SINKKULUUKKU
[q]Mellu-, 9.11.2005 00:48:
---
sensei, 9.11.2005 00:44:
---
Mellu-, 8.11.2005 22:40:
---
no siis.. hankala selittää.. no uskaltaa painia ja rähistä, mut nortsitilanne esim.baarissa istuskelu tai kahvilla käynti ni ois sillee kohtelias minua ja muita ihmisiä kotaan.. tj.. emmä osaakkaan selittää 
ja mitä tohon sun listaan tulee ni mul on monta kaverii jotka täyttää noi vaatimukset.. järkätäänkö sokkoreffit 
[/q]
Ymmärsin varmaankin mitä hait takaa..
Sokkotreffit..hmm*ding* mulla ei ole antaa ketään vaihtokaupassa sulle treffiseuraksi..kaikki vapaat kaverit lyhyempiä kuin minä (lue: eli alle 189(siis lyhyitä))..*nauru*
[q]Manolo, 7.11.2005 13:14:
Kun mä oon suhteessa pyrin yleensä olemaan oma itseni ja kehittämään itseäni sitä suhdetta varten..en toista ihmistä varten tai no tietty osittain. En tietenkään mitenkään määrätietoisesti asia asialta vaan se kyllä tulee oman hyvinvoinnin ja tunteen perusteella. ...voi kuulostaa järjestelmälliseltä mut ei se sitä oo...
Mä oon(tai ainakin olin) kaikkien mielestä liian kiltti ihminen, tiedän sen itsekin. Sit kun mä haluan, että kanssaolija on onnellinen niin usein asia on mennyt siihen, että toinen tylsistyy.Tiedän, että ei pidä olla liian kiltti, mut en mä haluakaan olla, enkä siihen yritäkään pyrkiä, mutta mun tekemiset vaan vissiin antaa sen vaikutuksen. Viimeisessä kolmessa suhteessa oon saanu kuulla siitä negatiivisia juttuja.
Mulle itselle puolisona olemisesta ei tule sellainen olo, että antaisin kaiken oman pois ja keskittyisin vaan toiseen!! Ei tod. mä vaan vissiin oon sit liian kiltti naisille...vittu kun ei yhtään ärsytä....mutta kuitenkin jos minulle vielä joskus suhde suodaan niin tolle saralle on keksittävä jotain...mä en halua olla tylsä, enkä kyllä sitä olekaan omasta mielestäni. Ainakin viime suhteen loppumisen jälkeen musta on tullu vittumainen kusipää, joka aattelee vaan itteensä (sen verran sain osumia viime suhteesta!)...mut eihän sen ihan noinkaan pidä mennä mut ainakin vähän oon kovistunu.
Yritä nyt sit mennä näillä...
T: "Oisit hyvä aviomies, mut vielä en halua sun kans seurustella"
[/q]
No jopas. Ihan kuin ois omaa päiväkirjaa lukenu! 
Toi kiltteys on tosiaan jännä juttu. Itekään en pyri mihinkään ylikiltteyteen, mutta jotenkin omat teot ja eleet siihen vie, kuten sanoitkin.
Sinkkuluukkuun en ole yli vuoteen kuulunut ja nykyisessä suhteessani olen onneksi "kehittynyt" tuon kiltteys-teeman kanssa. Olen pyrkinyt olemaan sellainen peruskiltti, mutta karsinut pikkuhiljaa sen "liiallisuutta" ja tuonut esille enemmän tervettä jämäkkyyttä ja omaa tahtoa. Ei se onnellisuus todellakaan siihen kaadu. Sopiva sekoitus omaa tahtoa ja toisen huomioon ottamista tuottaa hyvää pohjaa suhteelle. 
Ylipäätänsä olen menneitten suhteiden osalta pyrkinyt enemmän kehittämään itseäni ja mielipiteitäni, kuin jäänyt liikaa rannalle ruikuttamaan. Vaikka monesti onkin vähän paskan maku suussa, niin niistä on kuitenkin oppinut jotain asioita (noh, joskus ehkä liikaakin), joista voi olla korvaamatontakin apua tulevaisuudessa - vaikka jokainen suhde onkin erilainen.
Kuten jossain pankkimainoksessa tms sanottiin: "Kokemus tuo varmuutta!"
