SINKKULUUKKU

[q]GoA, 17.11.2005 11:54:
Mä olen kans sitä mieltä ettei se aika mene hukkaan vaikka pitempi suhde menisikin poikki. Jäähän noista kuitenkin mieleen muistoja ja kokemuksia jotka muokkaavat sitä millaisia ihmisiä me itse olemme, ja millaisia asioita suhteen hoitaminen vaatii.

Ja tosiaan itsekin olen sitä mieltä että jos pisimmät suhteet on vain tyyliin 2kk niin jossakin mennään kyllä pahasti vikaan ja pieni uudelleen arviointi omasta minästään on ehkä paikallaan. Tai sitten on oikeesti ollut vain todella huono tuuri.

Toinen on sitten ikisinkkuilu, ehkä jossain vaiheessa kannattaisi hyväksyä että se unelmien prinssi ei välttämättä tule valkoisella ratsulla hakemaan sua sieltä palavasta talosta ja ole ulkonäöllisesti mikään *aseta tähän oma unelma*. Onnellinen todellisuus saattaisi kuitenkin olla sitä, että se unelmien herrasmies ostaa sulle tikkarin kun on makean himo ja näyttää hämärässä komealta. Eli realistisuutta kehiin. Ja sitten niille vielä niille jotka haluavat mielummin olla sinkku kuin seurustella sen täydellisen kanssa niin oletteko miettineet asiaa siltä kannalta että sitten 40 vuotiaana ja yksinäisenä huomaa että olisi ehkä sittenkin pitänyt tyytyä johonkin tavalliseen kumppaniin.

Ja tämä syytös ei sitten todellakaan koske kaikkia. Jokainen saa lähinnä itse miettiä koskeeko kyseiset asiat itseään. Ja tämäkin on vain spekulaatiota. Kukapa näistä suhdeasioista oikeesti mitään tietää. :)
[/q]


Tuosta tekstistä kyllä löytyi melko paljon otuuksia. Mulla itselläni on ollut viimeisen eron jälkeen tosi pahoja ongelmia oman elämän järjestämisessä ennalleen...mulle siis annettiin potkut entisestä suhteesta. Se oli sellainen suhde mihin mä olin valmis jo laittamaan aivan kaiken peliin, oman elämäni. Rakastin tätä tyttöä ihan kauheasti mut...

Nyt vaan pitäis jotenkin saada pää pystyyn mutta mä oon sellainen itseäni vihaava ja tosi kriittinen ihminen...välillä oikein haluan että muhun sattuu. En oo muille ollenkaan paha ihminen vaan itselleni.

En haluaisi olla tällainen ja tiedän että tästä pitää nyt nousta ja ajatella positiivisemmin sekä olis myös hyvä hymyillä ihmisille ja tutustua niihin.....DIIBADAABA!!!! noi jutut ei muhun pure ja mä en vaan pysty nyt omin avuin täältä nousemaan...aika synkkää mut minkäs teet kun oot tällainen. Mä oon viel niin hiton ujo etten tutustu helposti ihmisiin saati et menisin niille juttelemaan.

Että mä varmaan sit 40:nä mietin et kai sitä ois voinu elämänsä toisinkin elää...

Jep, juuri jotain tuollaista GoA:n tapaista ihmisten herättelyä todellisuuteen hain takaa :) Siinä vaiheessa kun on 40v ja rupsahtanut, kaikki hyvät on jo varattu, ja saa tyytyä jämäpainoksiin, niin saattaa vähän vituttaa ,)

[q]sapeli, 17.11.2005 05:38:
No en tiiä - toisaalta 2kk on ihan hyvä siinä mielessä että ei kovin kauaa tarvi "tuhlata" suhteeseen mikä ei toimi, jos huomaa jo kahden ekan kuukauden aikana jutut mitkä tulis tulevaisuudessa olemaan vielä isompia ongelmia...

Mulla taas on yks 3v ja yks 1v suhde takana, ja välillä vähän potuttaa kun tuntuu siltä että tosi paljon aikaa meni "hukkaan" ennenkuin tajusi että se ei toimi... Ehkä mäkin olisin selvinny parilla kuukaudella jos en olis yrittäny niin kovasti saada niitä suhteita toimimaan...
[/q]No, ok, yritän valita sanani perusteellisemmin ja huolellisemmin. Mielestäni ensimmäinen suhteen katkokohta tulee ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana, toinen ehkä joskus 2v aikana. Joku ehkä joskus sittne kun on jo rynnistänyt avioon liian nopeasti ja hankkinut lapsia, ja huomaakin sen kaiken arjen ja kiireen keskellä että toinen on väärä ihminen. Tätä nyt en ainakaan toivoisi kenellekään.

