Kolahtaako kirjat?

Inger Frimansson: PAHAA PELKÄÄMÄTTÄ

HUH! Kun tämä mestari kiertää psykologista ruuvia, niin silloin lukijalla on yhtä epämukava olo kuin kirjan päähenkilöllä, ja tapahtumien kanssa on yhtä pääsemättömissä. Tätä trilleriä ei noin vain laskekaan käsistään, ja sitä edesauttaa sen nopealukuisuus: Ihan en leimaisi tätä pienoisromaaniksi, mutta ei tämän imuroimiseen montaa tuntia mene. (Paitsi jos ei kestä sitä alati pahenevaa ruuvikierrettä.)

Tarina on kohuotsikoista ja psykotrillereistä tutunoloinen, eli 17-vuotias vanhempiaan vastaan kapinoiva nuori nainen sujahtaa kuin huomaamattaan manipuloivan aikuisemman miehen siipien suojaan ja ennen kuin tyttö tajuaakaan, hän on tämän ymmärtäjänsä mielihalujen vankina. Ja vankina ylipäätään. Frimansson ei kuitenkaan laske ilmoille mitään moraalinpaukkua, vaan kerronnan vahvuus on siinä tavassa jolla hän tuo asiat ja osittain kerimättä jäävät, auenneet langanpäät lukijan tiettäväksi tämän nuoren naisen kokemusvinkkelistä.

Vaan eikö Frimanssonin loistava, ja jopa tätäkin nihkeätunnelmaisempi Rotanpyytäjä kerro oikeastaan saman tarinan, vähän syvennettynä vain? Pahaa pelkäämättä on kirjoitettu alunperin jo vuonna 1997, mutta se on julkaistu suomeksi vasta viime vuonna, ja sekä sen myöhästynyt suomennos että romaanin hätäinen ja suoraan sanottuna köpelö lopetus kielii siitä, että Frimanssonilta loppui jostain syystä kiinnostus alkuperäiseen tarinaansa ihan sen loppumetreillä, ja hän sitten kirjoitti sen toisessa muodossa myöhemmin uudestaan.

Kumpikin romaani kannattaa kuitenkin lukea, ja vaikka peräkkäin. Eivät ne syö toistensa tehoja, vaikka yhtäläisyyksiä lähtökohdissa löytyykin.

Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti, opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen

En ole niinkään laihdutuksen tarpeessa, eikä ole kehonrakennusinnostuskaan vielä syttynyt, mutta kipinä kirjaan tuli siitä, kun keskustelimme työkaverimme kanssa miehen ja naisen eroista. Minä miehenä olin tietysti vankasti sitä mieltä, että testosteroni ja miehet aiheuttavat kosolti epätasaisuutta maailmaan, kun taas työkaverini naisena väitti että suurimmat henkiset heitot ihmisissä tulee juuri estrogeenista tai sen puutteesta. Työkaverini ilmoitti väitteidensä pohjaksi juuri tämän kirjan ja minä pyysin sitä samantien lainaan. Ei hän nyt väärässä ollut, mutta estrogeeni itsessään on kohtuuleppoisa hormoni. Toki sen häiriöt voivat aiheuttaa ympäristöön levottomuutta, mutta ei läheskään samassa määrin kuin testoa tihkuva himokas, kilpailuviettinen ja itsekäs sonni.

Kirja tutustuttaa lukijansa muoti-ilmiöihin, kuten proteiinin, rasvojen ja hiilihydraattien maailmaan, mutta täsmäyttää huomionsa juuri hormoneihin, niiden tutkimisiin niin kehon sisältä kuin myös päällepäin ihmisvartaloa tarkastellen, sekä antaa lukuisia vinkkejä kuinka hallita paremmin näitä "kehon toimintojen käynnistäjiä".

