SINKKULUUKKU
[q]kinderi, 25.2.2010 23:03:
---
aada, 25.2.2010 22:51:
---
Mielestäni on kauhea ajatus, että parisuhteessa lasketaan koko ajan, että kaikki menee varmasti tasan, on avioehtoja, eri tilejä, lasketaan ruokaostoksia jne.
---
No on varmasti ihmiselle, jonka mielestä nainen kuuluu kotiin miehen elätettäväks.
[/q]
En ole missään tälläistä väittänyt.
[q]aada, 25.2.2010 22:51:
Mielestäni on kauhea ajatus, että parisuhteessa lasketaan koko ajan, että kaikki menee varmasti tasan, on avioehtoja, eri tilejä, lasketaan ruokaostoksia jne.
[/q]
Ne avioehdot on juuri teidän gold diggereiden varalta + useasta muusta syystä.
[q]aada, 25.2.2010 22:51:
---
Mielestäni on kauhea ajatus, että parisuhteessa lasketaan koko ajan, että kaikki menee varmasti tasan, on avioehtoja, eri tilejä, lasketaan ruokaostoksia jne.
[/q]
No on varmasti ihmiselle, jonka mielestä nainen kuuluu kotiin miehen elätettäväks.
[q]Cloud, 25.2.2010 22:34:
---
Jone, 25.2.2010 16:32:
Niin, en mä tiedä mut oon aina kuvitellut että pari ostaa kihlasormukset toisilleen mikäli kihloihin päädytään onpa aloite sitten kumman hyvänsä. Olen ollut kihloissa kymmenisen vuotta sitten ja niin me toimittiin.
Huomenlahjankaan ideaa en oo koskaan oikein tajunnut (jos on kerran just menty naimisiin, niin eikö siinä nyt pitäis olla iloitsemista tarpeeksi?), mutta käsittääkseni niiden antamisessakin käytäntö on mennyt aika tasa-arvoiseksi kuitenkin.
---
Saahan sen tehdä noinkin antiromanttisesti. Itse ainakin ostin ja kosin amerikan malliin itse ja yllätyksenä. Eikä tarvinnut treidata sormuksia kuin pokemon keräilypelikortteja. Kihloissa ei olla oltu 10vuotta mutta yhdessä sitäkin kauemmin.
Itsekkään en ole huomenlahjan suurin fani, mutta eipä se että minä tai sinä tai tämä koko foorumi ymmärrä tai diggaa sitä tee siitä huonoa asiaa välttämättä. Mutta kunhan kysäisin kiinnostuksesta.
[/q]
Olen samoilla linjoilla. Täällä ei taida romantiikka paljoa kukoistaa ja jotenkin taidetaan juuri pitää automaattisesti huonoina juttuina sellaisia käytäntöjä, joista ei itse satu pitämään.
Mielestäni on kauhea ajatus, että parisuhteessa lasketaan koko ajan, että kaikki menee varmasti tasan, on avioehtoja, eri tilejä, lasketaan ruokaostoksia jne.
[q]Jone, 26.2.2010 13:27:
---
aada, 26.2.2010 13:18:
5. En halua olla paremmin tienaava osapuoli parisuhteessa. Otan mielummin parempi- kuin huonotuloisen miehen ja mieluusti miehen, joka tienaa itseäni enemmän. Haluan että parisuhteessa mies on tavallaan itseäni ylempänä ja jos tienaisin enemmän kuin mieheni, niin tuntisin itseni lähinnä lapsen kaitsijaksi, äitihahmoksi tms.
---
Onko tuleva itseäsi parempituloinen miehesi sulle sitten isähahmo ja kaitsijasi?
[/q]
Miten musta tuntuu et aada on hieman rajoittunut :) Tällai monen vuoden kokemuksella sanottuna.
[q]Annakins, 26.2.2010 17:08:
---
Jone, 26.2.2010 16:37:
Ei kai tässä - pidä kiinni omasta ajatusmaailmastasi, joka on täynnä epäreiluja, epätasa-arvoisia ja kohtuuttomia vaatimuksia vastakkaista sukupuolta kohtaan.
---
Heh, pakko kommentoida tähän, että siinä missä sä nostat esiin aadan mielipiteiden epätasa-arvon miehiä kohtaan niin mua häiritsee suunnattomasti aadan mielipiteiden tietynlainen perinteisyys ja epätasa-arvo naisia kohtaan. Ollaan siis samoilla linjoilla, mutta (ehkä luonnollisesti?) eri kannoilta. Tosin, jos hän haluaa jäädä kotiin lasten kanssa niin mikäs siinä, kunhan ei pakota mua sellaiseen valintaan...
