päivän :(
Joutuu lähtee pois*nyyh* täältä +25c ilmastosta*sydän*
[q]Annakins, 13.4.2007 13:52:
Ööh eiks toi oo normaali ja suositeltu laihtumistahti?
[/q]
Mutku sitä edellisel viikol meni kilo *uuh**blush*
Herätä ny tähä aikaan.
Kai mä meen koklaan hetken päästä uudelleen josko sais unta.
Tää on nyt muutenkin koko viikon >:/ , mut kuinka tyhmä sitä pitää ihmisen olla että oikeasti aikoo ostaa keikkalipun huuto.netistä? Näkojään yhtä tyhmä kuin minä 
Nooh, rikosilmoitukset tehty 
Jotenkin vaan sellanen olo, et tänään ei jaksais.
Kaikkeni annoin ja rakastin, mutta eipä se yksin riittänyt. Olin tukena ja annoin anteeksi ja pistin toisen hyvinvoinnin aika ajoin omani edelle. Ravasin ties missä lekureissa toisen tukena, annoin ja annoin ja annoin sydämestäni. Nyt mietin, että miksi vitussa. Tai kyllähän mä tiedän, ei hyvästä sydämestään eroon pääse, enkä haluakaan. Se vie mut vielä ihan hiton pitkälle elämässäni, onhan vienyt jo nyt. Tuntuu vaan niin vitun pahalta ja väärältä, vaikka tiedänkin, että ansaitsen ihmisen joka osaa arvostaa minua ja kaikkea sitä mitä olen. Eipä suhdetta voi pitää yksin kasassa, vaikka rakastaisi kuinka paljon. Siltikin tämä jotenkin vaan viiltää niin lujasti. Etenkin, kun tyyppi ei edes ole ollut valmis selvittämään asioita. Okei, sairas ihminen on sairas, mutta mun on vaan pakko ajatella, että vittu mikä lussu, oli sit kuinka pipi päästään tahansa. Ja siltikin vaan sattuu niin lujaa. Tiedän, ettei ikuisesti. Pettymys vaan on niin vaikea asia välillä - kuinka juuri tuo ihminen voi tehdä tämmöistä, en olisi ikinä uskonut, voi miksi en tajunnut aiemmin?
Jääkaappirunouteni helmi, ihan ensimmäisiä jääkaappirunojani:
VAHVA SYDÄN ON ROHKEA NÖYRÄ IDIOOTTI.
Näin se vaan menee.
[q]Avernian, 24.8.2007 09:49:
Välipilkulla.
[/q]
Jätin sen pois et saisit nussia sitä.
[q]mikke, 28.10.2008 22:45:
Miten sitä voikin olla näin uskomattoman paha olo henkisesti... Ruoka ei maistu ja seinät kaatuu päälle.
[/q]
:(
Eihän sitä sillon ruoka maistu ei, kun ei nälkääkään tunne. Ei jaksas nousta sängystä, ei tehdä yhtään mitään. Been there done that.
Eipä ihmismieltä ole kaikkivoipaksi tehty. Jos ei jaksa niin ei jaksa, eikä oravanpyörässä ole pakko juosta nappia naamaan vetämällä ja tekohymyä vääntämällä, vaikka tässä yhteiskunnassa moiseen meitä painostetaankin.
Aikansa kutakin ja aikansa se ottaakin. Voimia!
aurinko paistaa ;f
Julkinen terveyden''huolto''.
Vimma tuleekin vasta perjantaina aamupäivällä 
[pieni]mut toisaalta, tänkin voi laskea voitoksi - on yksi päivä enemmän aikaa siivota[/pieni]*pepsodent*
puhelinlasku... ei pitäs soitella ulkomailta
[q]astaroth, 12.6.2007 17:19:
sinäkin? kaiketi tuolla jossain menee sitten se raja, ettei enää vaan pysty potemaan tuota tautia. välillä tuntuu, että olisi parempi vain repiä aivot korvan kautta kallosta ja heittää mäkeen
[/q]
Mulle riittäs se, että mua pidettäs sylissä, ja että saisin olla vaan. Oon ihan samaa mieltä ku Pätkis tossa aiemmin, että myöhemmin sitä miettii miten onkaan flipannut tämmösistä ns. pikkujutuista, mutta jossain se jokaisen ihmisen sietokyvyn raja menee.
Noh, mutta menen nyt kuiteskin aamulla duuniin, ja koitan klaarata tän loppuviikon kunnialla kun sain vaan tän yhen päivän vapaaksi. Elämässä on paaaljon hyviä asioita, ja siksipä tuntuukin niin hullulta olla näin hajalla kaikesta siitä hyvästä huolimatta. Mutta eiköhän se tästä, kuten aina ennenkin.
