..entäpä kuoleman jälkeen?

enpä oikee oo miettiny mitä kuoleman jälkee tapahtuu, se tulee vastaa kummiski joskus ni miks sitä nyt turhaa murehtii, sen näkee sitten (jos näkee).

Olen stressi vapaa ihminen*igor*

"kuolema on suurin seikkailu" - Tasslehof Takiaisjalka, ystävien kesken Tass

Kyllä mä ainakin toivoin että näen äidin vielä joskus. Sitten kun kuolen.. Pääsen samaan paikkaan, saan sanoa monta asiaa mitä en vielä osannut.. Olkoon se sitten pilven päällä tai vaikka energiana taivaalla.. Mutta eipä mulla niin kiirettä..*blush*

kyllä mä ainakin oon varannu jo matkalipun samalle tähdelle papan kanssa

Mä olen AIVAN varma siitä,että meikäläinen tulee syntymään uudelleen tähän maailman ja että edellisessä
elämässä tehdyt *päätökset/valinnat tulevat vaikuttamaan siihen,kuinka etuoikeutettu,onnellinen ja rakastettu tuun olemaan.

*kohtele muita niinkuin haluat itseäsi kohtelevan...no eipä näytä hääviltä meikäläisen "seuraava" elo.

On kivaa, että ihmisillä on eri näkemyksiä asiasta, mutta ois vielä kivempaa kun voisitte perustella kantanne jotenkin *hih*. en nyt tarkoita että tarvis mitään hirveitä sepostuksia laittaa, mutta jos kerran joku uskoo sielunvaellukseen niin kertois hieman että miksi? *täh**justjoo*
siksikö että on mahdotonta ajatella että elämän jälkeen ei ole mitään, vai siksi että haluaa niin kovasti nähdä jonkun poismenneen rakkaan*igor*
Mun mielestä kummatkin nuista em. syistä kertoo vaan siitä, että kieltää kuoleman roolin loppuna koska se ahdistaa ja ei anna lohtua paremmasta *mur**iloinen*?

Itse en oikeastaan tiedä mihin uskon...
haluaisin uskoa sielunvaellukseen mutta myös taivaaseen. Mutta tiedän sen että kun vanhana tai nuorena kuolen haluan että olen elänyt kunnolla ja tuntenut tosi rakkauden lämmön poskillani *blush*. Haluan myös että olen tehnyt jotain hyvää toisille ja tehnyt merkityksen mun elämälle

Istanbul, miki et pidä sielunvaelluksesta? et itsekään voi todistaa mistä sielut tulevat tai miten ne syntyvät? siinä ei ole oikeaa tai väärää... *piis**sydän*

Mitä jos kuoleman jälkeen on niin kuin itse ajattelee? ne jotka uskoo taivaaseen menevät sinne, ne jotka uskoo sielunvaellukseen syntyvät uudestaan... jne.

Dimensio, pointti on että kun en usko sielun olemassaoloon.. Miksi yleensäkkin pitäis olla sielu ja keho erikseen ( dualismi )? Kuten sanoit en voi todistaa mistä sielu tulee, viedään ajatusta pitemälle, en voi todistaa ( eikä kukaan muukaan ) että mitään sielua edes olisi!

Se minkä käsitämme sieluna/mielenä on sama kuin aivojen toiminta... oo, tai sanotaan näin. Aivotoimintaa voi olla ilman, että mitään mieltä on havaittavissa ( vrt. aivokuolema yms. ), mutta mieltä, minuutta, tietoisuutta EI ole ilman aivotoimintaa! Keho ja mieli ovat sama asia.. tää nyt on aika suppeeta mutta sivulla 2 on pitempi selostus siitä mitä tarkoitan..*voiei*

(muokattu 19.4.2002 14:05:06)

..jos ajattelee pelkästään järjellä näitäkin asioita (niinkuin useat näyttävät ajattelevan) niin ei meille tietenkään mitään tapahdu kuoleman jälkeen, vaan todellakn mätänemme haudoissamme.
mutta kaikki (kuten minä) haluaa uskoa johonkin suurempaan ratkaisuun ja on tästä sekin hyöty että kun uskoo esim. juuri sielunvaellukseen niin ei edes osaa pelätä kuolemaa samalla tavalla kuin jos uskoisi meidän vain mädäntyvän ja haihtuvan pois kuoleman jälkeen.

...uskosta kaikki on kiinni. vaikka jokaisella olisi kuinka hyvät perustelut tahansa, niin luultavasti hyvin harva muuttaisi niiden perusteella omaa kantaansa, koska haluaa pitää kiinni omista jutuistaan..

