SINKKULUUKKU
Lähdetkö muuten nyt kaffelle mun kanssani kun sulla on kerran jo poikaystäväkin?
---
No en! :D Siis ainakaan nyt, en halua, että poikaystävä alkaa ihmettelemään mitään.
Joko nyt?
Monta ihmistä sä siveys olet vuosien varrelta kaapannut kanssasi kahville? :D
(Psst. Aada on toiminnan naisia. Ei tollanen hempeily uppoo siihen. Ei sun tarvitse kuin täyttää ulkoiset raamit ja kohdella muita häntä huonommin.)
Mä taidan olla ainoa joka ei ole saanut aadalta pakkeja ;)
Tuolta 5:55
http://www.katsomo.fi/?progId=80386
Urpot on kovia yrittään iskeä naisia mutta niiden käytöstavoilla ei kyllä räpsää irtoo.. =D
Toisin se on meillä sivistyneitä ilmauksia käyttävillä ja akateemisesti kouluttautuneilla miehillä. Kauniita ja suloista lempeään kepeästi jakavia neitokaisia riittää käytännössä joka sormelle...
Hoh hoijaa… Maailma muuttuu, jotkin asiat eivät…
Totta.. Esimerkiksi neitsyys.. Se ei tunnu katoavan - ei sitten millään :(
tjooh.
semmosta se elämä tuppaa olemaan.
vittu.
ääh.
öp.
kaukaa kaunis mutta kaukana kauniista.
päivä kerrallan emmäkä yritä mitn väkisin.
---
No jos puoliso ei anna lupaa käydä vieraissa. Jos puoliso antaisi luvan, ei olisi mitään ongelmaa.
---
Jos puolisosi pettää sinua niin eikö syy ole isolta osin myös sinussa itsessäsi sillä et ole tarpeeksi aikaisin ottanut puheeksi sitä, että miten yhteisvoimin ratkaistaisiin tilanne, jossa puolison tekee mieli jonkinlaisia suhteita liiton ulkopuolella? Voiko olla, että olet kenties jopa tätä keskustelunaihetta välttämällä viestinyt käytöksesi kautta puolisolle, että tämä asia ei ole edes keskusteltavissa, joten jos tällaiseen on halua lähteä niin se on sitten tehtävä salassa?
2la, lupa molemmin puolin, avoin toiminta ja reilu meno
Ellei lupaa saa niin silloin lienee tarpeellista puntaroida omia sisäisiä tarpeitaan ja vaihtoehtojen mahdollisuuksia isolla kädellä - ei välttämättä se helpoin päätös 
Sanonnan mukaan tangoon tarvitaan kaksi, joten suhteessa esiintyvät mahdolliset ongelmat ovat luonnollisesti molempien 'syytä', eli siinä määrin kuin 'syyn' miettiminen on ylipäätään oleellista, niin esimerkiksi pettämisessä sitä ei mielestäni voi viedä 'isolta osin' petetyn kuin pettäjänkään harteille. Olisiko suhteeseen jonkinlaista lisä-aktiivisuutta kaipaavan osapuolen mahdotonta ja kertakaikkiaan ylitsepääsemätöntä olla aktiivisempi osapuoli myös, mahdollisista välttelyistä huolimatta, hakeutumaan hanakammin avoimeen keskustelemaan mieltä painavasta aiheesta kumppaninsa kanssa useammankin kerran ennen kaivatun äksönin aloittamista toisaalla?
Onko mahdollista se, että vaikka tiedostaa asian yhteisvoimin ratkaisemisen paremmuuden, niin silti valitsee pelkojensa ja/tai rohkeutensa riittämättömyydestä sen akuutisti helpomman tien, eli tässä tapauksessa rakkaan kumppaninsa selän takana toimimisen, uskotellen samalla itselleen edelleen arvostavansa kumppaniaan ja itseään, sekä selitellen tekojaan itselleen mitä moninaisimmin sanankäätein ja retorisoinnein hakien vaikka puhdasta omatuntoa voidakseen jatkaa vajavaista elämäänsä samassa perusturvallisessa suhteessa?
