..entäpä kuoleman jälkeen?

matkan määränpäällä ei ole väliä kunhan matkalla oli hauskaa.

niin tietenkin matkalla pitää pitää hauskaa, mutta jos siellä jossain on vielä hauskempaa

siis "todisteita", kuten valokuvia vainajien haamuista, flashbackeja edellisistä elämistä, jne. tiede pystyy kyllä kumoamaan nämä kaikki "todisteet", mutta loppujenlopuksi ei ole olemassa oikeastaan mitään, mikä pystyttäisiin 100% varmasti todistamaan todeksi?

..joten jokainen päättäkööt mihin uskoa ja mihin ei...

Siis jos nyt tähän jotain sanon... Siis jos olisi kuolemanjälkeistä elämistä niin miten se toimisi? Olisko siis sillä ihmisellä minkäännäköistä havaintoa edellisestä elämästä??? SIis eli pystyiskö nämä elämät jotenki olemaan vuorovaikutuksessa keskenään ??? Jos ei niin mitens sitten se tapahtuu??? SIis mikä siitä esim tekisi jälleensyntymisen tai sitten taivaassa olemisen???

Nyt tulee henkevää sanaa a la Catty:
Kuolemaa ei ole,kaikki on energiaa, mikä vain muuttaa muotoaan.
Sielu vain siirtyy toiselle tasolle ja jää odottamaan uutta kehoa ja uutta elämäää johon taas siirtyä...
Ja tod. näkösesti kukaan ei tajunnut tosta mitään...*ding*
Mulla on just yks kirja kesken, mikä käsittelee noit "hämärii" juttui...*ökkö*

...en usko että ihminen muistaa edellisistä elämistään mitään jos/ kun on sellaisia elänyt. tosin kuten edellisessä viestissäni mainitsin niin yksi näistä "todisteista" tälle teorialle on ihmisten kokemat deja vu:t.

...siis ihminen saattaa kokea deja vun esim. jostain tietystä paikasta, esineestä tai ihmisestä ja se voidaan selittää sillä että ihminen on edellisessä elämässään ollut tekemisissä tämän asian kanssa.

taivaaseen en usko. tainiin. uskon että ihmiset pääsevät/ joutuvat kuoltuaan hetkeksi jonnekin määrittelemättömään paikkaan, jossa odottavat vuoroaan syntyä uudelleen. hmmh.. saattaa kuulostaa hämärältä teorialta - kieltämättä.

..mutta ikinä en suostu sitä nielemään että madot vaan syövät meidät ja that`s it.

..sillä ihminen kuitenkin muodostuu kahdesta asiasta... ruumiista ja sielusta. vaikka ruumis kuolee niin sielu ei..

päläpälä.

niin.

ensinnäkin kun oli puhetta siitä kuoleman määrittelystä niin se on aika hämärä, mutta jotakuinkin kaksijakoinen: aivokuolema ja kliinisesti todettu kuolema

aivokuoleman määritelmä muodostuu mm. hengityksen loppumisesta, reagoimattomuus ärsykkeisiin ( valolla silmään, vasaralla polveen yms yms.), lihas toiminnan loppuminen ts. lihas tonus häviää, ja eteenkin aivosähkökäyrän tietyn ajan jatkunut tasaisuus mitattuna EEG:llä. Toki kaikkea muitakin kriteerejä on mutta minäpä en niitä muista.

kliininen kuolema on sitten sitä kun lääkäri tovin potilasta tutkittuaan toteaa henkilön kuolleen, eli loppujen lopuksi se on sama kuin aivokuolema mutta lääkäri vain sanoo sen ja kirjaa kuolinajan. *häh*

no tuo nyt on vain määritelmää, mutta enemmän näyttää tuo sielu ihmisiä kiehtovan.

ensinnäkin sielu on mahdotonta määritellä, koska sitä ei voida tutkia objektiivisesti vaan siitä voidaan saada ainoastaan jotain introspektio kokemuksia. onhan sielua yritetty todistella tieteellisestikin mutta ei kovinkaan vakuuttavia todisteita siitä ole.
joku voisi tässä kohti miettiä, että eipä kyllä ole todistettu ettei sielua olisi. mutta näin yleisenä kriteerinä on että mitään ei tarvi todistaa olemattomaksi. toisin sanoen ns. todistustaakka on sillä joka väittää jotain olevan.

on tietenkin naiivia sanoa että sielua ei ole, koska tiede ei ole sitä todistanut, koska onhan selvää, että nykytiede ei pysty selittämään läheskään kaikkea hämmästyttävää ja kummastuttavaa. mutta esimerkiksi deja vu ilmiö ei (ainakaan mun mielestä) kerro mitään että olisi entisiä elämiä tms. yksi selitys deja vu:lle on, että aivot käsittelevät saman tilanteen kaksi kertaa mutta miksi se näin tekisi*hmph*

mun käsitys on, että ei ole erikseen mieltä ja ruumista vaan se on yksi ja sama asia. tietoisuus ja aivojen toiminta on periaatteessa synonyymejä, sillä rajoituksella kuitenkin, että tietoisuutta ei voida paikantaa tapahtuvan jossain tietyssä osaa aivoja vaan aivojen, sekä koko ruumiin toiminnasta (kuitenkin loppupeleissä aivojen) muodostuu tietoisuus...

niin, ja mitäkö kuoleman jälkeen...energia ei kyllä koskaan häviä vaan muuttaa vain muotoa, mutta ihminen ja sen mieli, sielu, henki häviää ruumiin mukana

tiede on tylsää ja analyyttista...

