Penni ajatuksistasi

Sisäinen aurinko paistaa...

Ihme ruumiiden kaatopaikka tää pitäjä. Mistähän pusikosta se toinen kadonnut löytyy.

Miten se karma aina löytää ?

...mut mitä jos mä sittenkin antaisin sille mahdollisuuden, ettei ala kaduttamaan? Mutta teen taas mun "periaatteita" vastaan, mitä ihmettä mun pitäis tehdä...

mitä enemmän on aikaa, sitä vähemmän saa aikaan.

Hmm... meniskö viikonloppuna Flipsideen vai Furyyn? Vai molempiin? Molemmat houkuttais, mutta ei houkuta olotila maanantaina töissä, jos kaks iltaa on bilettäny. Vaikeeta..

Haluaisin lapsen, vaikkapa Bruce Willisin kanssa. Ehkäpä voisinkin olla yksinhuoltajaäiti. Onneksi tää taitaa olla hetkellinen mielihäiriö. Tai jonkinmoinen kriisi. Ensiksi itketti, sitten nauratti, nyt koko ajatus tuntuu pölhöltä.

Something has been taken from deep inside of me
A secret I've kept locked away
No one could never see
Wounds so deep they never show
They never go away
Like moving pictures in my head
For years and years they've played

[q]Claudi0, 19.10.2009 15:24:
Mitä pelättävää on pehmoleluissa ja pimeässä?
[/q]

Pehmoleluissa ei mitään, mutta pimeässä vai vaania ihan mitä vain! Murhaajia tai peikkoja tai kummituksia tai pultsareita... *pökr*

[q]sapeli, 21.10.2009 13:07:
---
Claudi0, 19.10.2009 15:24:
Mitä pelättävää on pehmoleluissa ja pimeässä?
---
Pehmoleluissa ei mitään...
---
[/q]
Riippuu pehmolelusta!

Mulle paljastuin tuossa viime kesänä, että meillä (eli siis tuolla miun miehellä) on hämähäkkipehmolelu *pökr* Muru kävi läpi pehmoleluvarastoaan, jotta voi katsoa sieltä hyväkuntoiset vietäväksi kummipojalleen, ja kumosi säkin olkkarin lattialle. Mä näin vain vähän päänmuotoa ja pari jalkaa ja kysyin ystävällisesti, että 'onko meillä hämähäkki olohuoneen lattialla?' Murun ilme oli ihan hauskan kauhustunut.. mä peruutin parvekkeelle pakoon ja muru säkitti mun vihollisen ja rauha laskeutuin taas olohuoneeseen

...nää mestarimyyjäkoulutuksen tenttikysymykset on ehkä _vähän_ turhan piukkoja... *kirjaaeestaasselail*

Haluan ulkomaille kauas pois...

Vähän jänskäis. Suurin kynnys silti omalta osaltani nyt ylitetty, ja edessä on vihdoin myös vastauksia. Toivottavasti ne ois si jotenki ees auttavia. No, saa nähä.
Toivottavasti iskälläkin ois kaikki hyvin.

En haluu olla surullinen..Haluun mieluummin shoppaileen, bilettään, pitämään hauskaa, tanssimaan ja juomaan ym ym ym!!! Riiteleminen ja mököttäminen on niin syvältä....*uuh*

Tänä viikonloppuna kävin monta erittäin tärkeää keskustelua, ja olin mukana erittäin tärkeissä tilanteissa. Olin tärkeä.

Tänään alko uus elämä: kuukausikortti salille (n. 1.5 vuoden tauon jälkeen) ja rytmitystä viikkoihin.

[q]HaTeFiNgEr, 9.5.2010 20:03:
mä oon niin kyllästynyt duunissa raatamiseen, himan siivoomiseen ja näihin suomen paskakeleihin. 2h tänään siivonnut tätä mun läävää. Taidan lähteä vaikka miesstrippariks jonnekkin lämpimään. Olosuhteet olisi taatusti suotavammat ja meininki parempi.
[/q]
Mä lähden messiin. Voit sitten vaikka stripata mulle, kun en kiutenkaan mitään seksiä saa.

Olen pienen harkinnan jälkeen edelleenkin sitä mieltä ettei tähän aikaan saa kukaan selväjärkinen olla hereillä.. Eikö joku viisas voisi jo keksiä ne sellaset siistit metallihäkkyrät jotka liitetään pieneen korvan takana sijaitsevaan aukkoon, josta tieto tulisi vähän nopeammin päähän kuin jossain kolmessa vuodessa yksi pirun tutkinto? ei sillä tiedolla niin väliä, mutta saisi ainakin nukkua kunnolla ennen kuin joskus vanhana ja viisaana aloittaa työt..

Olipas voimallinen joogatunti. Yhteen liikkeeseen on syytä turvautua silloin tällöin kotonakin.

[q]Vampyrella, 22.9.2008 18:29:
Tämmöinen hetki pysäyttää. Joutuu väkisinkin miettimään, katselemaan ympärilleen.

Sitä tajuaa, kuinka arvokas jokainen pieninkin hetki rakkaan ihmisen seurassa on. Sitä tajuaa, kuinka tärkeetä on osoittaa välittävänsä ja rakastavansa, vielä kun se toinen ihminen on siinä.

Mitä tahansa voi tapahtua, kenelle tahansa, milloin vain. Niin yllättäen. Se on niin pienestä kiinni.

Haluan sanoa näin julkisestikin teille, rakkaat ystävät ja rakas mieheni, että jokainen teidän kanssanne vietetty hetki on kultaakin kalliimpaa. *sydän*

Ihmiset, muistakaa kertoa rakastavanne ja välittävänne. Sopikaa riidat, väärinkäsitykset, tai ainakin yrittäkää. Eniten sitä usein katuu tekemättä jättämiään asioita.
[/q]

Juu allekirjoitan myös täysin.

Itse aloin jälleen kelaamaan samaa viime viikolla. Tapahtui seuraavaa: Eräs duunifrendi tuli aamulla normisti töihin. Tullaan ko tyypin kanssa tosi hyvin juttuun. Menin normaalisti heittämään juttua hänen kanssaan niin kuin joka päivä. Sitten kattelin, että näyttääpäs se oudolta ja kysyin, ooks kipee vai mikä on? Jäbä oli hetken hiljaa kunnes totes "tuli puhelu kaks minsaa sitten. Faija on kuollu" Mitä oikeesti tohon voi sanoa? Menin aika hiljaseks vaikka erittäin sanavalmis olenkin. Ei vaan oikeen löytynyt sanoja. Hetki siinä sitten juteltiin kunnes ko ihminen lähti kotiin.

Kieltämättä työmotivaatio oli hetken kadoksissa ja sympatiani ko ihmisen puolella. Laitto kyllä taas kelaamaan, että miten nopeesti se elämä voi muuttua. Ja samalla vahvisti myös paljon eräitä omiakin ajatuksia.