Näin unta, että mun kurkku oli tosi kipeä. Sittenhän mä heräsinkin vähä yli 2, ja kurkku todellakin oli kipeä. On vieläkin. Tuskallinen hikikuumuus meni jo ohi, nyt vaan kerään voimia lähtee lähiterkkarille.
[q]UnityF, 20.3.2009 16:43:
*super*voimia sinne 
Laita otus kauppaan ostamaan hedelmiä ja pilkkoo pikkupaloja jos saisit alas edes pikkasen ilman et tulee yrjö kylään tai sitten koita nostaa vitamiinitasoja jollain monivitamiini tabuilla niin saisit vähän voimia. *sydän*
[/q]
Kiitos!
Kyllähän tuo on mukavasti käynyt kaupassa ja apteekissa ja pilkkoihan se mulle omppupaloja ja porkkanaakin, joita nyt koitan tässä saada alas asti. :) Mehua ja mustikkasoppaa ja vettä olen litkinyt nämä kuluneet 4 päivää, jospa sais tänään keitettyä vaikka hernaria tms. helppoa. On tää vaan aunerista kun ei pygee ees kunnolla huolehtimaan ihtestään, höhpöh.
[q]UnityF, 20.3.2009 16:59:
Sie autat niin paljon muita, et kerran pari vuodessa anna otuksen huolehtii siusta ja kun paranet niin oot jälleen elementissäsi. *sydän*
Toivottavasti menee pian ohi, mun äippä tuntuu olleen koko alkuvuoden jo kipeenä, sitkee pöpö liikenteessä.
[/q]
Olipas kivasti sanottu. *sydän*
Myönnän, että mulla olisi kehittymisen varaa semmoisen asian hyväksymisessä, että välillä ei pysty kaikkeen yksin. Tai no, kun aiemmin pystyin monta vuotta asuilemaan yksin ja hoitamaan kaiken itse, niin nyt ihmettelen, miten silloin tulin toimeen. :D
Ja jooh, nyt on kyllä ihmeen sissejä pöpöjä ollut liikenteessä, MUR!
[q]NaSu*, 28.7.2009 04:31:
patti nielussa vai kaulalla?
nimim. ite jo 3 viikkoa aivan sairaan väsynyt, kurkku kipeä, angiina sairastettu ja huomenna takas lääkäriin... epäilee paisetta... 
pikaisTa paRanemista!
[/q]
Tossa kaulan sivussa korvan alla, voisi olla turvonnut imusolmuke. En ole tällä hetkellä kipeenä, viimeksi sairastelin kesäkuun alussa. Mut kuten totesin tossa yllä olevassa postauksessa, mun on vähän pakko aina ottaa tämmöset ns. vakavasti eikä vaan sivuuttaa olankohautuksella, perimä kun on mitä on.
Pikaista paranemista sinulle!
Ulkona on kaunista enkä pääse kuvaileen sitä kauneutta :( Varmasti lumi jo poissa kun oon tervehtynyt.
Mua todella sapettaa se, että juuri kun olen puhunut ylirasittuneisuudestani näiden täysin epäinhimillisten työvuorojärjestelyiden suhteen, niin joulunpyhille mulle on laitettu sellaset vuorot, etten edes ehdi levätä niiden välissä. Kauhee ressi, miten ehin äkkiä himaan, jotta ehin nukkua. Tosi kiva joulu tulossa siis.
Whittu mä sanon. Oispa töissä useemmin aikaa olla tietokoneella, ni voisin etsiä uusia työpaikkoja - suurin osa niistä kun on esillä vain meiän viraston intranetin kautta, eikä niihin voi omalla kotikoneella hakea. Mulla hajoo pää kropan mukana kohta.
Nyyyh! Oltiin Lahdessa keikalla ja siinä vähän ennen keikkaa oltiin aikasta hyvissä siel minimini päkkärikopis. Ystäväiseni koitti vähän ottaa taidekuvaa musta ja ukostani ja koitti yhtäkkii kiivetä yhelle tuolille, ja siitä sitten lensi taidokkaasti alas niin, että taulu meinas tippuu seinältä. Onneksi kaveriin ei sattunut, mutta mun upouusi hieno digikamerani meni rikki. Toivottavasti saan sen menemään vakuutuksen piikkiin, ettei kaverin tarvi maksaa mittee. 
Kaveri totesi, että sen pitäs oppii hallitseen impulsiivisuuttaan, kun se ei ikinä ajattele järkevästi kun se haluaa tehdä taidetta. 