päivän :(
[q]sapeli, 12.6.2007 16:46:
Kun mulla oli viimeks tommonen heikko hetki niin siitä oli ainakin se etu, että siinä huomasi mitkä asiat oli oikeasti tärkeitä ja että mitkä asiat oli painanut jo pitkään mutta mitä ei ollut huomannut (tai mitä ei ollut antanut itsensä sallita huomata). Itse asiassa tuollaiset hetket on väistämättömiä jollei ole itselleen armottoman rehellinen kaikissa asioissa (ja harva on), mutta myös erittäin tärkeitä, koska niiden jälkeen pystyy rakentamaan elämäänsä paljon tukevammaksi ja kantavammaksi - ja sitten on tulevaisuudessa voimakkaampi ja valmiimpi suurempiin haasteisiin. 
Mulle ilmaantui elämään onneksi yksi enkeli joka on pitänyt huolta siitä että olen pitänyt huolta itsestäni. *sydän*
[/q]
Totta puhut. Mä vaan olen tottunut kymmenisen vuotta pitämään huolta muista ihmisistä, ja niin useasti oon joutunu itselleni toitottamaan et mun on pakko pärjätä yksin, että olen alkanut uskoa sitä itsekin. Pakko olla vahva, pakko pärjätä. Vaiks eihän kukaan meistä pärjää täällä yksin loppupeleissä. Onhan se kova paikka todeta, että hitto just nyt mä kyllä tarviisin viereeni toisen ihmisen, kun on tottunut kannattelemaan ite itseään. Ja onhan se kova paikka tajuta, et hitto mulla on nyt voimat loppu, kun on tottunut olemaan ahkera ja optimistinen.
Mutta, eiköhän tästä selvitä, kuten muistakin hommista. Nää on siitä jänniä nää päänsisäset jutut, että vaikka toisen ihmisen korvaan esim. tää mun juttu saattaa kuulostaa hyvinkin pieneltä, niin tällä hetkellä sitä vaan on ihan loppu.
Kyl maanantait on sitten persiistä Tai ois ees lomaa.. kokonaiset 8 vkoa vielä kesälomaankin 
[q]<§>, 22.8.2007 01:11:
Ihan vain ja juurikin siks, että kaltaisellas trollilla olis aihetta vinkua ja vikistä sen säälittävyyttä vertaistuen toivos. Ota lisää piriä niin toi ruma pärstäski tekis oikeutta.*nauru* ...Your local vuohi.
[/q]
Musta on melko mielenkiintoista, että sä jaksat katsella mun profiilia mun rumasta pärstästä huolimatta, ja lueskella mun kirjottamiani juttuja. Jos luulet, että mua voi loukata ihminen, jonka olemassaololla ei ole mulle mitään merkitystä, niin olet snadisti hakoteillä. Mulle tärkeillä ja mun arvostamillani ihmisillä ja heidän sanomisillaan on mulle merkitystä, ja he voivat mua helpostikin loukata, mutta sorry sulle ei oo sitä kunniaa suotu. Mut jatka toki jos saat elämääsi tästä sisältöä. :P
Laitahan toki oma kuvasi kehiin, kun olet varmasti yhtä komea kuin viisaskin. Yksikään quottauksesi ei ole ihan mennyt nappiin vielä, btw. Kuka tahansa luuseri voi huudella ja meuhkata täällä paljastamatta kasvojaan, mutta oo nyt ees miehen rippeet ja paljasta kasvos, vai pelkäätkö et ihmiset saattas tulla juttelee irl? :(
En mä ny usko et sä mua niin paljon pelkäät... vai pelkäätkö sittenkin... 
Ei nyt ei oo mun päivä 
Tilasin sohvan reilun 2 kk sitten. Ensinnäkin, onpa TÖRKEE odotusaika. Nooh, sitten tänään se tuli. Voi happy days ja onnea ja iloa! Jeah, VÄÄRÄ VÄRI!!! 