Ensialkuun ajatellen en olisi varmaan koskaan alkanut lukemaan tätä kirjaa, mutta onneksi pieni väittelyn tynkä aktivoi minut kokeilemaan. Suurin mielenkiintoni suuntautui kirjassa erilaisten xenoestrogeenien määrään lukuisissa päivittäisissä tuotteissa. Nämä käyttäytyvät elimistössä kuulemma estrogeenien tavoin ja aiheuttavat elimistölle häiriöitä, joista yhtenä ilmiönä voidaan pitää rasvan kertymistä miehille ja naisille, sekä miestissien kehittymistä miehille. MÄÄÄÄN BUUUUUUUBS!*jiihaa*

Ostin Kindlen ja se on ihana! Ilmainen 3G verkko yli 90 maassa, joten kirjojen jalehtitilauksien lataaminen onnistuu lahes missa vaan muutamassa minuutissa. Kirjat maksaa keskimaarin 13 dollarin kappale, ja usean kirjan sijasta reissussa ei tartte olla mukana kuin A5-kokonen ja sentin paksunen Kindle :)

Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti, opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen

--kuin testoa tihkuva himokas, kilpailuviettinen ja itsekäs sonni.

---
Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti, opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen

En ole niinkään laihdutuksen tarpeessa, eikä ole kehonrakennusinnostuskaan vielä syttynyt, mutta kipinä kirjaan tuli siitä, kun keskustelimme työkaverimme kanssa miehen ja naisen eroista. Minä miehenä olin tietysti vankasti sitä mieltä, että testosteroni ja miehet aiheuttavat kosolti epätasaisuutta maailmaan, kun taas työkaverini naisena väitti että suurimmat henkiset heitot ihmisissä tulee juuri estrogeenista tai sen puutteesta. Työkaverini ilmoitti väitteidensä pohjaksi juuri tämän kirjan ja minä pyysin sitä samantien lainaan. Ei hän nyt väärässä ollut, mutta estrogeeni itsessään on kohtuuleppoisa hormoni. Toki sen häiriöt voivat aiheuttaa ympäristöön levottomuutta, mutta ei läheskään samassa määrin kuin testoa tihkuva himokas, kilpailuviettinen ja itsekäs sonni.

Kirja tutustuttaa lukijansa muoti-ilmiöihin, kuten proteiinin, rasvojen ja hiilihydraattien maailmaan, mutta täsmäyttää huomionsa juuri hormoneihin, niiden tutkimisiin niin kehon sisältä kuin myös päällepäin ihmisvartaloa tarkastellen, sekä antaa lukuisia vinkkejä kuinka hallita paremmin näitä "kehon toimintojen käynnistäjiä".

Ensialkuun ajatellen en olisi varmaan koskaan alkanut lukemaan tätä kirjaa, mutta onneksi pieni väittelyn tynkä aktivoi minut kokeilemaan. Suurin mielenkiintoni suuntautui kirjassa erilaisten xenoestrogeenien määrään lukuisissa päivittäisissä tuotteissa. Nämä käyttäytyvät elimistössä kuulemma estrogeenien tavoin ja aiheuttavat elimistölle häiriöitä, joista yhtenä ilmiönä voidaan pitää rasvan kertymistä miehille ja naisille, sekä miestissien kehittymistä miehille. MÄÄÄÄN BUUUUUUUBS!*jiihaa*
---

Noi aiheuttaa myös sukupuolielinten kehityshäiriöitä lapsille ja syöpiä miehille ja naisille.
Oliko tuo kirja siis vain naisten laihdutukseen liittyen hormoneista vai oliko siinä myös miesten hormoneista liittyen laihdutukseen?
En kylä ittekkään ajatellu laihduttaa, mutta yleisestä mielenkiinnosta

Lukaisin Hobitin pitkästä aikaa, nyt kun leffakin on tuloillaan - pääsen sitten pätemään kuinka epätarkka se leffa oikein on kirjaan verrattuna.

Vähän aikaa sitten tuli päätökseen "Se ei ole vain kone" kirja. Tämä oli tällänen wikipedia kovissa kansissa. Kovasti odotin huomoristisia letkautuksia mutta erittäin laimeaksi jäi.