Mutta jos kaikki suhteesi kariutuvat aina siinä 2kk kohdalla, eivätkä etene sen pidemälle vaikka haluaisit jotain parempaa, niin kannattaa ihan oikeasti miettiä tekeekö jotain itse väärin suhteessa, vai valitseeko miehensä / naisensa aina jollakin täysin väärällä perusteella, kuten vaikkapa ulkonäöllä ja pelkällä seksuaalisella kemialla. Ja ei, tämän tarkoitus ei ole sanoa ettei seksuaalisella kemialla ole mitään merkitystä, mutta omat pidemmät suhteeni ovat aina lähteneet siitä, että olen ystävystynyt jollain tasolla ihmisen kanssa ensin, ja havainnut tällä olevan ainakin jotain samoja elämänarvoja kuin itselläni, ja tämän jälkeen havainnut tämän olevan myös potentiaalinen elämänkumppani.

Itsekin olen "tuhlannut" vuosia "turhissa" suhteissa, mutta ne ovat opettaneet seurustelemaan paremmin, enkä pidä niitä kyllä täysin hukkaanheitettynä aikana, vaikka se siltä suhteen jälkeen saattaakin hetken tuntua. Ainakin oppii mitä meni pieleen, voi parantaa ensi kerralla, ja ehkä onnistua paremmin.

Tuskin munkaan suhde on vielä valmis tai täydellinen, mutta sillä on toivoa uskoakseni, ja jos se menee pieleen, niin ehkä onnistun ensi kerralla paremmin. Ainakin uskon niin.

[q]Epailija, 17.11.2005 13:13:
---
GoA, 17.11.2005 11:54:
...unelmien herrasmies ostaa sulle tikkarin kun on makean himo ja näyttää hämärässä komealta.

---


Tämähän kuulostaa ihan multa. Ainakin tuo jälkimmäinen. Siis jos silleen siristää silmiäänkin vielä. ;D

Vaikka GoA:lla ja pHazella on todella hyvä pointti tuossa ylempänä, niin kaikista vaatimuksista ei realistisuuden nimissä tarvitse kuitenkaan luopua. Kannattaa toki vähän miettiä, että mitkä niistä omista kriteereistä ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vain ylimääräistä plussaa, mutta johonkin ihmiseen tyytyminen ei varsinaisesti kuulosta kauhean mielenkiintoisen suhteen alulta. Ei sellaista kohtaloa välttämättä haluaisi omallekaan kohdalle, että olisi joku, johon vain tyydytään. Ei vaikka tietäisikin, ettei ole se unelmien prinssi tai prinsessa valtaosan silmissä. Kyllä suhteen olisi ainakin minun mielestäni hyvä lähteä siltä pohjalta, että haluaa seurustella nimenomaan tämän tietyn henkilön kanssa, eikä niin, että haluaa seurustella ja tämä toinen henkilö vain sattuu olemaan sopiva kompromissi. Harmi, ettei elämä ole niin helppoa, että sitä aina osaisi sanoa kummasta tilanteesta on kyse. Kannattaa kuitenkin miettiä, että onko sellainen tyytymiseen perustuva suhde jotain, mitä haluaa...

...toisaalta kannattaa myös varoa ajattelemasta ansaitsevansa jotain parempaa - kukaan täällä ei ole mitään ihmissuhdetta ansainnut, puhumattakaan sitten jostain paremmasta ihmissuhteesta (tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi huonossa suhteessa kärsiä vain sen takia, ettei ansaitse sitäkään). En siis sano, että odottakaa sitä prinssiänne tai prinsessaanne valkoisen ratsukon selässä, mutta ei sitä nyt välttämättä kannata tyytyä siihen aseenkantajaankaan muuleinensa vain sen takia, että saisi elää parisuhteessa.
[/q]

Ei tietenkään. Pointti oli se että jos kumppanissa on vaikka pari ominaisuutta josta ei pidä mutta jos ne ei maailmaa kaada ja suhde menee muuten hyvin niin kannattaa ehkä miettiä sitä että onko valmis hyväksymään toisen huonot puolet vai ei.

Ja monella myös tuo ulkonäkö vaikuttaa senverta paljon ettei ole halukas edes yrittämään mitään. Ja älkää käsittäkö väärin, en ole mikään vain sisin ratkaisee tyyppejä vaan mullekin merkkaa ulkonäkö paljon. Mutta tuossakin realistisuutta kehiin.