En löydä ees tarpeeks kirosanoja tähän päivään
Niin, ja astetta vakavempaa settiä, vituttaa lääkärit, jotka vaan määrää kaikkeen mielialalääkkeitä heti kouraan ja sit se on niinku et hyvää jatkoa vaan. Ei heti ekan juttelun jälkeen voi oikeesti tietää, mikä toisella on hätänä! Psykoosi, masis, epilepsia, aleksitymia, selvittämättömät tunnesolmut... Mahdollisuuksia on kiljoona! Rakkaalla ihmiselläni on semmosia oireita, että asiaa todella pitäisi tutkia, mutta lekurit ei saatana moista tajua. Minä aion kyllä tehdä asialle jotakin.
Tosi monella onpi sellaisia mielen solmuja, että niitä ei millään lääkkellä selvitetä, vaan juttelulla. Se on toki pidempiaikanen prosessi, mutta vituttaa vaan tää yhteiskunta just nyt, vaik ymmärrän kyl nää resurssi- ym. paskat jutut. Mut mä en kyl saatana jätä tätä tähän. Ymmärrän senkin, että joissain tapauksissa lääkkeet on ihan ehdottomuus, mutta kun niitä saatana lätkästään jokaisen käteen ilman, että edes selvitetään mikä OIKEASTI on hätänä. Vittu saatana!
Sampun ukki kuoli tänään äkillisesti*uuh*
Tänään tuli 6v Villen kuolemasta. 
+ Meidän perhe on ollu enemmän ja vähemmän kipeenä äitienpäivästä saakka ja suruhuntu on vieraillu turhan usein. 
Minä en ymmärrä miksi elämän pitää taas mennä näin kivuliaaksi. Mä tiedän, että selviin, mutta ois aika jees jos elämän ei aina tarviis olla pelkästään selviämistä. Mun optimismia ei saa hevillä lannistettuu, mutta kyllä nyt taas eletään semmosia aikoja, jollon mä mietin, että missä luuraa se mun ansaitsemani onnellisuus. Miksi asioiden pitää mennä näin ristiin?
Leijonamielen levyn voimalla mennään (pirun hyvät tekstit jotka kolahtaa syvälle), yhtään väheksymättä rakkaiden ystävieni tukea. On mulla kuitenkin tosi paljon hyvää elämässäni, ja siitä olen enemmän kuin kiitollinen. Välillä vaan tää elämä tuntuu niin pirun epäoikeudenmukaiselta. Voisko toi jumala tai kukalie tuol jossai avaruudes kattella vähä et kenelle näitä koettelemuksia oikeen latelee, musta näitä on jo ollu aika tarpeeks. Voiskohan se kehitellä ees jonku kiintiön tämmösille tyypeille, joita on elämä koetellu jo aika vitusti. Meitsin kiintiö on jo aika vitun täys. Mä tiiän, et juuri mun kokemieni asioiden kautta mä olen kasvanut täksi joka olen, mut olisi enemmän kuin jees pystyy välil kasvaa kauniidenkin asioiden kautta.
[q]RainChild, 12.3.2006 17:30:
Kun olen jo pidemmän aikaa ollut tukena eräälle henkilölle, ja nyt pari-kolme viimeistä kuukautta oikein intensiivisesti, olen jotenkin aivan turtunut siihen. Viimeisen kuukauden ajan olen ollut aivan kypsä, etten pysty enää olemaan tukena hänelle, että se on liikaa, mitä hän harteilleni asettaa... Aivan loppu...