Henkka Hyppönen - Nautitaan Raakana

3,75/5 *tähti* (.. :D)

"Omasta mielestäsi olet tietysti perillä siitä, mitä elämässäsi tapahtuu. Uskot havaitsevasi asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa tapahtuvat. Olet väärässä. Itse asiassa sinunkin elämäsi on monilta osin enemmän tositapahtumiin perustuvaa fiktiota kuin faktaa. Havainnoit maailmaa paitsi aistien myös oletusten ja muistojen kautta, minkä vuoksi kärsit turhaan ahdistuksesta, aggressioista, peloista ja pettymyksistä - kuten lukemattomat muut nykyihmiset. Elä elämäsi raakana. Valmenna ja hiljennä mielesi. Käännä painopiste fyysiseen maailmaan. Nouse arjen heittämien haasteiden tasolle. Piristyt ja selviät vaikeistakin tilanteista mielenrauhaasi menettämättä.

Nautitaan raakana on tarina kolmesta elämäämme syvästi vaikuttavasta ansasta ja siitä, miten niistä voi vapautua.
Ensimmäinen ansa estää meitä kokemasta ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin se on. Toisen vuoksi tulkitsemme tunteitamme virheellisesti ja tavoittelemme vääriä asioita. Kolmas tekee meistä ajatustemme vankeja.
Pahimmillaan nämä ansat tekevät elämästä pientä, tylsää, sekavaa, onnetonta ja ahdistavaa. Mutta tämä on myös tarina näiden esteiden voittamisesta – elämän nauttimisesta raakana – ja niistä teoista, joiden avulla elämä alkaa maistua sellaisenaan, ja paremmalta kuin koskaan."

---

Aihepiireiltään kirja oli oikein osuva ja sanoma oli oivaltavaa, mutta kirjassa oli monia kerronnallisia kompastuskiviä mitkä hieman häiritsi. Täytetekstin tuntuisia löpinöitä siellä täällä, kirjoitusvirheitä muutamia ja aika nopeasti lauseen "elämän nauttiminen raakana" sekä siitä tehtyjen variaatioiden lukeminen alkoi kyllästyttää. Onneksi kuitenkin jo ennen puolta väliä itse asian ydin koukutti niin hyvin että loppu meni siivillä ja osasi lukea hieman rivien välistä :D

mut suosittelen ehdottomasti lukemaan, oikein paljon tärkeetä asiaa


---

Nyt on luvussa(jo puolessa välissä mennään) Tony Dunderfeltin Intuitio - Sisäinen Viisaus ja suosittelen jos vastaavat aihepiirit innostaa yhtään

Nyt luettu Haruki Murakamin 1Q84 kirjat 1 ja 2.

Mitä näistä voi sanoa? Uskomattoman mukaansatempaavia kirjoja. Tarina on omaperäinen enkä osaa kirjoja kamalasti verrata mihinkään. Koko tarina pyörii kolmen ihmisen ympärillä, joista Fuka-Eri on nuori sulkeutunut neito, joka on kirjoittanut tarinan. Tarinasta povataan kilpailun voittajaa, mutta kirjallinen ilmaisu kaipaa hiomista, joten kuvaan astuu Tengo, joka kirjoittaa novellin selkeämpään muotoon. Aomame puolestaan on Tengon entinen luokkatoveri sekä ihastus. Hän murhaa vaimojaan pahoinpiteleviä miehiä vanhemman rouvan pyynnöstä. Tämä on lähtöasetelma:)

Eletään vuotta 1984 ainakin aluksi, kunnes henkilöt huomaavat yllättäen taivaalla olevan 2 kuuta ja elävänsä vuodessa 1Q84.

Yleensä kirjat ei kolahda mun kohdalla melkein ollenkaan. Jotenkin vain lukeminen ei ole se "mun juttu". Muutamat harvat kirjat kolahtavat. Nyt on tullut pidettyä todella pitkä tauko lukemisesta (tosin just sain heitettyä koulukirjat nurkkaan), mutta vihdoin sain aikaiseksi lainata kaverilta yhden kirjan, josta luultavasti pidän. Tuskin maltan odottaa

oon ehk yhen kirjan lukenu joskus. en oikee noist kirjoist niin välitä..