[/q]
En todellakaan pakota. Nämä ovat vaan omia valintojani ja mieltymyksiäni, miten haluaisin omassa parisuhteessani asioiden olevan.
[q]Jone, 25.2.2010 16:32:
Niin, en mä tiedä mut oon aina kuvitellut että pari ostaa kihlasormukset toisilleen mikäli kihloihin päädytään onpa aloite sitten kumman hyvänsä. Olen ollut kihloissa kymmenisen vuotta sitten ja niin me toimittiin.
Huomenlahjankaan ideaa en oo koskaan oikein tajunnut (jos on kerran just menty naimisiin, niin eikö siinä nyt pitäis olla iloitsemista tarpeeksi?), mutta käsittääkseni niiden antamisessakin käytäntö on mennyt aika tasa-arvoiseksi kuitenkin.
[/q]
Saahan sen tehdä noinkin antiromanttisesti. Itse ainakin ostin ja kosin amerikan malliin itse ja yllätyksenä. Eikä tarvinnut treidata sormuksia kuin pokemon keräilypelikortteja. Kihloissa ei olla oltu 10vuotta mutta yhdessä sitäkin kauemmin.
Itsekkään en ole huomenlahjan suurin fani, mutta eipä se että minä tai sinä tai tämä koko foorumi ymmärrä tai diggaa sitä tee siitä huonoa asiaa välttämättä. Mutta kunhan kysäisin kiinnostuksesta.
[q]Freja, 25.2.2010 17:17:
Kihlasormusta ei osteta vain toiselle, vaan niitä "vaihdetaan" (ei kirjaimellisesti) yhdessä. Eli pariskunnat yhdessä nämä ostavat. Älä pliis lähe vänkään asiasta missä oot vähä hakoteillä..
Lueppas mun teksti uudelleen ja kommentoi jotain siihen liittyvää jos tahdot :)
[/q]
Luin ja en allekirjoita täysin, joiltain osin kyllä mutta en täysin. Se siitä ja tällä hyvä. vai?
Pliide elä nosta itseäsi jalustalle ja kuvittele tietäväsi asioista enemmän kuin muut sillä näinhän ei asian laita ole. Enkä minä vänkännyt. Kunhan kysyin mielenkiinnosta ihmisten näkemyksiä tästä asiasta. Ja ei minullakaan ole aikomusta tästä asiasta kanssasi tämän enempää keskustella kun ei siitä kumpikaan mitään hyödy ellet välttämättä tietysti halua.. mutta jotenkin tuohonkaan en usko.
[q]Jone, 26.2.2010 10:11:
Antiromanttisesti? Kosimisen romanttisuuden ja romantiikan mittari suhteessa on siis se sormus eikä mikään muu? Mä ainakin haluan että sormuksen käyttäjä valitsee sormuksensa itse, koska niin saa sitten varmasti sellaisen että sitä on mukava pitää sormessa - vihkisormuksen oon ajatellut ajallaan sit suunnitella itse kun oon tällainen kolmen pennin designeri, mutta oon todennut et sekään ei oo kauhean helppo juttu tehtäväksi ja varmasti näytän siitä piirrokset tulevalle siipalleni hyväksyttäväksi jos sellaiseen sit päädyn. Mut hei, kai mä en sit vaan ymmärrä romantiikasta mitään kun tiedän ettei mun tapani kosia tule koskaan olemaan mielestäni juustoinen polvilleen heittäytyminen korurasia kourassa. 
(Kosimisen pitäis mun mielestäni olla tekijänsä ja hänen kumppaninsa näköinen tapahtuma. Koska kyseessä on ainakin lähtökohtaisesti uniikki tilanne ihmisen elämässä, niin musta sopii miettiä vähän enemmänkin miten sen tekee jos on tehdäkseen.)
[/q]
Niin siis ihmisethän ei koskaan ole halunneet kihloihin tai tutkineet aikaisemmin sormuksia? Eihän tytöillä voi olla halu pienestä pitäen olla päässyt naimisiin. kihla useasti on myös se perus rinkula ja ei sellaisen hankkiminen nyt niin kovin hankalaakaan ole. Eikä toisen sormuksenkoon selvittäminen rakettitiedettä ole.
