Penni ajatuksistasi
Hmm, miksen minäkin seisoisi jaloillani tukevasti maata vasten niinkuin nuo lumiset koivut. Mikään myrsky ei kaataisi minua. Eikä hetkauttaisi mielenrauhaani. Seisoisin vain tyynenä. Juurtuisin vihdoinkin juurilleni. 
Miten unet voivatkaan sekoittaa pessimistisen ihmisen pasmat, ja antaa uutta näkökulmaa elämään. En sillä, että uskoisin enneuniin, mutta joskus positiivisuuden aalto saattaa sitä kautta kaataa haalistuneen pessimistisen ajatuksen rakenteen:)
Oon palannut klubbariin.
Tarkotus on ollut jo pidemmän aikaa tulla tänne takasin, koska lähinnä oon roikkunut fbssä, jossa ei oo samanlaista mahdollisuutta keskustella joukossa ja saada uusia ajatuksia kun täällä.
Oikeestaan vasta toi ero aiheutti kuitenkin sen, että oon halunut puida asiaa enemmän, kuin mitä kavereiden kanssa sitä pystyn tekemään. Toinen syy on, että ne kommentit näkee eksä ja sen kaveri, mun entiset ja nykyiset duunikaverit, sukulaiset jne eli pitää vähän miettiä mitä sinne kirjottelee.
---
Itse miellän romanttiseen rakkauteen sisältyväksi sen verran intohimoa että se niinsanotusti läikähtelee herkemmin. Intohimo lieneekin selkein eroavaisuus omissa ajatuksissani romanttisen rakkauden ja kumppanuuksellisemman version välilä. Tai sitten vain rinnastan romantiikan intohimoon..? hmm..
Absolutismeja välttääkseni en halua ajatella juuri minkään sulkevan pois jotakin toista, ja (romanttinen) rakkaus ja kumppanuus varmastikin usein kulkevat käskynkkää, mutta rakkautta on niin monenlaista, ettei kaikkeen rakkauteen kumppanuus istu nätisti. Esimerkkinä voinen mainita erään ystäväni kertoneen aviopuolisostaan, että rakastaa tätä valtavasti, mutta ei voi elää (asua) tämän kanssa. Siinä näkisin enemmän intohimoista rakkautta kuin kumppanuutta, ja mikäs siinä, sekin voi toimia varsin hyvin, etenkin jos ei yritä pakottaa suhdetta muottiin johon se ei sovi.
Minusta vaikuttaa siltä että monet ihmiset kuitenkin pitävät tarpeellisena juuri tietynlaisten tavoitteidensa mukaisen suhteen rakentamista ja ylläpitämistä eivätkä salli itselleen epätäydellisiä saavutuksia suhderintamalla, vaan suhde joka ei täytä tavoitteita, joutaa jäädä epäonnistumisten pinoon unohtumaan. Eikä siinäkään mitään väärää ole, että pitää joitain tavoitteitaan niin tärkeinä että tahtoo mieluummin panostaa niiden toteuttamiseen kuin vastaantulevien tilanteiden kanssa elämiseen.
Intohimon rinnastus romantiikkaan on hirveen yleistä. Siksi moni ei esim osaa erottaa seksiä rakkaudesta. Jotkut myös seksin jälkihuumassa näkee toisen "rakastunein silmin"
Mutta intohimoa tarvitaan kyllä mun mielestä romantiikkaan(joka on sen verran laajaalainen termi, etten nyt oo ihan varma puhutaanko samasta asiasta).
Näkisin että rakastaa voi intohimoisesti tai ilman. se määrittelee millainen suhde muodostuu. Kumppanuussuhteessa voi olla aivan yhtäpaljon rakkautta. En oo tavannut yhtään pidempään yhdessä ollutta vakaata pariskuntaa, jotka eivät olisi edelleen rakastuneita toisiinsa, mutta joilla olisi edelleen intohimoinen rakkaus vaan se on siinävaiheessa jo muuttunut kumppanuudeksi.