Alastair Reynolds - Pääteasema

Hieman poikkeaa Reynoldsin tyylistä ja on enemmän fantasiaa. Eikä tää iskenytkään yhtään niin kovin kuin esim. ilmestysten avaruus-kirjat. Lopussa yritettiin päräyttää lukija kuten yleensä, mut huonolla menestyksellä.

Carita Forsgren: Auringon kehrä

Faaraoiden Egypti ja pronssikauden Suomi kohtaavat toisensa

Simon Lelic: KATKEAMISPISTE

Jos on lukenut Lionel Shriverin Poikani Kevinin niin sen jälkeen mikä tahansa kouluampumisia ja/tai sadistilapsia edes sivuava kirja vertautuu väistämättä siihen, ja jää todennäköisesti sen varjoon. Niin kävi minullekin tämän kanssa, vaikka ansionsa britti-Lelicin esikoisromaanilla toki on.

Ehkä pahiten tässä närästi se, että kirjailija ei ollut saanut rakennettua tapahtumaketjua täysin uskottavaksi. Hän joutui heittämään vähän liikaa pökköä pesään kahteen rinnakkain etenevään kiusaamisjuoneen pitääkseen niiden sivumäärät tasapainossa, ja se johti siihen, ettei sivullisten ja silminnäkijöiden sinisilmäisyys romaanissa ollut uskottavaa enää sellaisessa vaiheessa, kun luita pistettiin poikki satojen ihmisten silmien edessä ja kaikki muka luulivat tapausta vahingoksi.

Rankkaan aiheeseen tarttuva kirjailija ja lukija myös kestäköön kaiken loppuun asti. Kyllähän Poikani Kevinissäkin sai viime sivuilla ikään kuin hieman huokaista, mutta Katkeamispisteen loppuhelpotus meni enemmän moralisoinnin puolelle eikä ollut niin uskottava ja elävästä-elämästä.

Pidin kuitenkin paljon Lelicin romaanin tyylistä ja rakenteesta. Siinä työpaikka-alistettu poliisi penkoo kollegoidensa mielestä liiankin juurta jaksain epäsosiaalisen opettajan koulussaan suorittamaa joukko(+itse)murhaa. Joka toisessa luvussa etenee sinnikkään poliisin alati paheneva kujanjuoksu työssään, ja joka toisessa luvussa pääsevät ääneen hänen kuulustelemansa ihmiset ikään kuin kuulustelunauhoituksina, mutta siten, että poliisin itsensä repliikit on jätetty pois. Kikka toimii aika jännällä tavalla: Työtään tekevään poliisin voi kokea vuoroluvuin joko lihaa ja verta olevana ihmisenä ja sitten taas täysin nimettömänä ja kasvottomana ja jopa olemuksettomana virkanaisena. Kukin koulusurman todistaja ja taustoittaja saa oman haastatteluäänensä kuuluviin vain kerran, ja niiden äänien avulla Lelic saa kartoitettua tragediaan johtaneet syyt monesta näkökulmasta ja kattavasti.

nr. Naomi Klein - Tuhokapitalismin nousu

Richard Dawkins; The God Delusion

Sain synttärilahjaksi eräältä hyvältä ystävältä. Miten ihmeessä joku onnistui ostamaan mulle juuri sen ainoan kirjan minkä oikeasti haluan lukea!? :D

On muuten hyvä kirja.

Luettu Haruki Murakami After Dark

Ihankuin olisin lukenut Wong Kar-Wai elokuvaa kirjana. Todella samanlainen tunnelma, tarina jossa ei periaatteessa tapahdu mitään, mutta pitää otteessaan. Kertoo yhdestä yöstä ja ihmisten kohtaamisista tuon yön aikana. Aivan mestarillinen teos, kannattaa todella lukea! Kirjan tunnelma on ihan uskomattoman hieno ja vei ihan kymppinä mukanaan.

