SINKKULUUKKU
Toki vielä vaaditaan indifferentti tapaus - kuten itse - jolle parisuhteen määritelmään riittää kaksi kättä.
..Olin jo kirjoittanut pitkän pätkän, mutten saanut etymologisten ongelmien tähden niitä tarpeeksi selvästi eroteltua (= itseriittoinen, omahyväinen, narsisti tms.) enkä viitsinyt turvautua latinaan, tai saksankieleenkään, kun en ole niitä opiskellut, eikä englannissa ole sitä jotain.
Pointti oli kuitenkin se, että ihminen joka on selvästi narsisti, ei ole narsisti.
(Ylemmyydentunne vs. Alemmuudentunne. Antisosiaalisuus vs. Narsismi.)
..Tai jotain
Miten sinkku määritellään?
Jos erottelee seksuaalisen nälän halusta siten, että halulla on kohde, mutta nälällä ei
(tosin nälän kohteen voinee ajatella itsenä)
Niin sinkkuuden voi kategorisoida kahteen ryhmään; kypsään ja infantiiliin/regressiiviseen sinkkuuteen siten, että infantiili/regressiivnen sinkku hakee suhteen välineellistä arvoa, kun kypsä etsii tasavertaista kumppania. (?)
Toinen siis on sinkku parisuhteessakin, eikä hänen nälkäänsä kykene kukaan tyydyttämään.
Puhun siis narsismista.
(..Ja niputin kaksi ryhmää yhteen, koska ne eroaa oleellisesti juuri innovoimani profiilin perusteella kolmannesta)
Lasketaanko se jos oon katsellut kun joku sopii sanomalaatikossa menevänsä jonkun toisen kanssa kahville ja sit mä meen itse odottamaan sinne kahvilaan ja istun sit "vahingossa" viereiseen pöytään? Siis vaikka en oiskaan itse uskaltanut sanoa mitään?
Ootko sä siis tavannut aadan?
En ole, muttei hän sanonut ei. Miksi mä haluaisin tavata aadan? En usko että se tätä virtuaalipornoa millään tasolla voittaisi.
Ah, sinkkuuden määrittelemisen sietämätön hankaluus :P
Voiko sinkkuudessa olla kyse vain omasta henkilökohtaisesta sisäisestä tunteesta? Voinko kokea olevani sinkku, vaikka olisin suhteessa? Entä jos olen useassa suhteessa; voinko silti olla sinkku?
Onko valitun kohdeyleisön näkökulma oleellinen sinkkuutta määriteltäessä, eli voinko yhden näkökulmasta olla selkeästi sinkku, vaikka jonkun toisen mielestä elämiseni tila on selkeästi jotain muuta, ja ketä tällaisessa tilanteessa olisi hyvä kuunnella, vai tulisiko tällöin suorittaa riittävällä otannalla tehty galluphenkinen tutkimus ja määritellä lopullinen oikea vastaus keskiarvon mukaisesti?
Voiko tätä kysymysliutaa pitää filosofisena? Luulen ettei se ainakaan erityisen silmäänpistävästi täytä offtopicin tunnusmerkkejä.. Sori Muussi ;)
[q]Epailija:
On paha etukäteen sanoa, että minkälainen henkilö sitä sattuu kesäheilaksi. Jos se osoittautuu elämän suurimmaksi rakkaudeksi puolessa välissä kesää, niin vahinko on jo tapahtunut. Jopa pelkkänä fuckbuddy-suhteena alkanut säätö voi päättyä kyyneliin.
[/q]
Totta - elämä on riskipeliä.
Mutta, jos kerran pelkkänä fuckbuddy -suhteena alkanut homma päätyy kyyneliin niin se tarkoittaa mielestäni sitä, että toinen on uskotellut tai toinen on tyhmänä uskonut siitä tulevan jotain suurempaa. Kunnon fb-suhde toimii vain silloin, kun ollaan rehellisiä ja pidetään toinen ajantasalla. Siten ei tule mitään suurta pettymystä vaan opitaan elämään sen asian kanssa, ettei tästä mitään ystävyyssuhdetta suurempaa tule. Epäitsekkyydellä pääsee pitkälle, eikä millään omistushalulla.
Nimim. ei kyyneleen kyyneltä yhdeltäkään fuckbuddylta 
[q]Slim_Jim, 20.3.2007 19:57:
Olisi yksi söpö neiti joka kyllä vahinko vain lopetti opiskelun kolme viikkoa sitten, tekisi mieli soittaa kun numerokin on tiedossa että jos lähtisi alkuun ihan viattomasti kahville mutta ei se kuitenkaan lähde niin mitä sitä turhia...
