Vanhemmuus ja vanhemmat

[q]Karski,
Yötäpäiväistä tai ei, 900 000 alaikäisen valvonta
vaatisi käsittämättömän määrän resursseja.
[/q]
Mun mielestäni koko lasten (tai vanhempien) valvontaan ei tarvitse mennä nykyistä enempää. Luit varmaan aikaisemman postaukseni ehdotuksesta miten jonkinasteinen säätely voitaisiin järjestää, joka ei millään tavalla sisällä lapsen luovutuksen jälkeistä tarkkailua?

[q]siveys, 22.4.2006 17:49:
---
Karski,
Yötäpäiväistä tai ei, 900 000 alaikäisen valvonta
vaatisi käsittämättömän määrän resursseja.

---

Mun mielestäni koko lasten (tai vanhempien) valvontaan ei tarvitse mennä nykyistä enempää. Luit varmaan aikaisemman postaukseni ehdotuksesta miten jonkinasteinen säätely voitaisiin järjestää, joka ei millään tavalla sisällä lapsen luovutuksen jälkeistä tarkkailua?
[/q]

No sittenhän toi koko kontrolli on yhtä
tyhjän kanssa.

[q]Karski,
No sittenhän toi koko kontrolli on yhtä
tyhjän kanssa.
[/q]
Väitätkö, että huostanoton (oli sitten oma tai muun lapsi) yhteydessä tehtävän selvityksen tuloksella ei voisi olla mitään korrelaatiota todellisen hyvänä vanhempana toimimisen kanssa?

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Minkälainen isä tai äiti haluaisit olla tai olet?
[/q]

Reilu ja hauska

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista vanhemmistasi?
[/q]

Hyviä ja huonoja. Päälimmäisenä tulee mieleen kuitenkin ne huonot ja vittumaiset ominaisuudet. Joskin kasvatuksen kannalta ei ole kauheasti moitittavaa. Yleisesti ottaen kontrolli on ollut kova ja kaikessa kiltteydessäni olen vain niellyt liikaa sitä paskaa jota mulle on syötetty.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Tuletko toistamaan vanhempiesi virheet tai huomaatko toistavasi niitä jo nyt?
[/q]

En todellakaan aio tehdä niin.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Uskotko sopivasi vanhemmaksi?
[/q]

Joo ja en. Hyvä asia on se että olen riittävän lapsenmielinen. Toisaalta meinaa välillä mennä hermot kaikkeen siihen säätämiseen mitä tollanen meidän 3-vuotias neiti aiheuttaa.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Minkälainen elämäntilanne on mielestäsi sopiva lapsen hankintaan?
[/q]

Sitten kun on koulut käyty ja ollaan työelämässä.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Pitäisikö vanhemmuutta pyrkiä säätelemään nykyistä tarkemmin?
[/q]

Ei

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Onko kaksi isiä parempi kuin kaksi äitiä?
[/q]

Ei. Isi ja äiti on parempi.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Kuinka selvitä yksinhuoltajuudesta kunnialla?
[/q]

En todellakaan tiedä. Onneksi ei tarvitse.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Ovatko yksinhuoltajaisät huonompia vanhempia kuin yksinhuoltajaäidit?
[/q]

Eivät ole. Asiahan riippuu ainoastaan siitä miten paljon antaa aikaa lapselleen. Kyllä isät osaa puuhastella ja leikkiä lastensa kanssa siinä missä äiditkin.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Onko lapsen adoptointi parempi vaihtoehto kuin lisääntyminen perinteisellä tavalla (eli vahingossa?)?
[/q]

Adoptointi on ok. Vahingossa ei kannata lisääntyä vaan harkitusti.

[q]Epailija, 20.4.2006 21:58:
-Saako lasta kurittaa fyysisesti?
[/q]

Ei saa. Perinteiset keinothan ovat pyyntö, uhkaus ja kiristys. Jos nämä eivät auta niin sitten arestia tms. Fyysinen kuritus ei johda mihinkään hyvään.

[q]-Minkälainen isä tai äiti haluaisit olla tai olet?[/q]

Oikeudenmukainen, mukava, tiukka, asiallinen, rehellinen, kaverillinen, uhrautuva (ei kuitenkaan hyväksikäytettävä), rakastava, rakastettava, esimerkillinen, omat sekä lastensa rajat tunteva.

[q]-Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista vanhemmistasi?[/q]

No oikeastaan voin ottaa huomioon vain äidin, sillä isän menetin kun olin hyvin nuori enkä häntä muista. Äiti on... äiti. Äiti koettaa olla hyvä äiti. Ja kai sitä jossain määrin onkin. Olen kyllä vahingokseni huomannut tässä lähiaikoina, että äitini on ylenpalttisen itsekäs otus. Piirre, jota en olisi hänessä halunnut oppia tuntemaan. Kasvatuksessa ei ole moittimista. Olen suurinpiirtein arvoni tunteva itseajattelva nainen. Näin vanhemmaksi kasvaneena vain osaa suhtautua äidin tekemisiin / sanomisiin jo niin varauksella, ettei ihan kaikkia "neuvoja" ja "oppeja" ota vastaan ilman tervettä kriittisyyttä. Äidin jotkut arvot kun tuntevat olevan hieman vinksallaan. Johtuen ilmeisesti isäpuoleni olemassaolosta. Henkilö, josta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa.

[q]-Tuletko toistamaan vanhempiesi virheet tai huomaatko toistavasi niitä jo nyt?[/q]

Sen näkee sitten kun on niitä omia mukuloita :) Toivottavasti osaan kuitenkin suhtautua tiettyihin asioihin erilailla kuin oma äiti osaa. Ja toivon myös olevani enemmän aikaansaapa.

[q]-Uskotko sopivasi vanhemmaksi?[/q]

Uskon, että pystyn ja voin tämän elämäni aikana lisääntyä yhteiskuntakelpoisilla yksilöillä. Montaa en tee. Sen verran vain, että saan biologisen itseni täydennettyä ja että voi kertoilla tarinoita hurjasta nuoruudesta lapsenlapsille :D

[q]-Toivotko vanhemmuutta vai onko lapsettomuus tie onneen?[/q]

Toivon vanhemmuutta kaikille sitä oikeasti haluaville. Biologista kelloa on hyvä kuunnella järjen kanssa. Onnensa voi löytää kyllä monella muullakin tavalla. Jopa ennen ja jälkeen lapsien kasvatuksen :)

[q]-Minkälainen elämäntilanne on mielestäsi sopiva lapsen hankintaan?[/q]

Sopiva vai paras? Sopivia nyt voi olla millaiset vaan millaiseksi kukin lapsenhankkija ne itse määrittelee. Parhaimmaksi noin kuitenkin näen tilanteen, missä on isi ja äiti ja rahaa ja työpaikka ja terveys ja ja ja...

