SINKKULUUKKU

Mä en ainakaan koskaan ole miettinyt, että sinkuissa olisi jotain vikaa kun heitä ei "huoli" kukaan! Ja toivottavasti kukaan yksinäinen ihminen ei noin edes ajattele itsestään!

Se on niin hassua kuinka oma itsetuntokin kasvaa ihanien ihmisten seurasssa, kuin taas väärien ihmisten seurassa se laskee. Esimerkiksi mä en pitänyt itsestäni yhtään eksäni seurassa. Tunsin itseni huumorintajuttomaksi, valittajaksi, jyräksi... Vähän sama juttu entisessä kouluyhteisössä, josta musta taas korostu toiset paskat piirteet. Tuli kelailtua että mikä tässä on mennyt pieleen, miksi musta on tullut tämmönen.
Sitten pitkän tauon jälkeen tapasin mun yhtä lapsuuden kaveria, ja oikeesti tajusin, että oon sittenkin ihan hyvä tyyppi! Naurettiin silmät vesissä toistemme jutuille (olin siis oikeasti hauska! kerrankin en nauranut yksin omille jutuilleni wo-hoo!), sain vastakaikua pohdinnoilleni, jotka eivät yleensä kiinnosta 90 % väestöstä.. Huomattiin, että meillä on ihan samat sosiaaliset ongelmat ja ollaan mietiskelty samoja juttuja. Tajusin, ettei mun nyt tarvikaan yrittää muuttua vaan vedän tätä samaa linjaa, kerron edelleen samat jutut ja jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, too bad

Kyllä joskus vielä löytyy seukkauskumppanikin, joka musta tämmösenä reikäpäänä tykkää. JA TOISINPÄIN. Haluan vaan sen käsittämättömän vahvan yhteyden, sielunsukulaisuuden. Tähän mennessä en ole tavannut montaa sieluntoveria. Toi ystävä josta kerroin on yksi, toinen asuu valitettavasti yhdysvalloissa ja ikävä on kova! Yhden tapasin matkoilla, se oli saksalainen tyttö. Tiesin vaan, että tää tyttö on jotenkin tuttu, vanha ystävä. Ja mä tosissani uskon, että eläimissä on samankaltainen sielu kuin ihmisissä. Mulla ja mun edesmenneellä koiralla oli jotenkin uskomaton side. Onneksi mä näen siitä tosi usein unta.

Nyt tässä on ollutkin sitten pohdittavana kysymys, jos haluan nimenomaan sen sielunsukulaisuuden, voisinko seurustella naisen kanssa. Kuitenkin ehkä se miehisyyden luoma turva ja ehkä myös muut, ööö, ominaisuudet (*vink*) viehättävät... Mut turha kai näitä miettimään, tapahtui mitä tapahtui, mä voin ilmotella tänne sitten joskus vaihdevuosissani kun olen ehkä löytänyt omani.

Edit. Niin ja voi ehkä olla jotenkin naiivi kuva rakkaudesta.. Mutta en pysty kertakaikkiaan olemaan ihmisen kanssa, josta en tykkää tosissani, niin, että mahanpohjassa tuntuu. Sitä on yritetty, on mulla irtosuhteitakin ollut, mutta enää vaan ei vois niinkun vähempää kiinnostaa.

[q]Miltzu, 23.12.2009 13:23:
On vähän WTF olo aina välillä. Mitä hittoa tässä nyt tapahtuu...?
[/q]

Pitäiskö sun jutella sen jäpiskän kanssa asiasta? Mun mielestä kuulostaa vähän epäilyttävältä.

[q]Zeratul, 28.6.2009 21:38:
---
sativa, 27.6.2009 18:16:
Ainakin hankin edes muutaman koiran, jos en ihmisistä seuraa löydä.


----
Sopiihan niitä koiria tietty hankkii, mut ei ne ihmisuhdetta kuitenkaan korvaa, pänvastoin aikaaa kuluis enemmän muuhun ku seuranhakuun ja motivaatioki moiseen varmaan laskis just siltä pohjalta et on jo käyttäny niin paljo aikaa koirien kaa. Tai sit ei viitti lähtee paikkoihin tai tehä juttuja ku koiria ei voi jättää yksin...