[/q]
Voi miten tutulta kuulostaa. Ei ole helppoa taistella sellaisten asioiden kanssa, kuin että kuinka paljon on itse valmis ja kykenevä antamaan ilman, että saa samalla mitalla takaisin. Minulla on myös hyvin turta olo, mutta välitän niin paljon, etten kykene vielä ''luovuttamaan'', vaikka tämä ''luovuttaminen'' olisikin ehkä pikemminkin sitä, että ajattelisi kerrankin vain ja ainoastaan itseään ja sitä, mitä itse tarvitsee. On todella tärkeää pitää itsestään huolta, oli niin tai näin, ja minä olen päättänyt, että siinä vaiheessa jos huomaan että tuntuu aivan liian pahalta ja vaikealta, on minun yksinkertaisesti vain ruvettava itsekkäämmäksi kuin mitä tällä hetkellä olen. Itsekkyys on välillä ehdotonta. Juuri nyt en vain oikein tiedä, mitä tehdä. Tunteet ovat esteenä sille, että voisin olla tukena ja apuna ilman, että tarvitsisin itsellenikin jotakin. Duunissa on helppoa moinen, mutta omassa elämässä ei.
Hurjasti voimia!
Vaikka sitä on tullu kärsittyä kaikenmaailman masennuksia sun muita (erittely liitteessä.zip) ni, se että Neuvvostoliitttto voitta euroviisut on kyl sellanen paskakasa et pakko varmaan viiltää ranteet auki
Ja tää ei oo ees läppä x 2
Elämässä on kaikki palikat kohillaan, hoidin rankan kevään kouluhommien osalta kiitettävästi ja ahkerasti oon työstänyt lopputyötäkin. Oon aina ollut tosi sinnikäs, ahkera ja optimistinen ja selvinnyt kaikesta kunnialla. Nytkin aattelin, että kyllä mä jaksan, vaikka eka oli henkisesti todella vaativa reilun 4kk harjoittelu, jonka päälle väänsin yötä päivää ja vähillä unilla 40 sivuista koulutyötä, ja juuri kun sain sen palautettua alkoi seuraavana päivänä uusi työ. Kelasin, että kyllä mä klaaraan sen duunin, ei ees oo henkisesti yhtä rankkaa ku mun työt yleensä. Mutta kappas, oonkin ihan hajalla, vaikka omasta mielestä tähän ei olisi mitään syytä. Taisi tulla raja vastaan, kun en ole yhtään saanut hengähtää. Ahistaa ihan hemmetisti kaikki pienetkin probleemat duunissa, ja eilinen ilta sujui duunin jälkeen mukavasti himassa itkien silmät päästä.
Tää en ole yhtään mä, ja lepo olisi enemmän ku tarpeen jo nyt heti. Onneksi tälle päivälle sain vapaan kun kävin lekurillakin. Kiva hedari tullut. Hieman ahistaa ajatus siitä, että vuokrat pitäisi maksaa, ja kaikki mun poissaolo duunista on palkatonta.
Oonhan mä selvinnyt vaikka millasista _oikeesti_ ikävistä asioista, ja tän pitäs olla niiden rinnalla pientä, mutta enpä mäkään näköjään voi olla mikään supernainen vaikka oonkin tehnyt hommia sen mukaan.
Toivottavasti tää kääntyy mahd pian hyväksi taas. Onhan monella asiat paljon huonommin, ja siksi mulla onkin morkkis että oon näin paskana. Perkeleen kuuppa sekoilee.
[q]Fresia, 29.5.2007 11:39:
*ittu hajoon kohta spss-harkkatyön kanssa 
Oon noin puolessa välissä koko työtä, nyt vaan alkaa lopullisesti loppua ymmärrys En tajua seuraavasta kymmenestä tehtävänannosta sanaakaan, hyvin menee 
[/q]
Hiton tutulta kuulostaa, meikä oli yhtä paskamaisessa tilanteessa reilu vuos sitten. Raivostuttavia tehtäviä oli kyllä. Jos tunnet jonkun matemaattisen ihmisen, ni kantsii pyytää vähän jeesiä. Onneksi muakin silloin auttoi eräs ystävällinen ihminen, tai en ois ikuna päässy kurssia läpi. Tein siis itse tehtävät, mutta sain apua siihen, että ymmärsin tehtävänannon. Sairasta hepreaa meikän korville!
Koita jaksella!