Itse en perus rinkulaa hankkinut, mutta kyllä sen mieltymyksen ja toiveet täysin pystyi selville saamaan ilman, että toinen olisi pettynyt tai osannut odottaa.
Sormusta voi myös jälkikäteen muokata jos se nyt siten olisi ollut jotenkin väärä.
Itse koen hivenen huvittavana, dissaamisesi sormuksen toiselle ostosta kun itse olet kuitenkin itse ko. sormuksen tekemässä "designeri tai ei" Se kun ei ole samanlainen paperilla kuin omassa kädessä valmiiksi tehtynä.
Kosimisen romanttisuuden ja romantiikan mittari on moni asia, mutta tyhjä rasia ei sitä taatusti lisää.
Ehkä sitten olet romantiikan antilapsi tai et kun et ymmärrä "juustoisuuden" päälle. Ei siinä en minä alunperinkään sanonut, että tämä olisi ainoa tapa tai oikea tapa. Minä vain ja ainoastaan alunperin esitin kysymyksen johon sinä vastasit. Tosin vain omalla näkökannallasi aika ehdottomasti, joten osoitin toisenkin tavan mitä maailmalla paljonkin tehdään.
(niin ja koska "kosiminen on lähtökohtaisesti uniikki tilanne elämässä" siinä ei voi olla osana esim. tuo polvistuminen syystä että? Eihän se tarkoita, sitä etteikö koko tilannetta olisi mietitty tai tehty spesiaaliksi anyway.) Tässä musta ollaan aika pitkillä olettamuksilla siitä, että kun polvistutaan niin se tilanne ei olisi uniikki tai sitä ei olisi mietitty tm.
[q]Jone, 26.2.2010 10:11:
Joo ei, kyllä huomenlahja voi olla ihan kiva juttu sinänsä enkä ole mitenkään sitä vastaan vaikka en ideaa ymmärräkään. Huomenlahjan historia kun on ajassa, jolloin sillä oli tarkoitus turvata naisen toimeentulo leskeksi jäämisen varalta. Modernin huomenlahjan tarkoitus ei luonnollisesti ole tämä vaan enemmänkin toisen huomiointi ja sen ei mun mielestäni mitenkään pitäisi olla meidän miesten "etuoikeus" suhteessa - eikä se onneksi enenevissä määrin olekaan.
[/q]
Ei minustakaan sen tarvitse olla miesten etuoikeus mutta se saa olla sitä. Itse en lähtisi dissaamaan miehiä jotka sen sellaisena haluavat pitää. Nämä hommat kun toimivat kumpaankin suuntaan ja kummatkin tavat on minusta täysin hyväksyttäviä.
Ja tosiaan tässä on hyvä syy huomenlahjaan kun se on moderni ja toisen huomioiminen. Miksi toista ei voisi tai saisi huomioida vaikka oltaisiinkin naimisissa tai onnellisuuden kukkuloilla naimisiinmenon johdosta. Pitääkö muka olla joku mittari millä mitataan, että kun onnellisuus on tarpeeksi korkealla niin silloin ei tehdä mitään. Ja vain kun ei olla onnellisia niin tehdään asioita.
[q]kinderi, 25.2.2010 14:33:
---
Freja, 25.2.2010 14:26:
Fiksua tekstiä
---
Huhhuh, mä olisin voinu ite kirjottaa tän, ihan samat ajatukset täälläkin.
[/q]
Liityn Frejan kirjoituksen allekirjoittavien henkilöiden joukkoon.
Totta kai seurustelusuhteessa on kivaa osoittaa toiselle huomiota vaikkapa satunnaisten pienien lahjojen tai muun vastaavaan muodossa niin kauan kuin ajatus niiden antamisesta lähtee omasta itsestä toisen osapuolen vaatimuksien sijaan. Myös oman huonon käytöksen kompensoiminen lahjomalla toista on typerää ja efekti on ainakin mun kohdallani lähes päinvastainen kun mitä lahjoja varmaankin toivoisi.
[q]Takyon, 25.2.2010 14:44:
---
aada, 25.2.2010 12:55:
Kuitenkin esimerkiksi parisuhteessa mielestäni molemmat ovat yhtä lailla velvollisia miellyttämään toisiaan.