[/q]
ei kysyminen mitään maksa, tuskin se tyttö tulee kavereidensa kanssa nauramaan sun oven taakse. jos tulee, niin tiedätpähän, ettei sitä tyttöä tarvitse enää ajatella.
ajattele, että kävi miten kävi, niin voit vain voittaa :)
Saataisko vähän filosofisia offtopicointeja myös? ^^
Meillä on ollut paljon filosofista keskustelua siitä, että kuka on sinkku ja kuka ei.
Miten sinkku määritellään? Onko toista ihmistä loukkaavaa määritellä itsensä sinkuksi vaikka jotain vaikeasti määriteltävää juttua selkeästi olisikin ilmassa? Onko sinkkuudella eri merkitys silloin kun puhutaan ihmissuhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa ja silloin kun puhutaan ihmissuhteen sisällä ihmissuhteen osapuolten kesken?
Ovatko seksi ja sinkkuus yhteydessä toisiinsa? Voinko siis olla olematta sinkku vaikka olenkin neitsyt?
Onko ikisinkku eri asia kuin sinkku? Minkälaisen topologisen venn-diagrammin nämä käsitteet muodostavat käsitteen "varattu", "parisuhteessa" tai "monisuhteessa" kanssa? Liittyykö diagammiin selkeästi myös muita käsitteitä jotka eivät nopeasti tule mieleen?
Nyt taas vähän töitä :)
[q]aada, 21.12.2009 19:45:
Olisiko ihan väärin ja ihan tyhmää tutustua ihmiseen, käydä treffeillä, nukkua yhdessä, harrastaa seksiä tms. jos ei oikeasti näe mitään yhteistä tulevaisuutta?
[/q]
Ei. Kaksi laivaa kohtaa yössä ja yhteisellä sopimuksella jää kansainvälisille vesille seilaamaan, kunnes on viisumit kunnossa sekä laiton lasti purettu.
Fuckbuddies!
---
Tälläisetä 'hyvästä' salasuhde-kodista lapsille voi olla montaa mieltä, sillä roolimallina kyseinen pariskunta ei mielestäni ole kovin esimerkillinen: isi ja/tai äiti tyydyttävät jonkin tarpeensa toisaalla ja leikkivät yhdessä onnellista kotia lapsilleen pitäen kulissia yllä mahdollisimman hyvin, mutta voisin rohjeta väittää lasten olevan sen verran viisaita, että he aistivat tälläiset asiat jollain tasolla ja/tai kasvavat itse samanlaiseen toimintamallin.
---
Mulle tulee tästä jotenkin tosi vahvasti sellainen olo niin kuin pohjaoletuksena olisi se, että koti ei voi olla "oikeasti" onnellinen jos vanhemmat ei harrasta seksiä - tai ainakaan jos he eivät puhu avoimesti siitä kenen kanssa harrastavat seksiä. Korjaathan jos olen väärässä?
Henkilökohtaisesti en oikein kykene mitenkään allekirjoittamaan tällaista pohjaoletusta - en edes lähelle sitä. Uskon vahvasti, että terve onnellisuus nousee lähtökohtaisesti oman pään sisältä löytyvästä tasapainotilasta, joka kykenee mukautumaan pienellä työllä hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Ja juuri tämä on myös yksi keskeisistä taidoista, jonka toivoisin vanhemmilta välittyvän lapsille.
Pohjimmiltaan siinä ei ymmärtääkseni kuitenkaan kai ole mitään väärää, että jonkun muunkin kuin isin se on välillä äidin siellä? Ja pohjimmiltaan siinäkään ei ymmärtääkseni ole mitään väärää, että osa ihmisen tarpeista tyydyttyy muualla kuin kodin seinien sisällä? Miksi terveen onnellisuuden avaimet omaava ihminen ei kykenisi säilyttämään sopusointuista ja rakastavaa tilaansa tällaisten pienten normista poikkeavien tekijöiden läsnäollessa?
Vai oliko se kodin onnellisuus kenties alkujaankin vain illuusio, jonka epävarma ihminen oli rakentanut ympärilleen takertumalla kynsin ja hampain aviopuolisoonsa, lapsiinsa, omaisuuteensa, ennakkoluuloihinsa ja pelkoihinsa? Millaisten ihmisten sinä haluaisit lapsia kasvattavan?
Ilmeisesti en saanut tuotua ajatusta esille selkeästi kun sinulle tuollainen olo muodostui, joten joudun korjaamaan :)
Tarkoituksenani lainaamassasi kappaleessa oli kertoa sitä, että kyllä lapset huomaa ellei isi ja äiti ole onnellisia keskenään ja silloin on mahdollista, että lapsetkin oppivat 'vääristyneen' toimintamallin ihmissuhteisiin.
