SINKKULUUKKU
[q]Epailija, 21.3.2007 13:56:
teksti
[/q]
Joo, meidän aatteet ei edellä nähdyn mukaan kyllä osu yksiin, mutta onhan noita asioita, joista ollaan samaakin mieltä ainakin jossain määrin. Mä en mielestäni odota ihmisiltä turhaan liikoja, enkä mä toidellakaan sokeasti usko mihinkään ihmisten hyvyyteen, vaikka romantikko olenkin. Mä ehkä olen mainintasi mukaan ylimielinen, kun uskon itseeni ja kykyyni olla niin hyvä toiselle, että hän ei halua muita. Jos hän sitten haluaa, niin ei mun maailmankuva mitenkään romahda, vaan näen, ettei suhde ollut kestämisen arvoinen. Naiivia ehkä, toisaalta kyynistä... Loppupeleissä kuitenkin paras mahdollinen elämänkatsomus mun kannalta, koska mä näen elämän ruusunpunaisten silmälasien läpi - vaikka sitten ikisinkuksi jäisinkin. :)
edit. hankin lukutaidon ja muutin tekstiä hieman sen mukaan. :DDD
[q]ALIEN, 20.3.2007 20:40:
---
KooKie, 20.3.2007 20:38:
Tyhjentävä postaus.
---
putosit persiilles siitä jumppapallolta? *bump*
[/q]
Mä tietenkin dataan sängyltäni, en mä nyt nettiseksiä jumppapallolla harrasta.
edit. kun ei osaa runkata ja kirjoittaa samaan aikaan ilman typoja.
Jaahas.... taas taalla puolella. Yksinhuoltaja+leski talla kertaa =(
Oho..voimia =/
Vielä myös täällä... foreveralone.jpg
Get in line!
Me me me, pick me! _o/
Jokohan sitä pitkästä aikaa jaksais taas alkaa deittailemaan :)
Me me me, pick me! _o/
---
Skenemursu, 27.7.2010 14:07:
Jaahas.... taas taalla puolella. Yksinhuoltaja+leski talla kertaa =(
---
:( ....voimia Ossi!
otan osaa o/
Jokohan sitä pitkästä aikaa jaksais taas alkaa deittailemaan :)
Vieläkin oon täällä. Noin 4 vuotta on menny noppeesti itsekseen ollessa. Ja muutosta ei ole mitenkään näköpiirissä. Onkin maailman vaikein asia löytää mahdollisimman oikea mies, joka oikeasti välittää ja rakastaa. Ja joka oikeasti miellyttää henkisesti ja fyysisesti.
Jaahas...vuosi alkaa olla kohta paketis ja sinkkuna vieläki..täähä alakaa olla turhanki tuttua tuttua kauraa..
Täällä ollaan 7 vuoden tauon jälkeen. Erosta nyt jo muutama kuukausi aikaa. On aika helpottunut olo ja elämä hymyilee 
Nyt vaan nokka kohti uusia seikkailuja 
awwwww nuorta lempee!
Yli kahden vuoden tauon jälkeen tänne palaan, oletettavasti meno täällä puolella suhteellisen samaa kuin aikaisemminkin? :D
Näköjään tuollaisella itsesääli asenteella ei saa kuin ongelmia... eli luonnevikaisia naisia jotka mielellään hyväksi käyttää kun haistavat heikkoutta. Tosin helppohan se on puskista huudella, mutta sanonpahan vaan että naisia maailmassa riittää ja musta sinkkuus on parempi kuin joku paska suhde tai tunteeton suhde.
Jaa en mä vaan oo tällä itsesääliä pursuavalla asenteellani mihinkään ongelmiin törmännyt.. En toki liiemmin mihinkään naisiinkaan, but I think that is besides the point.. Siis mistä sä oikein puhut?