Teidän myös muutaman pariskunnan jotka eivät ole muuttanut yhteen vaikka ovat seurusteelleet jo jotain 7-8 vuotta. En oikeen ymmärrä miten sellainen toimii joillain. Iselleni haluan, sekä intohimoa, että kumppanuutta. Harvassa suhteessa toinen pystyy täyttämään toisen täysin. En nää sitä edes täysin tavoiteltavana asian, vaikka kyllä mullakin disni-peikot elää ja voi hyvin*tirsk*. Pitkällä tähtäimellä ihmiset kasvaa pakostikkin sekä yhdessä, että erillään ja suhteesta suurella todennäköisyydellä tulee ajanmyötä "epätäydellinen". Disnipeikoista luopuminen auttais kyllä just tossa vaiheessa, kun miettii pitäiskö erota, kun suhde ei enää vastaakkaan sitä mielikuvaa täydellisestä suhteesta.
edit. en tiiä tuliko tosta mitään järkee.. kirjottelen samalla, kun teen töitä lause kerrallaan*nauru*
Missähän välissä sitä vastapainona kaikelle tälle viimeaikaiselle ajattelemiselle onnistuis laittaa aivot välil narikkaan ja tekemään jotain konkreettista. Jos vaik joulunajan tavotteeks ottais kiivetä puuhun vähintään kerran..
Se on kyllä niin ärsyttävää.
toissapäivänä jossain vaiheessa tajusin olevani todella todella onnellinen. Sitten rupesin miettimään asiaa uudestaan miettien kaikkia näkökulmia. Olenko sittenkään onnellinen, vai olenko helpottunut siitä, että jonen piti tulla hakemaan tavaransa ja se perui eli ei tullutkaan raskasta iltaa ja pääsin taas vähäksi aikaa eroon siitä, kuten olin eron jälkeen lähes viikon helpottunut ja onnellinen. Sitten rupesin miettimään että johtuuko tämä vaan siitä, kun energiat palaa takaisin ryyppyviikonlopusta, vai johtuuko se auringon valosta(aina suuri vaikuttaja mun mielialoihin). jne jne Loppuen lopuksi mietin pitkään ja hartaasti sitä olenko onnellinen vai tuntuuko tämä vaan siltä*tirsk*, kunnes rupes vituttamaan ja totesin että luoja, miten mä vällillä vihaan mun päätä*toktok*
Lopulta päädyin tulokseen, että olen onnellinen ja iloinen ainakin pääasiassa ilman taustasyitä. Eli ehkä oikeesti onnellinen ja sen pitäis riittää. Sen jälkeen tuli viellä parempi fiilis, koska koin, että sain tunteellisen onnellisuuden lisäksi viellä järjellisen onnen tunteen. Sitten mietin; "God i love my stupid psychotic brain"*sydän*
Edit. niin mutta siis joskus tosiaan olisi niin mahtavaa pystyä päättämään olla ajattelematta*joo*
Olisi mukavaa, jos joskus ymmärtäisin tehdä tehtävät ajoissa.
[pieni]Tälläkin hetkellä teen koulujuttuja nollat taulussa.[/pieni]
[q]Freja, 24.4.2006 16:38:
Mistä lähtien sä oot alkanu salakuunteleen mun ajatuksia? 
[/q]
Luulenpa että tuo on sellainen asia mitä aika monikin ajattelee silloin tällöin - sinänsä siis kun kuuntelen omia ajatuksiani, kuuntelen kaikkien muidenkin ajatuksia. Mielenkiintoisempi kysymys olisikin se, miksi meidän elämissä tapahtuu samaan aikaan aika samanlaisia juttuja? 
hauskaa joulua ihanat klubbarilaiset *sydän*
plur!
olenko polttanut jo pääni tälläkin "vähäisellä" tenuttamisella vai huomaanko vihdoinkin paremmin rajani vai onko tämä vanhuutta vai olenko tyhmentänyt itseni apatiallani vai onko tämä näiden kaikkien syytä eri osuuksin vai vertaanko itseäni aina liian korkealle vai paneeko noi yläkerran pariskunta vai onko se ukko vaan taas turvat ja kompuroi ja kaatuilee lattialle ku kuuluu kolinaa vai onko nää rakenteet vaan liian heikot et kaikki kuuluu vai liian paksut et siel heitettii elbow droppia.
[color=yellow]"Hello..... you'll have to speak up, 'im wearing a towel"[/color]
[q]wiwi, 24.7.2009 00:59:
Quentin Tarantino on yliarvostettu ohjaaja. Jokaisessa sen elokuvassa pääosassa tuntuu olevan väkivalta.
[/q]
siks ne onki hyvii!!1
Joskohan sitä vihdoin, vaikka ensi jouluksi älyäsi ostaa sen ilmeisen tarpeelliseksi osoittautuneen porepaketin matkaan sieltä kaupan hyllyltä niin välttyisi kunniakkaasti turhilta mahahappojen noususuhdanteelta.
Syömisen vähentäminenhän ei luonnollisestikkaan ole varteenotettava vaihtoehto edellämainitulle.
