Kolahtaako kirjat?
[q]UnityF, 12.4.2010 18:36:
Oon just lukenu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava 1973. JOS joku tietää jonku tuoreemman samantapaisen kirjan ym niin vinkkii saa heittää.. Oli aikas mielenkiintoinen nimittäin. ^_^
[/q]
eiks kukaa?
Pitää mennä sit piinaa kirjastotätii.. >:)
Mä en käytännössä koskaan lue mitään, et menee ainoastaan noita elämänkertoja tai vastaavia..
Viimeksi luetut ovat;
Mary Coughlan: Bloody Mary ja Hanoi Rocks kirja. Eli musakirjoja molemmat.
[q]Epailija, 20.7.2007 21:45:
Järkyttävää. Douglas on tunnettu nimenomaan nokkelasta, vähän joka suuntaan irvailevasta huumoristaan ja pikainen tarkistus (luin kirjat läpi 20-vuotiaana) osoitti, että se puree ainakin allekirjoittaneeseen nykyään aivan yhtä hyvin kuin ennenkin. - -
[/q]
Niin. Mun mielestäni se "nokkeluus" on vaan ärsyttävää ja noloa. Ehkä se johtuu siitä, että teksti muistuttaa mua peruskoulussa kirjoittamistani tekeleistä. :D Ei pahalla.
[q]Pakko kysyä: Nauratko Monty Pythoneille?
[/q]
En. :)
Tosin on myönnettävä, etten ole koskaan oikein antanut niille tilaisuuttakaan; kun pari ensimmäistä näkemääni sketsiä ei naurattanut niin ei tehnyt mieli katsella enempääkään. Aukko sivistyksessä? (Eikä mulla ole edes televisiota) (ja olen tosikko sniff)
Ei kummosia. Dan Simmonsin Flashback. Nyt taas r.a.salvatoren forgotten realmsia kirjastosta ku tullu lainattavaks "uutta". Ja joku random scifi. Saas nnähä millon jaksan ton englanninkielisen kirjallisuuden neitsyyden poistaa. Oli lainas hetken william kingin troll-, skaven-, daemonslayer läpyskä. Vois olla tarpeeks "yksinkertasta" englantia. Pitäis hakea jossai välis uudestaa ku saanu alotettuu sitä sillon
Tällä hetkellä kolahtaa Taru Sormusten Herrasta-trilogia.
Yleensä en lue kirjoja lähes ollenkaan, mutta elokuvan inspiroimana lainasin kirjan mutsilta.
Olen lukenut "Sormusten Ritarit"-kirjaa reilu sata sivua.
Ja nyt oon koukussa. Samassa kirjassa siis kaikki kolme osaa.
Ei.
Koraani - kääntänyt professori Jaakko Hämeen-Anttila.
Yllättävän vähän oli Koraanissa naista halventavaa tekstiä, toisin kuin alunperin odotin. Tottakai se tulee muutamassa kohdassa selväksi, että nainen on vähempiarvoinen (holhottava), mutta esim. avioerotilanteissa Muhammad on kuitenkin säätänyt lakeja, jotka myös suojelevat naisen oikeutta. Se, että Koraanissa naisen asema on perusluonteeltaan heikko, ei pitäisi yllättää ketään.
Suurin osa niista taitaa tulla profeetan opeista, eli haditheista.
Propsit etta jaksoit lukea! :) Ma uuvun aina siina lehman suuran kohdalla :D Joku viisas joskus neuvoi, etta Koraanin lukeminen pitais alottaa vikoista suurista jotka on aika pitkalti runoutta ja sit hiljalleen siirtya kohti niita raskaampia. Ehka joskus jaksan kokeilla, ehka en kun taalla nyt saa tata muutenkin aimo annoksen (t. nimim. rukouskutsu soi ulkona samaan aikaan).
Peeas. Naisten aseman osalta mua kismittaa huntukeskustelut eniten sen takia, etta hunnun kaytto on pienin musliminaisten ongelmista...
Nyt kun koulu loppus ni on jääny aikaa (scifi)romaanien lukemiseen.
Viimeks on tullut luettua:
Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit
En oo ennen tän tyypin kirjoja lukenut eikä tää teos mikään huippu ollutkaan. Kirja kertoo 2100-luvusta, jossa iso komeettaparvi tulee aurinkokunnan sisäosiin ja maapallon on sen tiellä. 2/3 on ihan ok luettavaa, mut sit menee ihan älyttömäks. Loppuosa kertoo jostain hemmetin linnuista ja niiden muuttomatkasta :D
Isaac Asimov: Ikuisuuden loppu
Paljon kiinnostavampi kuin toi edellinen. Siinä ihminen on keksinyt aikamatkailun ja käy muuttelemassa eri ajoissa tapahtumia. Kirjassa myös käydään läpi ihmiskunnan tulevaisuutta aina vuoteen 150 000 asti ja miten ihmiskunta tuhoutuu. Hyvä kirja, pistää mielikuvituksen liikkeelle :)
Seuraavaks aloitan lukemaan Asimovin Säätiö-sarjan ekaa osaa.
Pitäis lukea The Devil wears Prada loppuun ennenkun muutan. Edellinen kirja jota luin on Staffan Ekendahlin kirja Amerikanerna. Saa hyvän kuvan miksi jenkit ovat sellaisia kun ne ovat.
Tällä hetkellä menossa Carrie Ann Weaver: A Journey through Militant Islam ja Steven Heydemann (ed.) War, Institutions and Social Change in the Middle East, fiktiosta Joseph Hellerin Catch as Catch Can ja yhden iranilaisen naisen kirjoittama Reading Lolita in Tehran (siitä on kuulemma tulossa leffa lähiaikoina).
Luin joskus kesällä Dan Brownin kirjat, mutta kun yhden luettuani ne oli jo täysin arvattavia ja loppu oli aina huonompi kuin kirja muuten, niin en jaksa enää innostua, Digital Fortress oli se mikä jäi lukematta.
Dekkarit!
Parhaita on sellaiset, joissa on yhdistettynä yhteiskunnallisiin kannanottoihin mielenkiintoinen juoni. Pidän siitä, että kirjailija pohtii sen alueen asioita, mihin hän on kirjan tapahtumat sijoittanut; tämä toteutuu ainakin seuraavien kirjailijoiden teoksissa:
-Henning Mankell (Ruotsi)
-Ian Rankin (Skotlanti)
-Rei Shimura (Japani ja USA)
-Jarkko Sipilä (Helsinki)
-Leena Lehtolainen (Espoo)
-Alexander McCall Smith(Botswana)
-Harri Nykänen (Suomi)
Edellä mainituista pidän ehkä eniten Ian Rankinin kirjoista. Lehtolaisen ja Shimuran kirjojen henkilöhahmot ovat joskus hiukan väkinäisen oloisia. Rankinin kirjat tosin ovat aika synkeitä päähenkilön kyynisyyden vuoksi, joten niitä ei voi hirveen montaa lukea putkeen.
Dekkareissa on se hyvä puoli (kuten fantasiassa), että kun kerran löytää kirjailijan mistä pitää, niin kirjoja sitten riittää. Joten hyviä vinkkejä taitavista dekkaristeista otetaan vastaan!
---
Seuraavaks aloitan lukemaan Asimovin Säätiö-sarjan ekaa osaa.
---
Jepjep, olihan tää ihan ok. Välillä oli vaikeuksia pysyä kärryillä kun koko ajan tulee uusia henkilöitä ja ajassa ollaan menty vuosia eteenpäin. Mut kyllä se loppujen lopuks aukes. Katotaan ny jaksaako seuraavat kaksi osaa lukea.
Mäkin luin nuo Säätiöt nyt kesällä. Se eka oli niistä omaan makuun se kaikista paras, mutta kyllä ne kaksi muutakin kannattaa lukea.
Jep, historiat menossa nyt, luin juuri Abban (Abba) ja Beatlesin (Can't Buy Me Love) tekemisistä, ja nyt menossa Ian Kershawin Hitler -järkäle.
Stockholm noir -trilogia, Jens Lapidus kirjoittanut. Vastahan niitä on kaksi ilmestynyt Rahalla Saa (http://www.jenslapidus.fi/rahallasaa.html) ja Siisti Kosto (http://www.jenslapidus.fi/siistikosto.html).
Erittäin hyvää ja sujuvaa luettavaa. Ei meinaa jaksaa käsistään laskea kirjaa kun aloittaa lukemaan.
KOlmatta odotellessa..
Leffana tuo Rahalla Saa löytyykin jo, ostettiin bluray pari viikkoa sitten. Eihän se tietysti kirjalle pärjää, niinku ei leffat ikinä, mutta ei mikään huonoinkaan tulkinta.
---
Alastair Reynolds - Jäänpuskijat
Reynoldsin luoma maailma kyllä on mahtava. Iteltä puuttuu muutama kirja koko maailmasta, mutta ne mitä omistan on aivan mahtavaa luettavaa. :) Aloitin Kuilukaupungin molemmilla osilla ja siitä sitten avautuikin kokonainen maailma.
Asimovin kirjat <3 JA joku täälä huuteli noista Risto isomäen kirjoista, kannattaa sen novelleja lukasta läpi :)
Tulipa eilen aloitettuu Maameren tarinat 1-4 kun nomic kanto tänne "muutaman" kirjan kesäluettavaksi.No nyt riittää ainakin lukemista. *joo**hymy*
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-33321-2
Anteeksi multipostaus mutta lainassa juuri itselläkin maameren tarinat 1-3 samoissa kansissa. Hyvältä vaikuttaa mutta ainakin ensimmäinen kirja jätti kylmäksi pintapuolisuudellaan :( Holvihautoja tällähetkellä tavauksessa ja maistuu paremmin.
Luin Uuden Testamentin uusiksi nyt aikuisiällä ja ei voi kyllä sanoa muuta kuin, että HÄVETTÄÄ ihmiskunnan puolesta. Olen surullinen siitä kuinka Jeesuksen omat hyvät ideat pilataan laittamalla samoihin kansiin vaikka minkälaista sepustusta.
Loppuosa Uudesta Testamentista oli niin perkeleen raskasta luettavaa, että oli PAKKO luovuttaa 600 sivun kohdalla keskeltä psalmeja. Johanneksen ilmestykset vetävät vertoja psykedeelipoppamiesten tarinoille ja psalmit ovat täynnä pikkumaista uhittelua siitä kuinka Jumala kostaa ja kuinka vahva hän on.
Säälittää Jeesuksen puolesta. Tämä kun taisi olla ihan kohtuufiksu tyyppi siihen aikaan ja vieläpä karismaattinen puhuja. Muusta kansastahan ei voi samaa sanoa. Tuohon aikaan meno oli villimpää ja halut määrittelivät pääosin elämän suunnat. Nykyäänkin halut ohjaavat meitä, mutta ei kaikkia niin voimakkaasti. Jeesuksen sanat tuohon aikaan olivat aikaansa edellä. Omien himojen ja halujen hallitseminen ja toisten ihmisten tasavertainen nöyrä huomioonottaminen olivat kovia juttuja tuohon aikaan. Nykyäänhän nuo ovat kasvatuksen kulmakiviä.
Mutta en voi olla ajattelematta sitä yhteyttä, että Buddhan opit jo 500eaa. olisivat kulkeutuneet Silkkitien kautta länteen. Sekä Jeesuksen että Buddhan sanoissa oli molemmissa tuohon aikaan vallankumouksellista ajattelutapaa. Erona oli vain se, että Buddha painotti ihmismielen psykologiaa ja kuvasi ajatuksia ja tunnetiloja ihailtavan pikkutarkasti jättäen Jumalat kokonaan pois. Jumaluus oli ihmisen sisällä, ihmisessä itsessään, kun tämä vain oppi hillitsemään ja hallitsemaan itseään, tiedostamaan. Jeesus painotti kansalle epäitsekkästä käytöstä, mutta pelkän käyttäytymisen lisäksi hän painotti Jumalan olemassaoloa ja painotti opetuksiaan sillä että väitti olevansa Jumalan poika.
Ja molempien tyyppien opetuksia ja tarinoita ovat värittäneet myöhemmin lukuisat inhimilliset ihmiset, jotka heikkoudessaan ovat boostanneet sanomia keksimällä vaikka minkälaista mielikuvituksen tuotetta.
Kyllä kolahtaa. Varsinkin David Eddingsin ja Dean Koonzin kirjat
Tämmösiä tuLi ostettua syKsy lukemiseksi :
John Boyne : Poika raidallisessa pyjamassa
Helen Walsh : Lutka
Vikas Swarup : Syyllisten seurue
Mut kirja joKa on koLahtanut eniten tähän mennessä oLi :
Lionel Shriver : Poikani Kevin
Se oLi aika tuskaista luettavaa mut älyttömän hyvä! Suosittelen!!!*joo*