Näin ainakin itse sovellan. 
Mä aattelin, että ihan hyvinhän mulla (teoriassa) menee q katoin Nauskissin ja Onni3mkin vaatimuksia.*justjoo*
Sit marqurita ja Mellu- alkoi pyytää vähän vaikeampia.
-xx- pyytääkin jo ihan kauheita ja mahdottomuuksia.*vink*
[q]Avernian, 8.11.2005 21:54:
No mutta naiset nyt pistätte ne vaatimuslistanne sitten tänne, niin eiköhän jokin kala käy koukkuun. 
[/q]
Mulla ei varsinaisesti oo mitään vaatimuslistaa, jos kolahtaa niin kolahtaa.
mut plussia on;
- positiivinen elämän asenne
- sarkastinen huumorintaju
- reviiritietoisuus, siis toisen oman tilan kunnioittaminen [pieni](tää on tärkee)[/pieni]
- savuttomuus on myös plussaa, mut ei välttämättömyys
Edit; sain vaikutteita Onnilta:
Kohteliaisuus on iso +
Ja itsenäisyys kans..
Jos mä nyt sit jotain listaa..muokkaan tätä vaik sit aina kun tulee mieleen uusia.
Nyt tuli mieleen, et miehen ois hyvä olla sosiaalinen, tai semmonen jolla on omia kavereita ja menoja, mut kumminkin semmonen, et ei unoha mua. Ja ottaa mut huomioon ja sillai.
Puhelias, tai et ainaki sen kans pitäs voida keskustella asioista.
tbc...
Edit ja heti tuli uus mieleen!
Kohtelias!
[q]mariquita, 10.11.2005 22:38:
Ei tässä oo vielä menny ku kymmenisen kuukautta..
Nyt alkaa jo tökkimään.. 
[/q]
Jo alkoi ymmärrystä ropisemaan 
[q]Manolo, 8.11.2005 09:16:
Tosta asiasta mulle on sanottu jo miljoona kertaa mut ei se siitä kummemmaksi muutu vaikka kyllä pitäisi, sen tiedän.
[/q] Kyllä se siitä. Itse kun hoksaa jonkun asian ja lähtee sitä toteuttamaan. Jotkin asiat vain vaativat useamman kirveen kiveen lyömisen ennen kuin asia menee perille.
Sain hiljattain synttärikortin jossa luki että elämä on matka, ei päämäärä. Näinhän se onkin 
[q]Epailija, 4.4.2006 15:59:
---
sapeli, 3.4.2006 19:36:
Tämäpä outoa, en tiedä haluaisinko edes täältä pois jos tilaisuus tulisi Mitä suhteella olisi tarjota mitä en jo saa ja mitä tarvisin?
---
Rakkautta? En tiedä sinusta, mutta en minä ainakaan rakasta ystäviäni, perhettäni tai ketään muutakaan samalla tavalla kuin rakastaisin naista, jonka kanssa jakaisin elämäni.
[/q]
Molemmilla on kyllä hyvä pointti! Itsekin tullut kelailtua noita juttuja viime aikoina. Kai se kirkastuu mielessä sit joskus..
Tai sit ei
Vittu tää on perseestä! 
Tiina, terkkui o/
Tais toimii...
No, mikään ei ole varmaa... katsotaan.
[q]Avernian, 5.11.2005 00:47:
Vai pitäisikö sitä sittenkin oppia vanhetessaan sietämään ja suvaitsemaan, rakastamaan yhteensopivuusongelmista huolimatta?
[/q]
Tääkin pitää paikkansa 
[q]josbe, 4.11.2005 14:40:
---
tom_gore, 4.11.2005 12:34:
--- Oliks tää se "Jees kyllä se varmaan on moro nyt. See you on the other side! *jiihaa*"??
[/q]
Ei ollut, thank god. Kyllä tämä nykyinen ehdokas on ihan toista maata
[q]Alley Cat, 5.11.2005 00:14:
-clip-
[/q]
toi on aika yleistä ..kaikil on arpia menneistä, myös itselläni. mutta olen unohtanut ne ja jatkanut tämmöisenä kuin olen.. se etteikö jota kuta löytys ni on ittesä pettämistä.. jokaiselle on joku mutta se on tuolla jossakin.. aikakin erikoisista paikoista niitä löytyy pitää vaan jaksaa ajatella positiivisesti ja elää elämää joka on annettu eikä aina vaan murehtia mistä sen jonkun löytää.
