttä olisi hyvä harjoittaa.

Tää on oikeasti ihan käsittämätön keskustelu ja on käsittämätöntä kuinka olet valmis käyttämään aamupäiväsi kyllä sen käymiseen, mutta yhtäkkiä niiden lähteiden hakemisessa on liikaa vaivaa? Musta toi on puhdasta hevonpaskaa ja sitä samaa hevonpaskaa on tämä jatkuva tanssi väkivallan käsitteen ympärillä puolelta ja toiselta. Mikäli haluat väittää, että lainaamassasi tekstissä (josta puuttuivat lähdetiedot?) väkivallalla tarkoitetaan luunappia tai tukistamista, niin ole hyvä ja osoita se.

Muutenkin Superäiti Auringonkukan kanssa keskustelu alkaa mulle pikkuhiljaa piisaamaan kun aivan jatkuvalla syötöllä koitetaan näpytellä tänne ties mitä tauhkaa ja kun siitä napataan kiinni ja oikein osoitetaan ko. asia, niin edelleen tästä kieltäydytään ottamasta vastuuta.

Kyllä on hieno väittely. Rakentavuus on huipussaan.

[q]Lene, 24.4.2006 08:24:
---
koo, 24.4.2006 08:15:
Eikö kasvatuksen ideana ole saada lapsi ymmärtämään, miksi jotain asiaa ei saa tehdä? Lapsen pitäisi ymmärtää, miksi isin kukkarosta ei saa varastaa, eikä ajatella niin, että varastan nyt kun en voi jäädä kiinni. "Toisen kukkarosta ei saa varastaa, koska silloin saa selkään." vai "Toisen kukkarosta ei saa varastaa, koska se on väärin, toisen omaa ei saa ottaa." Mikä moraali siinä oikein kehittyy ihmiselle, kun hän elää rangaistuksen pelossa?
se pelätä.

---


"Toisen kukkarosta ei saa varastaa, koska se on väärin, toisen omaa ei saa ottaa, koska... [arvokeskustelua]. Väärin tekemisestä (tässä rikos) saa rangaistuksen."

Emmekö ole vuosisatoja eläneet rangaistuksen pelossa? Se on nimenomaan se viimeinen keino, kun mitkään muut keinot eivät riitä.
[/q]

Lapset eivät todellakaan ole tyhmiä. "Jos varastat, Sinua satutetaan" Lapsi ottaa tämän mallin omaan elämäänsä ja seuraavan kerran kun riitelee vaikka kaverinsa kanssa, hän helposti käyttää opittua mallia ja lyö/tukistaa tmv. Tästä hyvästä äiti tulee ja antaa tukkapöllyn, sillä toista ei saa satuttaa.

Mitäs jos Sun lapsi vie leikissä toiselta lapselta lapion ja toinen lapsi tulee ja lyö turpiin. Tämä on varmaan myös hyväksyttävää, sillä Sun oma lapsesihan teki virheen viedessään lapion?

[q]Jone, 24.4.2006 09:36:
Tää on oikeasti ihan käsittämätön keskustelu ja on käsittämätöntä kuinka olet valmis käyttämään aamupäiväsi kyllä sen käymiseen, mutta yhtäkkiä niiden lähteiden hakemisessa on liikaa vaivaa? Musta toi on puhdasta hevonpaskaa ja sitä samaa hevonpaskaa on tämä jatkuva tanssi väkivallan käsitteen ympärillä puolelta ja toiselta. Mikäli haluat väittää, että lainaamassasi tekstissä (josta puuttuivat lähdetiedot?) väkivallalla tarkoitetaan luunappia tai tukistamista, niin ole hyvä ja osoita se.

Muutenkin Superäiti Auringonkukan kanssa keskustelu alkaa mulle pikkuhiljaa piisaamaan kun aivan jatkuvalla syötöllä koitetaan näpytellä tänne ties mitä tauhkaa ja kun siitä napataan kiinni ja oikein osoitetaan ko. asia, niin edelleen tästä kieltäydytään ottamasta vastuuta.