Kyl mä vaan joudun väittää et siinä vaiheessa ku se vähäki yrittäminen löytää mieleistä seuraa korvataan jollain täysin muulla tekemisellä nii peli on menetetty.
[/q]

Joo, no toi nyt oli lähinnä siis totuudenperäinen vitsi, jos lukee koko mun kirjoituksen niin pystyy ymmärtään että toi oli nk. loppukevennys, mm. kymppiuutisista tuttu. En mä halua, että elämä menis noin. Kuka haluais? Jos kuitenkin sattuu olemaan sinkku ikävuodet 20-50 niin kyllä mä luulen, että eläimen ottaminen rupeis SIINÄ vaiheessa tuntumaan ihan hyvältä vaihtoehdolta. (Naisella on myös hoivavietti, mun biologinen kello ei ainakaan vielä raksuta, mutta ehkä se voi joskus alkaa?) Ja jos musta tulee se kyyninen vanha mummo mistä tossa vitsailin, niin uskon ettei ketään enää siinä vaiheessa helkuttiakaan kiinnostaisi se, että pääsenkö mä niitten koirien takia lähtemään yhtään minnekään. "Kyl mä vaan joudun väittää et siinä vaiheessa ku se vähäki yrittäminen löytää mieleistä seuraa korvataan jollain täysin muulla tekemisellä nii peli on menetetty." Niimpä, luultavasti olisin jo siis erakoitunut ennen sitä. Joilelkin ihmisille oikeasti käy tuolla lailla - sääli heille. Erakoitumisessa ei ole mun mielestä mitään vikaa, se voi sopia jonkun luonteelle, mutta kyynisyys on pahasta.

Yksinäisyys Oon lähes aina yksin, nautin siitä. Nautin siitä niin kauan, kun kuvittelen sen olevan vapaaehtoista. Sitten kun tajuaa, että on aina yksin koska ei ole juuri ystäviä, alkaa mieli synkistyä. Ensimmäistä kertaa elämässä. Tajuaa tosin myös, että paljon parempi olla vain yksin kuin yksinäisyyden vuoksi hengata huonossa seurassa, ja tuntea olonsa sen jälkeen vaan entistä paskemmaksi. Nyt on reilu viikko takana ilman nk. "kavereita" (en ole siis halunnut nähdä heitä), oon ollut joka päivä yksin rannalla, terassilla jne. ja olo on sata kertaa parempi kuin silloin, kun hengasin ei-omanlaisten tyyppien kanssa. Sitten ne säälistä soittelevat minulle ja pyytävät baariin, koska "minä olen varmaan hirveän yksinäinen". En ole viitsinyt sanoa, että heidän seurassa vasta sitä olenkin. Parhaan ystävän kanssa vietetty 10 minuuttia voi tosin pelastaa koko loppuviikon, kun huomaaa että on muitakin samalla taajuudella olevia, ei olekaan niin outolintu kuin millaiseksi yleensä itsensä tuntee. Ajattelin muuttaa syksyllä pois ja aloittaa alusta, nyt kun elän vain itselleni.
Toivottavasti voin joskus rakastavien ihmisten ympäröimänä muistella tätä aikaa jonakin henkisen kypsymisen aikana, en nimittäin halua elää loppuelämääni tällälailla ja kuolla kyynisenä vanhanapiikana. Ainakin hankin edes muutaman koiran, jos en ihmisistä seuraa löydä.

[q]Freja, 22.9.2009 12:50:
---
Lyylikki, 22.9.2009 12:45:
nainen on parhaimmillaan siinä 25-35 vuotiaana.