[q]Alley Cat, 5.11.2005 00:14:
---
lunake, 4.11.2005 23:51:
Ajatus siitä, että joutuu aloittamaan kaiken alusta tuntuu
osittain ahdistavalta, koska tie on pitkä ja kivinen.
Toisaalta sitä taas odottaa ja haluaa löytää vierelleen
jonkun joka jaksaa katsoa sua päivästä toiseen kaikesta
huolimatta ja huolimatta kaikesta, hyväksyy sut sellaisena
kuin olet. Toimitus ei tule osissa.
---
Mulla on ongelmana se, että en usko löytäväni ketään, joka hyväksyy mut sellasena kuin olen. Taustalla on varmasti huono itsetunto, josta olen kärsinyt koko ikäni. Olen varsinkin tuolta 17 ikävuodesta eteenpäin tuntenut itseni aina omituiseksi ja erilaiseksi kuin muut, oli seura mikä hyvänsä. Lukioaikoina pienellä paikkakunnalla (ei siis Oulussa) se hyljeksintä vielä korostui, kun ei yksinkertaisesti ollut samanhenkistä seuraa. Paras ystävänikin oli luonteeltaan ja mieltymyksiltään todella erilainen kuin minä, eikä pojat varsinkaan olleet kiinnostuneet ylisuurissa vaatteissa kulkeneesta Prodigy-fanista. Olin kummajainen ja se jätti pahat arvet.
Ja edellisessä suhteessa se miehen napina alkoi, kun yritin rakentaa itselleni ihan omaa elämää. Hän nimittäin kerran tunnusti olevansa kateellinen mun harrastuksesta, jonka aloitin suhteen aikana. Muutenkin tunsin siinä suhteessa, että en saa olla oma itseni.
Onhan se kiva haaveilla kaikenlaista, mutta käytännön toteutus ei olekaan niin helppoa. Olen todella herkkä, joten yritän kai vain suojella itseäni. Pitäisi kai vaan uskaltaa heittäytyä tilanteisiin, ja tutustua ihmisiin ja yrittää oppia sietämään se, että pikkupettymyksiä tulee, ennen kuin sopiva osuu kohdalle. Mutta mistä ihmeestä sais voimia siihen?!?
[/q]
Ole ylpeä ja onnellinen siitä, että olet oma itsesi, juuri
sellainen kuin olet. Älä yritäkkään muuntaa itseäsi
valtavirran mukaisesti.
Jos mies ei hyväksy sinua juuri sellaisena kuin olet,
ei hän ole sinun arvoisesi.
Tiedän, että uusiin ihmisiin ei ole aina helppo tutustua
(nim. hankala ihminen=) ja kaikki vaatii oman aikansa.
Nauti elämästä, nauti itsestäsi, jokaisesta pienestäkin
hetkestä. Älä etsimällä etsi "sitä oikeata" vaan elä päivä
kerrallaan. Silloin kun vähiten sitä odotat, se osuu kohdallesi.
Elämä opettaa joskus liiankin rankasti ja suojamuuri kasvaa
kasvamistaan. Ajan kanssa suojamuuri pikku hiljaa murtuu
ja sitä uskaltaa taas päästää ihmisiä lähelleen. Tämä kaikki
vie siis oman aikansa, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.
[q]sapeli, 4.11.2005 23:55:
---
Alley Cat, 4.11.2005 23:35:
Pelottaa ajatus suhteeseen ryhtymisestä.
---
Vähän samanlainen kokemus mullakin taustalla - kolme vuotta yhdessä ennen kuin tajusi lopullisesti että se ei vaan tule toimimaan... Mutta sen jälkeiset kokemukset on todistaneet että niiden kolmen vuoden aikana oppi yhtä jos toista, ja tulevat yritykset ei tule kestämään niin kauaa jos niillä ei ole oikeasti tulevaisuutta
[/q]
Kyllä minäkin opin paljon siitä edellisestä suhteesta, ja tämä yksinelokin on ollut mielestäni todella hyväksi ja tarpeellista. Tunnen itseni nyt paremmin ja tiedän mitä virheitä olen menneisyydessäni tehnyt. Mutta postasinkin jo tuossa aiemmin pohdintaa siihen, miksi mua niin pelottaa.