J.F. Cooperia lainatakseni:
"Mutta tulevasta elämästä puheen, majuri: olen siirtokunnissa kuullut pappien saarnailevan, että taivas on levon paikka. Minä puolestani en pitäisi suurenakaan nautintona virua lukon takana niissä asuinnoissa, joista he juttelevat, minua kun luonto vetää vaeltamaan ja metsästämään."

-I agree that!-

mä en edes halua ymmärtää että pappaa ei enää ole.
kenelle mä voin nyt soittaa vaikka keskellä yötä ja kysyä et tuliko eilen paljon kalaa verkoista tai kenen kanssa voin ottaa ensi jouluna löylyskabat? kuka enää muistaa soittaa mulle ja kysyä et oonko muistanu lakata varpaankynnet? kuka opettaa mut soutamaan sivuttain? kuka ottaa mut pappatunturinsa tarakalle piknikille keskelle peltoa?
näkéekö pappa jostain et mulla on kaikki hyvin? näkeekö se että mulla on ikävä? tietääkö pappa kuinka paljon se mulle merkitsee? tunsiko pappa sen kun suutelin sen otsaa maatessaan valkoisessa arkussaan lauantaina? pitääkö pappa musta vielä huolta?
mulla on liian ikävä.

noniin.. nyt alkaa olemaan aika helkutin filosofist juttua... niihän sen periaattees pitääkin... harmittaa vaa et ite on nyt vähän pihal ku ei ole ollu vähään aikaa lukemas näit.. täytyy huomeen ku ei ole näin väsyny nii lukea nää...

diablo; en mäkään jaksa kaikki megapitkiä juttuja lukea

terveiset vaarille joka lähti taivaaseeen

mä haluan yrittää elää niin et ku kuolen ni voin katella elämääni ja olla tyytyväinen että oon elänyt.

"jos on elänyt hyvän nuoruuden, niin vanhalla iällä voi muistelelemalla elää sen uudestaan"

taisin löytää uuden mottoni ;)

vaikka tää topic on mennyt tällaiseksi mottojen heittelyksi niin vielä yksi kysymys teille sielunvaeltajille...

jos kerran sielunvaellusta tapahtuu niin mistä niitä uusia sieluja on tullut kun kerran nykyään on 6 miljrd. asukasta maailmassa ja 5000 vuotta sitten oli paljon enemmän... sama pätee kaiken muun eliöiden kohdalla. biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt huomattavasti siitä mitä se oli miljoona vuotta sitten. onko olemassa joku "sielumassa" mistä aina lohkastaan pala ja laitetaan kiertoon kun sielullisten eliöiden määrä kasvaa ja vanhat ei riitä jakoon?

Mä en ainakaan suostu uskomaan että kuolessa kaikki ajatukset jotka nyt pyörivät päässäni vain katoaisivat johonkin kuin laitteesta tiedot kun se kytketään pois päältä... eli kuoleman jälkeen on pakko olla jotain.

miks kuoleman jälkeen pitää olla jotain.. eiks se olis hyvä et sais lopultakin sen oman rauhan.. sellasen hiljasuuden mitä on aina toivonu.. ei ole ajatuksia, on vain tyhjää..? jos ihminen kuolee niin miksi sen pitää olla vielä jotain kuoleman jälkeen..

Hyvä istanbul, go get 'em!
Njooo ei nyt oikein poreile tuolla pääkopassa että sais mitään älyllistä aikaseksi tänne. Mutta mutta ehkä kun kello alkaa lähentelemään kahta ja on tanssitiistaita kuunnellut riittävästi niin jos sitä sitten vaikka sais jotain järkevää postattua tännekkin joka pistää kaikille jauhot, hiivat ja sokerit / suolat suuhun!

mitä mielestänne sitten?

itse uskon sielumme kuoleman jälkeen siirtyvän toiseen ruumiseen, eli toisinsanoen uskon jälleensyntymään.
tosin uskon hindulaisten tavoin että sielumme saa rauhan ja lakkaa vaeltamasta ruumiista toiseen kun olemme eläneet tarpeeksi hyvän elämän.

...jos sorrumme siis vaikka tässä elämässä tappamaan toisen ihmisen, on todennäköistä että kuoltuamme siirrymme vaikkapa rotan ruumiiseen.

..tosin tässäkin teoriassa olisi vaikka kuinka paljon selittelemisen varaa, mutta annettakoon toisillekin suunvuoro.

(muokattu 3.4.2002 1:48:40)

(muokattu 3.4.2002 1:49:42)