Omalla kohdallani kaiken tämän täydellisyyden odotteluun tuhrautuu tätä menoa vielä vuosia :( Kuitenkin painaa ikä päälle, ni ajattelin, että jos tuossa vuoden - parin päästä kuitenkin niitä ipanoita vääntäis. Ajatus hyvä kymmenen :) Opiskellahan voi sitten vaikka etänä lapsenkin kanssa. Ja töitä ehtii tehdä elämässään vielä vuosikymmeniä kuitenkin. Tarkoitus ois päästä niistä lapsista eroon viimestään eläkeiän kynnyksillä, niin vois viettää ukon kanssa sitten niitäkin päiviä rauhassa. Vaikka ulkomailla. (suunnitelmat on, jep jep... :D)

[q]-Pitäisikö vanhemmuutta pyrkiä säätelemään nykyistä tarkemmin?[/q]

Jokainen voisi itse säädellä vanhemmuuttaan tarkemmin. Ei nykyään pitäisi enää tulla juurikaan vahinkolapsia. (tiedän kyllä tapauksia, joissa huolellisinkin ehkäisy on pettänyt)

[q]-Onko kaksi isiä parempi kuin kaksi äitiä?[/q]

Ei. Kai. Riippuu isistä ja äideistä :D

[q]-Kuinka selvitä yksinhuoltajuudesta kunnialla?[/q]

Hmm... Ottamalla päivän kerrallaan? "Selviytyminen" ei tosin kuulu niiden yksinhuoltajien sanavarastoon, jotka varta vasten keinohedelmöityksellä tai muilla keinoin yksin lapsensa hankkivat. Kunnialla elämästä selviää ylipäätään kunhan ei kohella liikoja eikä aiheuta muille mielipahaa, ylimääräistä harmia tai muutenkaan toimillaan saata itseään häpeään.

[q]-Ovatko yksinhuoltajaisät huonompia vanhempia kuin yksinhuoltajaäidit?[/q]

Ei kai. Riippuu yksinhuoltajaisistä ja äideistä :D

[q]-Onko lapsen adoptointi parempi vaihtoehto kuin lisääntyminen perinteisellä tavalla (eli vahingossa?)?[/q]

Parempi kenen kannalta? Adoptiobisneshän kukoistaa ja pyörittää miljardeja rahoja ympäri maapalloa vuosittain. Perinteisellä tavalla lisääntyminen on kyllä halvempaa.. mutta jos sen tekee vahingossa, niin se voi toki koitua kalliiksi. Muutenkin kuin rahallisesti. Itse olen adoptoimisen kannalla, mutta haluan (jostain kumman syystä) myös omia lapsia (lapsen nyt ainakin).

[q]-Saako lasta kurittaa fyysisesti?[/q]

Luunappi silloin tällöin pitää ipanan aisoissa. Tai pieni otsatukan tukistus. Minä ainakin lopetin kiukuttelut ja vikinät oitis :D Eikä jääny traumoja. Toisaalta sitä oikein odotti, koska tiesi käyttäytyvänsä typerästi muttei osannut itsekseen lopettaa vaan se vaati sitä huomiota aikuiselta. Kauniit lapsuumuistot mulla, eiks vaan :) No olin kyllä kiltti lapsi. Näihin toimiin äiti tukeutui vain äärimmäisissä tilanteissa. Itse ajattelin jatkaa samalla linjalla. Asiat tulee kyllä selvittää lapselle puhumalla ja selittämällä. Ei huutamalla ja kurittamalla...

Sä oot Jone tästä lähtien mulle tuttavallisesti "Vahinko-Väänänen" :D

Ja tosta fyysisestä kurituksesta: Kyllä mun mielestä lasta pitää saada pikkasen kurittaa, esim. joku perinteinen selkäsauna eli avokämmenellä hanurille on tässä vuosituhansien saatossa osottanu voimansa. Mun mielestäni on lievästi hysteeristä katsoa, ettei aikuinen saa koskea lapseensa millään tavalla. Kyllä joku pieni tukistaminen tai vastaava on mun mielestä joissakin harvinaisissa tilanteissa ihan paikallaan, ellei kakara muuten tajua. Mitään yleistä päivittäistä kasvatustapaa siitä ei tietenkään pidä ottaa, mutta kyllä mun mielestä on ihan hyvä että se lapsi tietää että tietyn rajan jälkeen vanhemmat ottaa välittömän feedbackin keinot käyttöön.

Pahoinpiteleminenhän on sit ihan eri asia kuin normaali kuritus, ja se pitääkin ehdottomasti tuomita.

[q]Ana-5000, 22.4.2006 23:54:
Ja tosta fyysisestä kurituksesta: ......[/q]

Olen täysin samaa mieltä. ja ainakin meikäläiseen tuollainen metodi on purrut, eikä ole jäänyt mitään traumoja.

niin, tärkeintähän kurin antamisessa ei oo se miten rangaistaan, vaan se että kerrotaan lapselle miksi rangaistaan, ja että ei rankaise kun on itse ihan suunniltaan, vaan sitten kun voi kontrolloida omaa käytöstä, ja että lapsi tajuaa et ne ohjeet on sen omaksi parhaaksi, ja kuri myös, ei sen takia että vanhemmat vihais lastaan.

[q]Ana-5000, 22.4.2006 23:54:

Ja tosta fyysisestä kurituksesta: Kyllä mun mielestä lasta pitää saada pikkasen kurittaa, esim. joku perinteinen selkäsauna eli avokämmenellä hanurille on tässä vuosituhansien saatossa osottanu voimansa. Mun mielestäni on lievästi hysteeristä katsoa, ettei aikuinen saa koskea lapseensa millään tavalla. Kyllä joku pieni tukistaminen tai vastaava on mun mielestä joissakin harvinaisissa tilanteissa ihan paikallaan, ellei kakara muuten tajua. Mitään yleistä päivittäistä kasvatustapaa siitä ei tietenkään pidä ottaa, mutta kyllä mun mielestä on ihan hyvä että se lapsi tietää että tietyn rajan jälkeen vanhemmat ottaa välittömän feedbackin keinot käyttöön.

Pahoinpiteleminenhän on sit ihan eri asia kuin normaali kuritus, ja se pitääkin ehdottomasti tuomita.
[/q]

Samaa mieltä.
Itse saanut luunappeja ja tukkapöllyjä. Enkä pidä sitä "huonona", sillä olin aika rasavilli. Vaikka kuinka kasvattaisit lapsesi oikein ja reilusti niin eivät kaikki lapset ole kilttejä ja tottelevaisia aina.