---
Mikä ihmeen parisuhde sellanen on jossa osapuolet on velvollisia miellyttämään toisiaan? Eiköhän terveessä parisuhteessa kuitenki miellytetä toista koska haluaa tehdä niin ja sen toisen henkilön hyvinvointi tuottaa myös itselle hyvää oloa..
[/q]
Kyllä, sitäkin. Näen parisuhteen kuitenkin myös sopimuksena, jossa on sitouduttu tiettyihin juttuihin. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka suhteen osapuolten välillä olisi esimerkiksi riitaa tms. niin silti on sitouduttava luvattuihin ja sovittuihin juttuihin. Mielestäni parisuhde on käytännössä ohi, jos ei näitä velvoitteita halua hoitaa ja luistaa niistä, enkä siten voi enää luottaa toiseen.
Laitetaan nyt esimerkiksi vaikka illalliskutsut, joihin on luvattu osallistua. Vaikka toinen olisi kuinka suuttunut jostain asiasta, mielestäni sinne on mentävä ja näytettävä ulkopuolisille kuin kaikki olisi hyvin. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin tälläiseen. Tämä on eräänlaista lojaaliutta toista kohtaan ja kun sitä ei enää ole, ei ole parisuhteestakaan paljoa jäljellä ainakaan omalla kohdallani.
[q]spaze, 25.2.2010 15:23:
Mitä mä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi ei heti alusta sitten osta vaan itselleen? :D Vai yritetäänkö tässä mielyttää toista mutta samalla pitää huolta ettei toinen panosta enempää kuin itse?[/q]
Ite ajattelen tän iha vaan niin, että helpompi yhden mennä kassalle ja toisen ettiä paikkaa, kyyppari kaataa molempien juomat ja rahastaa kerran. En toki siis sitä kiellä, ettäkö en joskus vain suoraa ostais itelleni, kyl niinkin voi käydä. Mulla ja kaveripiiris vaa tapana se, että yks menee kassalle ja muut jää pöytään vahtii kamoi/pitää paikkaa yms. Ei tarvi kyypparinkaa vekslaa useen ihmisen rahojen kaa ja toiminta on ripeempää.
[q]
Tästä muuten tuli mieleen avioliitot jossa kaupan kassalla jahkaillaan "Kuule Pertti, mulla jäi lompakko kotiin. Maksatko sä nää ruuat niin mä maksan sitten seuraavalla kerralla... jookos kookos?"
[/q]
Kerrotko viel et miten "jahkaillaan"? Eihän toi oo ku normi keskustelua, vai siis.. meniks multa ny jotain ohi?
[q]Cloud, 25.2.2010 16:23:
Mitenkäs kihlasormus onko senkin ostaminen huoraamista? Huomen lahja tuo huorien lahja?
Tuleeko näistä kestämätön olo? eikö voi näitäkään ottaa vastaan? Tuleeko epäilyksiä pahoilla teillä olemisesta? Meneekö jalat ristiin ja kipari kiinni?
[/q]
Kihlasormusta ei osteta vain toiselle, vaan niitä "vaihdetaan" (ei kirjaimellisesti) yhdessä. Eli pariskunnat yhdessä nämä ostavat. Älä pliis lähe vänkään asiasta missä oot vähä hakoteillä..
Lueppas mun teksti uudelleen ja kommentoi jotain siihen liittyvää jos tahdot :)
[q]Cloud, 25.2.2010 16:23:
Mitenkäs kihlasormus onko senkin ostaminen huoraamista?
[/q]
Niin, en mä tiedä mut oon aina kuvitellut että pari ostaa kihlasormukset toisilleen mikäli kihloihin päädytään onpa aloite sitten kumman hyvänsä. Olen ollut kihloissa kymmenisen vuotta sitten ja niin me toimittiin.
[q]Cloud, 25.2.2010 16:23:
Huomen lahja tuo huorien lahja?
[/q]
Huomenlahjankaan ideaa en oo koskaan oikein tajunnut (jos on kerran just menty naimisiin, niin eikö siinä nyt pitäis olla iloitsemista tarpeeksi?), mutta käsittääkseni niiden antamisessakin käytäntö on mennyt aika tasa-arvoiseksi kuitenkin.
[q]kinderi, 25.2.2010 14:33:
---
Freja, 25.2.2010 14:26:
Fiksua tekstiä
---
Huhhuh, mä olisin voinu ite kirjottaa tän, ihan samat ajatukset täälläkin.