En itse odota löytäväni mitään mallia enkä oikeastaan haluakaan. Mä haluan vain sellasen perussöpön tytsyn itelleni. Mut kuiteskin hurmataan tehokkaasti katseella ja hymyllä joten itse kiinnitän niihin huomiota aikas paljon. Mut vaiks tykkäänkin bruneteista niin käytännössä mulle on ihan sama minkä väriset hiukset toisella on. Ja vaikka ite treenaankin niin en todellakaan vaadi/odota et tytsyllä ois sixpäk jne (ei kyl mullakaan ole *blush*).

Itse ainakin nuorempana vaadin ja halusin aivan liikaa toiselta sukupuolelta minkä seurauksena, (yllätys yllätys) vietinkin paljon aikaa sinkkuna. Nykyään olen ainakin osittain realisoitunut. Ei ole enää suurta vaatimuslistaa joka on ehdoton.

Olen myös oppinut että ihmistä kohtaan voi alkaa tuntemaan paljon enemmän siinä vaiheessa kun vain tutustuu enemmän. Toisin sanoen omalla kohdalla ulkonäölliset vaatimukset ovat vähentyneet kun taas henkisiä ominaisuuksia osaa arvostaa enemmän. Ja niidenkin kohalla voi katsoa läpi sormien muutamia juttuja.

Mutta jokainen taplaa tyylillään, mulla ei ole oikeutta kritisoida muiden toimintoja. Mutta ajateltavaa voin kyllä antaa. :)

EDIT: Poistin yhden typon, pidemmälle en jaksanut tarkastaa.

Sitä oikeaa odotellessa...

Tuli mieleen Sapelin keskustelunaloituksesta siellä TOISESSA luukussa, että onko joku muukin ikisinkku huomannut keskimääräisen suhteen kestoajan? Mulla se on aika vakio kuukausi, kesällä tosin meni vielä lyhyemmäksi... *justjoo**blush*

Mäkin olen orpo :( Ei vaan, en kyllä haluaisikaan olla minkään muunlainen. Tosin naimisiin ei välttämättä ole kiire kun luotettavassa parisuhteessa voi elää ilman papereita, ja lapsia en välttämättä tähän maailmaan haluaisi tuoda lisää, enintään adoptoida jonkun kärsivän jostain kehitysmaasta. Tosin papukaija voisi kyllä hyvin ajaa lapsen virkaa <3

"Orpo

Orvolla ei ole parhaita mahdollisia eväitä elämälleen, koska hänen vanhempansa eivät kyenneet antamaan hänelle riittävää hoivaa ensimmäisenä elinvuosina. Rintakehä on painunut kokoon, ryhti on huono ja keho saattaa vaikuttaa lapsenomaiselta. Hän herättää usein äidin- tai isänvaistot kumppanissaan.

Orpo kaipaa huolenpitoa ja suojelusta, mutta haasteena on sen vastaanottaminen. Kyynisyys on orvon tapa suojautua pettymyksiltä. Hän pelkää, että hänet hylätään, koska on tottunut siihen. Orpo tulee helposti riippuvaiseksi kumpanistaan ja paras tapa ehkäistä liiallista riippuvuutta on hankkia verkosto ystäviä, mieluiten jonkin harrastuksen puitteissa. Sinkkuorvolle sopii parhaiten yhteisöasuminen. Hän osaa nauttia tästä hetkestä vaatimatta vakuuksi tulevaisuudesta. Hän on kosketuksissa sisäiseen lapseensa, ja siksi hänestä löytyy runsain mitoin luovuutta. Orpo pystyy myös olemaan tasavertainen ja teeskentelemätön ystävä kumppanilleen.

Orpo kapinoi usein "systeemiä" vastaan, koska hän samaistuu yhteiskunnan vähäosaisiin, mutta kotona perinteiset arvot ovat hänelle tärkeimpiä. Jos nainen osaa laittaa hyvää ruokaa tai mie rakentaa autotallin, hän saa orvolta täydet pisteet. Koti ja perhe ovat hänelle onnellisuuden mitta ja rakastuneena hän tahtoo naimisiin ja saada lapsia."

