SEUKKAUSLUUKKU

Hips!!!
Mie seurustelen! Tai sen nyt aika moni jo ties...
Mut aattelin vaan ilmottaa... joo...
Ja musta suhde kehittyy ja syvenee ihan itsestään. Mut kyllä siihen pitää panostaakin. Et ei pidä toista itsestään selvyytenä. Mut sit jos tykkää toisesta ihan hirrrrveesti niin sitä ottaa toisen automaattisesti huomioon...ku oma muru on aina mielessä. Ja tärkeintä on luottamus ja et antaa toiselle tilaa hengittää. Jos pitää liikaa kiinni niin sit jompi kumpi tukehtuu. Et näin tällä kertaa.
*sydän*haleja*sydän*

Aina järjestetään kaikenlaisia sinkkutapaamisia. Mitenkä olisi vaihteeksi seukkausluukkulaisten yhteinen syystapaaminen? Jokainen on ottaisi parinsa, oli se kuka tahansa, mukaan ja pidettäisiin hauskaa....

Katrina:[q]Aina järjestetään kaikenlaisia sinkkutapaamisia. Mitenkä olisi vaihteeksi seukkausluukkulaisten yhteinen syystapaaminen? Jokainen on ottaisi parinsa, oli se kuka tahansa, mukaan ja pidettäisiin hauskaa....[/q]

Parinvaihtobileet...

Katrina; ei mun mielestä ainakaan ollenkaan huonompi idea, nytkun saataisiin vielä muita mukaan *sydän**super*

*sydän*Hihii... Minäkin seukkaan... ja vielä iiihanan Viltsun kanssa.... ja olen niiiin onnellinen*plur* Mä uskon et suhde kyllä syvenee itsestään ja niin on hyvä, mutta kyllähän sitä pitää paljon hoitaakin..*joo*

hmmm.. toi parin vaihto...*hymy*

cosmikki:[q]Katrina; ei mun mielestä ainakaan ollenkaan huonompi idea, nytkun saataisiin vielä muita mukaan *sydän**super*[/q]

Eli nyt kaikki innokkaat vaan miettimään, että milloin ja missä! Toivottavasti ei vaan käy niin kuin sen jälkivapun kanssa... Ei siis ainakaan Suokkiin (nyt on jo kylmäkin!).

Tulethan ainakin sinä Cosmikkiseni?

Mä olen kait ilkeä ihminen, kun väännän asian kuin asiat tyttöystäväni syyksi. Se harmittaa hirvettävästi, varsinkin jälkeenpäin kun ajattelee... Vähän aikaa sitten jäin kiinni "bileaineesta" tyttöystävälleni, joka ei voi sietää niitä. Ette ikinä arvaa kumman viaksi se kääntyi. Onneksi tälläkertaa oli sen verran järkeä, että lopetin syyttelyn ja otin syyt niskoille. Ägnsti ku olen

Möksöilen ja Janne hyvittelee niin pitkää, että saa jalat ihan veltoiksi!

J-Tone:[q]Ihme, ettei kukaan ole puuttunut seurustelun huonoihin puoliin, joista yksi takuuvarma hitti on riiteleminen. [/q]
Tästä mä haluisin kysäistä sen verran, että kun joka suhteessa nyt riitoja yleensä ennemmin tai myöhemmin tulee, niin oletteko te räyhääjiä vai mököttäjiä? Mä olen kyllä itse varsinainen räyhähenki, mutta poikaystäväni on herra viilipytty, joten en useimmiten viitsi alkaa räyhäämään, vaan sitten mökötetään kummatkin, mikä ei todellakaan ole mitään järkevää touhua. Mököttäessä vaan kaikki paska patoutuu sisään ja sitten joku päivä pamahtaa ja kovaa...

Toisaalta riidoissa on se hyvä puoli, että niiden päätteeksi voi sopia ja mikäänhän ei ole sovintoseksiä parempaa...

Katrina:[q]Möksöilen ja Janne hyvittelee niin pitkää, että saa jalat ihan veltoiksi![/q]
On muuten mukavaa olla hyvittelyn kohteena... Paitsi silloin kun on niin mökö, että vaan ärsyyntyy enemmän kaikesta, mitä toinen yrittää tehdä.