Sori vaan, kun on tällaista valitusta... Mä oon oikea ongelmakimppu... :)
edit: Mä en usko siihen, että jokaiselle on "se oikea". Enkä mä koko ajan murehdi sitä, että pitäis löytää mies. Vain näin viikonloppuisin :) On tässä muitakin murheita.
Ajatus siitä, että joutuu aloittamaan kaiken alusta tuntuu
osittain ahdistavalta, koska tie on pitkä ja kivinen.
Toisaalta sitä taas odottaa ja haluaa löytää vierelleen
jonkun joka jaksaa katsoa sua päivästä toiseen kaikesta
huolimatta ja huolimatta kaikesta, hyväksyy sut sellaisena
kuin olet. Toimitus ei tule osissa.
Taustalla jyllää niin paljon ajatuksia ja tunteita.
Pelkoa siitä, että tulisi satutetuksi tai satuttaisi toista osapuolta.
Odotusta siitä, että tuntee ne perhoset taas vatsan pohjassa.
Pikku hiljaa...
[q]Epailija, 4.11.2005 16:10:
---
Nauskiss, 4.11.2005 15:28:
Mun pointti siihen, miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn on se, etten IKINÄ halua mitään ´virallisia´ treffejä, vaan käyttäydyn kaikissa vapaa-ajan sosiaalisissa tilanteissa* samalla tavalla - siis olen oma itseni. En halua, että suhteessa on joku alun hienosteluvaihe, jonka jälkeen todellinen käytös vasta alkaa pikkuhiljaa paljastumaan. Toivon siis (ja yritän omalla ´esimerkilläni´vaikuttaa myös siihen), että mieskin käyttäytyisi alusta asti ihan normaalisti, eikä varoisi tekemisiään ja sanomisiaan.
---
No voisi kyllä ainakin allekirjoittanutta hieman tympiä seurusteluvaiheessakin, jos kaksinkeskisessä kahvittelussa tarvitsee jotain pirun Cosmopoletaneja selata. Luonnollisuus on todella jees, mutta suoranainen välinpitämättömyys ei oikein sytytä.
[/q]
Onko lehden selailu välttämättä väliinpitämättömyyttä? [Senkin voi tehdä niiiiiin monella tavalla...]
Mä tiedän, että siitä mun ekasta postista tähän aiheeseen liittyen sai varmasti just sellasen käsityksen, että mä käyttäydyn huonosti ja viis veisaan, miltä se muista tuntuu, mutta se mun eka posti oli provo. [pieni][ANTEEX][/pieni] Siis mua huvitti niin paljon se kauhukuvaus, että oli pakko alkaa kommentoimaan sitä vähän vinosti. 
Kyllähän siitä kuvauksesta pysty rivien välistä helposti lukemaan, että niiden deittien tunnelma EI ollut luonteva tai huomaavainen.
Sama asia kirjoitettuna ei välttämättä ole sama asia luonnossa. [Ts. joku selailee lehteä vasemmalla kädellä ja pystyy silti keskittymään tiiviisti juttukumpaaniinsa - toinen selailee lehteä paetakseen tilanteesta ja muitakin variaatioita varmasti löytyy. Huonoin niistä ei varmaankaan ole se, että molemmat selailee leppoisasti lehteä aamukahvilla.]
--
Toivottavasti mä en oo enää kovin montaa päivää flunssassa, muuten täytän koko intternjetin turhilla jutuillani... 
[q]Anselmi, 4.11.2005 14:23:
---
tom_gore, 4.11.2005 14:15:
---
Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.
---
Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P
---
Samaa mieltä*joo* Se ei ole muodollista, vaan seuransa kunnioittamista ja huomioonottamista, siis jos on "viralliset" treffit.
[/q]
No niin, nyt kun mä provosoin ihmisiä keskustelemaan treffikäyttäytymisestä, niin en malta pysytellä itsekään poissa tästä keskustelusta.