-Minkälainen isä tai äiti haluaisit olla tai olet?

Mulla on kolme lasta (5v, 1v ja 2kk). Omasta mielestä (tietenkin) olen hyvä äiti.
Mutta aina löytyy tietysti parantamisen varaa, ei tässä täydellisiä kukaan olla...

-Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista vanhemmistasi?

Pääasiassa hyviä. Äitin kanssa tosin otettiin mun murkkuiässä paljon yhteen, se kun ei ymmärtänyt kun menin 14-vuotiaana kihloihin ja pian muutin pois kotoa. Nii, ai miksköhän ei ymmärtäny? Ajan myötä tosin välit lämpeni ja sekin hyväksyi suhteemme. Nykyään on tosi hyvät välit. Iskä on aina ollu tosi reilu, semmonen joka tekee kaikkensa lapsien hyvinvoinnin eteen. Ja nykyään tietty lapsenlapset on sille kaikki kaikessa.

-Tuletko toistamaan vanhempiesi virheet tai huomaatko toistavasi niitä jo nyt?

Lapset on senverran pieniä vielä, että en osaa sanoa, millasia mun vanhemmat on ollu silloin ku ite olin 5v tai alle. Myöhemmin varmasti tulen tekemään samoja virheitä kun omatkin vanhemmat.*uuh*

-Uskotko sopivasi vanhemmaksi?

Kyllä kai sen olis huomannu jo ekan lapsen jälkeen jos homma ei mulle sopis. Joidenkin muiden mielestä en kyllä välttämättä sovi äidiksi, koska en omista koko elämääni lapsille. Pidän kiinni siitä, että on myös omat menot, kohtuullisessa määrin tietenkin. Mutta tuntuu että toisten mielestä äidin pitää olla vaan 24/7 äiti eikä mitään muuta

-Toivotko vanhemmuutta vai onko lapsettomuus tie onneen?

Kyllä mä ymmärrän ettei kaikki halua lapsia ja uskovat olevansa niin onnellisempia. Mutta mulle lapset on ainakin tuonu niin paljon iloa ja sisältöä elämään että en vois kuvitella elämää ilman niitä. Mutta ehkä ihmiselle, jolle raha merkitsee paljon, on lapseton elämä toivotumpi, koska kyllähän lapsiin palaa rahaa, ja paljon

-Minkälainen elämäntilanne on mielestäsi sopiva lapsen hankintaan?

No jos sitä sopivaa elämäntilannetta jää liian pitkäks aikaa odottamaan, voi olla ettei lasten saaminen enää onnistu. Sopiva hetki on silloin kun itsestä tuntuu, että on valmis vanhemmuuteen. Mutta rahastahan se useimmiten on kiinni. toivoisinkin parannusta vanhempainetuuksiin siten, että minimiäitiyspäiväraha olis samalla tasolla työttömyyspäivärahan kanssa. Moni joutuu turhaan venyttää lastenhankintaa siksi että ei ole työpaikkaa ja jos hankkisi lapsen, niin tulot tippuisi huomattavasti. Itse en ole onneksi joutunut odottelemaan*hymy*

-Pitäisikö vanhemmuutta pyrkiä säätelemään nykyistä tarkemmin?



-Onko kaksi isiä parempi kuin kaksi äitiä?

No jos oletetaan, että lapsi olis jo sen verran iso ettei sitä tarvi imettää, niin mun mielestä isät ja äidit on samalla viivalla. Mun vanhin lapsi on mun edellisestä suhteesta ja meillä on tyttö ollut yhtä paljon sekä minulla että isällään. Eikä mulla ole ollut valittamista siitä, miten isä on tyttöä kasvattanut. Siksi mulle isä on ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin

-Kuinka selvitä yksinhuoltajuudesta kunnialla?

Kaikki on itsestä kiinni. Pitää tuntea omat voimavaransa ja pyytää apua, jos tuntuu, että ei yksin pärjää aina.

-Ovatko yksinhuoltajaisät huonompia vanhempia kuin yksinhuoltajaäidit?

Aikasemmin tohon jo vastasinkin, että ei ole. Tapauskohtaista tietenkin. Mutta mun kokemus on osoittanut, että isä voi myös olla ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin.

-Onko lapsen adoptointi parempi vaihtoehto kuin lisääntyminen perinteisellä tavalla (eli vahingossa?)?

Kyllähän maailmassa olis kotia tarvitsevia lapsia vaikka kuinka paljon ja hyvä niille, ketkä eivät voi saada omia lapsia. Mutta on raskaus ja synnytys kuitenkin jotain niin omaa luokkaansa että suosittelen niille, jotka lapsia voivat saada. Vaikka sitten vahingossakin, kyllä siihen vanhemmuuteen joutuu kasvamaan raskauden ja lapsen myötä vaikka olisikin ihan toivottu lapsi

-Saako lasta kurittaa fyysisesti?

Ei

[q]Jone, 20.4.2006 23:00:

Se, sovinko omasta mielestäni vanhemmaksi onkin jo vähän kinkkisempi kysymys, jota olisi varmaan joku muu parempi arvioimaan. Roolimalliksi en katso sopivani ja tällä hetkellä voisin olla isähahmona aika kaukana siitä mitä mahdollisille tuleville lapsilleni toivoisin. Sitten kun osaan ihan oikeasti huolehtia itsestänikin tämä kysymys kannattaa kysyä uudelleen ja toivottavasti siihen ei kulu vuosia, koska olen itsekin väsynyt tilanteeseen, joka saa mut ajattelemaan itsestäni näin.

Lapset, tie onneen? No, en mä nyt lapsia ihan sellaisenakaan näe. Suurimman osan elämästäni mä olen hylkinyt ja suorastaan vastustanut ajatusta lisääntymisestä ja vasta viimeisen muutaman vuoden aikana olen alkanut nähdä sen asiana, jonka kummallekin puolelle kannattaa antaa ajatusta. Mä en usko että lapset tekesivät musta yhtään kokonaisemman ihmisen ja en myöskään näe sitä lapsien funktiona. Jos lapsia joskus tulee, niin ainakaan niitä ei pidä tulla siksi, että mulla olis parempi fiilis. Ei lapset voi olla mua varten vaan mun pitää olla lapsia varten vaikka en usko silloinkaan määritteleväni itseäni pelkästään isyyden pohjalta.