---
---
Intohimon rinnastus romantiikkaan on hirveen yleistä. Siksi moni ei esim osaa erottaa seksiä rakkaudesta. Jotkut myös seksin jälkihuumassa näkee toisen "rakastunein silmin"
Mutta intohimoa tarvitaan kyllä mun mielestä romantiikkaan(joka on sen verran laajaalainen termi, etten nyt oo ihan varma puhutaanko samasta asiasta).
---
Hieman asiaa tutkailtuani vaikuttaa siltä, että ajatukseni romantiikan ja intohimon suhteen rakentuvat kutakuinkin näin; ne liittyvät usein toisiinsa, mutta elävät myös ihan omia elämiään toisistaan riippumattomissa tilanteissa.
Ja en siis tarkoita intohimosta puhuessani suinkaan pelkästään seksuaalisuuteen nivoutuvaa osasta ko. suurehkosta tunnekokonaisuudesta ;)
Huomasin, että ajatukseni kippaantui sulla nurinpäin; kun sanoin että mahdollisesti rinnastan romantiikan intohimoon, aloit puhua intohimon rinnastamisesta romantiikkaan... Rinnastus sanana toki viittaa molempisuuntaiseen liittämiseen, mutta jotenkin sanajärjestys vihjaa liitoksen suunnasta ainakin minulleIntohimo ilman romantiikkaa tuntui helpolta ajatukselta, mutta jostain syystä romantiikka ilman intohimoa ei ollut yhtä helposti samaistuttava skenaario, joskin kotvan pohdittuani pystyin kyhäämään mieleeni sellaisenkin tilannehypoteesin. Seuraava ajatukseni oli, että tuntuupa keskenkasvuiselta samaistua herkemmin intohimoon kuin romantiikkaan, mutta onneksi kasvuni toki onkin yhä kesken eikä syytä huoleen siis ole
Ei sillä ettäkö ilman lisätarkastelua luottaisin ensituomioni keskenkasvuisuudesta edes olevan pätevällä pohjalla..
---
Teidän myös muutaman pariskunnan jotka eivät ole muuttanut yhteen vaikka ovat seurusteelleet jo jotain 7-8 vuotta. En oikeen ymmärrä miten sellainen toimii joillain.
---
Heh, minulle erillään asuvien toimiva suhde vaikuttaa hyvinkin mahdollisesti varsin toimivalta tavalta elää. Vaikka sellaisia harvemmin kohtaa, on minullakin elämässäni ihmisiä, jotka ovat eläneet pitkään omissa asunnoissaan vaikka ovat olleet pariskuntana yhdessä useita vuosia. Luulen sen olevan hyvä ratkaisu varsinkin enemmän omaa tilaansa arvostavien tai omiin tapoihinsa kiintyneiden ihmisten keskuudessa. Näitä piirteitä saattaa useammin tavata sellaisissa ihmisissä, jotka ovat jo hyvin tottuneet elämään yksin, ja rakastetun / hyvän elämänkumppanin löytäessäänkään eivät välttämättä yhdessä asuessaan saisi yhteiselämästään muokattua riittävän saumatonta.
Tää alkaa muistuttaa erehdyttävästi sinkkuluukkukeskustelua
Joo totta käänsin sen väärinpäin. Kieltämättä romantiikkaa ei (varmaan) voi olla ilman intohimoa. Ja en intohimollakaan tarkottanut seksiä vaan nimenomaan tunteenpaloa ja sitä, ettei saa toisesta tarpeekseen. Tunteenpaloa ja intohimoa voi olla myös ilman seksiä.
Luulen, että mulla saattaa kyse olla paljolti myös siitä, että olen aina aikasemmin asunut yhdessä toisten kanssa, joillain tavoilla(mutsi, eksä, kommuuni). Nyt vasta oon muuttanut omilleni ja siksi ei oo kerennyt muodostua sellaista omaa tilaa, josta en pystyisi luopumaan vaikka oma tila onkin mulle ollut aina tärkeä. Mulle kyse on paljolti myös laiskuudesta, "viitsimisestä" ja stressaavuudesta, jota mulle aiheuttais se, että joudun aina sopimaan milloin nähdään. Jossain pisteessä haluan pystyä luottamaan siihen että se toinen on "aina siinä". Tietty huonona puolena on, että toista voi rupea pitämään itsestäänselvänä.
Niinpä onkin =D
---
Intohimon rinnastus romantiikkaan on hirveen yleistä. Siksi moni ei esim osaa erottaa seksiä rakkaudesta. Jotkut myös seksin jälkihuumassa näkee toisen "rakastunein silmin"
Mutta intohimoa tarvitaan kyllä mun mielestä romantiikkaan(joka on sen verran laajaalainen termi, etten nyt oo ihan varma puhutaanko samasta asiasta).
Hieman asiaa tutkailtuani vaikuttaa siltä, että ajatukseni romantiikan ja intohimon suhteen rakentuvat kutakuinkin näin; ne liittyvät usein toisiinsa, mutta elävät myös ihan omia elämiään toisistaan riippumattomissa tilanteissa.
Ja en siis tarkoita intohimosta puhuessani suinkaan pelkästään seksuaalisuuteen nivoutuvaa osasta ko. suurehkosta tunnekokonaisuudesta ;)
Huomasin, että ajatukseni kippaantui sulla nurinpäin; kun sanoin että mahdollisesti rinnastan romantiikan intohimoon, aloit puhua intohimon rinnastamisesta romantiikkaan... Rinnastus sanana toki viittaa molempisuuntaiseen liittämiseen, mutta jotenkin sanajärjestys vihjaa liitoksen suunnasta ainakin minulle
Intohimo ilman romantiikkaa tuntui helpolta ajatukselta, mutta jostain syystä romantiikka ilman intohimoa ei ollut yhtä helposti samaistuttava skenaario, joskin kotvan pohdittuani pystyin kyhäämään mieleeni sellaisenkin tilannehypoteesin. Seuraava ajatukseni oli, että tuntuupa keskenkasvuiselta samaistua herkemmin intohimoon kuin romantiikkaan, mutta onneksi kasvuni toki onkin yhä kesken eikä syytä huoleen siis ole Ei sillä ettäkö ilman lisätarkastelua luottaisin ensituomioni keskenkasvuisuudesta edes olevan pätevällä pohjalla.. Teidän myös muutaman pariskunnan jotka eivät ole muuttanut yhteen vaikka ovat seurusteelleet jo jotain 7-8 vuotta. En oikeen ymmärrä miten sellainen toimii joillain.
Heh, minulle erillään asuvien toimiva suhde vaikuttaa hyvinkin mahdollisesti varsin toimivalta tavalta elää. Vaikka sellaisia harvemmin kohtaa, on minullakin elämässäni ihmisiä, jotka ovat eläneet pitkään omissa asunnoissaan vaikka ovat olleet pariskuntana yhdessä useita vuosia. Luulen sen olevan hyvä ratkaisu varsinkin enemmän omaa tilaansa arvostavien tai omiin tapoihinsa kiintyneiden ihmisten keskuudessa. Näitä piirteitä saattaa useammin tavata sellaisissa ihmisissä, jotka ovat jo hyvin tottuneet elämään yksin, ja rakastetun / hyvän elämänkumppanin löytäessäänkään eivät välttämättä yhdessä asuessaan saisi yhteiselämästään muokattua riittävän saumatonta.
Tää alkaa muistuttaa erehdyttävästi sinkkuluukkukeskustelua
Tajusin justiinsa että en osaa viettää enää vapaa-aikaa kokematta siitä huonoa omaatuntoa. Äskenkin kun katoin pari jaksoa simpsoneita, tuli sellainen olo että senkin ajan olis voinu käyttää paremmin... Ja ironista on että ajattelin että se aika olis pitäny käyttää rentoutumiseen. 
Sit kun tajusin tuon liki alitajuisen ajattelumallin ja mietin että nyt ois oikeasti kivaa katsoa vielä yks jakso simpsoneita ihan vaan sen takia kun sen on kivaa niin huh että tuntui vapautuneelta. 
Pitää oikeasti alkaa tarkkailemaan enemmän mielentiloja ja niitä ajatuskiekuroita mitkä kaikkea tekemistä ympyröi.
Jännittää muutto, elämänmuutos.
Jos kuolisin just nyt, kuolisin hirmu onnellisena.
[pieni]Ja kun asiaa miettii, niin parasta tossa on se, et se onnellisuus ei johdu mistän, mitä olis tapahtunu tai jääny tapahtumatta. [/pieni]
Huomenna hammaslääkäri. Monta vuotta oon onnistunut välttelemään, mutta nytten ei vissiin enää pysty.
Eh, alan ehkä nyt oikeesti tajuamaan, et muutto lähestyy vääjäämättä.
[q]mariq, 1.9.2009 13:50:
Ois kova hinku päästä perjantaina Furyihin, mut näyttää pahasti siltä et tulee isot remppatalkoot just tasan siihen kohtaan Isompi porukka tulossa jeesaamaan, joten ei ny oikein vois sanoo et 'keep up the good work, tää typy lähtee ny baanalle!'
Harmittaa et sattukii niin epäsopivasti 
[/q]
Kuka remppaa keskel yötä? :D