Tiedostaako helpomman tien valitsija, taikka hänen salarakkaansa, tekonsa hetkellä, tai ennen sitä, uskalluksensa määrää ottaessaan tietoisen riskin mahdollisen kiinnijäämisen aiheuttaman ihmiseläimen haavoittumisen tuomia vahvojen, primitiivistenkin tunteiden sekamelskaa ja niistä potentiaalisesti eskaloituvia sivuvaikutuksia omaan, salarakkaan, ympärillä olevien ystävien tai suhteessa mahdollisesti esiintyvien lapsien elämään?
Kumman valitsisit: asiasta rakentavasti keskustelemisen ja tarvittavien muutosten tekemisen vai selän takana toimimisen riski-jännityksineen ja mahdollisen jälkipyykin pesemisen seurauksineen? Miten suuri ja pitkällekin näkyvä vaikutus voi olla yksilölle hyvin hetkellisesti palkitsevalta tuntuvalla teolla suhteen osapuolien ja heidän läheistensä elämään?
Kysymyksiä voisi heitellä loputtomiin, mutta oma vaatimaton mielipiteeni on se, että on jokaisen yksilön omista valinnoista kiinni miten kiva, mukava, rehellinen ja ylipäätään hyvä haluaa läheisilleen olla. Uskon hyvyyteen ja rakkauteen *sydän*
Vaikka täällä sinkkuluukussa pyöritäänkin, niin silti toivon kaikille terveitä ja avoimen rehellisiä ihmissuhteita kaikille ^____^
- Jere from yövuoro
Yhdistät ilmeisesti pääsi sisällä seurustelevan ja naimisissa olevan ihmisen samaksi? Uskoisin, että monelle tämä yhtäläisyys ei ole ihan niin itsestäänselvä - 15 vuotta naimisissa olleilla ihmisillä voi olla vähän erilaiset näkemykset parisuhteen moraalinormeista kuin muutaman vuoden seurustelleella parilla.
Mutta jos nyt siis "seurusteleva" ihminen pettää ja suhteessa on tällöin sellainen vika, että se ei täytä seksuaalisia tarpeita, niin ihminen voi edelleen haluta olla suhteessa esimerkiksi seuraavista syistä:
Tasapainoinen ja rakastava koti lapsille
Uskonnolliset vakaumukset (esim. puolison tai suvun)
Yhteinen omistusasunto tai kesämökki
Turvattu taloudellinen tilanne
Suhteet puolison suvun kanssa
Pelko suuresta elämänmuutoksesta
Rakkaus puolisoaan kohtaan
Keksittekö te vielä lisää? Vai oliko ne nyt varmasti kaikki tässä ja mikään näistä ei riitä yhdessäkään hyväksyttäväksi syyksi toteuttaa toisinaan seksuaalisia tarpeitaan salassa puolisolta, jonka ei usko kykenevän käsittelemään näin vaikeata asiaa avoimesti?
Kyllä mielestäni 2 vuotta seurustellut ja 20 vuotta naimisissa ollut on ihan yhtälailla oltava uskollinen puolisolleen. Eri asia toki, jos asiasta on sovittu, että viereisestä pöydästä saa maistella.
Onko koti tasapainoinen ja rakastava lapselle jos jompi kumpi vanhemmista pettää puolisoaan ja samalla valehtelee asiasta? Vai onko jollain kokemusta, että kyseinen järjestely toimii ilman sen kummempia riitoja ja konflikteja? Ja mikä rakkaus on se rakkaus, että satuttaa kumppaniaan?
"Mutta jos salasuhde pysyy salassa niin eihän se tuota puolisolle onnettomuutta. Mielestäni se, että intohimo on kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen erinäisistä syistä hiipunut ja että asiaan ei haluta sen kummemmin paneutua syvällisesti eivät vielä ole automaattisesti merkki siitä, että suhde ei olisi terve ja siitä pitäisi välittömästi poistua."
Pysyykö se suhde salassa? Ennen pitkään parisuhteessa asioiden on tapana paljastua syystä tai toisesta. Yleensä jo kumppanin käytös jossain vaiheessa muuttuu johonkin suuntaan, mistä voikin sitten epäillä jotain.