Eihän se seksi ole suhteen onnen edellytys - onni tulee ihmisen itsensä sisältä, mutta jos tilanne suhteessa onkin pitkään epätasapainoinen (toinen haluaa ja toinen ei) niin mielestäni asiaa on hyvä käydä läpi eikä vain toimia selän takana. Lienet samaa mieltä asiasta, että onhan se omituista toimintaa ellei yksilö voi keskustella omista aikeistaan rakkaimmalleen?
Mikäli tämä pariskunta on sopinut, että voi käydä muiden kanssa tekemässä mitä vaan eikä asiasta puhuta sen enempää niin silloinhan se on jo ok molemmille eikä se silloin sanan varsinaisessa merkityksessä ole pettämistä. Olen kuullut aviosuhteista missä vaimo osti miehelleen kondomeja sanoen perään: "kun käyt muualla niin käytä näitä". Avointa toimintaa!
Kyllähän isin sekin voi vierailla muuallakin kuin äidin siellä ilman mitään sen isompia ongelmia, jos asia on molemmille osapuolille ok. Pointtini oli lähinnä selän takana toimimisessa jonka olet jo varmaankin ymmärtänyt kirjoituksistani?
Minäkään en allekirjoita sinulle muodostuneen olo-näkemyksesi pohjaoletusta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi tuossa mitä sanoit: "Uskon vahvasti, että terve onnellisuus nousee lähtökohtaisesti oman pään sisältä löytyvästä tasapainotilasta, joka kykenee mukautumaan pienellä työllä hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Ja juuri tämä on myös yksi keskeisistä taidoista, jonka toivoisin vanhemmilta välittyvän lapsille." Touché Antti, touché! Mitä muita keskeisiä taitoja haluaisit lapsille välittyvän? Niihin tuskin kuuluu elämänohjeita missä tehdään jotain rakkailtaan salaa, miksi kuuluisi?
Olen samaa mieltä jälleen kanssasi: on hyvin todennköistä, että kaikkia tarpeita ei voi kodin seinien sisällä tyydyttää - joskus haluaa nauraa ystävien kanssa, joskus haluaa käydä yksin metsäkävelyllä, joskus taas on tarve tehdä jotain muuta mikä ei kotona sen hetkisessä elämän tilanteessa onnistu syytä tai toisesta. Mutta onko ihmisluonnolle täysin mahdotonta hallita omia toimiaan tai tarpeitaan siinä määrin ettei voi kumppaninsa kanssa keskustalla rakentavasti asioista ja sitten toimia yhdessä sovitun mukaan? Eivätkö avoin kommunikaatio ja luottamus suhteessa ole hyviä asioita?
Onko terveellisen onnellisuuden avaimen omaavan ihmisen mahdotonta toimia reilulla tavalla rakastamaansa ihmistä kohtaan vaikka sopusointu ja rakastava tila edelleenkin pysyisivät kodissa yllä pienten normista poikkeavien tekijöiden ollessa sen hetkisessä elämäntilanteessa tapahtuvina?
Entä jos terveellisen onnellisuuden avaimet omaava henkilö rakastaakin ihmistä, jolla näitä avaimia ei ole, niin onko silloin (vai juuri siksi?) reilua/kivaa/mukavaa toimia toisen selän takana vaikka itse tekijä pysyisikin onnellisuudessaan tasapainoisena ja kodin/suhteen elämä pysyisi ennallaan?
Minusta tuntuu, että valitettavan monissa kodeissa ihmiset rakentavat suhteensa ja 'kotinsa' tarkertuen sokeasti omiin heikkouksiinsa, mitä esimerkiksi luettelit. Todella harmillista, että näin on.
Vastaan kysymykseesi: Lapsia kasvattavien ihmisten olisi mielestäni hyvä olla onnellisia, rakastavia ja tasapainoisia yksilöitä niin yksinään kuin yhdessäkin. Myös avoimuus, reiluus ja yleinen hyväntahtoisuus ovat toivottuja ominaisuuksia.
Mielestäni toimivassa suhteessa osapuolet luottavat toisiinsa ja omaan sekä kumppaninsa arvostelukykyyn omissa tekemisissään. Avoin kommunikaatio on myös osa tälläistä suhdetta. Harmillisen harvoin voi huomata, että yleisesti tarkasteltuna ihmisten suhteista kovinkaan vahvaa luottoa kumppaniinsa löytyy johtuen vaikka osapuolten yksilöllisistä peloista. Keneen sitä luottaa itsensä lisäksi ellei rakkaisiinsa?