---


AAMEN! Ihanaa, vihdoinkin voin iloita kun joku muukin sanoi noin, ei tarvi enää ressata että oisin vanhentunut enkä olis enää himoittava kun oon lähempänä kolmee- kuin kahtakymmentä :D
[/q]

Mä oon ainakin koulussa pienryhmäaopetuksessa (n. 15 naista kerääntynyt istumaan pyöreän pyödän ympärille) keskittynyt hyvin opetukseen ja katsellut, että ne lähempänä kolmeekymmentä olevat naiset ovat oikeesti paljon eroottisemmin latautuneen näkösiä ku ne kakskymppiset. Itsevarmuus, itsensä tunteminen, elämänkokemus Harmi, et meillä on niin naisvoittoinen ala etten pysty oikein tarkkaileen miten miehet käyttäytyvät niitten kanssa.

[q]Nex, 1.9.2009 22:03:
Tullaanko teitä tytöt / pojat iskemään usein / ikinä / koskaan keskellä päivää tms selvinpäin?
[/q]

Ei. Noin kerran. Katselin Anttilan ale-DVD:itä ja vieressä ollut nuori mies näytti mulle, että "Tää on aika hyvä leffa" ja työnsi sen mulle. No, luin sen takakannen eikä ollu kyl mikää erikoisen kuulonen Mut en mä tiedä oliko toi mikään iskuyritys, kai se jonkinlaista keskustelunavausta yritti johon mulla ei ollut valitettavasti mitään kommentoitavaa.

Edit. Kerran on töissä pyytänyt joku jätkä ulos, kun olin yksin illassa. Seki tuli aika puun takaa, koska se tyyliin haukku eka mun ruoan ku kysyin, että maistuuko "Njoo, kyl tää nyt menettelee". Ollaan kaverin kanssa pohdittukin, että yllättävän usein kun joku tulee vittuilemaan esim. baarissa se tarkoittaakin sillä hyvää. Eräs jätkä tuli iskemään kyseistä tyyppiä niin, että se haukku eka sen silmälasit. No arvatkaa toimiko?

Katoin yks päivi iki-ihanan Theroux-dokumentin, joka käsitteli mielen manipulointia. En valitettavasti muista sitä tarkasti, mutta osapuilleen. Parhaiten toimii taktiikka (mies testasi naiseen), jossa ensin lähestytään ihmistä, esitellään, sanotaan jokin pieni imartelu ja aletaan jutella. Hämmästyttävän moni nainen vaihtoi hänen kanssaan numeroita tämän jälkeen. Vertailukohtana oli tilanne ilman imartelua, jolloin juuri kukaan ei jäänyt juttelemaan.
Niin, ja tämä koe tehtiin siis kadulla keskellä kirkasta päivää.

[q]siveys, 15.12.2009 23:14:
---
sativa, 15.12.2009 23:05:
Nykyään olis mukavaa tuntea olonsa kotoisaksi jossakin porukassa ilman että on vetänyt sixpäkin pohjille. Puhumattakaan siitä, että löytäis semmosen miehen. Uskon kyllä, että semmonen löytyy ennemin tai myöhemmin meille kaikille.

---

Anteeksi nyt, mutta kuinka silmät kiinni maailmassa pitää oikeasti elää, että voi vilpittömästi sanoa näin?

Optimismissa ei ole mitään vikaa ja sä vaikutat kyllä sellaiselta tyypiltä, että etköhän sä vielä jonkun löydä vierellesi, mutta.. kaikille?

.. jopa mark hamiltonille? ;)
[/q]

En tunne mark hamiltonia. Toivottavasti ei ainakaan mun miehiä vie

Jos mä olisin sanonut, että "en usko, että kaikki meistä tulee kumppania löytämään", niin mut oltais tultu teilaamaan kyyniseksi ja katkeraksi. En usko, että kaikki sielunkumppania löytävät, mutta ei sitä kaikki taida kaivatakaan. Jos ei sielunkumppania löydy, niin vanhempana voi rima madaltua.

Mä tiedän mitkä asiat mussa on vikana:

- Tukiverkon puuttuminen. Perheelle en voi puhua mistään asioista (näenkin heitä ehkä kerran-pari vuodessa), ja sydänystäviä on vähän. Yritän täyttää liian isoja saappaita, ehkä pitäisi kelailla vielä muutama vuosi yksikseen.