[q]sapeli, 12.6.2007 16:34:
Been there. 
Optimisteilla on se ongelma että ne (=me) uskoo että kyllä sen kaiken jaksaa, huomenna on parempi päivä, kyllä sitä voi vielä kaveria auttaa, jne... Kunnes sitten jossain vaiheessa kaikki romahtaa. Ja sitten on pakko pitää vähän aikaa breikkiä ja antaa tuulten humista tyhjässä pääkopassa.
Mutta optimisteina me myös tiedetään että nää on ohimeneviä vaiheita joista vain oppii pitämään itsestään parempaa huolta, ja myöntämään että ihmisiä me kaikki vaan ollaan.
Tommosissa tilanteissa mua aina on paljon auttanu äidin kanssa jutteleminen.
Voimia 
[/q]
Kiitoksia.
Ja heti alkoi taas parkuminen. En muista millon oisin viimeks ollu tämmösessä nyyhkytilassa. Äidin kanssa juttelu vois tosiaan auttaa, mut se on viettämässä iskän kanssa yhteisiä lomaviikkojaan mökillä, enkä oikeen haluis huolestuttaa niitä. Ehkäpä soitan jollekin kaverille jos jaksaisi tulla mun luo kylään. Ja sainhan mä psykologin numeron, ehkä soitan sinne huomenna.
Terkkari sanoi, että mun pitää välittää itsestäni enemmän. Niin varmaan pitäisi. Voi kun rahat ei vaan loppuisi sen takia, niin kyllä mä välittäisinkin.
[q]Claudi0, 25.5.2008 03:07:
Ketäs ne nyt sit voitti?
[/q]
Venäjä
[q]Santutar, 30.8.2007 10:31:
Olen yksin... kolahti niin pirusti nytte... nyt en saa koottuu itteeni hetkeen*nyyh*
[/q]
*super**hali*
Sitä tuntee olonsa hyvin pieneksi ja ontoksi, kun tyhjyys ja hiljaisuus täyttää mielen ja koko kehon. Ei sun tarvikaan koota itseäsi nyt ja esittää vahvaa, antaa tunteiden tulla ja mennä, huuhtoa koko kropan ja sielun.
Isot päätökset ei koskaan ole helppoja. Elämässä kasvaminen ja kypsyminen tapahtuu yleensä juurikin sillä epämukavuusalueella. Muistan hyvin sen tunteen, kun tunsin olevani täysin yksin ja turvaton, vailla rakkautta, vailla mitään. Siitä alkoi yksi mun suurimmista kasvun paikoista. Ja niitä on varmasti roppakaupalla vielä edessä.
Kummasti sitä ihminen pystyy itsestään lopulta löytämään onnen ja turvan. Aikaahan siihen menee, että kokoaa sirpaleet, mutta täytyy olla itselleen armollinen, ja uskaltaa käydä läpi kaikki se paska häpeilemättä ja asioita pois sulkematta. Kyllä ihminen saa olla välillä rikki, hajalla ja heikko. Ei se ole edes oikeasti heikkoutta, kun myöntää, että nyt sattuu ja niin perkeleesti, että halatkaa nyt mua ja lujaa.
Hurjasti voimahaleja! *sydän*
[q]Steven Hoaks, 3.3.2008 11:09:
---
Mellu-, 3.3.2008 11:07:
Jeppistä.. olipas ällöttävä kokemus tuo magneetikuvaus tai mitä lie tekivätkään.. hemmetin moine meteli ja makaat paikalas 15min jossai hemmetinmoises laitoksessa.. meinas iskee ahtaapaikankammo 
never again.. tack!