Näköjään tuollaisella itsesääli asenteella ei saa kuin ongelmia... eli luonnevikaisia naisia jotka mielellään hyväksi käyttää kun haistavat heikkoutta. Tosin helppohan se on puskista huudella, mutta sanonpahan vaan että naisia maailmassa riittää ja musta sinkkuus on parempi kuin joku paska suhde tai tunteeton suhde.
[q]Juhgu, 27.4.2009 19:36:
---
kindertin, 27.4.2009 12:01:
Mitä mieltä klubbarisinkut on,onko toisen osapuolen lapset este vai hidaste,vai onko se ihan ok?
---
En oo kyl klubbarisinkku, mut pakko sanoa, että jos olisi vakavasti tositarkoituksella liikenteessä, ni lapset olis este. Jos joku perheenperustamisjuttu olis tavoitteena, ni kyl sit haluais omat jälkeläiset tehdä maailmaan eikä alkaa kasvattaa jonkun random exän siittämiä random-rääpäleitä ominaan vaikka niistä voiskin ajan kanssa oppia ehkä jopa tykkäämään. 
[/q]
Mulla on vähän sama fiilis ko. asian suhteen, ja huutelen täältä nyt vieraisiin pöytiin, vaikken itsekään sinkku ole. Olen puhunut oman mieheni kanssa monesti siitä, kuinka mulle olisi ainakin näin mielikuvatasolla suuri ongelma, että toisella olisi lapsia. Mä en haluaisi omaan suhteeseeni mitään exän asettamia velvotteita tai potentiaalisesti mua vihaavia kakaroita, tai sellaisia, jotka voisivat yhteisessä kodissa hyppiä mun silmilleni, "en ole heidän äitinsä"-meiningillä. Mä olen kuitenkin hyvin nuori, enkä ole edes valmis mielestäni osallistumaan lapsen kasvatukseen, vaikka rääpäle ja exäkin olisivat ihanne tapauksia. Tällä hetkellä mä haluan lapsia elämääni vain sitä kautta, että joku läheinen pyöräyttää kääryleen ja haluaa musta sen kewl-kummitädin! :DD
[q]COBALT, 12.2.2009 00:22:
Mikäs pahus oikein mättää kun Helsingissä miehet ei ymmärrä hyvän päälle? *vink**hymy*
[/q]
Samaa sitä tulee usein mietittyä 
[q]Freja, 20.11.2008 13:10:
---
sativa, 20.11.2008 13:05:
No, en mä sitten voinut sille kuitenkaan mitään että rakastuin hänen sisimpään parin viikon hengailun jälkeen. Ja voi sitä aivokemioiden sotkua seuraavat puoli vuotta.
------
Itse oon aina kuitenkin osannut nauttia yksinolosta. Ja pakko kai se on ollut oppiakin nauttimaan, koska olen todella hidas syttymään yhtään kellekään.
---
Sori oli pakko quotata, ku tää oli ni hauska 
[/q]
Kyllä parin viikon hengailu on aika pitkä aika, jos on melkein yötä päivää "kavereina" yhdessä
Oon ollut melkein koko elämäni sinkkuna. Exäänikin ihastuin aivan vahingossa. Ei kuulunut mun suunnitelmiin, että olisin hänen kanssaan ruvennut seurustelemaan. Eihän hän ollut ollenkaan mun "tyylinen"! Missä oli se tummanvaalea, auringonvaalentama surffitukka, jollaisen olin aina poikakaverilleni kuvitellut? No, en mä sitten voinut sille kuitenkaan mitään että rakastuin hänen sisimpään parin viikon hengailun jälkeen. Ja voi sitä aivokemioiden sotkua seuraavat puoli vuotta. Olin kuin joku mdma-päinen bilehippi, muikeilutti niin, että välillä meinas oikeasti lentää laatta.
Siihen kohtaan osui juuri Ylppäritkin, joten enhän mä niihin pystynyt lukemaan sivuakaan kun olin niin Naantalin aurinkoa ja täpinässä aamusta iltaan.