- Lisäksi oon joutunut väkipakolla (työ, koulu) pyörimään niin epäomanlaisessa sosiaalisessa verkostossa, että se on useasti masentanut ja pistänyt mietityttämään että mitä vikaa mussa on. Mulla on tasan muutama hyvä ystävä, keiden kanssa on hyvä olo. Pari niistä oon tuntenut kauan. Kaikista muista lapsuudenkavereista oon oikeestaan kasvanut eroon. Yliopistossa on toisaalta muutamia hyviä tyyppejä, mutta niiden elämänkatsomukset voivat olla täysin erilaiset kuin mulla. Tarvin vahvan sielunyhteyden ennenkuin pystyn luottamaan kehenkään. Jos en luota ihmiseen, mun on todella vaikea olla hänen seurassaan.

En olisi ikinä vielä viiskään vuotta sitten ulospäinsuuntautuneena ihmisenä arvannut, että tuun miettimään tämmösiä asioita. Nykyään olis mukavaa tuntea olonsa kotoisaksi jossakin porukassa ilman että on vetänyt sixpäkin pohjille. Puhumattakaan siitä, että löytäis semmosen miehen. Uskon kyllä, että semmonen löytyy ennemin tai myöhemmin meille kaikille.

Sori, mun on jotenkin vaikea kirjoittaa tänne jotain ei-sekavasti.

Niin ja E. Oon käynyt kyllä viime vuonna juttelemassa psykologin kanssa, mutta musta tuntu että hänkin on ihan eri planeetalta mun oli vaikea puhua sille. En oo jaksanut etsiä uutta, eikä nyt välttämättä tarvikaan.

[q]ezzy, 4.10.2009 14:58:
Yhä sinkku? Tässä 12 syytä siihen:
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/suhteet.asp?id=1736734
[/q]

No johan on artikkeli tehty. En kyllä ite allekirjoita noista yhtäkään kohtaa.

"Kohta 12: Olet tylsä."

Ite kyl ottaisin paljon mielummin rauhallisen mietiskelijän kuin työpaikan Pekan, joka pikkujouluissa kolme varttia kossua vedettyään viihdyttää muita laulamalla venäläisiä juomalauluja ja juoksemalla sukka munassa ja poronsarvet päässä ympäri konttoria.

No joo, vähän ääriesimerkki mutta en tarvis mitään "viihdyttäjää".

[q]mark hamilton, 30.1.2010 14:30:
---
*:(*

[/q]

Mä en oo sun juttuihin tutustunut sen kummemmin, mutta I can feel you. Ärsyttää seurata erinäisiä foorumeita juuri sen takia, että ihmiset pätevät kilvan ja melkein etsitään syitä, miten voisi toista loukata. Ei tarvi olla kuin vähän huono päivä, niin tullaan kohdistamaan se johonkin tiettyyn kirjoitukseen. Mihin katoavat käytöstavat netissä?

Uskon kyllä, että silmätikkuna oleminen tuntuu pahalta. Ikäänkuin seisoisit isossa väkijoukossa, jossa joku alkaa mollata sua ja muut kuuntelee, ellei jopa yhdy siihen.

En halua lietsoa vihaa, mutta henkilökohtaisesti en arvosta semmoisten kirjoittajien tyyliä, jotka polkevat muita nostaakseen omaa statustaan yhteisössä, vaan niitä, jotka pystyvät ilmaisemaan asiansa fiksusti mutta nöyrästi.

Rauhaisaa talvee.

[q]Tiinuliinu81, 6.8.2009 10:32:
---
Lyylikki, 6.8.2009 09:58:
Mä olen nyt ollut niin kauan sinkkuna, että en mä yleensä edes ajattele asiaa sillain, että mitä multa puuttuu. No sitten kuitenkin välillä tulee sellaisia hetkittäisiä juttuja, joita ei oikein itse itselleen pysty toteuttamaan tai ystävätkään ei ihan samaan yllä.

Eilen kun pyörin sängyssä, enkä oikein meinannut saada unta, niin yhtäkkiä tuli semmonen fiilis, että olis ihana, kun joku muu riisuis mun pikkuhousut.

---


Tää oli niin hauskasti kirjoitettu*plur*.
[/q]

Mäkin naurahdin, kun tuli niin puun takaa toi juttu enkä oo tottunut näkeen Klubbarissa moista seksuaalisuutta avoimuutta naisten tahoilta Mutta, kyllä vain... *blush**nauru*

[q]siveys, 13.4.2009 19:26:
---
sativa, 13.4.2009 18:04:
... Itse oon parhaimmat tyypit tavannut ihan vain baarissa ...

---

En tiedä olenko mä ainoa, jonka mielestä tämä lause on jotenkin aika surullinen ;)
[/q]

Eihän kukaan tuota haluaisi ikinä myöntää, sillä sanaan "baari" mielletään usein myös asiat: "änkyräkänni, halpa, sivistymätön" jne. mutta itse olen henkilökohtaisesti tätä mieltä. Ottakaa tosin huomioon, että se on sosiaalisista paikoista todennäköisin, missä tulee ihmisten kanssa edes juteltua (en ole koulussa, valitettavasti). Etsi joku kiva harrastus? No, tykkään harrastaa lukuisten erakkohobbyjeni lisäksi baarissa "hengailua" löytäen mielenkiintoisia ihmisiä, joilta voin saada uusia perspektiivejä asioihin. Baarejakin on niin moneen lähtöön, että ei ole pakko roikkua siellä ydinkeskustan halvimmassa juottolassa vaan voi etsiä sivummalta sen hieman erikoisemman vaihtoehdon. Eikä siellä baarissa ole edes pakko juoda!

Edit. Huomatkaa myös, että viikonloppuisin en edes tykkää käydä baareissa. Viikonloput ovat työmyyrien nollausaikaa, ihmiset ovat niin humalassa ettei kommunikoinnista tule mitään. Luultavasti nämä viikonloppudokailijat kuvittelevat, että viikolla käy baareissa vaan alkoholistit vetämässä kunnon kännejä. Voin sanoa, että tietyissä baareissa se ei kyllä pidä paikkaansa. Oon lähinnä havainnut, että siellä käy myös paaaaljon vapaampaa (boheemi?)elämää viettäviä, mukavia, elämänmakuisia ja ennenkaikkia fiksuja ihmisiä. Väärinymmärrettyjä ihmisiä.

[q]sts, 13.4.2009 18:12:
---
sativa, 13.4.2009 18:04:
Mulle ehkä suurimpia turn offeja on, jos joku pyytää "treffeille". Yäh! En tykkää ko. sanasta yhtään,

---


jos tälläset asiat estää sun ihmisiin tutustumisen nii eipä ihme että postailet tälle puolelle luukkua. Tuo on sikäli vähä typerä "turnoff" sikäli se toinen ihminen on saattanut olla ihan samanlainen kuin sinäkin mutta ei ole tiennyt miten suhtaudut vaikka "MENNÄÄ PUISTOO" heittoon.
[/q]

"Turn off" ei ole absoluuttinen ilmaisu eikä se myöskään ole mitään tietoisesti valittua, vaan se tulee spontaanisti. Vähän niinkuin makuasioita, ei niistä voi kiistellä sillä ne kumpuavat jostain syvältä. Ei mun mielestä tarvi vetää hernettä nenään tässä, sillä oon varma että suurinta osaa ihmisiä ei haittaa tämä juttu mistä kirjoitan yhtään.

"Treffeistä" tulee mieleen se, että tässä nyt yritetään pariutua. Mä viihdyn taas yksinkin - välillä tosin vaihtelevasti - mutta mitään kiirettä ei oo eikä varsinkaan väkisin; jotenkin tuo sana on mun korvaani niin väkinäinen. Niinkuin treffien jälkeen olisi kaksi vaihtoehtoa: seuraavat treffit tai ettei enää ikinä nähdä. "Meni nekin treffit taas v*tuiksi, se tyyppi oli ihan k*sipää." Mä taas lähinnä haluan eka ystävystyä ilman mitään seksuaalista esiviritelmää ja jos käy niin, että se johtaa johonkin niin sit saa johtaa.