(Paitsi että mä en lähde kenenkään kanssa syömään näiden mun ruokavammojen takia x) )
[/q]
Mitenkäs kihlasormus onko senkin ostaminen huoraamista? Huomen lahja tuo huorien lahja?
Tuleeko näistä kestämätön olo? eikö voi näitäkään ottaa vastaan? Tuleeko epäilyksiä pahoilla teillä olemisesta? Meneekö jalat ristiin ja kipari kiinni?
btw. miksi täällä yhtä äkkiä kaikki onkin kalliita lahjoja "kultaa ja timantteja" kun alunperin se huoraaminen oli jo sen illallisen vastaan ottaminen toiselta..
Lisättäköön, nyt että tarkoitukseni ei ole agitoida teitä kahta ja olla kaamea trolli. Mutta jotta saisin asioihin omasta mielestäni tarpeellisen syventävän lisäyksen niin kysäisen asioita. Ehkä turhan räikeillä kysymyksillä.
Saa toki muutkin vastata. Tämän kaiken kysyn ihan vain mielenkiinnosta. Ehkä huonolla tavalla mutta kuitenkin.
[q]FrejaSilti jos siitä esim jatketaan vielä baariin tai muualle, niin annan kyllä miehen tarjota mutta vastapainoksi haluan tarjota seuraavan kierroksen (mä maksan nää, maksa sä seuraavat jne).[/q]
Mitä mä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi ei heti alusta sitten osta vaan itselleen? :D Vai yritetäänkö tässä mielyttää toista mutta samalla pitää huolta ettei toinen panosta enempää kuin itse?
Tästä muuten tuli mieleen avioliitot jossa kaupan kassalla jahkaillaan "Kuule Pertti, mulla jäi lompakko kotiin. Maksatko sä nää ruuat niin mä maksan sitten seuraavalla kerralla... jookos kookos?"
Mähän en nyt niin hirmuisesti deittailua ole harrastanut, mutta pienellä nyrkkisäännöllä oon mennyt: Jos mies sanoo, että "Saisinko viedä sut syömään" niin sen tietysti luen niin, että hän maksaa. Silti jos siitä esim jatketaan vielä baariin tai muualle, niin annan kyllä miehen tarjota mutta vastapainoksi haluan tarjota seuraavan kierroksen (mä maksan nää, maksa sä seuraavat jne).
Lahjoja en oikeestaan en haluaisi suhteen ollessa deittailutasolla, ja ylenpalttisista lahjonnoista muutenkin tuntisin vain oloni epämukavaksi - plus että varmaankin miettisin että mitäköhän pahaa toi on tehnyt kun ihan kuin se yrittäisi lepyytellä?
Sitten jos ollaan jo seurustelusuhteessa, lahjojen merkitys hieman muuttuu. Toki on herttaista saada mieheltä jokin pieni lahja silloin tällöin, jolla ei siis ole mitään rahallista arvoa, vaan mistä huomaan että mies on ostanut sen vain siksi että "näin ton ja ajattelin heti sua". Tämä ei ole kuitenkaan ehdoton sääntö, mutta kun näistä lahjoista on puhuttu niin puhun rehellisesti. Painotan myös sitä, että lahjan ei tarvitse olla sellainen, mihin on mennyt rahaa.
Jos syntymäpäivä-/joululahjaksi jotain saan, niin se on kivaa, mutta en suutu jos mies ei mitään osta. Tärkeämpäähän se muistaminen on, eli toisen huomioiminen. Mulle kelpaa vaikka joku kiva hierontakin tai mikä vain huomionosoitus, mistä itselleni tulee hyvä mieli.
Itsekin saattaisin ihan hyvin kuvitella ostavani poikaystävälleni esim jonkun uusimman pelikoneen (summaa ajattelematta), mikäli se olisi jotain mitä hän olisi kauan halunnut mutta ei syystä tai toisesta olisi saanut sitä hankittua. Lahja voi kuitenkin olla myös vaikka pieni postimerkki, mikäli sillä olisi jotain tunteellista arvoa. Eli ei sillä rahallisella arvolla ole väliä, vaan tunteellisella. Rakastan sitä tunnetta, kun näen jonkun silmistä ja ilmeestä, että he ovat antamastani lahjasta yllättyneitä ja vilpittömästi iloisia. Se on mulle se paras lahja (sanokaa kuinka kliseeks tahansa, mutta totta se on).