Näkisin että elämäntilanne, jossa lapsien hankkimista voi ruveta pohtimaan on sellainen, jossa jälkikasvun tulolle maailmaan on olemassa järkevä emotionaalinen pohja. Lapsen tulee olla haluttu ja mieluiten myös suunniteltu (vaikka esim. itse en sitä ollutkaan). Jos puhutaan siitä, että mä olisin toisen vanhemman roolissa, niin haluaisin myöskin kokea itseni ehdottoman varmaksi tunteistani lapsen äitiä kohtaan ja tietää hänen tuntevan samoin - en nimittäin halua päätyä viikonloppuisäksi kenellekkään, koska se olisi hanurista mun näkökulmasta sekä lapselle että itselleni. Taloudellisia asioita mä en näe niin suunnattoman olennaisina, vaikka toki vakaa taloudellinen tilanne varmaan asioita helpottaisikin.

[/q]

Mäkin ajattelin ennen, et ois ensin opeteltava huolehtimaan itsestään, ennenkuin hankkii huolehdittavia.
Lapset kasvattaa kasvattajaansa. Kun niitä lapsia on huollettavana, on tavallaan pakko (ikävä sana, mut en keksiny parempaakaan) ruveta säännölliseksi, niinsanotusti kasvaa aikuiseksi (tai no, ei ehkä ihan aikuiseksi, mut vähän aikuisemmaksi).
Toi roolimallihomma menee vähän samalla tavalla. Sitä haluaa lapsilleen parasta ja siinä rytäkässä ainakin yrittää korjata omia 'vikojaan'.

Omat kaksoset tuli periaatteella "tulee jos on tullakseen", eli ei nyt suunnittelemalla suunniteltu, muttei vahingossakaan. Aina on olemassa joku sopiva tekosyy sille, miksei niitä lapsia sais tulla just nyt. En nyt yritä väittää, et kaikkien pitäs hankkia lapsensa just nyt. Yritän sanoa, et hommaa ei kannat lykätä iän kaiken. Kohta sitä huomaa olevansa niin vanha, ettei enää jaksa. 'Nuorena jaksaa', sanovat..

En nyt saa ajatuksia niin järin hyvin kasaan, mut paikkailen myöhemmin jos jäi järjettömyyksiä.. On muuten sitkee ja aina äkänen flunssa.

[q]Ana-5000, 22.4.2006 23:54:


Ja tosta fyysisestä kurituksesta: Kyllä mun mielestä lasta pitää saada pikkasen kurittaa, esim. joku perinteinen selkäsauna eli avokämmenellä hanurille on tässä vuosituhansien saatossa osottanu voimansa. Mun mielestäni on lievästi hysteeristä katsoa, ettei aikuinen saa koskea lapseensa millään tavalla. Kyllä joku pieni tukistaminen tai vastaava on mun mielestä joissakin harvinaisissa tilanteissa ihan paikallaan, ellei kakara muuten tajua. Mitään yleistä päivittäistä kasvatustapaa siitä ei tietenkään pidä ottaa, mutta kyllä mun mielestä on ihan hyvä että se lapsi tietää että tietyn rajan jälkeen vanhemmat ottaa välittömän feedbackin keinot käyttöön.

Pahoinpiteleminenhän on sit ihan eri asia kuin normaali kuritus, ja se pitääkin ehdottomasti tuomita.
[/q]

Saaks lapsi sitte kurittaa sua, kun se on erimieltä sun kanssa jostaan (saako tehdä vai ei)?

Mä olin ennen samaa mieltä tosta kurituksesta. Sit käytiin rouvan kanssa keskustelu aiheesta ja nykyään on allekirjoittanutkin sitä mieltä, että fyysinen kuritus ei ole vaihtoehto. Mä olen mielestäni melkonen jääräpää, enkä ihan vähällä anna periks mielipiteissäni, mut nyt tuli tappio. Voin kysyä, josko meidän talon emäntä haluais käydä peustelemassa meidän molempien puolesta, miksei lapseen saa kajota.

[q]Ana-5000, 22.4.2006 23:54:
Sä oot Jone tästä lähtien mulle tuttavallisesti "Vahinko-Väänänen" :D
[/q]

Anna palaa.

Se ei ollut mulle kauhean stigmatisoiva kokemus huomata olevani "ei suunniteltu lapsi" laskemaan opittuani, koska mä olen tuntenut itseni rakastetuksi lapseksi käytännössä koko ikäni. Sehän tässä nyt kuitenkin tärkeintä on.

[q]Arctos, 23.4.2006 09:43:
Mäkin ajattelin ennen, et ois ensin opeteltava huolehtimaan itsestään, ennenkuin hankkii huolehdittavia.
Lapset kasvattaa kasvattajaansa. Kun niitä lapsia on huollettavana, on tavallaan pakko (ikävä sana, mut en keksiny parempaakaan) ruveta säännölliseksi, niinsanotusti kasvaa aikuiseksi (tai no, ei ehkä ihan aikuiseksi, mut vähän aikuisemmaksi).
Toi roolimallihomma menee vähän samalla tavalla. Sitä haluaa lapsilleen parasta ja siinä rytäkässä ainakin yrittää korjata omia 'vikojaan'.
[/q]

Joo, osittain toi varmaan onkin totta. Oon kuitenkin esim. omasta tilanteestani todennut, että vielä ei lapsien hankinta olisi missään määrin järkevä juttu vaikka teoreettisesti tota ikää onkin jo sen verran, että vois näin kuvitella olevan. Mun elämäni ei ole niin stabiililla pohjalla, että siihen juuri nyt kannattaisi ottaa lisää sitä monimutkaistavia tekijöitä päälle. Nykyisessä tilanteessa saattaisin kokea lapsien ilmestymisen elämääni henkisenä painolastina ja sitä en missään nimessä halua. Vaikka mahdolliset tulevat skidit ei sitä itse tietäisikään, niin en todellakaan halua joutua tilanteeseen, jossa koen niiden ilmestymisen tiekartalleni esteenä tai taakkana. Se olis musta todella epäreilua lapsia kohtaan.

[q]Arctos, 23.4.2006 09:43:
Omat kaksoset tuli periaatteella "tulee jos on tullakseen", eli ei nyt suunnittelemalla suunniteltu, muttei vahingossakaan. Aina on olemassa joku sopiva tekosyy sille, miksei niitä lapsia sais tulla just nyt. En nyt yritä väittää, et kaikkien pitäs hankkia lapsensa just nyt. Yritän sanoa, et hommaa ei kannat lykätä iän kaiken. Kohta sitä huomaa olevansa niin vanha, ettei enää jaksa. 'Nuorena jaksaa', sanovat..
[/q]

"Tulee jos on tullakseen" on musta jo ihan suunnittelua. Eli varmaan asiasta on puhuttu pidemmän kaavan kautta ennenkuin tohon lopputulokseen on päädytty ja kaksosenne eivät siis tulleet teille minään täysin odottamattomana yllätyksenä, joka olisi pistä elämän päälaelleen.