Nyt menossa: Haruki Murakami IQ 84 book one
Alussa ollaan ja vaikuttaa olevan taattua Murakamia. Jollain tapaa hieman syrjäytyneen oloisia henkilöitä, tavallisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan sekä kohtaamisiaan. Teksti vaan soljuu ja pakottaa lukemaan eteenpäin. Imee ihan kuin Hoover mukaansa. IQ 84 on trilogia ja odotan todella jännityksellä mihin suuntaan tällä kertaa kirjat menevät.

taivaast tippuva kuvaraamattu tyrmää katuun!

Luin The Hunger Games -trilogian ekan kirjan loppuun eilen. Alussa koukuttava, loppua kohden valilla puuduttava ja tylsa, mut loppu oli ihan jees. Snadisti kylla ahdisti se teinimainen naiivius, mut teinikirjahan se taitaa ollakin :D

Börge Hellström & Anders Roslund: 3 SEKUNTIA

Kirjailijakaksikko aloitti rikosromaanisarjansa todella tymäkästi. Peto ja Lokero 21 olivat omaperäisiä ja koukuttavia jännäreitä, joiden juonet eivät noudattaneet lukijan odottamia latuja ja joilla oli paljon kriittistä sanottavaa ruotsalaisesta yhteiskunnasta. (Joka saattaa olla suomalaisenkin yhteiskunnan tulevaisuudenkuva.)

Pari seuraavaa kirjaa kuitenkin aavistuksen löpsähtivät, vaikkeivät mitään floppeja olleetkaan. Yhteiskunnallinen kritiikki muuttui sormea heristeleväksi saarnaamiseksi ja ovelat loppuyllärit olivat aika lailla rautalangasta väännettyjä. Pahin rasite oli kuitenkin skandinavisen rikoskirjallisuuden mielenkiinnottomin päähenkilö, kaikille äkäisenä ärhentelevä Ewert Grens, jonka hahmoon ei syntynyt uskottavuutta eikä uusia sävyjä.

Sarjan viides romaani 3 sekuntia on kuitenkin enemmän kuin ryhtiliike. Puolalaiseen mafiaan ja sen havittelemaan Ruotsin vankiloiden huumebisnekseen soluttautuvan Piet Hoffman -nimisen vasikan tarina on piinaavuudessaan pahimmillaan sitä luokkaa, ettei sitä meinaa pystyä lukemaan (eli sitä tulee luettua vielä sivutolkulla nukkumaanmenoajan jälkeen). En yleensä pidä ollenkaan jännärien nippeli- ja härveliesittelyistä, mutta ne pitkät jaksot, joissa vasikka turvaa selustaansa esivalmisteluja tekemällä ovat aika vaikuttavia. Ehkä se johtuu siitä, että ne tapahtuvat enemmän Ihmemies McGywer -tasolla kuin missään hemmetin ydinsukellusveneessä, jonka torpedoiden ballistisia ratoja joku Tom Clancy jaksaa ihastella vaikka puoli romaania.

Nyt Roslund ja Hellström myös ovat harkinneet tarkkaan sen kehen kirjan henkilöön kannattaa milloinkin keskittyä, ja kuinka paljon, ja kenet on syytä jättää vähemmällä. Erityisesti tämä toimii soluttautuja-Hoffmanin perheen kohdalla, jonka kuulumisia ei turhaan vatvota silloin kun action tapahtuu muualla. Jopa arkkihaukotuttava Grens herää lopultakin eloon kiinnostavana ihmisenä, kun hän liikahtaa vähän eteenpäin siitä jähmettyneestä kuvasta, jonka neljä edellistä romaania ovat luoneet.

Ehkä kirjan intensiteetti pikkaisen notkahtaa eräässä ratkaisevassa käänteessä hiukan puolen välin jälkeen, mutta jos nyt oikein muistan, niin ei minun lukuvauhtini tainnut siitä paljon kärsiä. Ja luettavaa 3 sekunnissa muuten piisaa paljon enemmäksi kuin kolmeksi sekunniksi! Kirja voi tuntua kädessä kovinkin normaalimittaiselta, mutta sen yli 400 sivua on ladottu salakavalan tiiviisti. Imevää tarinaa riittää todella paljon.