Mun pointti siihen, miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn on se, etten IKINÄ halua mitään ´virallisia´ treffejä, vaan käyttäydyn kaikissa vapaa-ajan sosiaalisissa tilanteissa* samalla tavalla - siis olen oma itseni. En halua, että suhteessa on joku alun hienosteluvaihe, jonka jälkeen todellinen käytös vasta alkaa pikkuhiljaa paljastumaan. Toivon siis (ja yritän omalla ´esimerkilläni´vaikuttaa myös siihen), että mieskin käyttäytyisi alusta asti ihan normaalisti, eikä varoisi tekemisiään ja sanomisiaan.
Mun mielestä jossain baarissa iltaa istuessa/bileissä [mun tyypillisiä treffiympäristöjä, kaupungilla haahuilun ja kahviloissa notkumisen ohella] on epänormaalia olla vastaamatta puhelimeen tai olla kokonaan lähettelemättä viestejä. Ihan eri asia onkin sitten päivälliset tms. juhlavammat tilaisuudet - silloin tietty puhelin kiinni/äänettömälle. Mutta, mä en mielellään tutustu uuteen ihmiseen päivällisten, iltapukujuhlien yms. puitteissa, koska suurin osa odotettavissa olevasta yhteisestä ajanvietosta tulee kuitenkin olemaan arkea. Moni osaa olla ns. herrasmies joissakin erityistilanteissa, kuten vaikkapa ´virallisilla´ treffeillä, mutta mulle huomattavasti tärkeämpää on löytää arkisen mukavaa seuraa.
Heh, treffailukokemusta mulla on kuitenkin niin älyttömästi, että oon huomannu tän toimivimmaks strategiaks karsia pois ne tyypit, joista paljastuu jotain liian yllättävää arkisissa tilanteissa.
Suht varmoja konsteja olla tapaamatta mua kovinkaan montaa kertaa ovat:
SLIIPATUT herrasmiestavat -> tuolin tarjoaminen AINA, takin pukeminen päälle JOKA KERTA, neuroottinen oven avaaminen JOKA KERTA [on kyllä ihan jees, jos sen muistaa avata suurin piirtein aina], pientenkin tavaroiden EHDOIN TAHDOIN kantaminen mun puolesta [oikeasti painavia tavaroita saa toki tarjoutua kantamaan], kukkien ostaminen ekoilla tai tokilla treffeillä; lahjojen antaminen samoin, mun puolesta maksaminen [ellei oo etukäteen puhuttu, että hän nimenimaan haluaa tarjota mulle jotain tiettyä, jotain mitä en itse haluaisi ostaa]... Mitäs näitä vielä on..? Ai niin; miehen halu tehdä kaikki valinnat ja päätökset mun puolesta. [Esim. tilaa mun puolesta viiniä - jos nyt oon sattunut suostumaan päivällisille.] Tähän kun vielä lisää puheenaiheiden rajaamisen VARMASTI soveliaisiin, huolellisen kirosanojen tai karkeiden ilmaisujen välttämisen, niin saadaankin kokoon todellinen mun anti-ihannedeittikumppani! 
Joo... Oon vaan huomannu, että just nää innokkaimmat herrasmiehet on pidemmän päälle jotain ihan muuta. Eikä ihme; stressaantuuhan tuommoseen pinnistelemiseen ihan varmasti!
--
* Ok, jos tapaan sukulaisiani, niin silloin kyllä ryhdistäydyn - on vähän pakko. Tai, jos olen muuten vanhempien ihmisten seurassa. Lisäksi kaikki työelämään liittyvät tapaamiset/tilaisuudet on todellakin asia erikseen.
[q]tom_gore, 4.11.2005 14:15:
---
Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.
---
Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P
[/q]
Samaa mieltä*joo* Se ei ole muodollista, vaan seuransa kunnioittamista ja huomioonottamista, siis jos on "viralliset" treffit. Kerran otin virran pois luurista, kun soi liian ahkeraan
eräillä treffeillä.Vähintäänkin yhtä mukava kokemus kuin itse treffit, oli ilman puhelinta ja tavoittamattomissa oleminen sen pari tuntia*hymy*
edit: lauseet ja niiden rakenteet.
Jellonat ftw