"En usko, että salasuhde tuo henkistä hyvinvointia kenellekään"
Tästä olen täysin samaa mieltä. Jopa se jonka kanssa petetään, varmasti kokee asian raskaana, koska en usko että kukaan ihminen on niin kylmä ja tunteeton, että pidemmän päälle voi pitää omat tunteensa pois pelistä.
No jos puoliso ei anna lupaa käydä vieraissa. Jos puoliso antaisi luvan, ei olisi mitään ongelmaa.
Jos puolisosi pettää sinua niin eikö syy ole isolta osin myös sinussa itsessäsi sillä et ole tarpeeksi aikaisin ottanut puheeksi sitä, että miten yhteisvoimin ratkaistaisiin tilanne, jossa puolison tekee mieli jonkinlaisia suhteita liiton ulkopuolella? Voiko olla, että olet kenties jopa tätä keskustelunaihetta välttämällä viestinyt käytöksesi kautta puolisolle, että tämä asia ei ole edes keskusteltavissa, joten jos tällaiseen on halua lähteä niin se on sitten tehtävä salassa?
No.. Lähtiskö se sun poikaystäväsi sitten?
---
Mitä sä siitä haluat? :D Se on kiireinen...
Päästä eroon neitsyydestäni?
miten voi olla puol sinkku*ding*
[/q]
No kun en mä tiedä itsekään. Siis.. en ny oikeen oo varma et mitä haluun. Kaikki muut ainekset löytys mitä seurustelulle tarvitaan mutta mutta.. ehkä noi koulut vielä rajoittaa sitä "kunnon" seurusteluu. Jospa vaa tässä tapailtais ja sillee mut kuitenkaa ei ois mitää yli vakava.. njää en mä tiedä 
Mä taidan olla puol sinkku kyllä ny 
Tälläisetä 'hyvästä' salasuhde-kodista lapsille voi olla montaa mieltä, sillä roolimallina kyseinen pariskunta ei mielestäni ole kovin esimerkillinen: isi ja/tai äiti tyydyttävät jonkin tarpeensa toisaalla ja leikkivät yhdessä onnellista kotia lapsilleen pitäen kulissia yllä mahdollisimman hyvin, mutta voisin rohjeta väittää lasten olevan sen verran viisaita, että he aistivat tälläiset asiat jollain tasolla ja/tai kasvavat itse samanlaiseen toimintamallin.
Mulle tulee tästä jotenkin tosi vahvasti sellainen olo niin kuin pohjaoletuksena olisi se, että koti ei voi olla "oikeasti" onnellinen jos vanhemmat ei harrasta seksiä - tai ainakaan jos he eivät puhu avoimesti siitä kenen kanssa harrastavat seksiä. Korjaathan jos olen väärässä?
Henkilökohtaisesti en oikein kykene mitenkään allekirjoittamaan tällaista pohjaoletusta - en edes lähelle sitä. Uskon vahvasti, että terve onnellisuus nousee lähtökohtaisesti oman pään sisältä löytyvästä tasapainotilasta, joka kykenee mukautumaan pienellä työllä hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Ja juuri tämä on myös yksi keskeisistä taidoista, jonka toivoisin vanhemmilta välittyvän lapsille.
Pohjimmiltaan siinä ei ymmärtääkseni kuitenkaan kai ole mitään väärää, että jonkun muunkin kuin isin se on välillä äidin siellä? Ja pohjimmiltaan siinäkään ei ymmärtääkseni ole mitään väärää, että osa ihmisen tarpeista tyydyttyy muualla kuin kodin seinien sisällä? Miksi terveen onnellisuuden avaimet omaava ihminen ei kykenisi säilyttämään sopusointuista ja rakastavaa tilaansa tällaisten pienten normista poikkeavien tekijöiden läsnäollessa?
