SINKKULUUKKU
[q]ZaZa:
---
Twist:
Täällä ollaan oltu jo tovi, mutta nyt olen päättänyt , että asiaan tuleee muutos!!!! 
---
Höh... kumpa se ois noin hellppoo... et vois vaan päättää... 
[/q]
niinpä ku oliski ni en olis täällä
[q]Astaroth:
---
Avernian:
Miksi kaikki lupaavat tyttökandidaatit joko vetää röökiä tai huumeita? 
Todellakin hylkäävä peruste.
---
Onko tupakointi todellakin niin vahva kriteeri? Huumeet ymmärrän erittäin hyvin, mutta körssi?
Eiköhän monissa suhteissa ole mahdollista saada stoppi tuon kaltaiselle paheelle? ;)
[/q]
Kyllä siinä niin kävi että kun lopetin tupakoinnin niin heti se mieskin sieltä löytyi 
Kuinka helvetin moni on vastannu tähän aiheeseen? 
akka kuuluu nyrkkiraudan ja hellan välii.
eikä niillä voi olla mitään älykkäitä ajatuksia.
Sain viimeviikonloppuna vihdoin kunnolla irtauduttua tosta eksästä. Sain itkettyä pariinkin otteeseen. eka omille ja sitten sen kavereille. Ja sain selvyyden moneen juttuun liittyen sen ja sen eksän juttuun, mikä on osin myös vaikuttanu tähän mun ja oman eksän juttuun ja myös ne pysty valottamaan lisää tän ihmisen persoonaa.
Oon myös jo silloin muuta viikko ennen eroa ruvennu miettimään sitä että vaikka me monella tavalla oltiin täydelliset yhdessä oli tiettyjä tapoja, joilla me ei sovittu toisillemme ollenkaan. Sitä kautta oon ruvennu toisaalta ymmärtämään paremmin miten tää oli vääjäämätöntä. Mua joskus silloin meidän alkuaikoina ihmetytti miks en pystyny näkemään mitään tulevaisuutta meille. En edes lyhyttä sellaista. Kuitenkin me hengattiin kuitenkin aika kauan yhessä.
Hyvät muistot siitä kuitenkin jäi ja tuo suhde kehitti mua paljon.
Saa nähä vaan mitä tapahtuu sitten, kun joudun sen ekaa kertaa näkemään. Epäilen, että sille saattaa olla vaikeempaa kohdata mua kun mulla sitä, koska se välttelee tunteita ja vaikeita asioita. Mun pitää hyväksyä se, että jotkut ihmiset ei myöskään välttämättä vaan voi jäädä ystäviksi.
Ja vieläkin listoilla. On se ihme kun ei kolahda. Tänään viimeksi rautakaupassa yksi tyttö katsoi minua pitkään ja hymyili mutta ei sitten sanonut mitään.
Itse olen muutamalle mennyt juttelemaan, mutta eivät saa sanotuksi mitään tai sitten häkeltyvät tilanteesta.
No, ehkä vielä joskus joku kiinnostuisi minustakin niin ei olisi yksipuolisia nämä ihastukset/kiinnostuksen nostattaminen.
Elämä on liian lyhyt surullisena olemiseen... No ei vaan, kyllähän se sattuu, jos menettää jonkun, jonka varaan on ajatellut rakentavansa koko tulevaisuuden.
Oon kyllä huomannut nyt kun olen seurustellut, että mitkään hauskanpitojutut ei kiinnosta enää ollenkaan. En jotenkin näe enää niissä mitään pointtia, elämä junnaa vaan paikoillaan.
Mutta joo, kyllä mua tässäkin mietityttää se, kuinka suhde kestää sellaisen 7 kk:n erillään olon... Olisiko parempi erota, pitää taukoa vai uhrautua suhteen edessä ja jäädä puolison luo? Ei kyllä liity sinkkuluukkuun varsinaisesti, mutta itsehän kirjoitan vain tänne...
Paha tohon on vastaa mitään tietämättä tarkempia tietoja. Joillakin tuollainen voi toimia mutta itse en varmaan pystyisi tuohon. Jossei sitten sumplisi jonkun järkevän systeemin niin että näkisi kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa. Tietysti tuo välimatka voi olla aika pitkä niin se vaikuttaa sitä mut jos oikeasti elää tällä hetkellä elämänsä parasta aikaa ja uskoo omaan suhteeseensa niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Huomaat kuitenkin vasta sitten myöhemmin mitä olet menettänyt josset anna edes sille mahdollisuutta.