Ei tota hommaa ole tarkoitus täälläkään päin maailman tappiin asti lykytä (mikäli tohon vaikuttavat välttämättömyydet asettuvat paikalleen), mutta siihen asti nyt kuitenkin että itsellä on hommasta sellainen fiilis että siinä on jotain järkeä sen jälkikasvun kannalta. Muutenkaan mulla ei noista skideistä nyt ole sellaista fiksaatiota, että niitä olisi ylipäätään pakko lähteä aivan väkisin hankkimaan ollenkaan. Skidit ovat mulle yksi elämän mahdollisista käänteistä - eivät elämän vääjäämätön suunta.

[q]Jone, 23.4.2006 10:15:
---


---


Joo, osittain toi varmaan onkin totta. Oon kuitenkin esim. omasta tilanteestani todennut, että vielä ei lapsien hankinta olisi missään määrin järkevä juttu vaikka teoreettisesti tota ikää onkin jo sen verran, että vois näin kuvitella olevan. Mun elämäni ei ole niin stabiililla pohjalla, että siihen juuri nyt kannattaisi ottaa lisää sitä monimutkaistavia tekijöitä päälle. Nykyisessä tilanteessa saattaisin kokea lapsien ilmestymisen elämääni henkisenä painolastina ja sitä en missään nimessä halua. Vaikka mahdolliset tulevat skidit ei sitä itse tietäisikään, niin en todellakaan halua joutua tilanteeseen, jossa koen niiden ilmestymisen tiekartalleni esteenä tai taakkana. Se olis musta todella epäreilua lapsia kohtaan.

---

Ei tota hommaa ole tarkoitus täälläkään päin maailman tappiin asti lykytä (mikäli tohon vaikuttavat välttämättömyydet asettuvat paikalleen), mutta siihen asti nyt kuitenkin että itsellä on hommasta sellainen fiilis että siinä on jotain järkeä sen jälkikasvun kannalta. Muutenkaan mulla ei noista skideistä nyt ole sellaista fiksaatiota, että niitä olisi ylipäätään pakko lähteä aivan väkisin hankkimaan ollenkaan. Skidit ovat mulle yksi elämän mahdollisista käänteistä - eivät elämän vääjäämätön suunta.
[/q]

Jokainen on itse paras arvioimaan omaa tilannettaan..

[q]peepe, 22.4.2006 10:18:
Pitkiä ja kalliita lapsettomuushoitoja en ymmärrä lainkaan. Minä olisin valmis adoptoimaan lapsen, vaikka biologisia lapsia olisikin mahdollisuus saada. Joskus kyllä itsekin mietin, ettei tämä maailma kaipaisi enää yhtään uutta ihmistä. [/q]


[q]~~maarit~~, 20.4.2006 22:23:
Kommentoidaan nyt vielä tota adoptioasiaa; olen kyllä sitä mieltä, että maailmassa on lapsia riittämiin ja jos niitä ei biologisesti kykene saamaan, silloin mahdollisuus vanhemmuuteen on adoptiossa. Eli en kannata lapsettomuushoitoja. [/q]


Ajatus siitä, että lapsettomuushoitojen sijaan pitäisi suosia adoptiota, on kaunis mutta aika naiivi. Tälläkin hetkellä arviolta neljäsosalla pareista on lapsensaantivaikeuksia, ja lapsettomuushoitojen määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan rajusti. Syitä on monia, mutta suurimpana varmaan lienee synnyttäjien kasvanut ikä. Lapset hankitaan yhä vanhempana, jolloin hedelmällisyys au naturel on jo ehtinyt heikentyä liikaa.

Jos lapsettomuushoidot kiellettäisiin, kuten te ilmeisesti haluaisitte, olisi seurauksena valtava vaje lapsista. Vähän epäilyttää, pystytäänkö tällaista vajetta paikkaamaan adoptiolla. Jo nyt adoptioprosessi vie helposti vuosia ja maksaa maltaita. Peepe kommentoi tuossa yllä, että lapsettomuushoidot ovat pitkiä ja kalliita. No, adoptio on molempia jo nyt --- mikä olisi tilanne silloin, jos kaikki lastensaantivaikeuksista kärsivät passitettaisiin adoption piiriin?

*Syyyvä huokaus*

Ei pahalla, mutta tästä topikista loistaa niin selvästi se, ettei suurimmalla osalla tosiaan ole sitä jälkikasvua.

Tuosta ruumiillisesta kurituksesta. Miksi ei?

1. Se on laitonta. Suomen laki tosiaan kieltää fyysisen kurituksen ja näin on ollut jo jonkin aikaa.

2. Lapsi menee ja kiskasee hiekkalaatikolla kaveria lapiolla päähän, äiti menee ja tukistaa poikaa tästä hyvästä. Äiti siis opettaa pojalleen kajoamalla häneen fyysisesti, ettei toiseen saa kajota fyysisesti... En tiedä, huomaako joku muu tässä tietyn ristiriitaisuuden? Vanhemmat ovat lapselle roolimalleja, joiden käytöstä apinoidaan, onko siis kumma, jos tuo poika menee seuraavallakin kerralla lyömään toista lasta lapiolla? "Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen" ei ole se kaikkein tehokkain kasvatusfraasi.

3. Miksi ihmeessä tukistus/luunappi olisi hyväksyttyä ja selkäsauna toisaalta ei? Toiseen ei kajota fyysisesti ja kun tästä säännöstä aletaan luistaa, on rajan vetäminen mahdotonta. Mikä sitten on sallittua tai mikä on pahoinpitelyä (monien mielestähän nuo luunapit ja tukkapöllyt eivät sitä olleet)? Luunappi ja tukistus satuttavat (turha väittää muuta, sillä siihenhän niiden teho perustuu), joten eivätkö ne silloin mene jo pahoinpitelyn puolelle? Varsinkin kun kohteena on PUOLUSTUSKYVYTÖN ja vanhempaa huomattavasti pienempi lapsi, joka ei todellakaan pysty (ainakaan tuossa elämän vaiheessa) pistämään vastaan.

4. Fyysinen kuritus ei ole sen tehokkaampaa kasvatusta kuin puhe. Lapsi syntyy tähän maailmaan ilman tietoa rajoista ja säännöistä. Vanhemman tehtävänä on opettaa nuo säännöt pienokaisilleen ja tämä tosiaan vaatii 'hieman' kärsivällisyyttä. Saat sanoa ei tuhat kertaa ja silti toinen yrittää sitä 'vielä kerran'. Voi tuntua hyvinkin rasittavalta, mutta toisaalta mikä tulos on, jos ei-sanan tilalla käytät luunappia? Samalla tavalla se lapsi koittaa 'vielä kerran'. Ne rajat eivät löydy sen nopeammin vaikka vanhemmat seisoisivat päällään. Toiset lapset sisäistävät nämä nopeammin kuin toiset, mutta ei ja luunappi ovat kyllä aivan yhtä tehokkaita, toinen vain on laitonta.