Mut oot kyllä oikeassa, että siinä ei kyllä oo tosiaan mitään ihmettä että mä postailen tänne puolelle luukkua

Mulle ehkä suurimpia turn offeja on, jos joku pyytää "treffeille". Yäh! En tykkää ko. sanasta yhtään, enkä voi olla samalla aaltopituudella miehen kanssa joka ehdottelee tämmöisiä väkinäisiä, vanhanaikaisia, seksuaalisesti virittyneitä asioita. Mutta kyllä, voisin ehkä tulla kanssasi "katseleen eläimiä ja ihmisiä Korkeasaareen", "hengaileen porukalla puistoon" ja jos on todella potentiaalinen, niin "keskustelemaan lisää asioista kahvikupin(erit. potentiaalisen kohdalla)/tuopin (vähemmän potentiaalisen kohdalla) ääreen". Lienee varmaan sanomattakin selvää, että oon tosi nirso miesten suhteen, mut sit jos synkkaa spontaanisti niin sitten on kyllä menoa se.

Itse oon parhaimmat tyypit tavannut ihan vain baarissa, yleensä ovat olleet jotain kavereiden kavereita. Psykebileissä tosiaan on silmänruokaa, kauniita miehiä ja naisia mielinmäärin. Jotenkin niissä kuitenkin vallitsee virittäytynyt tunnelma, jopa tietynlaiset "kastijaot" - onko tämä sitten ihmisten todellisia persoonallisuuksia vai vain oman epävarmuuden naamioimiskeinoja mm. kemikaalein? Ei välttämättä aina tule hirveesti juteltua ihmisten kanssa, jos ja kun OSA porukasta on niin sekaisin että lähinnä ainut asia mikä kiinnostaa on oma napa. Tai sit vaan itse joraa koko illan, eikä sosiaalisten suhteiden luomiselle näin jää aikaa. Toki on psykebailuissakin tullut tutustuttua mahtaviin ihmisiin
Reggae-bileissä oon ruvennu tykkään käydä, sillä niissä on "jotenkin" tosi rento meininki ja ihmiset humaaneja ja mukavia.

Kyl täs tekis pikkuhiljaa jo mieli paritua, kun ei oo vuosiin mitkään "sekoilutkaan" kiinnostaneet. Oon yrittänyt kieltää tän asian itseltäni, mutta havahduin, kun päätin ostaa kirpparilta itselleni KAKSI SAMANLAISTA tyynynliinaa. Mutta ei täs nyt kyl väkisin ketää etitä.
Ja lisäks oon ruvennu haluamaan lapsia. Mitä vihtua oikeesti, oon aina vihannut niitä, mutta nyt mä katon jotain pikkupoikia "sillä silmällä" et miltähän tuntus, jos toi olis mun lapsi. Naisten aivoihin on pakko olla ohjelmoituna joku juttu, joka aktivoituu tässä ~25 vuoden iässä ja ohjaa lisääntymään aina sinne reilu kolmikybäseks saakka.

Mulle on puhjennut joku ihme vesikello tuonne alahuulen taakse. Toisin kuin vauvoilla, sanottakoon että mulla ei oo kyllä pelkoa että se olis tullut liiasta kitkasta.
selibacyistheshit.not

---
Täs onkin vaan 3 naista kuukauden sisään ilmottautunu jotka ois kiinnostunu :)
---


mä niin ootan tota päivää et olis oikeesti jotain tunkuakin. koomisinta asiassa tulis olee se et mä en vittu ees tajuais et sitä tunkua olis ...siis JOS sitä oliskin jonain jumalan vääntämänä vitsinä

Täs onkin vaan 3 naista kuukauden sisään ilmottautunu jotka ois kiinnostunu :)

Läheisyys pula

Jos ei heilaa helluntaina, nii jono juhannuksena.