Vai oliko se kodin onnellisuus kenties alkujaankin vain illuusio, jonka epävarma ihminen oli rakentanut ympärilleen takertumalla kynsin ja hampain aviopuolisoonsa, lapsiinsa, omaisuuteensa, ennakkoluuloihinsa ja pelkoihinsa? Millaisten ihmisten sinä haluaisit lapsia kasvattavan?
---
Miksi ihmeessä ihminen on suhteessa, jossa pitää pettää?
No jos puoliso ei anna lupaa käydä vieraissa. Jos puoliso antaisi luvan, ei olisi mitään ongelmaa.
---
Mielestäni hyvässä suhteessa välitetään omasta onnesta, mutta myös toisen onnesta. Jos ei sitä omaa onnea löydä kuin puolisolle onnettomuutta tuottaen, ei suhde ole mielestäni terve, joten mielestäni ihminen tekee tällaisessa suhteessa pysyessään väärin.
---
Mutta jos salasuhde pysyy salassa niin eihän se tuota puolisolle onnettomuutta. Mielestäni se, että intohimo on kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen erinäisistä syistä hiipunut ja että asiaan ei haluta sen kummemmin paneutua syvällisesti eivät vielä ole automaattisesti merkki siitä, että suhde ei olisi terve ja siitä pitäisi välittömästi poistua.
Toki joissakin tilanteissa voisi suhteen lopettaminen olla vaihtoehdoista parempi kuin hetkellinen salasuhde, mutta miten ihmeessä te voitte pistää laput silmille ja mustavalkoisesti tuomita ihmisten toiminnan tällaisissa tilanteissa "vääräksi" ilman että edes harkitsette voisiko tällainen toiminta joskus olla ns. "pienempi paha"?
En minä sanonutkaan, että suhde ei ole terveellinen jos "intohimo on kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen erinäisistä syistä hiipunut ja (---) asiaan ei haluta sen kummemmin paneutua syvällisesti". Tosin ei tuo nyt miltään ideaalitilanteeltakaan vaikuta. Sanoin, ettei suhde ole terveellinen, jos omaa onnea ei löydä kuin puolisolleen onnettomuutta tuottaen. Mielestäni se, ettei kiinnijäämisriskiä muka ole (johon siis koko yrityksen idea perustuu), ei poista sitä, että tehdään tietoisesti suhteessa yhteisesti sovittuja sääntöjä vastaan oman edun vuoksi. Jos ihminen pystyy elämään tämä omatunnollaan, ei suhde ole mielestäni terve, vaikka normaaliahan tuo on.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei epärehellisyys ole ikinä "pienempi paha", itseasiassa rehellisyys on ainoa asia, mitä omassa suhteessani vaadin - en "uskollisuutta", en ikuisuutta. Sitähän tässä kysyit: Mitä vikaa mainoksessa on? Miten voimme tuomita? Kysyit siis mielipidettä ja meidän lähtökohtiamme. Minun mielestäni epärehellisyyteen kannustaminen on väärin, koska pidän rehellisyyttä niin suuressa arvossa. Suuri osa ihmisistä ajattelee, ettei ole mitään pahempaa kuin pettäminen. Se on heidän syynsä tuomita tällainen toiminta. Mikäli sinun arvosi ovat toisenlaiset, ymmärrän, ettet mainoksessa vikaa nää, enkä vaadi sinua ajattelemaan tästä mainoksesta minun laillani.
---
Lähdetkö muuten nyt kaffelle mun kanssani kun sulla on kerran jo poikaystäväkin?
---
No en! :D Siis ainakaan nyt, en halua, että poikaystävä alkaa ihmettelemään mitään.
---
Joko nyt?
---
En mä, sori...
---
Meinaatko sä, että te ootte _vieläkin_ yhdessä?!
---
Haha, juu juu...
---
No.. Lähtiskö se sun poikaystäväsi sitten?
Mitä sä siitä haluat? :D Se on kiireinen...
Lähdetkö muuten nyt kaffelle mun kanssani kun sulla on kerran jo poikaystäväkin?
---
No en! :D Siis ainakaan nyt, en halua, että poikaystävä alkaa ihmettelemään mitään.
---
Joko nyt?
---
En mä, sori...