Ihan samalla tavalla myös saatan joskus tahtoa ostaa miehelle jotain, jos näen kaupassa jotain hänestä muistuttavaa mikä toisi mieleen hänet tai "tuo sopisi hänelle".
Itse näen nuo em. asiat vain toisen ajatteluna, ja todellakin puhun nyt siis ihan vakavammasta seurustelusta, en deittailusta. En vaan edes pitäisi siitä, jos seurustellessa mies kiikuttaisi joka päivä kotiin kukkasia ja keltakultakoruja (joista en edes pidä timanteista puhumattakaan). Se olisi itselleni nöyryyttävää, saada tuntea että mies luulee että minut voi ostaa lahjoin, ajattelematta ollenkaan millainen olen persoonana.
Ja muthan valloittaa just sillä, että antaa mun olla oma itseni, käy mun kanssa keskusteluja, nauraa yhdessä, kokkaa yhdessä, vaikka pelaa yhdessä, käy lenkillä yhdessä mutta kuitenkin antaa samalla tilaa itselleni olla yksin välillä. Kukaan mies ei ole valloittanut, eikä tule valloittamaan, minua lahjoilla. Valloitukset tapahtuu ihan muuta kautta.
Mulla ei ole yhtään kaveria tai tuttuakaan lähipiirissä, ketkä tykkäisi siitä että heitä liehiteltäisiin arvokkain lahjoin. En myöskään tunne yhtään miespuolista henkilöä, joka tällaista tykkäisi harrastaa.
[q]aada, 25.2.2010 12:55:
Kuitenkin esimerkiksi parisuhteessa mielestäni molemmat ovat yhtä lailla velvollisia miellyttämään toisiaan.
[/q]
Mikä ihmeen parisuhde sellanen on jossa osapuolet on velvollisia miellyttämään toisiaan? Eiköhän terveessä parisuhteessa kuitenki miellytetä toista koska haluaa tehdä niin ja sen toisen henkilön hyvinvointi tuottaa myös itselle hyvää oloa..
[q]aada, 25.2.2010 12:55:
En tiedä miten tuota huutokaupan konseptia voisi parantaa, eikä minua oikeastaan kiinnostakaan keksiä mitään ideoita sitä koskien. Ymmärrän toki, ettei kyseessä ole vakavamielinen ihmiskauppatapahtuma. Sanoin vain, että itse kokisin tämän, minkä muut ehkä näkevät leikkimielisyytenä, alentavana.
[/q]
Sua ei siis loppupeleissä kiinnosta koko juttu, mutta kuitenkin jostain hämmästyttävästä syystä sua kiinnosti tulla kusemaan muiden muroihin siihen liittyen? Hyvä meno. Ole ylpeä itsestäsi.
...ja hei, tietenkin sä koet sen alentavana. Olethan aivan liian hyvä ottamaan osaa tollaisiin juttuihin ja hitsi, rahatkin menee hyvään tarkoitukseen. Kauheaa miten vastenmielistä.
[q]aada, 25.2.2010 12:55:
Oman näkemykseni mukaan suurin osa ihmisistä toimii melkeinpä samalla tavalla miehen ja naisen välisissä suhteissa (ainakin siis alussa) kuin minäkin, mutta he eivät vain voi myöntää sitä itselleen.
[/q]
Oman kokemukseni perusteella näkemyksesi ei juurikaan pidä paikkaansa. Ehkä me eletään rinnakkaisulottuvuuksissa tai sitten tämä sun näkemyksesi ja väitteesi muiden tavasta kieltää todellisuus on itseasiassa ainoastaan oma tapasi tehdä se.
Perustelehan ihmeessä miten suurin osa ihmisistä mielestäsi toimii ainakin suhteen alussa niinkuin sinäkin, eli odottaa saavansa lahjoja, ravintolaillallisia ja muuta maallista mammonaa, jotta antaa suhteella mitään mahdollisuuksia kehittyä eteenpäin. Oon tosi kiinnostunut kuulemaan, koska oon eläessäni törmännyt ihan muutamaan kappaleeseen noin toimivia ihmisiä (joita pidän edelleen vähän emotionaalisina vajakkeina ja itsekeskeisinä sarjakuvahahmoina) ja oon sentään tapaillut, treffaillut ja seurustellut elämäni aikana yhteensä kymmenien ihmisten kanssa.