Kyllä on hieno väittely. Rakentavuus on huipussaan.
[/q]

Lainauksen perässä oli tiedot, joilla saat tuon tiivistelmän haettua. Voit noilla tiedoilla etsiä vaikka koko perkeleen väitöskirjan, jos tuntuu että niin kovasti kiinnostaa. Tuossa lainauksessa puhutaan fyysisestä kurituksesta ja niin typeränä kuin Sinä sitä pidätkin, niin myös luunapit ja tukistamiset luetaan tähän.

Sä jankutat kaikilta muilta lähteitä, muttet itse saa väitteillesi mitään pohjaa. Haeppa vaikka Googlen kautta aiheesta tietoa, niin löydät varmasti monia juttuja, jotka tukevat näitä mun puheita, mutta et juttuja, joissa kerrotaan fyysisen kurituksen hyvistä puolista.

Superäiti?-) Kun olisikin. Tietyt periaatteet ovat kyllä tiukat ja todella toivon pysyväni sanojeni takana. Ilmeisesti väkivallan vastaisuudessa on Sun mielestäsi sitten jotain pahaa? Ihan miten vain..-)

Nyt kolmatta lasta venaillessa on paljonkin tullut mietittyä tuota vanhemmuutta ja omia toimintatapoja. Ensimmäinen on päässyt jo kuuden vuoden ikään ja rajoja ollaan testattu kasvatuksessa molemmat.

Itse huomaan käyttäväni samoja toimintatapoja mitä äitini on käyttänyt, mutta en pidä sitä niin huonona asiana kuin teininä ajattelin. Silloinhan sitä kiros etten ikinä tuu olemaan samanlainen kuin mutsi, mutta nytpä sitä omien muksujen kanssa ymmärtää minkä takia se äiti on käyttäytynyt niin. Nyt jotenkin kunnioitus omaa äitiäni kohtaan on kasvanut ihan mielettömästi sillä näen kuinka hän on kaikkensa oikeasti tehnyt meidän kahden (siskoni ja minun) eteen.

Oma äitini oli yksinhuoltaja ja täytyy todella nostaa hattua siitä urakasta jonka hän teki meidän kanssa. Olemme molemmat siskon kanssa omasta mielestäni pärjänneet todella hyvin, joten otan mielelläni mallia omalta äidiltäni.

Ja äitini on minua tukistanut, olen saanut remmistä ja luunappeja. Ne on kaikki tullut aiheesta ja en todellakaan koe että olisin niiden takia pelännyt äitiäni. Ne ovat olleet rangaistus ja olen ne niellyt siinä missä kotiarestin. Itse olen todella hankala/vahva luonne ollut pienestä asti ja minuun ei ihan noi sanalliset keinot olisi toimineet. Nyt oma tyttäreni näyttää perineen minun niin mahtavan luonteen ja näen vielä paremmin minkä takia oma äitini on toiminut niin kuin on.

Kyllähän se puhuminen voi joillekin lapsille riittää tai jäähypenkki, mutta meillä se ei ole toiminut.
Lapset ovat erilaisia ja se yksi toimintamalli ei sovi kaikille. Toinen tyytöni tuntuu jo nyt (2v) paljon rauhallisemmalta kuin esikoiseni ja hänen kohdalla toimintani ja rangaistukset ovat varmasti hieman erilaisia kuin esikoisen kanssa.

Se että olen synnyttänyt muutaman mukulan ei todellakaan tee minusta automaattisesti hyvää ja juuri sitä oikeaa kasvatusmallia suorittavaa vanhempaa. Minä olen usein helvetin hukassa tilanteissa jossa pinna kiristyy sekä mulla että lapsella. Yritän vain tehdä parhaani ja toivon että noista tytöistä kasvaa hienoja ihmisiä. Syyllisyyttä tunnen monestakin jutusta ja usein miettii että meniköhän tää juttu nyt ihan niin kuin piti.

Tottakai mulla on hirveästi opittavaa vielä vanhemmuudesta ja usein olen itkien soittanut kaverille ja kysellyt että miten sä sun kakaroiden kanssa olet toiminut tässä tilanteessa. Mutta kokonaisuudessaan uskon pärjänneeni hyvin.