---
Meinaatko sä, että te ootte _vieläkin_ yhdessä?!
---
Haha, juu juu...
No.. Lähtiskö se sun poikaystäväsi sitten?
Mielestäni hyvässä suhteessa välitetään omasta onnesta, mutta myös toisen onnesta. Jos ei sitä omaa onnea löydä kuin puolisolle onnettomuutta tuottaen, ei suhde ole mielestäni terve, joten mielestäni ihminen tekee tällaisessa suhteessa pysyessään väärin.
Mutta jos salasuhde pysyy salassa niin eihän se tuota puolisolle onnettomuutta. Mielestäni se, että intohimo on kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen erinäisistä syistä hiipunut ja että asiaan ei haluta sen kummemmin paneutua syvällisesti eivät vielä ole automaattisesti merkki siitä, että suhde ei olisi terve ja siitä pitäisi välittömästi poistua.
Toki joissakin tilanteissa voisi suhteen lopettaminen olla vaihtoehdoista parempi kuin hetkellinen salasuhde, mutta miten ihmeessä te voitte pistää laput silmille ja mustavalkoisesti tuomita ihmisten toiminnan tällaisissa tilanteissa "vääräksi" ilman että edes harkitsette voisiko tällainen toiminta joskus olla ns. "pienempi paha"?
OLETKO NAIMISISSA? ELVYTÄ INTOHIMOSI - HANKI SALASUHDE!
mitä vikaa tässä mainoksessa on?
ainakin se näyttää herättävän tunteita.
henkilökohtaisesti en koe, että intohimon elvyttäminen salasuhteella olisi välttämättä huono asia. toisinaan parisuhteissa keskusteleminen ja asioiden korjaaminen on aika vaikeata, mutta suhteet tuottavat silti osallisilleen paljon hyviä asioita. seksistä on edelleen monen hyvin vaikea puhua kumppanin kanssa avoimesti ja ongelmat haudataan monessa suhteessa maton alle koska kaikilla ei arjen paineiden keskellä välttämättä ole rahkeita lähteä raskaaseen asioiden ja ajatusmallien kohtaamiseen.
miksi tällaisessa tilanteessa ei saisi hakea elämänlaadun kohenemista salasuhteella? se on helppoa, halpaa, turvallista ja monesti ongelmatonta. kokeeko täällä joku oikeudekseen evätä muilta tämän mahdollisuuden?
millaisessa maailmassa me elämme jos papin aamen poistaa ihmiseltä oikeuden määrätä omasta kehostaan ja ottaa vastuu henkisestä hyvinvoinnistaan tavalla, joka ei vahingoita muita?
En usko, että salasuhde on ratkaisu mihinkään. Se voi tuoda hetkellistä iloa ja mielihyvää kyllä, mutta pidemmän päälle se ei ole hyvä juttu kummankaan osapuolen kannalta. Salasuhde on ns. helppo ratkaisu, se tuo hetken iloa, mutta tosiasiassa se vaan pahentaa ongelmia entisestään. Olisi parempi keskittyä omaan suhteeseen ja sen parantamiseen, vaikka se tuntuisikin vaikealta.
Mielestäni jos puolison kanssa on sovittu, että seksiä ei harrasteta muiden kanssa, niin se kyllä poistaa oikeuden määrätä omasta kehostaan tältä osin. Miksi muuten lupautua siihen? En usko, että salasuhde tuo henkistä hyvinvointia kenellekään. Petetylle olisi parempi jos hän ei tietäisi asiasta, mutta jos asia tulee hänen tietoonsa, aiheuttaa se suurta surua. En myöskään usko, että itse pettäjällä on yhtään sen helpompaa. On raskasta pettää rakastamaansa ihmistä, sellaisen itsekkyyden seurauksena maailma alkaa näyttää muutenkin aika synkältä paikalta.
---
Kohta oon seurustellut jo puoli vuotta!
---
Mikäs sun ennätys sit on? Tai siis toi kuullosti siltä et vittu onpas pitkä aika. :D
No siis tää on ennätys ja onhan tää pitkä aika :D