5. Saako joku tulla ja lyödä sinua turpiin tai vaikka napata hiuksista, jos teet mokan? Lapsilla on ihmisarvo siinä missä aikuisillakin, joten olisi hyvä miettiä, haluaisiko itse saada turpiinsa.

6. Väkivalta alkaa, kun taito loppuu. Kasvatuksen kanssa fyysisellä kurituksella ei ole mitään tekemistä. Yleensä tuo on vain vanhemman tapa purkaa omaa turhautumistaan. Tätä varten voi myös hankkia nyrkkeilysäkin ja hei, sehän on laillistakin..! Toki lapsi 'oppii' tukkapöllyillä ym. sen, että vanhemmat voivat satuttaa. Pelko on voimakas tunne ja pienelle ihmiselle se voi olla aivan liian suuri. Ihminen, jonka pitäisi olla turva tässä suuressa oudossa maailmassa onkin samalla ihminen, jonka kosketusta pakenee. Vanhemman nostaessa käden, lapsi ei tiedä, onko se tulossa silittämään vai satuttamaan. Pienen ihmisen ei tulisi joutua miettimään tuollaisia asioita, sillä vanhemman pitäisi olla se AIKUINEN, joka turvaa lapselle hyvän kasvuympäristön.

Listaa voisi jatkaa ja jatkaa, itseasiassa en tiedä yhtään syytä, miksi lasta tulisi kurittaa fyysisesti, mutta nyt aika loppuu kesken.

[q]vaavu, 23.4.2006 12:54
Ajatus siitä, että lapsettomuushoitojen sijaan pitäisi suosia adoptiota, on kaunis mutta aika naiivi. Tälläkin hetkellä arviolta neljäsosalla pareista on lapsensaantivaikeuksia, ja lapsettomuushoitojen määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan rajusti. Syitä on monia, mutta suurimpana varmaan lienee synnyttäjien kasvanut ikä. Lapset hankitaan yhä vanhempana, jolloin hedelmällisyys au naturel on jo ehtinyt heikentyä liikaa.

Jos lapsettomuushoidot kiellettäisiin, kuten te ilmeisesti haluaisitte, olisi seurauksena valtava vaje lapsista. Vähän epäilyttää, pystytäänkö tällaista vajetta paikkaamaan adoptiolla. Jo nyt adoptioprosessi vie helposti vuosia ja maksaa maltaita. Peepe kommentoi tuossa yllä, että lapsettomuushoidot ovat pitkiä ja kalliita. No, adoptio on molempia jo nyt --- mikä olisi tilanne silloin, jos kaikki lastensaantivaikeuksista kärsivät passitettaisiin adoption piiriin?
[/q]

Eikös nainen ole hedelmällisimmillään siinä 22 ikävuoden paikkeilla. Jos nyt sitten päättää panostaa opiskeluihin ja uranluomiseen, ja lapsi tulee ajankohtaiseksi 30 vuoden iässä, ja vanhempanakin, niin mun mielestä pitäisi ehkä hyvkäsyä se, ettei se ole enää mahdollista.

Jokaisen oma valinta ryhtyykö lapsettomuushoitoihin vai harkitseeko adoptiota. Itse en ainakaan näe lapsettomuushoitoja houkuttelevana vaihtoehtona, mutta toisaalta, sitäkään en voi varmaksi sanoa, mikä on tilanne kun ikää on enemmän ja lasta ei kuulu, tuleeko sitten jostain se pakottava tarve saada biologinen lapsi.

[q]Sunflower, 23.4.2006 13:11:
*Syyyvä huokaus*

Ei pahalla, mutta tästä topikista loistaa niin selvästi se, ettei suurimmalla osalla tosiaan ole sitä jälkikasvua.
[/q]

Voi jeesus - huokaile kaikessa rauhassa. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää:

[q]Jone, 20.4.2006 23:00:
Lapsia pitäisi mun mielestäni saada kurittaa myös fyysisesti maalaisjärjen rajoissa. Lasta ei saa pahoinpidellä, mutta tukkapöllyä, selkäsaunaa ja luunappia en koe pahoinpitelyksi. Mua on skidinä kuritettu fyysisesti idioottimaisista tempauksista ja se on ollut ainoastaan hyväksi. Sillä tavalla meni perille monta sellaista viestiä, jotka eivät olisi muuten menneet perille joko ollenkaan tai niiden omaksumisessa olisi mennyt tarpeettoman pitkä aika.
[/q]

Laitonta tai ei, niin esimerksi mun kaltaiseni kovapäisen lapsen kanssa suuremmilta murheilta vältyttiin oman näkemykseni mukaan nimenomaan ainoastaan sillä, että kun tein jotain poikkeuksellisen dorkaa, niin sain siitä hyvästä lievästi ympäri korviani. Mitään traumoja asiasta ei ole mulle jäänyt ellet sitten laske sellaiseksi sitä, että pidän lapsen fyysistä kuritusta sekä oikeutettuna että perusteltuna kasvatusmetodina tietyissä tilanteissa.

Täytyy sanoa että mua oikeasti rassaa ylimielinen asenteesi, johon vastareaktiona tää viesti on hieman vittuuntunutta tavaraa. Pystyisitkö millään aloittamaan keskustelua osaltasi heittäytymättä paremmuudentuntoiseksi? "Ei pahalla, mutta" viestistäsi "loistaa niin selvästi" perseily, että mun kaltaiseni paukapää ei siitä ainakaan opi muuttamaan asenteitaan hylkimisreaktion takia.

[q]Arctos, 23.4.2006 10:02:
---
Ana-5000, 22.4.2006 23:54:


Ja tosta fyysisestä kurituksesta: Kyllä mun mielestä lasta pitää saada pikkasen kurittaa, esim. joku perinteinen selkäsauna eli avokämmenellä hanurille on tässä vuosituhansien saatossa osottanu voimansa. Mun mielestäni on lievästi hysteeristä katsoa, ettei aikuinen saa koskea lapseensa millään tavalla. Kyllä joku pieni tukistaminen tai vastaava on mun mielestä joissakin harvinaisissa tilanteissa ihan paikallaan, ellei kakara muuten tajua. Mitään yleistä päivittäistä kasvatustapaa siitä ei tietenkään pidä ottaa, mutta kyllä mun mielestä on ihan hyvä että se lapsi tietää että tietyn rajan jälkeen vanhemmat ottaa välittömän feedbackin keinot käyttöön.

Pahoinpiteleminenhän on sit ihan eri asia kuin normaali kuritus, ja se pitääkin ehdottomasti tuomita.

---


Saaks lapsi sitte kurittaa sua, kun se on erimieltä sun kanssa jostaan (saako tehdä vai ei)?
[/q]

Hahah. Ei tietenkään. Lapset on lapsia, ja niiden kuuluu totella vanhempiaan, tiettyyn pisteeseen asti. Sitten kun kakara alkaa olemaan teini-iässä, eli kriittinen ajattelu on muodostunut sen tasoiseksi että se osaa oikeasti kyseenalaistaa vanhempiensa ajatuksia, aion ehdottomasti kannustaa sitä kyseenalaistamaan kaiken järjen rajoissa olevan. Faijakin opetti mulle ettei maailman paskajuttuja pidä uskoa, ja mielestäni tää on ollu tärkein oppi mitä oon kotoa saanut.

Kato kun siinä on sellanen juttu, et lapsi on lapsi ja lapsi on väärässä. Jos puhutaan nyt kurittamisesta, niin puhutaan esim. siitä et jos kakarat riehuu ja rikkoo paikkoja eikä homma sanomalla lopu, niin sitten otetaan muut keinot käyttöön. Ku aina ei sanominen riitä.

[q]
Mä olin ennen samaa mieltä tosta kurituksesta. Sit käytiin rouvan kanssa keskustelu aiheesta ja nykyään on allekirjoittanutkin sitä mieltä, että fyysinen kuritus ei ole vaihtoehto. Mä olen mielestäni melkonen jääräpää, enkä ihan vähällä anna periks mielipiteissäni, mut nyt tuli tappio. Voin kysyä, josko meidän talon emäntä haluais käydä peustelemassa meidän molempien puolesta, miksei lapseen saa kajota.
[/q]

Joo, pyydä ihmeessä perustelemaan. Olen avoin mielipiteille ja omieni kritiikille.

Mä hieman vaan karsastan sellasta pumpulikasvatusperiaatetta, jossa lapselle opetetaan että maailmassa kaikki sanktiot on psyykkisiä. Esim. joku selkäsauna on lapsellekin todennäköisesti "helpompi" kurinpitokeino kuin joku psyykkinen rajoittaminen tai jonkin tutun rutiinin rikkominen.

[q]Sunflower, 23.4.2006 13:11:
*Syyyvä huokaus*

Ei pahalla, mutta tästä topikista loistaa niin selvästi se, ettei suurimmalla osalla tosiaan ole sitä jälkikasvua.

Tuosta ruumiillisesta kurituksesta. Miksi ei?

1. Se on laitonta. Suomen laki tosiaan kieltää fyysisen kurituksen ja näin on ollut jo jonkin aikaa.
[/q]

Se on niin ihanaa miten jokaisesta ihmisestä tulee kasvatuksen ammattilainen kun omasta pillusta ryntää jengiä ulos. Tuuppa pois sieltä jalustalta ni puhutaan niinku ihmiset.

Suomen laki kieltää myös kaljan ostamisen yhdeksän jälkeen illalla. Mun mielestä tää laki kuuluu sarjaan "turha holhous". Pahoinpitelystä on jo laissa erikseen säädetty, ja mun mielestä oman lapsen tukistaminen ei ihan täytä tunnusmerkistöä.

[q]
2. Lapsi menee ja kiskasee hiekkalaatikolla kaveria lapiolla päähän, äiti menee ja tukistaa poikaa tästä hyvästä. Äiti siis opettaa pojalleen kajoamalla häneen fyysisesti, ettei toiseen saa kajota fyysisesti... En tiedä, huomaako joku muu tässä tietyn ristiriitaisuuden? Vanhemmat ovat lapselle roolimalleja, joiden käytöstä apinoidaan, onko siis kumma, jos tuo poika menee seuraavallakin kerralla lyömään toista lasta lapiolla? "Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen" ei ole se kaikkein tehokkain kasvatusfraasi.
[/q]

Poika menee nakkikiskalla lyömään toista poikaa nyrkillä päähän, ja tämän jälkeen tämä toinen poika puolustautuu vastahyökkäyksellä ja lyö poikaa takaisin. Poliisi tulee paikalle, ja poika lyö näitä päähän. Poliisi antaa pampusta.

Missä tässä on ristiriita? Mun mielestä tossa on sellanen pieni ero, että toisen lapsen lyöminen päähän on väärin, ja siitä seuraa rangaistus. Ihan samalla tavalla kuin yhteiskunnassa moraalisesti väärän teon määrittelee ennemminkin motiivi kuin lopputulos. Onhan sekin väkivaltaa kun vanki pistetään linnaan murhasta.

Moraalia ja etiikkaa voi ihan hyvin opettaa lapselle, sen sijaan on pikkasen omituista opettaa lapselle että toisen satuttaminen on joka tilanteessa absoluuttisesti väärin. Miten sellainen lapsi oppii sitten puolustamaan itseään esim. koulun pihalla tai myöhemmin elämässä?

[q]
3. Miksi ihmeessä tukistus/luunappi olisi hyväksyttyä ja selkäsauna toisaalta ei? Toiseen ei kajota fyysisesti ja kun tästä säännöstä aletaan luistaa, on rajan vetäminen mahdotonta. Mikä sitten on sallittua tai mikä on pahoinpitelyä (monien mielestähän nuo luunapit ja tukkapöllyt eivät sitä olleet)? Luunappi ja tukistus satuttavat (turha väittää muuta, sillä siihenhän niiden teho perustuu), joten eivätkö ne silloin mene jo pahoinpitelyn puolelle? Varsinkin kun kohteena on PUOLUSTUSKYVYTÖN ja vanhempaa huomattavasti pienempi lapsi, joka ei todellakaan pysty (ainakaan tuossa elämän vaiheessa) pistämään vastaan.
[/q]

Ei ole tarkoituskaan pistää vastaan, silloin kun se tukistus on rangaistus. Ei lapsi ole aikuisen kanssa tasa-arvoinen, varsinkaan omien vanhempiensa kanssa. Vanhemman on ehdottomasti asetuttava lapsen yläpuolelle, jotta lapsella on joku jolta oppia. Jos lapsi ja vanhempi käyvät syvällisiä neuvotteluja aivan joka asiasta, menee mun mielestä vanhemmilta auktoriteetti. Sitten aletaan kutsumaan isiä "Markuksi" ja mutsiä "Minnaksi". Teini-iässä tietty on kiva ku vanhemmat on "frendejä", mut kyl niiden pitäs ensi kädessä olla vanhempia. Siihen kuuluu kans se et sanotaan ei ja näytetään kaapin paikka.

[q]
4. Fyysinen kuritus ei ole sen tehokkaampaa kasvatusta kuin puhe. Lapsi syntyy tähän maailmaan ilman tietoa rajoista ja säännöistä. Vanhemman tehtävänä on opettaa nuo säännöt pienokaisilleen ja tämä tosiaan vaatii 'hieman' kärsivällisyyttä. Saat sanoa ei tuhat kertaa ja silti toinen yrittää sitä 'vielä kerran'. Voi tuntua hyvinkin rasittavalta, mutta toisaalta mikä tulos on, jos ei-sanan tilalla käytät luunappia? Samalla tavalla se lapsi koittaa 'vielä kerran'. Ne rajat eivät löydy sen nopeammin vaikka vanhemmat seisoisivat päällään. Toiset lapset sisäistävät nämä nopeammin kuin toiset, mutta ei ja luunappi ovat kyllä aivan yhtä tehokkaita, toinen vain on laitonta.
[/q]

Meidän perheessä perseily loppui viimeistään selkäsaunaan. Ja se tuli sillon kun "Ei" ei mennyt perille, eikä se usein mennyt.

[q]
5. Saako joku tulla ja lyödä sinua turpiin tai vaikka napata hiuksista, jos teet mokan? Lapsilla on ihmisarvo siinä missä aikuisillakin, joten olisi hyvä miettiä, haluaisiko itse saada turpiinsa.
[/q]

Jaa että oma lapsi on sun kanssas tasavertainen? Mitenvaan. Soitatko poliisin jos se alkaa kymmenvuotiaana rikkomaan astiastoa? Nostatko oikeusjutun jos se kuusvuotiaana lyö sulta silmän mustaksi?

[q]
6. Väkivalta alkaa, kun taito loppuu. Kasvatuksen kanssa fyysisellä kurituksella ei ole mitään tekemistä. Yleensä tuo on vain vanhemman tapa purkaa omaa turhautumistaan. Tätä varten voi myös hankkia nyrkkeilysäkin ja hei, sehän on laillistakin..! Toki lapsi 'oppii' tukkapöllyillä ym. sen, että vanhemmat voivat satuttaa. Pelko on voimakas tunne ja pienelle ihmiselle se voi olla aivan liian suuri. Ihminen, jonka pitäisi olla turva tässä suuressa oudossa maailmassa onkin samalla ihminen, jonka kosketusta pakenee. Vanhemman nostaessa käden, lapsi ei tiedä, onko se tulossa silittämään vai satuttamaan. Pienen ihmisen ei tulisi joutua miettimään tuollaisia asioita, sillä vanhemman pitäisi olla se AIKUINEN, joka turvaa lapselle hyvän kasvuympäristön.
[/q]

Sä yksinkertaistat nyt ruumiillisen kurituksen väkivallaksi. Väkivalta on aivan eri asia kuin satunnainen luunappi silloin kun sen ansaitsee. Väkivalta, kuten sanoin, on aina ehdottomasti tuomittava. Sen sijaan kurituksessa pitää vahvasti muistaa syy-seuraussuhteen selkeys ja se, että lapsen pitää ymmärtää että sitä rakastetaan. Ei tässä nyt ole kyse siitä että puolustaisin sitä, että lasta ensin lyödään ja sitten vasta sanotaan. Kyse oli ennemminkin siitä, että kymmeniä tuhansia vuosia vanhat tavat kasvattaa lapsia ei lopeta olemasta tehokkaita vaan siksi, että hysteerisesti kirjataan lakiin ettei lapseen saa koskea. Seuraavaksi niiden kanssa ei varmaan saa mennä uimahallin saunaan ettei ne näe vieraita peniksiä.

edit: Niinjoo, tosta vielä, että se aikuinen on aikuinen just siks että se turvaa sen hyvän kasvuympäristön JA asettaa rajat, missä on hyvä kasvaa. Joskus ne rajat pitää asettaa kovan käden kautta, koska lapset eivät itse ymmärrä missä ne rajat menevät.

Ja hei, mä myönnän ihan suoraan että mä olen 24-vuotias helsinkiläiskundi, mulla ei ole lapsia eikä edes sisaruksien lapsia eli mun mielipide saattaa tässä ajan myötä muuttua, mut näin mä tästä asiasta ajattelen nyt. Reflektoin katsos itse kokemaani, enkä mä koskaan pelännyt vanhempiani siksi että typeryyksistä saattoi saada tukkapöllyä. Sen vastapainoksi mä tiesin aina, että ne rakastaa mua, joten fyysisenkin kurituksen kesti.

No niin, lapsukaiset! Nyt on aika ja mahdollisuus jutella vanhemmuuden saloista. Tässä virikkeitä keskustelulle:

-Minkälainen isä tai äiti haluaisit olla tai olet?
-Minkälaisia kokemuksia sinulla on omista vanhemmistasi?
-Tuletko toistamaan vanhempiesi virheet tai huomaatko toistavasi niitä jo nyt?
-Uskotko sopivasi vanhemmaksi?
-Toivotko vanhemmuutta vai onko lapsettomuus tie onneen?
-Minkälainen elämäntilanne on mielestäsi sopiva lapsen hankintaan?
-Pitäisikö vanhemmuutta pyrkiä säätelemään nykyistä tarkemmin?
-Onko kaksi isiä parempi kuin kaksi äitiä?
-Kuinka selvitä yksinhuoltajuudesta kunnialla?
-Ovatko yksinhuoltajaisät huonompia vanhempia kuin yksinhuoltajaäidit?
-Onko lapsen adoptointi parempi vaihtoehto kuin lisääntyminen perinteisellä tavalla (eli vahingossa?)?
-Saako lasta kurittaa fyysisesti?

Omalta osaltani sanon lyhyesti, että toivon tosiaan saavani joskus lapsia (jotka (avo)vaimo siis synnyttäisi). Mieluusti pari kolme kappaletta ja mieluusti myös ihan biologisia lapsia, vaikka adoptiota en vaihtoehtona mahdottomana pidäkään. On monta asiaa, mitä omille lapsilleen haluaisi antaa, mutta esimerkkinä mainittakoon kielitaito. Mahdolliset lapset laitetaan (äidin suopealla suostumuksella) ruotsinkieliseen kouluun heti kun se on mahdollista ja englantia opetetaan kotona pienestä pitäen. Kielitaito on pirun suuri rikkaus, joten on hyvä aloittaa ajoissa. Jos tämä ei rakkaalle puolisolleni sovi, niin sitten koulutan lapsista salaa tappajaninjoja, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa.