Kolahtaako kirjat?

Joululahjaksi sain toivomani Mari K. Niemen ja Ville Pernaan toimittaman kirjan Entäs jos..., joka käsittelee Suomen vaihtoehtoista historiaa. Siis aivan MAHTAVA kokemus mun kaltaiselle historian opiskelu -addiktille, kun osaan pääpiirteet ulkoa ja sitten voin jossitella kirjan kanssa käsikädessä, mitä olisi tapahtunut pienten yksityiskohtien mennessä toisin.

[q]Zenni, 24.1.2007 22:53:
Paulo Coelho: Alkemisti
[/q]

Noista muista mä en tiedä, koska harrastan tarkoituksellista fiktiivistä kirjallisuutta aika vähän, mutta mä pelkään, että sä et tule tykkäämään tästä edellämainitusta.

Siitä on pari kesää, kun itse tuon lukaisin pikaisesti läpi, joten saattaa olla, että muisti tekee tepposet. Mun mielestä tää on huono plagiointi ja jonkunlainen Tuhannen ja yhden yön satujen (loistava kirja muuten<3) ja ihan konkreettisten "löydä uusi upea sinä" -oppaiden välimuoto. Ihmiset on hehkutelleet, kuinka mahtava ja elämää muuttava lukukokemus tämä kirja on, mutta mun ei niinkään nöyrä mielipide on, että samalla tavoin mäkin voisin kirjoittaa kaunissanaista sontaa, mitä kukaan ei ymmärrä ja värittää tapahtumista vähän abstrakteja niin, että henkilöhahmot vaikuttavat olevan doupeissa. Kirjallisesti lahjakas perinteisellä tavalla tämä teos ei mielestäni ollut lainkaan, eikä se tarjonnut mulle myöskään mitään uutta ja ihanaa. Orkut jäivät saamatta. Nih.

Dekkarit!

Parhaita on sellaiset, joissa on yhdistettynä yhteiskunnallisiin kannanottoihin mielenkiintoinen juoni. Pidän siitä, että kirjailija pohtii sen alueen asioita, mihin hän on kirjan tapahtumat sijoittanut; tämä toteutuu ainakin seuraavien kirjailijoiden teoksissa:

-Henning Mankell (Ruotsi)
-Ian Rankin (Skotlanti)
-Rei Shimura (Japani ja USA)
-Jarkko Sipilä (Helsinki)
-Leena Lehtolainen (Espoo)
-Alexander McCall Smith(Botswana)
-Harri Nykänen (Suomi)

Edellä mainituista pidän ehkä eniten Ian Rankinin kirjoista. Lehtolaisen ja Shimuran kirjojen henkilöhahmot ovat joskus hiukan väkinäisen oloisia. Rankinin kirjat tosin ovat aika synkeitä päähenkilön kyynisyyden vuoksi, joten niitä ei voi hirveen montaa lukea putkeen.

Dekkareissa on se hyvä puoli (kuten fantasiassa), että kun kerran löytää kirjailijan mistä pitää, niin kirjoja sitten riittää. Joten hyviä vinkkejä taitavista dekkaristeista otetaan vastaan!

[q]UnityF, 20.1.2007 11:35:
Harry Potterit
[/q]

Voispa muuten lukea noi kaikki "vanhojen aikojen muistoksi", kun YO-kokeet on pois alta huhtikuuhun mennessä. Samaan syssyyn vois myös fiilistellä läpi Narnia -sarjan ja Maameren tarinat. Nyt kyllä himottais noi Tuhannen ja yhden yön tarinat, kun itse sen menin aiemmassa postauksessa mainitsemaan. *sydän*

[q]Ana-5000, 2.2.2007 16:15:
---
KooKie, 1.2.2007 22:48:

Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta

---

Mulla on toi alkup. kielellä eli enklanniksi, ja pakko sanoa että itse olen sen nyt lukenut kolmeen kertaan. Mielestäni aivan loistava teos, itse nauroin monta kertaa ääneen kirjailijan tavalle käyttää mainiosti kuivaa brittiläistä huumoria. Voin lainata ton originaalin, olettaisin että se on huomattavasti miellyttävämpi lukukokemus kuin käännösteos. Jos siis englanti sujuu tarpeeksi hyvin.
[/q]

Joo, kaverit mulkoilivat mua muutamaan otteeseen aika hassusti, kun repeilin lukiessani tota kirjaa. "Mitä sä luet?" "Mitä hauskaa SELLAISESSA kirjassa voi olla?!" :DDD Kyllä ainakin vahingossa muutamat huumoripläjäykset ovat siis käännösteokseenkin eksyneet.

Ikävä kyllä, vaikka osaankin sujuvasti enklishiä, niin ongelma on tällaisen tiedekirjallisuuden sanasto, jota mä en osaa suomeksikaan tarpeeksi hyvin. Epäilemättä osa lukukokemuksesta siis menisi niiden sanojen myötä, mitä ei ymmärrä ja toisaalta taas koko aikainen mot:aaminen olisi todella häiritsevää. :<

[q]Ana-5000, 2.2.2007 16:55:

Nojaa, toihan on kohtuu yleiskielinen teos, ehkä monimutkasinta enkun tiedesanastoa edustaa "Eruption", "Volcano", "The dog says 'woof'" ja "oh my god how did this get here I am not good with computers"

[/q]

*mot:ail* "No match found for 'oh my god how did this get here I am not good with computers'. Did you mean 'oh my god how did this get here am I not a virgin?!'"

[q]Ana-5000, 2.2.2007 16:55:
Mulla ois myös tossa noin 15 lukion oppikirjaa vuodelta about 2002, mm 6 kirjaa "psykologian perusteet"-sarjasta, jos haluat ne :)
[/q]

Yritätkö sä nätisti ilmaista, että mulla on tarvetta psykologiselle itsetutkiskelulle, kuten vastaamiselle kysymykseen "kärsitkö psykopatiasta"? (En. Psykopatiasta on lähes mahdotonta kärsiä henkilökohtaisesti.) Tai mahdollisesti sun jakautuneen persoonallisuuden "good Ana" -puoli yrittää näin varoittaa mua sun "evil Ana" -puolestasi.

Paskanjauhanta Kirjat on aina kivoja, kiitos. :)

Conn Igguldenin Keisari-sarja on toooodella hyvä, oon aivan koukussa

Sain joululahjaksi pikkuveikalta Jari Tervon Troikan, ja lukaisin sen tuossa parin flunssapäivän ratoksi.

Troikka kertoo sisällissodan* tappion melskeistä pakenevista punikeista, ja heidän elämästään oman sisällissotansa aalloissa keikkuvalla Neuvosto-Venäjällä. Siinä kuvaillaan punaisten suomalaisten toimia tarkoituksenaan synnyttää vallankumous uudestaan valkoisten valtaamalla Suomenmaalla. Kirjan tärkeää antia on mielestäni kuvaus erilaisista ihmisistä, joista toisilla inhimillisyys voittaa aatteen, toisilla aate inhimillisyyden. Kertomus ottaa tuulta alleen hieman hitaasti, mutta noin puolivälin paikkeilta alkava ihmiskohtaloiden yhdistyminen keskenään on sitäkin riemastuttavampaa luettavaa.

Troikka on mielestäni kekseliäästi kirjoitettu eri ihmisten muistelmien varaan, mutta moninaiset kertojat ja vaihtelevat fontit tekevät kirjasta hieman sekavan.

Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista, siitä löytää hyvin aikansa tärkeitä poliittisia tuulia ja myskyjä, ja saa hyvän kuvan suomalaisten toisilleen aiheuttamista tragedioista ilman liiallista sentimentaalisuutta tai puolueellisuutta.

* Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä vaikealta päättää, mitä sanaa tässä yhteydessä käyttää?

[q]tubayumi:
---
Charly RePanic:
Sven Hassel:n kirjoittamat sotakirjat (mies kirjoittaa kokemastaan, Saksa sotii jne.) saattavat upottaa 2-6 tuntiin kerralla! Helvetin nautinnollista luettavaa, eikä oo raskasti hyvän huumorin takia! Suosittelen sotakirja diggareille! *piis**piis**piis*

---


Siepä sen sanoit. Jos ihan sotakirjoja haluu muuteski lukee, ni suosittelen Reino Lehväslaihon ”Panssarisotaa 1941-1944” (ehkä realistisin sotakuvaus mitä koskaan oon lukenu) sekä saman ”Sissikapteeni.” (hauskaa äijäurpoilumeininkiä) Sit Jorma Karhusen kirjoja. Äijä on Mannerheimristin ritari, tiputtanu kai ainaki yli 30 konetta talvi- ja jatkosodassa ja toiminu Lentolaivue 24:n kolmannen eli ”ritarilentueen” komentajana. Siinä lentueessa oli muunmuassa kaksinkertaiset ritarit, herrat Wind ja Juutilainen. Jajaja... Öööö... Vaikka Ilkka Remeksen ”Pääkallokehrääjän” jännitysnälkään. Vitsi miten hyvä topic. To be continued...
[/q]

Kyllä! Suosittelen myös, itsellä Lehväslaihon kaikki sotakirjat vuodesta -94.
Kuitenkin sotahommeleissa tykkään enempi dokumentaarisista (kamala sana, onko edes oikein..) teoksista kuten Esa Tikkasen kirjat kaukopartioista tai kirja ME-262:n suunnittelemisesta, käytöstä, tai kirja Saksalaisten rynnäkkötykkien käytöstä Suomessa during WW2 jne.

Fiktiivisistä teoksista Sinuhe on jäänyt mieleen, pitänyt lukea useampaan kertaan. Viimeksi viime syksynä. On se vaan hyvä. Jännitysromaaneista ehdottomasti Alistair MacLeanin kirjat ja uudemmista nämä Ilkka Remeksen kirjat jotka kertovat siitä Turkulaisesta salapoliisista, damn nyt on ajatuskatkos..

Yleisesti arpoen minusta kirjat ovat ainakin 100 kertaa suurempi elämys kuin niiden pohjalta tehty leffa. Vissiin tätä edesauttaa hyvä mielikuvitus. Tämän huomasi jopa sellaisen ei-niin-erikoisen leffan kuin Jurassic Park, kohdalla. Ensin luin kirjan, sitten näin elokuvan.

Minusta vähän tuntuu että tänä päivänä lapsilla kirjallisuus jää kyllä aika huolella paitsioon. Minusta se on surullista. Mielummin ne rämpyttelevät tietokonettaan tai pleikkaansa, kuin että isukki/äidykki lukisi iltasadun tai Aku Ankkaakaan.

Metro 2033 tuli luettua viimeksi ja voin suositella Scifin ystäville.

Kirja on osittain todella kevyttä luettavaa, mutta jos haluaa sukeltaa pinnan alle löytyy sieltä paljon kritiikkiä eri maiden toiminnoista. Kirja kyllä yllätti osittain, odoin jotenkin erilaista. Osittain sivumäärää olisi allekirjoittaneesta voinut tarkistaa.

Alastair Reynolds - Kuilukaupunki

Suomessa kaksiosaiseksi julkaistu teos tuli eilen luettua. Kyllä taas oli taattua Reynoldsia; koko ajan kirja piti otteessaan ja millään ei olisi viittinyt lopettaa. Kirja oli suurimmaksi osaksi takaa-ajoa, johon liittyi sitten monta eri tarinaa ja lopussa kaikki kääntyi päälaelleen. Mahtava kirja :)

---
Oon just lukenu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava 1973. JOS joku tietää jonku tuoreemman samantapaisen kirjan ym niin vinkkii saa heittää.. Oli aikas mielenkiintoinen nimittäin. ^_^
---


Tohon varmaan tois lisää perspektiiviä Fredy Perlmanin 'Against His-Story, Against Leviathan'. Sitä ei kyllä oo suomennettu, enkä tiedä löytyyks sitä muualta ku jostain yliopistojen kirjastoista suomesta. Jos printteri löytyy niin sen saa netistä. < tuolla myös sisällysluettelo, josta saa jo jonkun käsityksen kirjasta.

täydellinen ruumis - like 2005.
aika paska kirja mutta luen sitä silti. kaikki muut on vielä paskempia. tolkien on loppujen lopuksi ihan syvältä, mitä hyötyä siitä kielten opiskelusta oikein oli? pratchett jatkaa samalla linjalla. yleisesti ottaen kaikki kirjoitettu sana nykyään = viim 30 vuoden ajalta, on täyttä paskaa. mutta niin on sitten kaikki lukijatkin. gibson on tekopyhä idiootti. kerouacia kiinnosti vain viina ja kuuluisuus. ginsberg hoki om mutta tuli silti ryöstetyksi. dostojevksi tuskin tajusi itsekään mitä yritti sanoa, mutta paskaa täynnä se oli. de beauvoir halusi olla viisaampi kuin perusidiootit, mutta siihen ei paljon tarvittu, jumitti himassaan ja itki itsensä uneen. en edes aloita miesfilosofeista, olisivat voineet jättää sen kirjoittamisen ja yrittää vähän muuttaa sitä maailmaa. platon ei mene koskaan muodista näköjään, ilmankos kun kaikki on yhtä päin helvettiä kuin 2350 vuotta sitten.

Luen päivittäin 6-12h eli päätyökseni enkä sitä tekis jos en lukemisesta pitäisi Sellaista vapaapäivää itseasiassa on hyvin harvoin, etten lue edes tuntia ennen nukkumaanmenoa. Jos ei opiskeluun litityvää kirjallisuutta siis mainita erikseen, niin "vapaa-aikana" luen pääasiassa historiaan, bisnekseen ja politiikkaan liittyvää. Että sellaista rentoa kirjallisuutta ja fantasiaa tms ei ikävä kyllä mun kirjahyllystä löydy.

[q]UnityF, 3.3.2007 10:56:
Tahtoisin jotain fantasiaa ym mut ei mitään Tolkienin kirjojakaan eikä mitää yyber fantasiaa lohikäärmeillä jostain vuodesta nakki ja muussi ym. Et jotain mikä olis vähän lähempänä meijän aikakautta. jos jollekkin tulee mieleen jotain niin ehotuksia otetaan vastaan.
[/q]

Lue Stephenie Meyer - Houkutus *sydän* Sitä kirjaa ei voi hehkuttaa liikaa, paras! Ei vaan kannata lukea takakantta. Se antaa vain huonon kuvan kirjasta ja muutenkin paljastaa liikaa..

oon suositellu sitä n. 10 kamulle ja kaikki on ihastunut kirjaan, jopa lukenut sen heti uudestaan. Itse oon lukenu sen 4 tai 5 krt.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4000000000000067&posting=22000000016926857

No empä oikeastaan lue muuta kuin tietokirjallisuutta. Mutta nyt on menossa Chen matkapäiväkirjat.
Ei oo kauheesti tullu ahmittua, mutta on se kiva lukea Che:n olemuksesta aikaa ennen vallankumousta. Kuitenkin sen verran inhimillisempi ote kirjassa että saa sen toisenkin puolen hänestä esiin. En nyt niin ole Che, viva la revolution! tyyppinen ihminen (enää), mutta kyllä se tasa-arvoinen idealismi kiinnostaa ja sitä se oikeastaan mulle edustaakin. Siinä vaan mennään Kuubassa vähän liian pitkälle, suurelta osin Usa:n takia tosin luulisin... Yleensä mut leimataan kommariksi ja se on ihan ok koska sitä se niin monelle edustaa.*piis*

Edit: Che: matkapäiväkirja (toisen matkaan osallistuneen kirjoittamana)

Menossa ja kohta loppu Jeff Lindsay Dexter Vailla Varjoaan

Nyt on menossa Juha Vuorisen "Juoppohullun päiväkirja". Täytyy kyllä tokaista että en ole ikinä naurannut näin paljon lukiessani jotain kirjaa.
Olisi kiva tietää sisältävätkö Juha Vuorisen muutkin kirjat vastaavanlaisia hulvattomia tarinoita?
Tai onko "juoppis" vain tällänen ultimate kliimaksi hänen kirjoista ja muut ovat väkinäistä perus "shaissee"?

Nyt menossa:
Graham St John, Technomad: Global Raving Countercultures
David Wilcock, The Source Field Investigations: The Hidden Science and Lost Civilizations Behind the 2012 Prophecies

Kyllä kolahtaa. Varsinkin David Eddingsin ja Dean Koonzin kirjat