[q]Sunflower, 24.4.2006 09:56:
Ilmeisesti väkivallan vastaisuudessa on Sun mielestäsi sitten jotain pahaa? Ihan miten vain..-)
[/q]

Joo, mä olen varsinainen mr. "Pro Väkivalta", kuten suurin osa tietääkin.

Ei voi olla. Onko täällä tästäkin topic... Älkää piinatko mua enempää...

Enpä sen enempää aio tähän väittelyyn sotkeutua kun toinen osapuoli näyttää ymmärtävän puhetta suunnilleen yhtä hyvin kuin peltiämpäri, mutta sanonpa vaan että allekirjoittanut olisi kyllä hyötynyt pienestä fyysisestä kurituksesta.

Kyllä rajoja vedettiin mutta niillä pyyhkäistiin persettä sen samantien kun infantiili rääpäle ei ymmärrä tuon taivallista jostain Arvoista saati sitten auktoriteetistä (joka uskokaa tai älkää, kuuluu vanhemmille) kun kaapin paikkaa ei selkeällä kausaliteetillä koskaan näytetty. Luunappi tai tukistus ei ole perheväkivaltaa.

En mä tietenkään sitä sano että tukistus korvais sanan "ei" jokapäiväisessä dialogissa, mut just siinä vaiheessa kun penska menettää kaiken ymmärryksen kurista, se on mun mielestä tarpeen. Jos sellaisen jäljiltä lapselle tulee elinikäisiä traumoja, on syytä miettiä että osaako osoittaa rakkautta jälkikasvuaan kohtaan ollenkaan.

Timppa on puhunut.

[q]Jone, 24.4.2006 10:22:
Joo, mä olen varsinainen mr. "Pro Väkivalta", kuten suurin osa tietääkin.
[/q]

Joo just. Jone "Streetfighter 2000" Väänänen FTW!

[q]nuance, 24.4.2006 10:58:
Joo just. Jone "Streetfighter 2000" Väänänen FTW!
[/q]

Se oli Jone "Streetfighter 2005" Väänänen - get your facts straight, mate!

No niin, lapsukaiset! Nyt on aika ja mahdollisuus jutella vanhemmuuden saloista. Tässä virikkeitä keskustelulle:

-Minkälainen isä tai äiti haluaisit olla tai olet?
-Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista vanhemmistasi?
-Tuletko toistamaan vanhempiesi virheet tai huomaatko toistavasi niitä jo nyt?
-Uskotko sopivasi vanhemmaksi?
-Toivotko vanhemmuutta vai onko lapsettomuus tie onneen?
-Minkälainen elämäntilanne on mielestäsi sopiva lapsen hankintaan?
-Pitäisikö vanhemmuutta pyrkiä säätelemään nykyistä tarkemmin?
-Onko kaksi isiä parempi kuin kaksi äitiä?
-Kuinka selvitä yksinhuoltajuudesta kunnialla?
-Ovatko yksinhuoltajaisät huonompia vanhempia kuin yksinhuoltajaäidit?
-Onko lapsen adoptointi parempi vaihtoehto kuin lisääntyminen perinteisellä tavalla (eli vahingossa?)?
-Saako lasta kurittaa fyysisesti?

Omalta osaltani sanon lyhyesti, että toivon tosiaan saavani joskus lapsia (jotka (avo)vaimo siis synnyttäisi). Mieluusti pari kolme kappaletta ja mieluusti myös ihan biologisia lapsia, vaikka adoptiota en vaihtoehtona mahdottomana pidäkään. On monta asiaa, mitä omille lapsilleen haluaisi antaa, mutta esimerkkinä mainittakoon kielitaito. Mahdolliset lapset laitetaan (äidin suopealla suostumuksella) ruotsinkieliseen kouluun heti kun se on mahdollista ja englantia opetetaan kotona pienestä pitäen. Kielitaito on pirun suuri rikkaus, joten on hyvä aloittaa ajoissa. Jos tämä ei rakkaalle puolisolleni sovi, niin sitten koulutan lapsista salaa tappajaninjoja, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa.