Penni ajatuksistasi
missä
vitussa
se
passi
taas
on!?1+
Viikonloppu, pääsykoetehtävä, reilu tunti töitä, kauppaan, kotiin kokkailemaan...
*böö* on vammanen hymiö.
olisinpa jo nukkumassa...
perkele ne pennit tulee taas mielee autos ajaessa mökille mut ei nyt sitte =P
Mun ajatus tuossa surullisuuden takana oli lähinnä se, että uskon yhä ja kaikesta huolimatta että jossain tuolla on meille kaikille olemassa myös ihminen (tai ihmisiä), jolta saamme kumppanuutta sekä rakkautta siihen parisuhteeseen. Jos asia on näin, voi "pelkkä" "kumppanuusparisuhde" estää sen löytämisen. Kyllä minä sen koen as settling for less.
Itselleni ajatus siitä että jokaiselle on maailmassa joku tai joitakuita (eritoten tuo yksikkömuotoinen kalskahtaa pahasti) ei tunnu kovinkaan oleelliselta asialta. Mielestäni kunkin ihmisen omat halut ja valmiudet vaikuttavat erittäin vahvasti siihen millaisia suhteita solmii kohtaamiensa ihmisten kanssa ja millaisille tunteille löytyy sijaa syttyä. Myös se, mikä on kenellekin "oikea" tapa elää vaihdellee yksilötasolla melkoisesti, vaikka useille tavanomaiset suhteet tuntuvat meillekkäämmiltä tavoitella. Jollekulle kumppanuus voi antaa paljon enemmän ja kauniimpia asioita kuin romanttiset suhteet.
Siispä.. :
---
Voi toki, sellaisenaan. Mutta jos sen hinta on jonkin vielä kauniimman missaaminen?
Mielestäni romanttinen rakkaus ei myöskään ole automaattisen lajityypilisesti kauniimpaa kuin ei-romanttinen kumppanuus, vaikka ihmiset ehkä useimmin ovat taipuvaisia antamaan enemmän painoarvoa romanttisille suhteille ja siten syventävät niitä tietoisestikin enemmän kuin ystävyyssuhteitaan. Saattaa toki olla että itse en vedä niinkään selkeää rajaa ystävyyden ja romanttisen suhteen välille kuin monet muut..
---
Tässä ollaan kyllä pohjimmiltaan samanlaisia, tai ainakin mielelläni ajattelen niin. Koska koen että tunteet syntyvät jostain muualta kuin omista tietoisista, tarkoitushakuisista prosesseistani, niiden täytyy olla jotenkin todellisempia perusteita päätöksille ja valinnoille kuin puhtaasti järkeillyt asiat. Ja tätähän se intuitiokin tavallaan taitaa olla.
En tiedä ovatko tietoiset prosessit sen vähemmän todellisia kuin tunteellisetkaan, mutta ne vaikuttavat sortuvan herkästi lyhytnäköisyyteen, juurikin koska tietoisesti asioiden tonkimminen alitajuisesta maailmasta syiden ja seurausten löytämiseksi on hivenen haasteellista. Toisaalta myös tunteet voivat useinkin olla lyhytnäköisiä ja kumman tahansa sokea seuraaminen johtanee pöpelikköön :P Silti intuitio tuntuu ainakin itselleni paremmalta ohjenuoralta, ainakin se väittää vastaan kovempaa :D
---
Minä luen tämän ajatuksesi niin että se, mitä elämässä sillä hetkellä on, kannattaa kokea ja siihen kannattaa sijoittaa, sen sijaan että jättää resursseja varaukseen odottaessaan jotain sen hetkisen elämän ulkopuolista henkilöä tai tapahtumaa. Sitäkö tarkoitit? Tarkoititpa tai et, se on ihan hyvä juttu pitää mielessä - hetkessä eläminen. *sydän*
En itse asiassa tarkoittanut tuota, mutta sekin on toki hieno ajatus
Tarkoitin enemmänkin sitä, että vaikka jokaiselle teoriassa olisikin löytyvillä ihmisiä, joiden kanssa kipinä romanttiseen suhteeseen pääsisi syttymään, on kovin paljon itsestä ja omista lähtökohdista kiinni mitä on kykenevä senhetkiseltä ponnistusalustaltaan tekemään tai huomaako ylipäänsä sellaisen mahdollisuuden kohdalle sattumista. Potentiaalia koen olevan paljon kaikkien ympärillä, jos osaa avata silmänsä. Jos jatketaan teorialla siitä että kaikille on "joku" näkisin että ihmiset ohittavat lukuisia hyvinkin potentiaalisia kumppaniehdokkaita elämässään vain koska eivät kaikissa tilanteissa pysty katselemaan avoimesti ympärilleen. Se että joku ihminen on jollekin toiselle "sopiva" ei takaa sitä että he koskaan löytävät toisiaan, vaikka kohtaisivatkin. ---
Vai sulkeeko sinusta rakkaus (joskus? aina?) kumppanuuden pois? En osaa itse kuvitella rakkautta ilman kumppanuutta, tai ainakin omassa elämässäni tapaan pitää huolen että kumppanuus on olennainen osa mitä hyvänsä merkittävää ihmissuhdetta, oli se romanttinen tai ei.
Itse miellän romanttiseen rakkauteen sisältyväksi sen verran intohimoa että se niinsanotusti läikähtelee herkemmin. Intohimo lieneekin selkein eroavaisuus omissa ajatuksissani romanttisen rakkauden ja kumppanuuksellisemman version välilä. Tai sitten vain rinnastan romantiikan intohimoon..? hmm..
Absolutismeja välttääkseni en halua ajatella juuri minkään sulkevan pois jotakin toista, ja (romanttinen) rakkaus ja kumppanuus varmastikin usein kulkevat käskynkkää, mutta rakkautta on niin monenlaista, ettei kaikkeen rakkauteen kumppanuus istu nätisti. Esimerkkinä voinen mainita erään ystäväni kertoneen aviopuolisostaan, että rakastaa tätä valtavasti, mutta ei voi elää (asua) tämän kanssa. Siinä näkisin enemmän intohimoista rakkautta kuin kumppanuutta, ja mikäs siinä, sekin voi toimia varsin hyvin, etenkin jos ei yritä pakottaa suhdetta muottiin johon se ei sovi.
Minusta vaikuttaa siltä että monet ihmiset kuitenkin pitävät tarpeellisena juuri tietynlaisten tavoitteidensa mukaisen suhteen rakentamista ja ylläpitämistä eivätkä salli itselleen epätäydellisiä saavutuksia suhderintamalla, vaan suhde joka ei täytä tavoitteita, joutaa jäädä epäonnistumisten pinoon unohtumaan. Eikä siinäkään mitään väärää ole, että pitää joitain tavoitteitaan niin tärkeinä että tahtoo mieluummin panostaa niiden toteuttamiseen kuin vastaantulevien tilanteiden kanssa elämiseen.
Missähän välissä sitä vastapainona kaikelle tälle viimeaikaiselle ajattelemiselle onnistuis laittaa aivot välil narikkaan ja tekemään jotain konkreettista. Jos vaik joulunajan tavotteeks ottais kiivetä puuhun vähintään kerran..
Mulla valmiiks tekastu suunnitelma, siihen kuuluu yks "vapaapäivä eli 'pikkujoulu'" (muuten huomen) sit 10 päivää viel ja sit ehkä normaali juhlahumu hiipuu ja pääsee keskittymään ilmaston lämpenemisestä johtuvaan holokaustiin eli ydinuhkan välttelyyn (woot)
Itselleni ajatus siitä että jokaiselle on maailmassa joku tai joitakuita (eritoten tuo yksikkömuotoinen kalskahtaa pahasti) ei tunnu kovinkaan oleelliselta asialta. Mielestäni kunkin ihmisen omat halut ja valmiudet vaikuttavat erittäin vahvasti siihen millaisia suhteita solmii kohtaamiensa ihmisten kanssa ja millaisille tunteille löytyy sijaa syttyä.
Minä luen tämän ajatuksesi niin että se, mitä elämässä sillä hetkellä on, kannattaa kokea ja siihen kannattaa sijoittaa, sen sijaan että jättää resursseja varaukseen odottaessaan jotain sen hetkisen elämän ulkopuolista henkilöä tai tapahtumaa. Sitäkö tarkoitit? Tarkoititpa tai et, se on ihan hyvä juttu pitää mielessä - hetkessä eläminen. *sydän*
Myös se, mikä on kenellekin "oikea" tapa elää vaihdellee yksilötasolla melkoisesti, vaikka useille tavanomaiset suhteet tuntuvat meillekkäämmiltä tavoitella. Jollekulle kumppanuus voi antaa paljon enemmän ja kauniimpia asioita kuin romanttiset suhteet.
Itseäni quoteten:
uskon yhä ja kaikesta huolimatta että jossain tuolla on meille kaikille olemassa myös ihminen (tai ihmisiä), jolta saamme kumppanuutta sekä rakkautta siihen parisuhteeseen
Tuossa siis tarkoitin rakkaudella nimenomaan sitä romanttista rakkautta.
Jos nyt ajatellaan että kumppanuus on karkkia ja rakkaus on suklaata, ja tarjolla on joko pelkkää karkkia tai sekä että, ainoa joka valitsee pelkän karkin ei minusta edes pidä suklaasta.
Vai sulkeeko sinusta rakkaus (joskus? aina?) kumppanuuden pois? En osaa itse kuvitella rakkautta ilman kumppanuutta, tai ainakin omassa elämässäni tapaan pitää huolen että kumppanuus on olennainen osa mitä hyvänsä merkittävää ihmissuhdetta, oli se romanttinen tai ei.
Joka tapauksessa omat ajatukseni liittyivät parisuhteeseen jossa on molempia, joka tuskin sitä kauneutta vähentäisi. (Jollei sitten rakkaus aiheuta intohimoisia riitoja tai mustasukkaisuutta. Niin tai voihan että jos rakkaus "hiipuu" niin kumppanuudestakin ollaan valmiita luopumaan, koska ollaan niin pettyneitä tilanteeseen.)
Saattaa toki olla että itse en vedä niinkään selkeää rajaa ystävyyden ja romanttisen suhteen välille kuin monet muut..
En minäkään, mutta ne muut!
[q]Karvinen, 13.9.2005 15:43:
hAluun muuttaa pois pk-seudulta... töitä oon yrittäny saaha jo pieksämäelt, orivedelt ja tänää meni tampereelle hakemus... toivottavasti trelle natsaa !
[/q]
just tänään taas mietin tota.... u know
Josko sitä vaikka söisi jotain. On vähän nälge.
hAluun muuttaa pois pk-seudulta... töitä oon yrittäny saaha jo pieksämäelt, orivedelt ja tänää meni tampereelle hakemus... toivottavasti trelle natsaa !
Potentiaalia koen olevan paljon kaikkien ympärillä, jos osaa avata silmänsä. Jos jatketaan teorialla siitä että kaikille on "joku" näkisin että ihmiset ohittavat lukuisia hyvinkin potentiaalisia kumppaniehdokkaita elämässään vain koska eivät kaikissa tilanteissa pysty katselemaan avoimesti ympärilleen.
Tätä sinänsä ajoinkin takaa sillä, kun sanoin että jos "tyytyy" kumppanuussuhteeseen (ja jos siis haluaisi romanttista tai romanttis-kumppanuuksellista (?) suhdetta) ei nimenomaan ehkä pysty katselemaan avoimesti ympärilleen, ja saattaa missata sellaisia asioita, jotka olisivat voineet tehdä vielä onnellisemmaksi.
Mutta jos saa itse kumppanuussuhteesta enemmän, tai kokee romanttiset suhteet liian räiskähteleviksi, sitten olisi varmaan parempikin nauttia siitä mitä jo on kohdalla.
kuinka paljon kiintyminen on sitä että tietää toisen heikkoudet ja pystyy samaistumaan niihin?
Menis lähinnä "kysy tyhmiä" keskusteluun
Vapun perusnollaus teki oikein hyvää. Stressi on hävinny ja oli itseasiassa ihan kiva tulla tänään töihin. Toisaalta en pysty nyt keskittymään yhtään töihin, ku päässä pyörii kaikkee ihan muuta (*pihkassa*)
Osuu suht hyvin yksiin tämän(kin) päivän aatosten kanssa:
http://www.mikropc.net/kommentit/antakaa+meille+toimiva+televisio/a744443
Maailman paras peli on ihan saletisti silmäpeli! :)
Eh, alan ehkä nyt oikeesti tajuamaan, et muutto lähestyy vääjäämättä.
[q]mariq, 1.9.2009 13:50:
Ois kova hinku päästä perjantaina Furyihin, mut näyttää pahasti siltä et tulee isot remppatalkoot just tasan siihen kohtaan 
Isompi porukka tulossa jeesaamaan, joten ei ny oikein vois sanoo et 'keep up the good work, tää typy lähtee ny baanalle!'
Harmittaa et sattukii niin epäsopivasti 
[/q]
Kuka remppaa keskel yötä? :D