Seurustelen. Jo yli kaksi vuotta takana ja hyvin pyyhkii Miestä en aio vaihtaa toivottavasti enää ikinä, kuulosti kuinka typerältä tahansa. Seuraavaksi paljon selittelyä:

-Siksi, koska nykyinen mies on niitä harvoja, joille oikeasti pystyn avautumaan kaikesta ja joka avautuu minulle kaikesta.
-Siksi, koska nykyinen mies on ehkä ainoa maailmassa johon luotan 100%
-Siksi, koska me molemmat ymmärrämme olevamme ihmisiä, ihmiset esim. ihastuu välillä ja ihmiselle tulee hyvä olo, jos saa viettää aikaa ihastuksensa kanssa. Siksi sitä ei pidä kieltää.
-Siksi, koska tajuamme, että ihmiselle tulee hyvä olo, kun hän saa tehdä asioita, joista hän nauttii - emme yritä sitoa toista.
-Mutta siltikin on oltava valmis sitoutumaan toiseen niin, että jos toisella on järisyttävä paha olo, mikään ei mene hänen edelleen.
-Jne. ;)

Ja vielä mitä tulee suhteen jatkuvaan kehittämiseen.. Mielestäni se ei aina ole välttämätöntä, mutta jos on jotain, mikä ei suju hyvin, niin sitä täytyy yrittää muuttaa. En voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, joka ei ole valmis muutokseen. Ja uskon, että muutosta tulee aina pidemmässä suhteessa - ihmiset innostuvat eri elämänvaiheissa eri asioista (sohvalla lököily toisen kainalossa vs. bileet vs. koulu vs. työ vs. [syötä jokin harrastus) ja kaikkeen muutokseen on silloin aina sopeuduttava tavalla tai toisella.

[q]oletteko te räyhääjiä vai mököttäjiä?[/q]

Olen oikeastaan kumpaakin tilanteesta riippuen. "Siihen aikaan kuusta" olen yleensä räyhääjä, muuten mököttäjä

Ja riidoista vielä, että kyllä tässä lähestymistavassa on kestänytkin melkein sen kaksi vuotta rakentaa, ja sitä rakennetaan edelleen, mutta meillä asioista oikeasti keskustellaan, jos on riitatilanne.. tietenkin ehkä pienen alkupauhaamisen jälkeen Ja keskustelulla pyritään välttämään, että jatkossa tarvitsisi riidellä samasta asiasta. Nämä keskustelut menevät meidän taloudessa kaikkien muiden asioiden edelle - yöunen, koulun, jne. Nukkumaan ei mennä, jos toisella on paha olo.

BlueWind:[q] Nukkumaan ei mennä, jos toisella on paha olo.[/q]
"Älä anna auringon laskea kiukkusi ylle" sanoi äiti aina kun olin pieni. Ja niin asioiden pitäisikin toimia, että riidat selvitetään heti eikä suutuspäissään mennä nukkumaan [selät vastakkain eri puolille sänkyä...]. Meillä valitettavasti tämä ei toimi. Toisaalta illalla on aina enemmän tai vähemmän väsynyt, ja silloin tulee sanottua tai tehtyä asioita joita ei oikeasti tarkoita. Aamulla harkintakyky jälleen palaa ja olokin on yleensä parempi. Jos on.

Yleensäkin riitely on todella voimiakuluttavaa puuhaa. Silloin kun mulla on riitaa jonkun kanssa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin riidan ajattelemiseen ja vatvomiseen päässäni. Ja siitähän asiat ei tunnetusti ainakaan parane.

Mä olen seurustellut kohta noin vuoden ja olen erittäin onnellinen*hymy*

No niin... tulipa tartuttua tähänkin topickiin.

Minä olen juuri nyt taas sinkkuna, luulen...
Ja minä kyllä onnistun sotkemaan elämäni tällä saralla aina niin pahasti, että sukat pois!
Minua vaikeampaa ihmistä saa etsiä, mitä seurusteluun tulee ja tälle väitteelle löytyy allekirjoittajia.

Minulla on melkoisia ongelmia saada elämäni jonkinlaiseen tasapainoon ja minun aikataulut ovat yleinen vitsin aihe, enkä ole vielä tavannut naista, joka kestäisi minun elämäntyyliäni, enkä minä ole vieläkään löytänyt naista, jonka vuoksi olisin valmis elämäni kokonaan uudelleen järjestämään....

Mutta kyllä sinkkuelämässä on puolensa
*hih**vink*

Kukaan ei siis halua seukkauslaisten miittiä?

2000:[q]Mutta kyllä sinkkuelämässä on puolensa
*hih**vink*[/q]
Kyllä sinkkuelämässä ehdottomasti on puolensa, mutta mä kyllä olen enemmän seurustelijatyyppiä [taijtn]. Välillä tunnen pienen ikävän pistoksen muistellessani niitä "riehakkaita sinkkuaikoja", mutta muistan niiltä ajoilta myös ne monet illat ja yöt, jolloin surin yksinäisyyttäni ja ikävääni... Olin jo ihan varman siitä, että mulle ei ole tässä maailmassa ketään [niin, olinhan silloin todellakin jo 18-vuotias...*nauru*], kunnes tämä eräs ihana poika käveli elämääni... Ja nyt olen onnellinen ja erittäin *pihkassa*.

Meniköhän jo vähän liian teatraaliseks...?

Pieni utelus ku olen, ois hauska kuulla, että missä ja miten te ootte nykyisen kumppaninne tavanneet?

Katrina:[q]Aina järjestetään kaikenlaisia sinkkutapaamisia. Mitenkä olisi vaihteeksi seukkausluukkulaisten yhteinen syystapaaminen? Jokainen on ottaisi parinsa, oli se kuka tahansa, mukaan ja pidettäisiin hauskaa....[/q]

joo*joo* kuulostaa hyvältä....missä, millon???*ökkö*

still a lonely guy......*suru*

[q]milla:
vituttaa että nykypäivänä ihmiset ei tee suhteidensa eteen mitään. tavataan joku, ja ihastutaan koska ”se heittää hyvää läppää”. heti kun ilmenee joku vika toisessa, tai tulee riitoja, tai ei joka päivä tunnu siltä et rakastaa toista ylikaiken(alkuhuuma haihtuu), ollaan valmiita lyömään hanskat tiskiin. pitkää kestävää suhdetta ei varmasti synny tolla asenteella. monet menettää paljon kun jättää leikin kesken kun luulee et se on menetetty, näin uskoisin ainakin.

tän takia itse en todellakaan aio rynnätä mihinkään suhteeseen. haluun ensin tapailla ihmistä, ja oppia tuntemaan sen ennenkun alan mihinkään muuhun kyseisen tyypin kanssa.

eri asia on tietty jos haluu olla sinkkueikä haluakkaan panostaa mihinkään. vaihtaa hengailukaveria kun joku piirre alkaa nyppimään. molemmille pitää sit vaan olla pelisäännöt selvät.

että sanon vaan teille kutka ootte löytänyt vähänkin kiinnostavia tyyppejä, miettikää kaks kertaa enneku hyllytätte juttunne. vaikka suhde vaatii paljon työtä, se myös antaa helvetisti. sen mäkin tiedän:)

(avautumine johtuu yhen kaverin tänhetkisestä elämäntilanteesta, jos ihmettelette vannoutuneen sinkun suusta tällasta txtiä*nauraa*)

[muokattu 26.3.2003 15:10]
[/q]


Mä tiedän kokemuksesta mitä toi on ... kun toinen luovuttaa heti kun tulee vähän vastamäkeä ... eivät jaksa joo ... itse olen sellanen että jos on ongelma niin koitan keksiä yhdessä toisen kanssa siihen ratkaisun .. eihän ole mitään järkeä koko ajan vaihtaa kumppania .. ei se ruoho todellakaan ole vihreämpää sielä aidan toisella puolella .. mutta kumppanit tuppaa olemaan sellaisia ettei ole halua eikä viitteliäisyyttä yrittää edes korjata asioita .. lempataan suhde aina sivuun siinä vaiheessa kun ei olekkaan ihan ruusuilla tanssimista ... että sellasta ...siihen kait sitten tottuminen ..