---
Ai 15min oli sulle ahdistavaa... Mun selkää kun kuvattiin kahdesta eri kulmasta, josta sitten todettiin tuo selkärankareuma niin joutu olee reilu tunti paikallaan
[/q]
Lol, mulle tehään kaks kertaa vuodessa pään ja keskivartalon magneettikuvaukset, ja ainoo mikä välillä vituttaa on se, että lävistyskorut meinaa kuumeta mukavasti :D
[q]KritikaL, 24.10.2007 12:35:
pää räjähtää kohta oikeesti 
mä inhoon mun elämää
Tuntuu siltä, kun olisin maailman paskin ihminen. Kaikkia pitäis yrittää miellyttää ja oma elämä menee vaan enemmän sekasin koko ajan...
[/q]
Mullakin meinas joskus pää räjähtää yli viisi vuotta sitten, kunnes tajusin, että perkele mä en tänne ole syntynyt muita miellyttääkseni ja aina vaan pistääkseni muut itseni edelle. Terve itsekyyspyrähdys on antanut mulle paljon: Olen päässyt lähemmäksi itseäni, joka joskus oli kadoksissa, ja tätä kautta olen pystynyt päästämään toisiakin ihmisiä _oikeasti_ lähelleni, olematta sairaalloisesti riippuvainen. En kuitenkaan ole päästänyt lähelleni ketä tahansa, olen oppinut tervettä ''valikointia'' (jossa tosin olen aika ajoin tehnyt virhearviointeja, mutta toivottanut sitten kyseiset tapaukset kauas elämästäni kuitenkaan katkeroitumatta). Kaikkien ei tarvitse pitää musta, eikä mun kaikista. Mun valintani on mun valintojani, mun elämäni on mun elämäni.
Uskon, että vielä sullakin asiat selkenee. Aikaahan siihen usein menee, mutta silti. Siihen asti voimia paljon! 
[q]Alley Cat, 25.5.2008 02:36:
Euroviisuvoittaja Ja tämän takia tuli kotona ihan riidanpoikanenkin...
[/q]
Ketäs ne nyt sit voitti?
[q]Freja, 24.5.2008 14:11:
Menin si tiputtaan kameran kasistani satamassa. Ei, ei tippunu veteen, mutta kovaan betoniseen satamalaituriin. Ei si toimi enaa. Voi vittu et voikin vituttaa nyt ja kovasti.
Aina pidan kameran hihnaa kaulas/rantees, ettei kavis niin niiku just tanaan kavi.. En ymmarra miten just nyt, kun en sita missaan pitanyt kiinni, ma tiputan sen.
Joojoo, se oli vanha digikamera, mut voi vittu, kesken reissun kun se menee hajalle ni vitutuskynnys on iso. Kaiken lisaks olin just ostanu sille sen vedenkestavan suojankin - se tuskin on kovin monelle kameramallille tarkotettu.
Ja ei, en ajatellut menna vaan ostamaan uutta. Suunnitelmissa oli ostaa sitten talvella veronpalautusrahoilla digijarkkari, joten ois toi vitun idiootti Canon voinu ny kestaa ees siihen asti.
Huoh. :(
[/q]
Matkavakuutukseen pistä toi menemään.
------
Ei mikään vanhus! Vaan viinanjuonnin ilosta itselleen vamma-aivon hankkinut alkkis alle 50v. :/
Eli semmottinen potilas kun arvelinkin.
Harmillinen tapaus kaikenkaikkiaan juu. Pitää olla vaan varovainen kun tuommottisia hoitaa. Liian pienillä hoitajamäärillä sielläkin varmaan pusketaan niin syntyy riskitilanteita turhaankin.. Syvältä semmoinen totta tosiaan. Selkeä päivän :(
Inhottava flunssa Välillä ihan hyvä olo mut välillä taas huippaa ja päätä särkee ja täysin voimat pois - onneks ei sentään hirveen korkeeta kuumetta oo et en oo sängyn pohjalla 24/7, mut silti nihkeetä. Ja nenä on tukossa vähän väliä ni ku koittaa nukkua ni heräilee siihen ku suu on ihan kuiva (tai ku suu loksahtaa kii ja kieli jää väliin *eiei*). No, onneks mul oli valmiiks varattu lääkäriaika huomiseks, ei tarvi erikseen sitä tehä.