Siivoaminen - tuskaa vai rutiinia?

Terapeuttista, tosin vihaisena multa on kielletty imurinkäyttö , että en rikkoisi paikkoja.

En voi kyllä sanoa itseäni siistiksi ihmiseksi, koska mä satun jättämään tavarat mihin sattuu. Mutta kyllä musta löytyy se siisteysintoilijakin joka sitten laittaa hihat heilumaan kunnolla. Ja riippuu kyllä millasesta siivouksesta on kysymys. Tiskaaminen, lattioiden peseminen, ikkunoiden pesu ja mattojen tamppaaminen on ihan jees. Sitten taas pölyjen pyyhkiminen ja imuroiminen on ihan täyttä tuskaa.

lähinnnä tuskaa, mut sitten kun aloitan kunnolla niin se on ehkä jopa terapeuttista!
yleensä rankaisen itseäni krapulassa!

pakkomielle & tuska

en siedä epäsiisteyttä....mutta siirrän aina siivoamisen mahdollisimman myöhäseksi = karmee sotku.
Jos kämppäni on ku tunkio niin koitan olla silloin siellä mahdollisimman vähän. =)

Täyttä tuskaa*sars*...eipä paljon tuu siivoiltua ennen ku on ihan pakko..

Jos kunnon siivoamisesta puhutaan niin se on monesti useamman päivän projekti sen takia että ensin täytyy raivata levällään olevat tavarat pois että pääsee siihen oikeaan puhdistamiseen käsiks..
Yleensä jos siivoan niin se tarkottaa sitä että tiskaan, pesen pyykit, raivaan vaatteet kaappiin ja imuroin..

Tossa viimestään ennen kesäloman alkua ajattelin kilauttaa johonkin siivousfirmaan ja käyttää niitten palveluksia..*pepsodent*

Rutiinillahan tämä menee, paljon mukavampi olla siistissä kämpässä kun jossain paskaläävässä.

Ja se hyväpuoli tässä on että saa palkita itsensä olusella.*nauru*

Rutiinilla. Pakko kun niin hurjat allergiat. Ja takas luutuun

Tän päiväsen perusteella aika helvetillistä tuskaa, mutta ohi on!

Vittu tää on perseestä. Puhumattakaan tiskaamisesta.

VIHHHHHAAAN!

Terapiaa.

Mulle siivoaminen on kyl pääasiassa aika tuskaa.
Lähinnä mun ongelma on se, että kun oon duunissa överijärjestelmällinen ja vaadin alaisiltani ehdotonta siisteyttä,mä en jaksa enää himassa kuurata paikkoja ja välittää onks tavarat levällään.
Huvittavaa on myös se,että avokkini joka on myös entinen ravintolapäällikkö, on ihan samanlainen.Se oli töissä aina hysteerisen tarkka siisteydestä mutta kotona sillä tipahtaa kaikki kädestä just tasan minne sattuu.
Vasta sitten kun kämppä alkaa olee sillä mallilla, et joutuu raivaamaan tietä olohuoneesta keittiöön,mulla menee hermot ja saan hullun siivoushepulin jonka jäljiltä suunnilleen
desinfioidaan joka paikka ja kiillotetaan jokainen mahdollinen pinta.
Joku nerokkaampi ehkä vannoisi viikkosiivouksen nimeen niin ois elämä helpompaa*nauru*

Tuskaa.

Viihdyn niin paljon paremmin siistissä kodissa, mutta siivoaminen ei kuulu suosikki harrastuksiini.

Ahdistun todella helposti siitä että kämppä on likainen ja välillä jopa masennun rajusti siitä että en jaksa siivota yksin kaikkea.

Toivon mukaan nyt on minullakin sellainen mies joka ottaa myös minun tarpeet huomioon tälläkin saralla ja auttaa siivoamisessa ettei se jää vain minun vastuulleni.
Se jää nähtäväksi, kun yhteen muutosta on vasta vaivainen viikko.

Nautintoa / Terapiaa

Oijjoi siivoaminen on kivaa,koen varsinkin tiskauksen jollain tasolla terapeuttiseksi.*pupu*

Terapeuttista laittaa paikat järjestykseen kun pään sisällä on kaikki niin sekaisin.

[q]Birgie, 6.5.2007 14:16:
Terapeuttista laittaa paikat järjestykseen kun pään sisällä on kaikki niin sekaisin.
[/q]


yhdyn edelliseen :)

Sillon kun on joku tulossa kylään ni pakko siivota ja se tapahtuukin ihan automaattisesti ilman kauheita skitsoja. Joskus ihan kivaa kun tulee inspiraatio, mutta joskus ihan helvettiä kun laiskotuttaa.

en tykkee lattialla olevasta pikku tavarasta niin huits-haits onnistuu tehokas siivonenki pari kertaa viikossa
tosin sit joskus ku o siistiä omasta mielestää vaikka kakkelikasat on jo katon rajassa menossa niin mitä sitä liikaakaan siivoilee :>

Ikkunat pesty ja hyvämielihän siitä tuli, mutta siivoamisen aloittaminen on aina yleensä se tuskasin vaihe vaikkakin lopussa kun huomaa kämpän siisteyden niin tulee hyvälle tuulelle. Pyrin siivoamaan sen pari kertaa viikossa.

Edit: Voisi jopa sanoa tuskaiseksi rutiiniksi.