Mut joo, eipä tuota onneakaan sitten loputtomiin kestänyt. Liian eri arvomaailmat oli meillä, lisäksi mua ärsytti suhteen haasteettomuus - tyyppi ei osannut väitellä eikä laittaa kampoihin. Pari kunnon riitaa olis voinut puhdistaa ilmapiiriä, mutta monologiksihan se olis mennyt.
Itse oon aina kuitenkin osannut nauttia yksinolosta. Ja pakko kai se on ollut oppiakin nauttimaan, koska olen todella hidas syttymään yhtään kellekään. Mutta sitten kun (jos...) johonkuhun ihastun, on kyllä todellakin oksat pois! Välillä kyllä tarvittis jonkinlaista tukea ja turvaa, jos on elämässä paha aika meneillään. Olis myös ihana löytää sielunkumppani, jonka seurassa kumpikin tuntis itsensä loistavaksi tyypiksi. Liikaa on nääs niitä ihmisiä, jotka korostaa niitä omia paskoja puolia ja joiden seurassa ei pysty antamaan itsestään mitään irti.
Eniten kaipaan kuitenkin pitkiä keskusteluja ja sitä, että jonkun kanssa pystyis nauramaan! Todella harvoin tulee ainakaan selvinpäin naurettua niin, että meinaa virtsat livistää alle. Sitä mä kaipaan, sillä oon ainakin ollut joskus erittäin hilpeä.
Fyysisyys on myös hassu juttu. Sitä kaipasi suhteen loputtua ihan järjettömästi, mutta mitä kauemmin selibaatti on jatkunut, sitä vähemmän sitä himoitsee (kaipaa kuitenkin). Mut tosiaan, sitten kun jos tässä joskus kemiat lyö yhteen täysillä voin sanoa, että tulee varmaan otettua "hieman" takaisin näitä siveellisyyden aikoja... Mutta kevyesti jaksan kyllä odottaa hyvää vaikka seuraavat 10 vuotta. En nyt ehkä ihan selibaatissa, mutta kuitenkin 
[q]Laskeuma, 7.9.2009 01:19:
---
Naisten aivoihin on pakko olla ohjelmoituna joku juttu, joka aktivoituu tässä ~25 vuoden iässä ja ohjaa lisääntymään aina sinne reilu kolmikybäseks saakka.
---
Kyseinen asia on todistettu tutkimuksissa, naisen suurin lisääntymishalu on n30v iässsä.
Eli asia on ohjelmoituna siellä pääkopassa.
muistaakseni tieteenkuvalehdestä ton luin.
[/q]
Mä olen kans kuullut siitä, että seksihalut on naisilla korkeammillaan kolmikymppisenä. En vaan hitaana osannut yhdistää tohon lastensaamiseen Aika outoa sitten se, että miehen halut ovat korkeammillaan parikymppisenä. Ikään kuin kypsä kolmikymppinen Odysseia tarkoin valitsisi innokaiden m*na pystyssä olevien finninaamaisten sällien joukosta sen, jonka antaa haukata hedelmästä. Empä tiedä kuin yhden noin nuoren isän.
Sosiaaliset paineet voivat olla kyllä yksi syy lisääntymisviettiin. Voi myös olla, että iän tuoma itsevarmuus tuo halua saada lapsi. Kun osaa jo pitää itsestäänkin huolta niin miksipäs ei. Monella on jo opinnotkin ohi ja taloudellinen tilanne vakaa. Tosin itselläni vasta alkoi about kymmenen vuoden opiskelut, en seurustele, eikä ole yhdelläkään hyvällä kaverilla lapsia joten en usko, että nuo seikat vaikuttaa mun kohdalla. Mutta en mä kyllä nyt sinkkuna niitä edes haluaisi, vaan oon lähinnä kypsynyt sille idealle, että jos joskus tulee olemaan vakaassa parisuhteessa, ni sitten.