Itsellä pari viikkoa takana tätä sinkkuilua eikä fiilis ole yhtään sen parempi vieläkään. Tilannetta ei tietenkään helpota että asun vieläkin yhteisessä asunnossa (koska vuokramarkkinat ovat täysin kuralla eikä ole varaa ostaa omaa (puhumattakaan niiden markkinoiden kuralla olemisesta)) ja välillä fiilis vaihtelee paljonkin. Koittanut hukuttaa murheet viinaan mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Alkoholi auttaa hetkellisesti saamaan ajatukset pois mutta jossain vaiheessa se lähtee käsistä ja juo vain suruun. Sitten juokin niin paljon että seuraavat 2 päivää ovat täysin morkkiksessa elämistä ja itsetuhoisten ajatusten pohtimista. Vaikeinta tässä on varmaan se yksinäisyys ja sitten ihan vaan se että tajuaa että homma on oikeasti tässä, mitään tietä takaisin ei enää ole.
Varmaan sitten kun saa kämppäasiat sumplittua niin pystyy pikkuhiljaa kasaamaan omaa elämäänsä jälleen.
[q]Epailija:
---
Dives:
ei se siitä että jäis yksin, ainakaan mulla.. kyllä sitä tarjontaa riittää.. se on enemmänkin kiinni siitä että onko se oikea henkilö, niistä vääristä riittää kyllä valinnanvaraa.. tosin mä otan mielummin sen sinkkuuden siinä vaiheessa.
---
Miksi ihmeessä minä laskisin nuo väärät vaihtoehdot mukaan yhtälöön? Tyhmähän se on, joka sellaisen kanssa pakolla suhteen rakentaa. In my not-so-humble opinion.
[/q]
mä puhuin yksin olemisesta. en suhteesta..
Uskomatonta...
Luin jokaisen läpän ja nyt fiilis on henkisesti raiskattu ja jos tästä selvisin ilman traumoja, niin olen vahvempi kuin luulin
Sinkkuelämä kunniaan!! 
[q]Despe:
Oon täällä lopun elämäni , mulla ei ole vaihtoehtoa!!
[/q]
hei. mii tuu 
No, mulla on nyt sovittuna...iíks..treffit!! Jeejee.
Toi oli 
kiva.
Jos ei heilaa helluntaina, niin jonoa juhannuksena. 
En pane pahakseni.
Että Kiitos vaan tuosta rohkaisun palasesta. 
Ei oo mitään kiirettä pois täältä. Ei kiinnosta suhteet jotka on heti alusta hataralla pohjalla.
Mulla on sellainen olo, että minut on tuomittu tänne 
en varmaan ikinä pääse täältä pois 
No mut eihän seurustelu välttämättä tarkoita sitä että sen pitäis olla exclusive. Siis jos molemmat haluaa tapailla myös muita niin sehän on vaan hieno asia. 
(Tiedän että täällä tämmöisestä hippeilystä tulee kuraa niskaan )
Ja musta on ehdottoman tärkeetä puhua näistä asioista ääneen ja sopia, mitä se suhde kenellekin tarkoittaa ja millaisilla "ehdoilla" kukin on onnellinen.
Hitsi mulla on sellainen olo et voisin lopultakin siirtyä tuolta säpinäluukusta vähän jonnekin muualle. Tiedä sitten, että mihin 
Olisiko ihan väärin ja ihan tyhmää tutustua ihmiseen, käydä treffeillä, nukkua yhdessä, harrastaa seksiä tms. jos ei oikeasti näe mitään yhteistä tulevaisuutta?
[q]moksu, 15.3.2008 22:06:
Pakko lainata edelliseen kommenttiin liittyen..."Humala kaiken kaunistaa, se kaiken kauniimmaksi saa.." -Klamydia-:D jeps, jatkakaa
[/q]
FAIL:
se on "Humala kaiken kaunistaa, aivan kaiken kauniimmaksi saa..."
Kyllä, uskallan tunnustaa kuunnelleeni Klamydiaa joskus ja pitäneeni siitä... mut hei, mä asuinkin Kouvolan kulmilla nuoruudessa ;)
piti kumminkin tarkistaa miten toi menee, niin hyvin ei muista (enää).
edit:
nii ja sinkku joo... nyt ja varmaan tulevaisuudessakin kunnes tulee työpaikan vaihto tai löytyy nainen jota ei haittaa että olen suht paljon poissa Suomesta.
nimimerkillä: maanantaina viideksi päiväksi Skotlantiin ja sit pian neljäksi viikoksi Saksaan taas.