Se olisi oikeasti helpompaa jos voisi todella uskoa... vaikka jumalaan! siten ei olisi niin paljon ajateltavaa vaan kaikki olisi niin kuin raamattu sanoo...
Mutta kun olen tämmönen ikuinen totuuden etsiä en voi löytää totuutta sellaisesta enkä tosiaankaan usko mitä tiede sanoo. Se on jo näyttänyt monta kertaa miten väärässä se on!!!!!!
Silti uskon että jotain meitä isompaa on olemassa... ja jotenkin tietää että itsessä on jonkinlainen sielu...*täh* sen esim. tuntee kun todella rakastaa toista ihmistä.*sydän* Ja vaikka tiede sanoo että se on pelkkää kemiallista toimintaa, en todellakaan usko siihen!!!!!

(muokattu 20.4.2002 4:10:53)

asiaa dimensio *heiii*!

dimensio sanoi:

"sen esim. tuntee kun todella rakastaa toista ihmistä. Ja vaikka tiede sanoo että se on pelkkää kemiallista toimintaa, en todellakaan usko siihen!!!!!"


Oli pakko heti puuttua ... itse en ole tällaisia laittomia kemikaaleja kokeillut, mutta näin
olen ymmärtänyt, että niillä saa kuitenkin aika kivat rakastumis vibat päälle.

Eli eikö tuo juuri todista sen että koko ihminen on loppujen lopuksi pelkkää kemiallista toimintaa?

mielenkiintoista :) hmm no jos ajatellaan esim musiikkia niin miten pala lihaa ja kemikkaleja voi tykätä siitä? miksi meillä on suosikkimusiikkia ja miksi se luo tunteita? eikö lihalle ole samantekevää mitä se kuulee? Miten liha voi rakastaa?
Niin eli meissä on enemmän kuin lihaa ja luita, meissä asuu myös se henkinen olento :me (sielu)

niin ja kuoleman jälkee me vain jätetään meidän väliaikainen asuntomme (keho) ja siirrytään henkimaailmaan

person is not beautiful from outside, but from inside!!

(muokattu 20.4.2002 22:17:09)

yhtyy scobl:in kommenttiin...*joo*

Voisin hieman selventää tai ainakin yrittää selventää mielipiteitäni ettei tuu väärinymmärryksiä.. voisin tietenkin puhua sielusta mutta puhun mieluimmin mielestä koska sielu sanalla on sellainen dualistinen kaiku..
Rakastuminen, tietystä musiikista pitäminen ja yms. ihmeellinen EI ole pelkkää kemikaalien ja lihan toisilleen viestittelyä siinä mielessä, että ei voida löytää jotain kemikaalia joka saa aikaan sen tunteen että rakastutaan... Vaikka käsitykseni on tieteellinen niin se ei tarkoita että mielestäni kaikki on vaan jotain kemikaalien ja aktiopotentiaalien vaihtelua mitä mielessä liikkuu...
Mieli on materian ( esim hermoverkot ) korkeasti järjestäytyessä esiin nouseva ominaisuus! Ei ole tosin mitään käsitystä miksi mieli muodostuu tai mitkä on reunaehdot että jokin systeemi on tarpeeksi kompleksinen mahdollistaakseen mielen eli psyykeen synnyn. Ainoa mitä varmasti voin sanoa on se, että mieli on "symbioosissa" kehoon ja riippuvainen kehosta aivan kuin keho on riippuvainen mielestä.. oo, nyt menen itsekkin sekaisin...
Toiseksi, onko täällä joku tosiaan sitä mieltä että sielu on täysin riippumaton kehosta, ts. keho on vain jokin kuori missä sielua kuljetetaan? Ajatus kaatuu jo pelkästään siihen kun ajattelee tunteita. Mitä oliskaan tunteet ilman kehosta tulevaa vastinetta näille tuntemuksille. Kertokaapa joku miltä tuntuu ihastua, jos sielu on kehosta riippumaton, eikä näin ollen tule sitä pakkottavaa, ihanaa kihelmöintiä, sydämen tykytystä ja kaikkea muuta mitä (ainakin minä) koen kun tunnen olevani ihastunut?

Mielestäni tämä keskustelu on kääntynyt jo ehkä hieman vääntyneille (twisted) raiteille. Olen aika varma kun sanon, että kenenkään tarkoituksena ei ole todistaa toisten uskomuksia vääräksi tai omaansa paremmaksi, vaan herättää keskustelua aiheesta.
Kun tyypit sanovat uskovansa sielunvaellukseen, kuten minä osittain, siitä olisi hyvä kuulla jotain perustelua, jotain miksi uskoo siihen mihin uskoo. Kenties jokin "tunne" tai mikä tahansa pitkän unettoman yön jälkeen tullut ahaa-elämys tms.

Kun aletaan jaottelemaan asioita palasiksi ja yksinkertaistamaan niitä palasia, pääsen omien päättelyjen ja havainnointien kautta tullut siihen tulokseen että uskonnot ovat:

Tietenkin voi olla ihan turhaa jaotella asioita ja yleistää kaikkea, joten sillon ratkaisee itse usko, eli se mihin uskoo, tai "tuntee" intuition kautta oikeaksi.
Itse voin perustella vain omia elämän jälkeistä uskomustaan osittaisesta, jonkinsorttisesta sielunvaelluksesta vain ja ainoastaan hyvin hyvin keskeneräisten ja vaikeatajuisten teorioiden, ja kaikista varmiten oman intuitioni ja kokemusten kautta. En nyt ala tässä ruotimaan kovin paljoa kokemuksiani, mutta niistä olisi kiva keskustella esim. psykologian / filosofian / tieteiden kannalta (istanbul? *vink*) jos vain siis ketään ylipäätänsä kiinnostaa..

Ja nyt taas jäi varmasti puuttumaan asioita ja kuten tavallista, jos ei tajua jotain asiaa / mitään niin voi vapaasti kysyä, en syö / pure / dissaa ketään.

Ja tosi paljo rispektiä ja propseja jos jaksoit lukea kaiken!

oo, yhdyn hurjimukseen siinä että tarkoitus ei todellakaan ole alkaa muille saarnaamaan miten asiat pitäisi ajatella vaan tuoda oma näkemys esille ilman mitään sen suurempia aivopesu ajatuksia*hymy*

Ehkä toistaiseksi vois olla sanomatta mitään tuosta uskonnon roolista ja siitä miksi uskontoja on. On tieten selvää, että kun puhutaan sielusta niin muita todisteita kuin oma usko asiaan on vaikea löytää, mutta silti kaikesta huolimatta on aika ajoin hyvä kyseenalaistaa oma uskonsa, oli se sitten sielua puoltava tai sitä vastustava ja tarkastella asiaa toiseltakin kantilta...*hymy*
Niin kauan kuin keskustelu sieluun uskovien ja sielunvaellusta puoltavien puolelta nojaa todisteisiin tyylin " en voi hyväksyä että kuoleman jälkeen ei ole mitään "
" ei sielua voi todistaa olemattomaksi " ( vaikkakin mun mielestä voi :D ) ja sitä rataa, ei päästä kyllä kovinkaan pitkälle edes mielipiteiden esittämisen tasolla.
hurjimus, ois kyllä hienoa jos vois jonkinlaista keskustelua synnyttää juuri omien kokemuksien, joihin mielipiteitään pohjaa, perusteelta niin sais ehkä muutakin sisältöä kuin ainoastaan sitä ikuista aforismien viljelyä..

tämmöiset topicit mnee aina tähän että muutama tai oikestaa ihan pari tyyppii alkaa heittää pitkää serttii ja muut ei jaksa lukee niitä tai ei jaksa alkaa ymmärtä mitä siinä oikestaa puhutaan... hmm.. eli toisaaltaa vois vaa kirjoittaa ihan mielettömästi jotain mikä ei tarkoita yhtään mitään...
no joo mutta siis asiaan...
voisiko noita pitkiä teksetä hiukan karsia... varmasti on paljon tuyrhaa vaikka olisikin asiaakin...

Väitätkö että muka kirjotan jotain turhaa?
Hmh, nojoo mä en oo kyllä aivan täysin samaa mieltä ko. asiasta. Tottakai noita juttuja vois lyhentää ja karsia jotta porukka jaksais lukea, mutta sillon kuitenkin hyvin hyvin informatiivisen sisällön ymmärrettävyys kärsis niin paljon että siitä ei käsittäis kukaan yhtään mitään, ja päädyttäis samaan tilanteeseen: kirjotuksilla ei oo merkitystä.
Siksi toivoisin että sillon kun porukalla on hieman ehkä tylsää tai on ylimäärästä luppoaikaa, niin lukis jutun / jutut ajatuksen kans, ja siitä saattais oikeesti tajutakkin jotain, jos siis vain jaksais lukea, ja sitten vaikka tulis ihan mitä tahansa, lyhyttäkin kommenttia, niin pistäis.
Tympeetä se on yksinään kirjotella, mutta kyllähän mä osaan väitellä itseksenikin.
Ja kunhan tuo Istanbul saa jotain teesejä aikaseksi niin enköhän jotain heti väitä vastaan.

mä ainakin elän ikuisesti.. joten en murehdi kuolemaa.

mitä mielestänne sitten?

itse uskon sielumme kuoleman jälkeen siirtyvän toiseen ruumiseen, eli toisinsanoen uskon jälleensyntymään.
tosin uskon hindulaisten tavoin että sielumme saa rauhan ja lakkaa vaeltamasta ruumiista toiseen kun olemme eläneet tarpeeksi hyvän elämän.

...jos sorrumme siis vaikka tässä elämässä tappamaan toisen ihmisen, on todennäköistä että kuoltuamme siirrymme vaikkapa rotan ruumiiseen.

..tosin tässäkin teoriassa olisi vaikka kuinka paljon selittelemisen varaa, mutta annettakoon toisillekin suunvuoro.

(muokattu 3.4.2002 1:48:40)

(muokattu 3.4.2002 1:49:42)