[q]Jone, 25.2.2010 10:36:
---
Kerrotko miten tosta voitaisiin tehdä epäsuorempi ja vähemmän läpinäkyvä niin että se tuottaisi yhtälailla hyvin tai paremmin rahaa hyväntekeväisyyteen samalla pitäen konsepti osallistujien kannalta viihteellisenä ja mukavana? Oon pelkkänä korvana ideoiden suhteen ja jos ilmenee että sulla on jotain käyttökelpoista sanottavaa, niin lupaan ottaa yhteyttä huutokauppaa pitävään tahoon henkilökohtaisesti kertoakseni siitä.
Kyseessä on kaikkea muuta kuin vakavamielinen ihmiskauppatapahtuma. Jos et sitä ymmärrä, niin tässä tapauksessa voisit edes ymmärtää olla hiljaa.[/q]
En tiedä miten tuota huutokaupan konseptia voisi parantaa, eikä minua oikeastaan kiinnostakaan keksiä mitään ideoita sitä koskien. Ymmärrän toki, ettei kyseessä ole vakavamielinen ihmiskauppatapahtuma. Sanoin vain, että itse kokisin tämän, minkä muut ehkä näkevät leikkimielisyytenä, alentavana.
[q]Jone, 25.2.2010 10:36:
Ei, maailma ei yleisellä tasolla toimi noin eikä ole tehnyt niin pitkään aikaan. Nyt puhutaan jostain muinaisjäännetavoista, joista tulee pyrkiä eroon vähän samalla tavalla kuin taudeista. Kun joltain ihmiseltä ostetaan huomiota ja "välittämistä", niin tapahtuma alentaa samanaikaisesti sekä myyvää että ostavaa osapuolta. Mielestäni sun olis syytä ymmärtää se ja paras sopeutua siihen, koska ostettavana oleminen ei lopulta ole sunkaan etusi edes yksilönä ja yleisellä tasolla viet sillä naisten oikeuksia takaisin kivikauteen. Samalla toi on musta miehenä aivan käsittämättömän loukkaavaa; mikä ihmeen velvoite meillä on esittää jotain naurettavia lompakomme leväyttelyitä ollaksemme vastakkaisin sukupuolen huomion ja välittämisen arvoisia?
Itsekeskeistä ja -rakasta on toi sun tapasi nähdä itsesi maailman keskipisteenä, jolle miesten pitäisi roudata suitsukkeita, kultaa ja mirhaa kasapäin. Mikäli et ole vielä itse havainnut, niin voin kertoa ettei meidän kaikkien elämä pyöri ympärilläsi ja emme koe velvollisuutta leikkiä leikkejä, joissa olet jatkuvassa huomion valokeilassa omilla ehdoillasi - vastaanottomassa kaikkea, mutta et antamassa yhtään mitään takaisin. Aikaansa seuraava ja edes jonkinlaisen itsetunnon omaava mies ei oikeassa elämässä osta muiden seuraa kuin korkeintaan leikillään ellei hän koe sen olevan tasan viimeinen vaihtoehto. Aivan samoin emme myöskään ole ostettavissa ja lahjottavissa pitämään kenestäkään.
Vaan turhapa tätä on kai sulle selventää. Aikaisemmin "mielenkiintoisen erilaiseksi" kutsumani tapasi ajatella on oikeasti mielestäni vastenmielinen, luotaantyöntävä, ajasta pahasti jäljessä oleva ja yksinkertaisesti täysin "fucked up", mutta todennäköisesti pidät siitä kuitenkin kiinni kynsin ja hampain kun et ilmeisesti muuhunkaan pysty. Ei voi muuta sanoa kuin et voi nyt jumalauta millaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa.
[/q]
En oikeastaan enää tiedä edes mitä tähän voisi vastata. En todellakaan näe itseäni maailman keskipisteenä taikka oleta että mies "roudaisi minulle suitsukkeita, kultaa ja mirhaa kasapäin". Tarkoituksenani oli sanoa, että näkemykseni mukaan maailma toimii yhä jonkinasteisesti tämän perinteisen mallin mukaan ja mielestäni on ihan hyväksyttävää myöntää se ja toimia sen mukaisesti. Kuitenkin esimerkiksi parisuhteessa mielestäni molemmat ovat yhtä lailla velvollisia miellyttämään toisiaan.
Oman näkemykseni mukaan suurin osa ihmisistä toimii melkeinpä samalla tavalla miehen ja naisen välisissä suhteissa (ainakin siis alussa) kuin minäkin, mutta he eivät vain voi myöntää sitä itselleen.