Mäkin muutan asumaan tähän SINKKULUUKKU topicciin...
huolestuttavissa määrin...
uuh ylihuomen HYPE ^______^
*jiihaa**tanssittel*
nyt kun on sopivasti sunnuntain aamuyö niin voi kirjoitella kaikkea jännää ja laittaa sen sitten humalan piikkiin, vaikka ei olisi viinaa nähnytkään koko iltana (niin tosiaan, kiitos rakkaat kullannuput siitä viimeviikkoisesta, hyvää palautetta on tullut!).
tässä vaiheessa viestiä en vielä tiedä mitä tulen kirjoittamaan, joten tämä toimii samalla jännittävän ihmiskokeena. Asetan aikarajaksi nyt 15 minuuttia ja katsotaan mitä sieltä pääkopan uumenista tulee täysin suodattamattomana.
koska tiesin alusta lähtien kirjoittavani tätä sinkkuluukkuun, josta on jonkin ihmeen vinoutuman seurauksena viimeisimmistä kirjoituksistani päätellen vähintäänkin uusi kotini (vaikka tietysti noilla lapsosilla lienee jotain tekemistä asian kanssa), niin otetaan tällä kertaa sitten aiheeksi vaikkapa .. *fanfaarit* .. ilman seksiä eläminen. Se lienee kuitenkin aika monelle tämän kolon asukille suhteellisen tuttu ilmiö.
Ihminen elää yleensä elämästään hyvin monta ensimmäistä vuotta ilman seksiä. Voimmeko me päätellä tästä jotain? Kenties sen, että murrosikä on vain merkki siitä, että nyt on mitta tullut täyteen ja krooninen seksin puute alkaa nostamaan päätään ikävien tunnekuohujen muodossa? Voimmeko tästä siis päätellä, että ihminen voi ilman merkittäviä oireita olla ilman seksiä noin 13 vuotta? Ehdottomasti. Mutta jos asiaa tarkastellaan yhtään vakavemmalla naamalla niin eihän meistä kukaan oikeasti mitään seksiä tarvitse elääkseen. On joitakin tutkimustuloksia miesten kohdalta, jotka osoittaisivat, että suhteellisen säännöllinen siemensyöksy vähentää kivessyövän riskiä, mutta harvemmalla kuitenkaan on päässä niin monta ruuvia kireällä, että siemensyöksyyn tarvitsisi välttämättä partnerin.
Jos me emme siis oikeasti tarvitse fysiologisesti seksiä niin miksi se on kaikille niin hirvittävän iso asia? Tunnen ainakin yhden ihmisen, joka ei koskaan masturboi, eikä käytännössä harrasta seksiäkään muuten kuin miellyttääkseen partneriaan. Tämä ehkä avaakin meille ihan mielenkiintoisen näkökulman, nimittäin "altruistisen" seksin käsitteen, jos nyt määritellään altruismi sillä tavalla, että tekoihinsa saa kuitenkin sen rajoissa motivoitua ihan oman minäkuvallisen mielihyvän saavuttamisen tai ylläpitämisen lähtökohdista. Onko tämä "altruistinen" aspekti seksissä, siis seksin aiheuttama minäkuvan muutos oman kykenevyyden ja sosiaalisen arvon oletuksesta niin merkittävä tekijä, että sen puutetta ei voi korvata millään? Vai emmekö me vain osaa ajatella asiaa tältä kannalta?
Voisin helposti yhtyä rakkaan ystäväni sanoihin: Ben & Jerry's Chocolate Fudge Brownie on paljon parempaa kuin seksi, ainakin siis sen fyysisen nautinnon aspektista. Miksi en siis voisi keksiä jotain, joka olisi myös henkiseltä puoleltaan parempaa täyttämään sen tarpeen, jota me olemme opetettu pyrkimään seksillä täyttämään? Voisinko täten päästää itseni ja rakkaat puutteessa elävät ystäväni seksin janoamisen ikeestä ja opastaa heidät käyttämään turhautumisensa loppumisesta vapautuvan energian vaikkapa vanhusten auttamiseen tai sademetsien pelastamiseen?
Asettamani aikaraja on nyt lopuillaan, joten postaan tämän editoimattomana teille rakkaille sinkkuluukun kanssaeläjille, joka itsessään jo kieltämättä tuntuu aika hassulta ilmaisulta - on nimittäin hyvin vaikea mieltää itseään vieläkään oikeasti sinkuksi, vaikka edellisestä seurustelusuhteesta onkin jo yli vuosi.. Mutta ehkä se tästä jos vaan tarpeeksi monta kertaa postaa tänne sinkkuluukkuun ja kokee tietynlaista sairasta ylpeyttä siitä, että kaikki klubituksen 5 viimeistä postausta ovat löytäneet tiensä tänne ;)