Toivottavasti näistä pohdinnoista on hyötyä täällä sinkkuluukussa asioivien tuleviin ihmissuhteisiin ;) jos olen ihan väärillä poluilla niin pyytäkää mun suksia nevadaan täältä horisemasta :P
- Jere
[q]Miika, 17.9.2005 20:20:
---
fine, 17.9.2005 18:25:
heh, mä löysin ratkaisun:
TYÖ!
eikä enää vituta..
---
...siihen saakka kunnes yksin lähtee töistä ja menee kotiin tekeen ruokaa yksin ja nukahtaa yksin. Hyvän hetken työ kyllä tarjoaa muille mietteille, samoin koulu.
[/q]
Niin... tai sit voi täyttää elämänsä ihan kokonaan työllä ja koululla. Kun tulet yöllä väsyneenä kotiin, et halua mitään muuta kuin nukkua rauhassa ne kokonaiset kuusi tuntia, ilman että joku tulee siihen viereen pyöriin. Samalla tapaa lähtee mielellään aamulla kouluun, ilman että on odottanut kylppärin vapautumista (ja samalla menettänyt kallista uni-aikaa). Ne koulun ja työn välillä olevat tunnit käyttää mieluummin itsekkäästi vaikka salilla käymiseen tai päikkäreihin, kuin jonkun miehen kanssa heilumiseen. Kyllähän sitä koulussa ja töissä kerkiää viettämään sosiaalista elämää koulu- ja työkavereiden kanssa.
Tai sit mun pitäis vaan rakastua.
[q]RainChild:
---
Hyttynen:
Eikä ketään kyl varmaan kiinnosta alle 170cm pätkäkään..niinku ite on hehe*muhaha*
---
Hehe, onhan niissä naisissakin niitä lyhyitä yksilöitä *vink*, kato nappaat sellaisen, ja sit ei tuu siitä pituudestakaan mitään alemmuuskompleksia 
...(allekirjoittanut yltää hurjaan 163 senttiin) 
[/q]
Pitääkö niitä mitan kans alkaa pyydystään hehe*nauru*
[q]Mark Hamilton:
Tarkoitin lähinnä ulkonökä..
Okei.. en kuitenkaan väitä etteikö uralla ja palkalla olisi merkitystä.
[/q]
Pitäisi olla Michael Schumacherin pankkitili ja John Travoltan ulkonäkö niin sil pärjäis vähä aikaa*nauru*
Monta ihmistä sä siveys olet vuosien varrelta kaapannut kanssasi kahville? :D
Lasketaanko se jos oon katsellut kun joku sopii sanomalaatikossa menevänsä jonkun toisen kanssa kahville ja sit mä meen itse odottamaan sinne kahvilaan ja istun sit "vahingossa" viereiseen pöytään? Siis vaikka en oiskaan itse uskaltanut sanoa mitään?
-- Mä taidan olla ainoa joka ei ole saanut aadalta pakkeja ;)
Ootko sä siis tavannut aadan?
edit: grr - eikö täällä voi enää tehdä multiquoteja vai enkö mä vaan osaa?
[q]Mark Hamilton:
Voisko sinkuudessa olla syynä se että kaikki luulee saavansa jotain sellaista mitä eivät saa.
[/q]
Joo..Kaikki haluu vaan insinöörejä tai johtajia*nauru*Tai sellasii joil on iso pankkitili muuten vaan*nauru*
[q]Avernian:
---
Hyttynen:
Otapa näistä nyt selvää millainen sitä pitäisi olla.
---
Just sellainen kuin olet. Ja sitten etsit semmoisen naisen/miehen/eläimen joka tykkää susta itsenäsi.
[/q]
Ääh..antaa olla*nauru*
[q]Jonulih:
Naurakaa vain. Vielä tulee sekin päivä kun huomaatte ajattelevanne ihan samoin.
[/q]
Mä kyl ajattelen jo noin. Mut silti jotenki pakko leikkii et ei ajattelis. 
[q]ZaZa:
Höh... kumpa se ois noin hellppoo... et vois vaan päättää... 
[/q]
Mut onhan se.
Sitä ei vaan voi päättää toisen puolesta.
Itse en ole päättänyt vielä mitään. Just an accident of life.
*kerää kimpsut ja kampsut ja muuttaa seukkausluukkuun*
[q]Avangion:
Poistuin täältä jo noin kuukausi sitten...
Ehkä olisi aika ilmoittaa!
TeMpPu
[/q]
mä taisin tehdä samoin 
jäljessä tullaan mut ei pitkällä