Siivoaminen - tuskaa vai rutiinia?

Back to yleinen keskustelu O

Riippuu musiikista. Täysin.

No en mä nyt voi sanoo et rakastaisin siivoomista mut onhan se kivaa kun on siistiä
Tiskaaminen on kyllä hieman tuskaa ainakin äsken kun keittiössä alkaa olla sauna lämpötila niin meinas hieman pukkaa hikee pintaan!

Monesti löytyy inspiraatiota siivota. Mutta päässäni on jokin kumma pöpö, joka ei huomioi kaikkea paskaa, joka roikkuu katosta tai makaa pöydällä. Kaikki pikkutarkat asiat huomioidaan.

Esimerkki: Pöytä on täynnä kaiken maailman rojua, vaatteita yms. Minä näen, että kynät ja kumit eivät ole järjesteltyinä kohtisuoraan toisiinsa. Joten minä vaikka järjestelen kynät komeaan riviin pöydälle ja laitan sen teroittimen jotenkin ”coolisti” edustamaan sinne kynien läheisyyteen. Vaatteet jäävät edelleen pöydälle ja lähdenkin sitten ylpeänä peilailemaan itseäni, että ”tulipas nyt siistiä”.

[muokattu 6.8.2004 12:41]

tuskaa.... huoh...
viihdyn kyllä siistissä ympäristössä, mutta en jaksa itse siivota...

mä siivoan joka päivä...oon tottunu nyt siihen että on siistiä

Siivominen on kyl ihan kivaa toisinaan. Siihen ei vaa saa kerättyä tarpeeks usein motivaatiota. Eilen oli kyl tuskaa siivota kamalassa kuumuudessa.

oon töissä lentokentällä siivoamassa joten himassa siivoaminen ei nappaa sit yhtään kun on joutunut tekee sitä töissäkin*grr*

Tuskaista rutiinia... Kerran kuussa pitää siistiä huonetta että meidän siivooja pääsee imuroimaan ja luuttuamaan

jos siihen on aikaa eikä ole ”pakko siivota” niin sillon se on hyvää toimintaa vaikka stressin poistoon.. tai vitutukseen

[q]milessi:
jos siihen on aikaa eikä ole ”pakko siivota” niin sillon se on hyvää toimintaa vaikka stressin poistoon.. tai vitutukseen
[/q]
tää on niin totta!

TUSKAAAAA!!!!!

rutiinia*kiitoskiitos*

kaaos on toinen nimeni :D todellakin

kyllä se tuskaa on..

ääh, pitäis muuten siivota

Yleensä tuskaa, mut sitku on tarpeeks paskasta ni se tuntuu menevän rutiinilla :)

.m

Täyttä tuskaa... yleensä jos joku vituttaa paljon, sit siivoon ja puran aggressiot siihen . Ja sit onneks noit kamui ku tarpeeks usein et on pakko siivoo

Siistiä pitää olla.

Jos pienten esineiden järjestely ja kirjahyllyn videoiden yms. järjestely lasketaan siivoamiseksi, niin sitten mä rakastan sitä.
Muu siivoaminen sujuu vähän enemmän hampaat irvessä Ja liian sotkuinen koti alkaa ahdistamaan

[q][Nuclear]:
Imurointi ja pölyjenpyyhintä joka toinen päivä, niin homma on sillä selvä.
[/q]

nyt sitten katkes korsi: tyyppi on ihan pimeä.

Eilen illalla sain itsestäni yllättävän paljon irti ja siivosin kämppäni jälleen priimakuntoon. Tästä heräsikin kysymys, että kuinkas usein klubbarilaiset oikein siivoilevat? Mikä osuus siivouksesta ahdistaa eniten, ja milloin saatte eniten itsestänne irti siihen? Oletteko suurpiirteisiä vai onko paikat saatava aina kiiltämään? Jos ette asu yksin, kuinka jaatte tehtävät? Vai jääkö toinen pahasti sohvaperunaksi?

Itse vielä yksin asuvana siivoan keskimäärin kerran viikossa koko kämpän, ehkä kerran kuussa tuolleen laajamittaisemmin. Oikeastaan mikään osuus ei mua ahdista, mutta se aloittamisen vaikeus toisinaan. huoh.. Joskus auttaa kun palkitsee ittensä sen jälkeen vaikka hyvällä leffalla, herkuilla, drinksulla jne.. Voi hyvillä mielin myöntää ansainneensa sellasen! Siivoilun suhteen olen kyllä aika tarkka ja haluan saada oikeesti näkyvää työtä aikaiseksi, eli tuleepa esim noita hanojakin hinkattua vähän liiaksikin...

Oudoin piirre mussa lienee se, että krapula-aamuina herään usein aikaisin ja silloin tulee pakottava tarve alkaa purkamaan energiaansa(?) siivoamiseen... Tätä en kyllä itsekään jaksa ymmärtää.. *weirdo*

O