Aika hyvinhän tuo piti paikkansa, tosin ei nyt ihan yksi yhteen. Ihan yllätti kun en noihin testeihin loputtomiin luota. Onneksi on löytänyt hyviä, rakkaita ja luotettavia ystäviä, joista tietää etteivät nämä hylkää vaikeinakaan aikoina *sydän*

Oon näemmä vaeltaja. Hyvä tietää

Kyllä on paljon vaeltajia mut mä olen vähän orpo. Kyllä se jonku verta piti paikkaansa, mut suurimmaks osaks ei

Teen ton testin joskus uudelleen ihan siitä syystä että olen väsyny enkä tajuu yhtään mitään

[q]Jone

Arvosta kirjuria - kirjuri on usein se veitsi lusikkalaatikossa.
[/q]

Juurikin näin! Oli suunnaton hyöty et tunsi kirjurin aikanaan. Nakkimäärä pieneni huomattavasti, vaikka kyl niitä silti oli ihan riittävästi

vaeltajaan kallistu näemmä*justjoo*

Mä olin se hoivaaja.. hot hot

Ööh, vaeltaja.

Täällä on kanssa yksi maagikko.. että kaikkee kanssa

[q]mange, 9.11.2005 19:50:
Ehdotus:
Täällä klubbarissa kun on tuo Keltaiset Sivut osio niin siellä voisi olla myös oma kohta sinkuille. Vähän niin kuin Soittajat osio jossa hehkutellaan dj-skillzei ja muuta sontaa. =)
[/q]

Eiks deittinettejä ym. epätoivon mekkoja ole ihan tarpeeksi...
Mut jos välttämättä haluis kehittää jotain joka olis vielä hyvän maun rajoissa(?!:D) niin miten ois vaikkapa:

Omalle profiili-sivulle "status-hymiö"-ominaisuus, jonka voi valkkaa asetuksista päälle(haluttu väri)/pois päältä(oletusarvo).

Esim.

http://www.wcdj.org/tmp/redsmiley.gif

= "not available"

http://www.wcdj.org/tmp/yellowsmiley.gif

= "eos/vaiheessa"

http://www.wcdj.org/tmp/greensmiley.gif

= "saa tulla juttelee"


Vrt. liikennevalo:

http://www.wcdj.org/tmp/trafficlight.gif

Täällä ollaan

tök tök

"Jo" kuukausi vierähtänyt täällä.
Meneepä tuo aika ripeästi, hmm..

[q]Nitta, 10.11.2005 06:49:
Tämä on kyllä aika yleinen ilmiö, mutta kukas sitä aina jaksaisikaan kulkea antennit ylhäällä
[/q]
Mulla ikävä kyllä on noi antennit automaattisesti yleensä aina ylhäällä, enkä oikeestaan pääse säätöihin käsiks, et saisin ne alas, vaik haluisin..
Tai jos tätä sapelin vertauskuvaa käyttää, ni mun lonkerot hamuilee ympärilleen jatkuvasti, mutta aika harvoin saavat mistään/ kenestäkään minkäänlaista otetta.

[q]onni3mk, 8.11.2005 22:26:
Jos mä nyt sit jotain listaa..muokkaan tätä vaik sit aina kun tulee mieleen uusia.

Nyt tuli mieleen, et miehen ois hyvä olla sosiaalinen, tai semmonen jolla on omia kavereita ja menoja, mut kumminkin semmonen, et ei unoha mua. Ja ottaa mut huomioon ja sillai.

Puhelias, tai et ainaki sen kans pitäs voida keskustella asioista.

tbc...

Edit ja heti tuli uus mieleen!

Kohtelias!
[/q]

Lisäystä.

Iso plussa myös mulla on se, et mies on mua pidempi. Tai mua pidemmät jätkät saa ainakin mun kiinnostuksen helpommin heräämään. Tosin emmä sano, et mua muutamia senttejä lyhyempien ei kannattais yrittää. Vaikee mun on kuitenkin kuvitella seurustelevani mua päätä lyhyemmän miehen kans.

Nii ja mähän olen sen 178cm pitkä

[q]sensei, 9.11.2005 00:44:
Naisilta toivottavia luonteenpiirteitä (oma näkemys):
-sosiaalinen
-leppoisa
-rehellinen
-mukava
-luotettava
-ymmärtäväinen
-huumorintajuinen

jos tuosta joukosta suurin osa täyttyy, niin sitten vika on varmaan minussa jos homma ei toimi..*nauru*

---


On se ihme homma ettei kukaan ole tykästynyt muhun.*eikä* Mutta jatketaan ihmeellisiä seikkailuja sinkkuluukussa!*pepsodent*
[/q]

Mitä tarkottaa leppoisa noin käytännössä?

Ei noi sun vaatimukset niin vaikeilta vaikuta. Mun käsittääkseni lähes jokainen täyttää noi. Ainakin mun kaveripiirissä. Itseni mukaan lukien...*vink*